Aamunelonen

Turtunut katseen terä pyörähtää vahingossa paikaltaan, työntyy peltihevon nielusta laitumelle. Kiviniityn reunalla nuori tyttö polkee keltaisella Jopolla. Harmaa väistyy nauravan eturenkaan tieltä, massa katoaa aisteista. Satulan päällä hulmuaa kiireiset, tuulen tanssittamat rastat. Äkkiä tyttö kirkaisee. Pitkät, paakkuiset hiukset sukeltavat syvälle ketjujen rasvaan. Ruskean tahraama Jopo jatkaa matkaansa kaatumatta. Ikääntyneen naisen veltto pää kolahtelee loputtomasti polkimiin, kadenssin tahtiin, osana eteenpäin vievää koneistoa. Pyörät pyörii, pyörii, katse samenee taas läpikuultavan lyhyeksi.