maanantai 7. toukokuuta 2012

Dollari nokkiin


Tuimailmeinen, maineen marinoima katse sai ensipelurin huokaisemaan. Arvokisatutinassa osa korteista tipahti sormien välistä pöydälle jakajan nostaessa kätensä. Kokenut ammattimies luki tilanteen nopeasti.

- Siltasen Simo pääsi melkoiseen pyöritykseen ottelussaan, vai mitä Aatos? Grgic ja EM-kisa on paha yhdistelmä kenelle tahansa, se nähtiin taas.
- Katselin sitä itsekin. Ottelun lopussa Lahden mies sai kuitenkin rankaa suoraksi ja täräytti pari komeaa pistettä. Liian myöhään tällä kertaa, mutta toivottavasti nikamat on jatkossa samassa asennossa.
- Näin on. Kyllähän se taktiikkapuoli vielä pientä pintahiontaa kaipaa. Siihen sitten itsevarmuuden lakka päälle ja hyvä tulee.
- Niin aina Voittoseni.

Pankkiiri luotti peliinsä. Kädessä oli silti liikaa silppuja. Ensimmäinen märkäkorva kaatui osittaiseen bluffiin helposti. Jakajan lippa avasi toisen kierroksen. Selvästi edellistä kokeneempi vastustaja pisti dollarin, kaksi nokkiin. Pankkiiri kanitti arvometallinsa, tälläkin kertaa.

- Ei ollut Kostiainenkaan kuin ennen. Nyt hänet nähtiin arvokisoissa rennompana kuin koskaan, mutta santaa oli jäänyt hieman liikaa saappaisiin. Ukrainan Levinchuk kaatui että heilahti ensimmäisellä kierroksella. Mielestäni se oli hyvännäköistä touhua, vaikka viran puolesta vähän epäilyttikin.
- Olihan se slaavi B- tai C-luokan vastus kuitenkin. Kävi sitä silti minullakin mielessä, että hyvä on startti ja lohko ennalta helppo. Vaan sitten tuli se Venäjän mies. Mikä lie. Ei pitänyt olla kovin luu sarjassa. Perskatti.
- Ei pitänyt ei. Jälkiä nuuskiessa pitää todeta että oltiin pihalla kuin Kummola. Kaveri voitti viime vuonna toistamiseen nuorten Euroopan mestaruuden. Tällä kertaa tuli sama mitali aikuisten sarjoista. Huikea kaveri, menee varmasti vielä pitkälle maailman tasollakin.
- Aivan varmasti. Ei ihme ettei kurssi pitänyt Lohjan Pankkiirilla. Alussa peli oli hyvin näpissä, toisessa erässä alkoi sitten sakata.
- Juu, näin kävi. Paine kattilassa laski ja jalat alkoi painaa. Katastrofiin ei tarvittu kuin muutama lähtö hieman liian suorilta jaloilta ja liian kaukaa. Sirazhov sanoi spasiba ja siirtyi selkeään pistejohtoon. Juhon eväät oli siinä vaiheessa syöty. Lopussa Kostiainen pisteli vielä ihan näyttävää ripaskaa, mutta venäläinen ei hämmentynyt. Voitti ottelun ja meni lopulta päätyyn saakka.
- Huimaa.
- Mitäs luulet, vieläkö lohjalaisella on paukkuja tuleviin turnamentteihin?
- Aivan varmasti, ainakin harrastusmielessä. Tulokset saattaa jopa parantua rentouden kautta.

- Mitäs nyt, jäikö koko kisoista käteen mitään muuta?
- Mielestäni laji nosti viihdyttävyysarvoaan näissä kisoissa huikeasti. Luovan ottelutyylin hahmot jäivät erityisesti mieleen. Cook, Harvey ja muut britit, Tazegul, Magomedov, Kotsis, muutama muukin. Siinä on tulevaisuuden nimiä, kautta kamelinselän.
- Nuohan ne mieleen jäi minullekin. Pragmaatikkona muistissa on tosin myös puhtaan älykkäät ottelijatyypit, aina Zaninovicista Gonzaleziin. He käyttävät kovalla teholla hyväkseen omaa, ajoittain hieman rajallistakin osaamistaan. Tämän päivän menestyjiä ehdottomasti.

- Entäs suomalaiset?
- Vanhat mestari kompuroivat, tuoreissa naamoissa oli valonpilkkeitä. Pari kappaletta Lahtista jäi erityisesti mieleen, taidollaan ja itsevarmuudellaan.
- Juuri noin. Yleisesti suorituksista näkyi pieni epävarmuus ja identiteetin puute. Niille pitää tehdä jotain jos menestyä aiotaan.
- Kyllä, ja virkamiesviisastelut pitää jättää sikseen ja keskustella lajista porukassa.
- Ja nauttia!
- Niin aina.

Peli päättyi. On aika putsata pöytä ja sekoittaa pakka.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Melkoista sorinaa


- Miten sen syylärinkin piti juuri nyt laueta. Kulkupelihän on vasta reilu kolmekymppinen. Kaikenlaista harmia sitä mahtuu automiehen päiviin. Juna on tupattu täyteen kuin suojat treenikassiin, hajukin täsmää. Ei tämä ole meikäläisen hommia, perhana vieköön.

Aatos puhisi vinyylipenkillä aamunkireänä. Corolla seisoi kotiparkissa höyryävänä ja kahvi teryleeneillä. Töihin piti ehtiä. Eiliset kisatulokset rassasivat pyknikon mieltä ja kutkuttelihan siellä tämänpäiväisetkin.

- Lahtisen Samin ensimmäinen ottelu innosti huutokannustukseen saakka. Siinä oli maltti, itseluottamus ja nopeat oivallukset kohdillaan. Unkarin Kazinczy ei tiennyt missä gulassikioskilla on, kun tuomari keskeytti piste-eron vuoksi ottelun.
- Britin kanssa Loviisan Suurvisiirillä alkoi hiukan suojat vuotaa. Harveyn rytminmuutokset ja nopeus oli myrkkyä odottavalle. Kun Sami sitten ottelun loppupäässä alkoi rohkeasti itse avaamaan peliä, oli puntit aika tasan. Ensi kertaan, Michael, ensi kertaan.

- Päivän toinen Lahtinen näytti jännittävän otteluaan. Paino putosi vankasti takajalalle ja lähdöt olivat usein puristettuja ykkösiä. Nopean aggressiivinen vastus sai helposti tunnusluvun pistetilille. Ranskalainen oli joka tapauksessa ennalta pohdittua hankalampi vastus, joten Jounin arvokisakaste oli jämäkkä. Aamunkoiton pilkahdus ottelussa kuitenkin oli, etenkin kolmannessa erässä. Tästä veljessarjasta kuullaan vielä.

- Sitten oli Saina Savage. Sopeutuminen vastustajan aggressiiviseen nopeuteen vaikuttaa olevan tamperelaiselle hankalaa, niin tässäkin ottelussa. Pelirohkeus ja tyyli oli uuden Sainan kaltaista, kansainvälistä ja viihdyttävää. Muuntautumiskykyä pitää vielä hioa, tai sitten pyrkiä vahvempaan ottelunohjaukseen.


Mielessä pyöri ajatus Tuomaalle soittamisesta, se kun yleensä selkeyttää Aatosta.

- Eihän tässä kuhinassa voi edes soittaa, saati jutella rauhassa. Myöhässäkin ollaan. Ajatukset surraa kuin Tazegul juniorivuosinaan.

Miehen katse vaelsi rauhattomana, autoillessa on helpompi keskittyä. Yllättäen keskustelu etuoikealta tavoitti korvanreunan, herättäen mielenkiinnon siemenen. Kaksi keski-ikäistä, hieman ohuttukkaista miestä istui vierekkäin. Tamperetta laskettelivat letkeästi.

- …mikähän sen Kostiaisen kunto mahtaa olla, onko kunnolla reenannukkaan!
- Näin on, Nurmijärvellähän sillä jalat tahmasi kuin Möljän lattia loppuillasta konsanaan. Lohjan Pankkiirin dollarit on aina välillä kokeneet pienen inflaation arvokisoissa.
- Rennompi kaveri oli kuitenkin kuin aikoihin, hymyilikin. Mää uskon että se saattaa ratkaista Kostiaiselle parhaan EM-tuloksen ikinä. Arvonta näytti ainakin siltä, että ny on iskun paikka. Siinä saattaa nimittäin vastustajan pipa lentää.
- Juu, ans kattoo. Jos vaan ottelee omiaan, eikä koita mitään ulkomaan systeemiä. Painetta kattilaan ja tarkkaa liikettä.
- Kyä näi o…

Aatoksen keskittyminen ei riittänyt pidempään. Surina alkoi taas, ja katseen kerkeily. Toinen keskustelu tarttui kuitenkin korvanvaappuun. Takakulmassa kaksi nuorta tyttöä kihersi keskenään.

- …kuinka se Simo onkin aina niinku niin vakavailmeinen, vaikka suoritukset on parantuneet keväällä kohisten.
- Hän varmaan vaan on sellainen, hih, mutta hyvä että on keventänyt asentoaan, ja saanut itseluottamustakin. Tekniikka ja fysiikkahan Simolla on mieletöntä, niinku ihan huippua.
- Hih, joo. Toivottavasti saa siihen taktiikkapuoleen hyvän vuoropuhelun sopivan valkun kanssa. Tikapuihin tulee lisäpuolia, kun kiipeää kohti mitalitasannetta.
- Saas nähdä saako mitalia kuitenkaan vielä. 
- En mäkään ehkä siihen vielä näissä kisoissa usko. Kiva sitä on silti katsoa, hih.

Juna pysähtyi pääteasemalle. Aatos hyrisi tyytyväisenä itsekseen, käsi pikkutakin taskussa.

- Mitähän nuokin tietävät. Kostiainen saa tänään mitalin, huh hah, ja Simo komean arvokisakasteen. Hyvä päivä tulee, sanon minä, hyvä päivä.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Voiton kirje


Mitenkähän tämän nyt aloittaisi, aina sama vänkälöinti. Pitäisi koittaa useammin laittaa sanoja peräkanaa luettavaksi. Miten saakin niin selkeä ajatus aina matkallaan jonkun lestimiehen pivoherkkua. Sormenpäissään sen sammalluksen jo tuntee. Paperille levähtääkin sitten eilinen, surullinen kalakeitto.

Asiaahan tässä piti toimittaa, eikä omiaan kirjoitella. Helposti sitä vaan tulee vähän sakkaa mukaan, kun sisältään ammentaa. Yhtä kaikki.

Euroopan mestaruuksista oteltiin eilen kuin toista päivää. Suomen lippua liehautti komeassa kaaressa poika Pernajasta, Toni Lahtinen. Nyt jalka vaihtui jarrulta kaasulle oikeassa paikassa. Pojasta kasvoi mies arvokisassa. Kuinka innostavaa voikaan olla katsoa nuorukaisen ryhdin tarmokkuutta ja otteluhallinnan muodonmuutosta kansainvälisiin mittoihin.

Yhden nykytyylilajin mukainen vastustajan rytmin rikkominen tulee Loviisan kasvatilta kovin luonnollisesti. Perusnopea, älykkään puoliluova nuori urho kaipaa vielä arvokisamenestymiseen pientä lisäpontta. Kun kokemus marinoi itseluottamusta aavistuksen lisää ja hyppysellinen unihiekkaa saadaan pois silmistä, niin paketti on valmis. Upea debyytti Tonilta.

Eilinen piirsi selkeän kuvan tämän päivän taekwondon tyylilajeista. Mestareista Gonzalez ja Zaninovic edustavat honkkeleita, joilla on vahva suojaus ja rikkova rytmi. Heillä on mainio ajoitus ja reviiriymmärrys. Muitakin tyylilajien arkkimuotoja nähtiin. Viihdyttävimmästä päästä Saksan Tuncat ja Italian Molfetta. Heillä otteluohjaus, tilanhallinta ja reviirikontrolli on viety tappiin saakka. Näyttävä tekniikkalajitelma yhdistettynä vahvan viriiliin luomisvimmaan on aina katselukokemuksena nautinnollinen. Tuncatin ja Molfetan kaltaiset ottelijat pystyvät monipuolisemmin mukautumaan, joten he ovat myös huomisen ottelijoita.

Jo riittää Euroopan maailmannavoista ja muusta tieteily. Tämän päivän suomalaisistahan tässä piti kirjoittaa. Saina Savage täräyttää oman pelinsä käyntiin. Kiinnostavaa nähdä kuinka tamperelainen saa oikean virityksen päälle. Olympiakarsinnassa se onnistui ja jymy-yllätys oli erittäin lähellä. Nyt tarvitaan samanlaista virettä ja keskittymistä. Nopeus, liike ja peliäly riittävät mitalikierroksille saakka. Suurimmaksi kompastuskiveksi voi silti muodostua, kapinan edetessä, kyky muuntautua ja sopeutua erilaisiin vastustajiin. Kintereissä on mitalin maku, ja odotusarvo korkealla.

Lahtisen perheen Kultanilkka, Sami, näytti saaneen mukavan lohkokaavion. Etukäteen ikävin vastus sattuu toiselle kierrokselle. Brittien Michael Harvey on viime vuoden MM-hopeamitalisti sarjaa kevyemmistä temppujaloista. Jos keskimmäinen Lahtinen saa hengen kulkemaan, ei voitto Harveysta ole mahdoton. Ainoa vaara Samilla on jonkinlainen otteluapatia, siihen ei ole tänään varaa. Terveenä Loviisan miehen suoritukset ovat olleet viime aikoina sen verran timanttisia että veikkaan hänelle mitalikierroksia tänään. Vaimon perintöhopeat on kiinnitetty. Jatkossa speksit näyttää siltä, että Loviisan teekkari on Suomen maajoukkueen ykköspyssy.

Loviisan Tupu, Hupu ja Lupu -ketjun täydentää Jouni. Arvontabarometri näyttää pahaa myrskyä. Nyt vaaditaan notkeita juonia. Tarvitaan myös murenematonta itseluottamusta. Nämä kaksi asiaa ratkaisevat kestääkö vanhin Lahtinen vastaansa tulevat nimet, tekniikat ja taktiikat hän kestää. Ranskalainen on hyvä aloitus, toisella kierroksella vastaan astelee tuplanaputtaja, nuori Skywalker, Aaron Cook. Hänestä selvittyään vastassa ennen mitalikierroksia kulmiensa alta kyräilee todennäköisesti vielä Armenian Yeremyan, Euroopan mestari ja Lontoon veikkonen. Siinä sitä on purtavaa kerrakseen, tuplahampurilainen ranskiksella. Jounille voimia ja ryhtiä, tähän mitaliin en tällä kertaa rahojani laita.

Olihan tuossa tuputusta. Nyt pitäisi sitten keksiä joku nokkela lopetus, ottelutkin alkaa ihan kohta ja pihatalkoot. Sama suo alussa ja lopussa. Älyn tervaneva. Kirjoitan taas kun saan sanat sukkelaksi. Kisoissa ja leireillä tavataan!

Terveisin,
Voitto

perjantai 4. toukokuuta 2012

Soitellen sohimaan


Aatos naputti kuumeisesti numeroa älykäiseensä. Päässä kihisi termiittiparvellinen ajatuksia jotka piti vuodattaa sopivaan maaperään.

- Tuut, tuut, tuut… Tämä on Tuomaksen vastaaja, jätä viesti äänim…
- Aatos tässä terve, Iso-A, hähähä, mitä onko paha paikka? Eikun sitä mä tässä vaan lähdin soittelemaan, että satuitko katsomaan eilen EM-kisoja. Melkoiset potkiaiset sanon minä! 

Sormet rummuttivat epärytmistä jakoa puheeseen. Helmasta hieman lysmyyntynyt Corolla kääntyi moottoritien rampille.

- Mitähän se Konalan Vasara oikein mietti astellessan ohjaamon sijasta turistiluokkaan? Häh. Näkihän sen jo kilometrin päästä että Trajkovicillä oli vanha merikartta kädessä. Sillä se sitten luovi helposti voittoon. Ottelun jälkeen tuli pakottava tarve vuokrata Poliisiopisto 2, pidin kuitenkin hatusta kiinni. Onneksi.

- Heino oli kyllä teknisesti lukenut läksynsä. Ei se vaan oikein saanut ohjausottelun, tilakontrollin ja rytminmuutoksen suitsia käsiinsä. Nykytyylin ottelijana slovenialaisella oli helppo loimia ja taluttaa Myyrmäen Härkä pilttuuseen. 


Suunkiri tiristyi Aatoksella lähes ääreensä. Huulenparrun reunaviivasta sihahti aika ajoin perhana pihalle honkkelehtimaan. Pasilan torni ponnisti horisonttiin.

- Onneksi silti tuli tarkattua lähetys loppuun saakka. Mites ite? On se Magomedov vaan melkoinen äijänkäppyrä, eikö mitä?! Seitsemässä perättäisessä EM-kisassa mitaleille, ja neljästä viimeisimmästä kultaa. Loppuottelussa 13-1. Jos olisi hattu niin nostaisin päästä, venäläinen taitaa sopeutumisen aikaan ja paikkaan. Mago hurjastelee aina vauhdilla päätyyn, antaa muiden selittää säännöistä, liukkaista alustoista ja tuomarin vääränvärisistä pöksyistä.

- Ja entäs miesten raskaimmat sitten! Siellähän oli aivan eri tapit mitaleilla kuin piti. Vetoihin meni vaimon kesäkolttu, mutta oli se sen arvoista! Himmeämpilamppuiset kilkkasivat toisiaan kilpaa heti alkukierroksilla, ei näytä pitkänlaiskat siimat enää vetävän saalista. Saksan mies oli ainoa kaksimetrinen kenen ottelu oli nykymittaista. 
- Olihan se Ranskan Harnoiskin ihan kelpo suihkija, kohotti vaikka vastus ei aina ihan tähtäinristikossa ollutkaan.

Kumijalka yskähtää konttorin pihaan. Aatos puuskahtaa ovea auki, mutta uuvahtaa vielä hetkeksi takaisin nahkapenkkiin.

- Niin, tänään olisi tulikasteessa se nuori poika, Lahtinen. Toivottavasti on terveen kirjoissa ja mieli vahvana. Aktiivisesti saisi omaa otteluaan toimittaa.
- Serbialaiset on peliä ymmärtävää sakkia. Rabasovic on myös nuorukainen, vaikka ollut jo mitaleilla isojen poikien avoimissa. Voittomahdollisuudet on vetomiehen vihkossa 20-80. Grilli kesäksi olisi kiva, mutta Suomen lippua tietysti liehutetaan.

Mies pohtii hetken vakavana.

- Kun kerran potkaisee, niin siinä pitää olla pisteen tekemisen meininki!

- Olihan taas mukava jutella. Soitellaan, Tuomas, kun sattuu seuraavan kerran kohilleen. Terveiset sparriporukalle ja muillekin tutuille.


Hikinen kämmen ja korva eroavat toisistaan vaikeroiden. Aatos tamppaa ovelle tyytyväisen terhakkana. Maailma on taas vähän selkeämpi paikka.




torstai 3. toukokuuta 2012

Torstain pikaennakko Esson baarista


Tuomas kalautti ovesta. Pieni kahvi pullakulmalla kuten aina. Suhivihi katse karkaili salin nurkkiin, pöydässä tuttu sparrikaveri muikautti puolinaurua.

- Hallootapäivää! Mitäs isäntä?
- Mitäs sitä, EM-turnausta palastelin harmaassa.

- Se olisi Tullin Teemu tänään hiki otsalla. Ans kattoo kuin käy?
- Näin on. Trajkovic on kova luu, nopea, nuori ja nälkäinen. Nappaillut hyviä päänahkoja viime kisoista.

- Kyllä Teme hänet hoitelee, muistaa vaan ottaa heti alusta hyvän paineen ja ohjauksen. Siitä sitten nopeasti ratkaisut kulmiin, niin ettei nopsajalkaisella slovenialaisella ole periaatteessa kuin yksi suunta liikahtaa. Liipasin valmiiksi, etäisyys sopivaksi ja homma käy kuin rajuilma.
- Juu juu, viimeksihän Heino ei oikein löytänyt sopivia etäisyyksiä missään vaiheessa. Hän ajelehti lautalla, jossa konduktööri-Trajkovic kapteeninlakki päässä kuittasi maksun useammastakin edestakaisesta matkasta.

- Missäköhän kunnossa Konalan vasara on? Pitäisi varmaan olla vihta valmiina, viime kerran löylyt muistaen.
- Eiköhän se pitkä suksi luista, jos kerran treenattu on. Vastus on varmasti harjoitussalia nähnyt, Lontooseenkin on matkalla.
- Hiukan näytti Heinon jalka silti painavan Nurmijärvellä.
- Ote oli kuitenkin rennompi, uskon sen ratkaisevan paljon. Pitkän miehen pitäisi pystyä sopeutumaan tilanteeseen paremmin kuin koskaan aiemmin. Vaikka se ei hänelle olekaan lahjakkuuden kovin ominaisuus.

- Kaavio näytti makealta. Slovenian pelimies on vielä märkäkorva, ja Heinon lohko on finaaliin saakka huomattavasti helpompi.
- Nohnoh, vaikka toisessa laarissa onkin vonkaleet Basile, Gentil, Tanrikulu ja Nikolaidis, niin en silti laskisi Trajkovicia, Kuznetsovia ja Babicia ihan vasemman jalan miehiksi. Sarja on kokonaisuudessaan koko kisan kovimpia, ellei kovin.

- Tuleeko voitto?
- No jos ei voittoa, niin ei kai rukkasiakaan.

Tuomas nieli loppumustan ja nyökkäsi pystyyn. Mielessä epävarmuus ja jännitys, toiveen pilkekin. Sparrikaveri jäi itsevarmasti hymyillen pöytään. Kyllä Teme hoitaa, hän mietti.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Nurtsi 2012

Kohtaan usein ihmisiä, jotka kysyvät taekwondotapahtuman jälkeen "miltä kisat näytti?". Otteluanalyysiskalpellin laskettuani pohdin tällä kertaa asiaa uudelleen. Tämä lämmin muistijälki kertoo aika hyvin pääni sisäiset kuvat. Lämmin, hyvä tunne siitä, että pian taas tavataan.