tiistai 22. lokakuuta 2013

Taekwondon pelivalmennus - yleisesittely

Ottelutaekwondon kilpailusuoritus on luonteeltaan peli, reaktiivinen prosessi. Tämän lähtökohdan oivaltaminen ja ymmärtäminen toimii perustana urheilijan optimaaliselle kehittymiselle ja menestymiselle. Parhaimmillaan pelivalmentaminen muodostaa otteluharjoittelun selkärangan kaikilla tasoilla. Se on tärkeimpiä päivittäisharjoittelun nimittäjiä aina aloittelijasta huippu-urheilijaksi saakka.

Ennen kuin täysipainoinen pelivalmentaminen on mahdollista, pitää valmentajan jäsentää lajisuorituksesta selkeä taktis-teknis-fyysinen rakennemalli, määrittää otteluprosessi yksityiskohtaisesti ja kehittää näiden avulla itselleen luonteva, kokonaisvaltainen ajatusmalli. Käytännön pelivalmentaminen syntyy ainoastaan viitseliäästä ajatustyöstä ja sen pilkuntarkasta toteuttamisesta. Lopputuloksena urheilijalle syntyy menestymiseen tarvittava yksilöllinen ottelullinen identiteetti.

Keskeiset käsitteet
Pelivalmennus koostuu muutamasta perusasiasta. Osa näistä asioista toistuu, reaktiivisesti muuntuen, läpi koko ottelutapahtuman. Tämä toistojatkumo muodostaa otteluprosessin.

Otteluprosessin tärkeimmät käsitteet ovat purskemalli, vastusanalyysi ja kehäpuhe. Ne toimivat tiiviissä vuoropuhelussa keskenään ja ovat jossain määrin yksilöllisiä. Jokaista osaa pitää harjoitella erikseen ja yhdessä muiden kanssa. Kokonaisuudesta on tärkeää luoda luonnollinen tapa toimia jokaisessa harjoitteessa, harjoituksessa ja ottelutapahtumassa. Tärkeintä otteluprosessin sulavan toteutumisen kannalta on yhdistää pelivalmennus jokapäiväiseen harjoitukselliseen kehikkoon.

Purskemalli
Varsinainen ottelutapahtuma rakentuu purskeista, purskeväleistä ja valmistelutiloista. Purskeisuuden ymmärtäminen ja harjoittelu on merkittävä osa menestyksekästä kisaamista. Esimerkiksi Korean menestys 2013 ottelun MM-kisoissa johtui osiltaan tämän mekanismin ymmärtämisestä ja osaamisesta.

Yksittäinen purske koostuu minimissään seuraavasta jatkumosta:
Otteluasento - reaktio - tekniikka - asentokontrolli/tilakontrolli - otteluasento.

Tämä on samalla pienin yksittäinen elementti, jota tulisi otteluharjoituksissa toistaa. Usein alleviivataan liikaa tekniikan osaelementtien merkitystä. Kokonaisuus ratkaisee, ja sen pitää olla tasapainossa alusta loppuun. Osien harjoittaminen pitää olla valmiina harjoituksellisessa kehikossa, ei valmentamisen sisältöpainotuksessa. Harjoituksellisesta kehikosta voit lukea tarkemmin täältä. Muutamia huomionarvoisia asioita purskemallin peruskaavan osatekijöistä.

Otteluasento
Tämä on ohjaaja- ja yksilökohtainen tekijä. Jalkojen välinen leveys, painopiste ja vartalon osien asento ovat merkitsevimmät vaikuttajat. Otteluasento on myös läheisesti tekemisissä asentokontrollin kanssa.

Reaktio
Joko itse aiheutettu tai puhdas vastustajan aistiminen. Reaktio synnyttää aina vastareaktion, liikkeen tai tekniikan. Muita vaihtoehtoja ei ole. Asentokontrollilla pyritään vaikuttamaan tehokkaampaan reagoimiseen.

Tekniikka
Tilanteesen soveltuva taktistekninen ratkaisu. Tekniikan peruspaletti rakentuu ottelun yleisestä suoritusavaruudesta, ottelijan vahvuuksista ja heikkouksista.

Asentokontrolli
Jokaisen ottelupurskeen jälkeinen toiminto, jossa tavoitteena on toiminnallinen automaatio otteluasennon, painopisteen ja jatkovalmiuden osalta.

Tilakontrolli
Jokaisen ottelupurskeen jälkeinen toiminto, jossa tavoitteena on oivaltaa ja asemoida oma paikka ottelualueella taktisteknisten tavoitteiden mukaisesti. Tämä kyky on aliarvioitu suomalaisessa lajivalmennuksessa ja harjoittelussa.

Purskeen aikaiset asento- ja tilakontrollit sisältyvät tekniikan käsitteeseen. Ne toimivat hieman erilaisen mekanismin kautta.

Arvokisatasolle siirryttäessä entistä merkittävämmäksi tekijäksi muodostuu purskevälikäsitteen ymmärtäminen ja taitaminen.  Tässä kohtaa palaamme 2013 Pueblaan ja korealaisiin ottelijoihin. Heillä oli selkeästi muita läpivalaistumpi joukkuetason oivallus asiasta.  Purskevälillä tarkoitetaan sitä pientä tai pidempääkin hetkeä, jolloin ottelija on joko päättänyt varsinaisen purskeensa tai keskeyttänyt sen jostain syystä. Näiden välien nuuskiminen ja oivaltaminen on tärkeää. Sekunnin kymmenyksistä muutamiin sekunteihin avautuu ikkuna, josta usein tarjotaan joko lisäpisteitä omaan hyökkäykseen, ottelun ratkaisumahdollisuuksia ja muitakin vaihtoehtoja.

Vastusanalyysi
Vastustajan arviointi on tärkeimpiä urheilijan suoritukseen vaikuttavia tekijöitä. Se on ollut vahvasti mukana useiden suomalaisten ottelijoiden viime vuosien menestyksissä. Kirsimarja Kuutschinin voitto espanjalaisesta Euroopan- ja maailmanmestarista olympialaisissa, Teemu Heinon voitot useammasta maailmanmestarista eri arvokisoissa, ja muut vastaavat suoritukset ovat mainioita esimerkkejä vastustajan arvioinnin toimivuudesta.

Vastusanalyysi koostuu kahdesta erillisestä, toisiaan tukevasta mekanismista. Ensin valmentaja koostaa ja käy läpi urheilijan mahdollisesti kisoissa kohtaamat vastustajat. Sitten urheilija kerää omat ajatuksensa aiemmista kohtaamisista näiden vastuksien kanssa. Tämän jälkeen, yhteispalaverissa, sovitaan taktiikkaan ja tekniikkaan vaikuttavat tekijät. Vastuskohtaisen ottelutaktiikan osat luodaan karkealla tasolla, huomioiden myös urheilijan omat vahvuudet ja lahjakkuustekijät (lue lisää).

Toisessa osiossa siirrytään käytännön toteutuksiin, fyysisiin harjoitteisiin, mielikuvaharjoitteisiin ja ottelun aikaiseen vastusarviointiin. Harjoitteiden tulee olla luontevan yksinkertaisia ja urheilijan otteluvirtaukseen soveltuvia. Monimutkaiset viritelmät usein vain turhaan sekoittavat pakkaa. Ottelun aikainen vastusarviointi on herkkää, monimutkaista ja oivaltavaa yhteistoimintaa urheilijan ja valmentajan välillä. On tärkeää, että kaikki perustuu ennalta sovittuun toimintamalliin. Muuten lopputulos on liian satunnainen.

Kehäpuhe
Urheilijan ja valmentajan välinen viestintä on kehäpuheen toiminnallisessa keskiössä. Laajennettu kehäpuhe käsittää myös muut tiedostetut tai tiedostamattomat informaatiot. (kts. kuva)

Viestintäkehä on niin monisyinen rakennelma, että siitä pitää löytää olennaisimmat vaikuttavat asiat. Urheilijan ja valmentajan välinen kommunikaatio on yksi tärkeimmistä. Erityisesti valmentajan täytyy olla tarkkana. Hän ei voi olla maailman napa. Hän ei voi olla ainoastaan passiivinen juomanjakaja. Nämä ovat klassiset arkkityypit. Valmentajan tulee ymmärtää ottelijan tarpeet, luonne ja kyvyt. Vain sitä kautta hän voi edesauttaa suoritusta optimaalisella tavalla. Kaikki muu on valmentajan itsekeskeisyyttä.

Muita tärkeitä aistittavia asioita ovat vastustajan toiminta, vastustajan valmentajan viestintä, tuomarilinja, otteluaika ja –alue, katsomovalmentajan viestit, pistetilanne, sekä ympäristön vaikutus. Parhaimmillaan tämän informaation avulla valmentaja ja urheilija luovat tilannelähtöisen, sovelletun taktiikan, joka perustuu ennalta tehtyyn vastusanalyysiin.

Lisäksi pitää huomioida muut erityiset asiat, kuten kohotettu ottelualue, ottelun valmistautumisen prosessi, ja pelivalmennuksen muut elementit. Lopputuloksena on parhaimmillaan huippusuoritus, urheilijan itsensä ylittäminen ja arvokisamitali. Yksikään näistä ei tule sattumalta. Kaikki on valmiiksi suunniteltu. Ainakin pitäisi olla.
Ottelun aikaisen viestinnän perusmalli.







o1: ottelija || o1v: valmentaja || o1k: katsomovalmentaja
o2: vastustaja || o2v: vastustajan valmentaja
1: omat kannattajat || 2: vastustajan kannattajat || x: sitoutumattomat kannattajat
t: tuomari

[teksti on julkaistu Taekwondo-lehdessä 3/2013]

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Borgå Rosso

Uupunut hahmo makasi punaisen panssarin päällä kuin pienen saaren rannalla. Hien vartioiman lämmön viruminen huokosvankiloissa muistutti häntä juuri päättyneestä, henkeäsalpaavasta taistelusta. Runnellun kehon työmuisti järjesteli kuvia.

Kokonhallin kamppailubasaari kuhisi aistimissa. Neljällä matolla ottelut etenivät kuin lentäen. Valistunut visiiri asteli käytävällä seuraillen tätä kaikkea. Mies keräili tarjoomasta makean mausteisen muistipussin nautiskeltavaksi. 

Ensimmäinen kahmaisu
Kadettipoikien kolmeseiskoissa oteltiin lupaavasti. Sarjasta on muodostumassa yksi mielenkiintoisimmista. Mieleen etujalkailivat erityisesti Oskar Mäkinen ja Kasper Wargelin. Piiskatukkien touhuilu oli tasokkaan tasaväkistä. Kun nuorukaiset löytävät vielä rytminvaihdot ja jatkotilanneoivalluksen, alkaa kasassa olla kansainvälisen menestyksen ainesosat.

Loppuottelussa Euran Kasperi Kuokkanen näytti Mäkiselle mitä ennakkoluuloton kisaaminen tarkoittaa. Ansaittu, mainioiden taktisten ratkaisuiden varaan pelattu voitto oli etukäteen altavastaajaksi lasketulta Kuokkaselta upea suoritus. Porilaisen ottelu näytti olevan turnauksessa jonkinlaisessa käymistilassa. On kiinnostavaa nähdä miten se ehtii kohoamaan SM-kisoihin ja Kroatian turnaukseen.  

Toinen kourallinen
Euran Noora Rannikko oli selvästi kisojen positiivisin yllättäjä. Pitkänhuiskean tytön otteleminen on kehittynyt huimaa vauhtia viime turnausten aikana. Itseluottamus, keskittyminen ja monipuoliset tilanneratkaisut ovat päivitetty pelikirjaan. Jatkossa Rannikko on se ottelija, joka muiden on voitettava. Sarjalaisiin verrattuna hän on tällä hetkellä pari askelta lähempänä nykytyylin ihannetta, erityisesti rytminvaihtojen ja ottelun oivaltavuuden osalta.

Viimeinen nielaus
Aikuisten sarjoista löytyi pussin pohjalle myös muutama makupala. Miesten viiskaseissa Klaukkalan Mikko Laitinen teki vaikutuksen. Voitto hyvässä iskussa olleesta Pispalan Kobrasta on kova näyttö. Viime kertaan verrattuna tuntuu kuin Laitinen olisi leikannut kaihin ottelusilmästään. Miehen nopeus ja tekniikkahan ovat olleet jo aiemmin sarjan parasta antia. Vilkaskinttujen seuraavaa kohtaamista odotetaan mielenkiinnolla.

Turnauksen viihdepläjäyksen tarjoilivat 63-kiloisissa Turun seriffi Anton Saari ja Loviisan karhukoplan nuorin jäsen. Lahtinen piti ottelua helposti hallussaan ja näpisteli tarvittavat pisteet voittoon. Miehen suoritusten taso näytti vaihtelevan laiskan ylimielisten nyökkäysväistöjen ja briljanttien rytminvaihtolähtöjen välillä. Tasapainon löytyessä hän on kova luu kansainvälisissä turnauksissakin. Saarella on puolestaan taustavoimana aivan huikea fysiikkapankki. Pääoma roiskuu vielä hieman sekavasti ja tuhlaillen. Keskittymisen ja pelioivalluksen löytyessä hän on hyvä haastaja Lahtisten ja Nurisalojen dynastioille.

Päivän hupaisin tempaus oli Saaren chaplinmainen volttiponnistuspotku selälleen. Se kertoo kuitenkin jonkinlaisesta ennakkoluulottomuudesta. Kun keskusteluyhteys todellisen otteluluovuuden kanssa löytyy, näemme varmasti jotain huikeaa. Kenties tämä tapahtuu jo seuraavassa turnauksessa?

Kisojen mammuttiklassikko ei pettänyt tälläkään kertaa. Aleksi Nurisalon ja Sami Lahtisen loppuottelu miesten kuuskaseissa täytti selkeimmin kansainvälisen laatukriteeristön. Samin pelikäsitys ja ottelullinen identiteetti on Suomen kovimpia. Tekniikan loppunapakka on kuin nykytyylin oppikirjasta. Tällä kertaa ne eivät kuitenkaan riittäneet Aleksin voittamiseen. Nurisalon rytminvaihtokyky, rentous ja tilanteiden loppuun saakka vieminen ratkaisivat voiton. Pelkästään tämän otteluparin vuoksi SM-kisoihin pitää saada Urheiluruudun kuvausryhmä.

Koska miesten 74-kiloiset päättivät jäädä joukolla kotiin möllöttämään, saatiin kasikympin finaalissa seurata toistakin veljeskapinaa. Jouni Lahtinen ja Joel Nurisalo nakuttivat tarkan, ilmeettömän ja jännittävän ottelun. Joelilla oli erinomainen vire päällä, harjoittelu ei ole saanut miestä tukkoon. Rentous ja voitontahto huokuivat koko olemuksesta aiempaa raikkaammin. Lahtinen oli puolestaan hieman lukossa. Painopisteen vankka takajalkaisuus aiheuttaa kenelle tahansa hankaluuksia. Seuraavaan turnaukseen Jounilta odotetaankin rennon hyväntuulista irrottelua. Sen ei pitäisi olla mahdottomuus.

Naisten liigakentällä odotettiin erityisesti Sheena Au-Yeungin ja Lotta Linnan ensimmäisen kierroksen ottelua. Linnan mainio hermokuri ja tarkat pistot saivat runsaspotkuisen Au-Yeungin huiskimaan pisteettömille alueille. Ottelussa toistui alusta loppuun jokseenkin sama kaava.

Toinen korkean odotusarvon ottelu oli Katja Derbenevan ja Saina Savagen välinen rymistely. Ensimmäistä kertaa näytti siltä, että Turun tehotyttö laittoi ottelumatolla tosissaan ripaskaksi. Kohtaaminen osoitti myös sen, että Derbyllä on kintereissään arvokisamitalin vaatimat tykötarpeet. Toivottavasti hän pääsee niitä vielä jossain vaiheessa käyttämään. Porvoossa loputtoman kontrollin taitajan paketti karkaili auki muutaman kerran. Niissä oli Savagen paikat nousta. Lopussa nousikin, kerran. Tämän parivaljakon pitää kohdata vielä uudestaan, kun Saina on saanut kisaruosteet potkuelimistä.

Loppuun vielä maininta Jaakko Sahasta. On siinä melkoinen taistelija, innostajakin. Ottelun aikana Sahasta ilmeni monta sellaista asiaa joihin itsekin pyrkii, lajin parissa ja elämässä.

Hahmo nousi jaloilleen ja asteli vaivoin kohti tukikohtaansa. Samalla hän teki ennakkoarvioita jo seuraavasta myrskystä. Se saapuisi luvattoman pian. "Muistellen mennyttä aikaa" soi hiljaa jossain taustalla.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Kelataas vähän

Jalon jalka vatkasi taas salille päin. Matkalla nuori mies kohtasi kokeneen ja selkään taputetun valmentajan. Putkikassi olalla heitetty ujo tervehdys pyörähti merkilliseksi, mutta mielenkiintoiseksi keskusteluksi.

Vanhempi valkku:
Oletko menossa paitaa hikoiluttamaan?

Jalo:
Kyllä vaan! Pääopettaja kysyi vetämään matsitreenit. Helppo nakki meikäläiselle. Huidellaan porukalla niitä paria potkua, mitä viime kisoista jäi mieleen. Etujalan vemppuja. Sitten tehdään ehkä se yksi harjoite, mitä mestari opetti joskus 90-luvulla. Meikävalkku on tänään nimittäin ihan liekeissä. Samalla saan itsekin jumpata hien pintaan ja kokeilla omia juttuja. Ainakin vastakiertopotkun osaan vaikka unissa, sitäkin siis tehdään varmuudella. Siinä se on. Kiirettä on pidellyt, joten suunnitelmaa on vain puolikkaan verran. Se on riittänyt ennenkin, loput nokitaan lennosta. Sillä on tullut mitaleita hyllynlaudat notkulleen. No niin, nähdään taas! Moimoi!

Vanhempi valkku:
Seis! Kelataas vähän.

Ohjaat siis harjoituksen, jonka jälkeen ehkä kehityt johonkin tuntemattomaan suuntaan? Ja sitten seuraavassa harjoituksessa säädät taas jotain muuta. Pahimmassa tapauksessa jokainen treenin osa vetää eri suuntaan. Muista, että mestarienkin ohjaamat harjoitukset tai tekniikat pitää pureskella itse, suodattaa omaan järjestelmään. Pohdihan koko kuvio vielä toisen kerran. Perustele itsellesi jokainen asia, jonka aiot harjoituksessa toimittaa muille.

Jalo:
Täh! No, tuota...
Pääopettaja kysyi siis vetämään matsitreenit. Aloin miettimään mitä tekisin. Keskityn ehkä ajankohtaisiin tekniikoihin. Etujalan vemppujahan ollaan nähty matoilla ja kuultu suissa. Viime kisojen muistiinpanoista ja videoseurannasta jäi muutama kuvio mieleen. Ne toistuivat usealla turnauksessa menestyneellä ottelijalla. Perusrakenteeltaan suoritukset olivat vähän kuin mestarin opettamat asiat 90-luvulla. Tässähän on itse asiassa mielenkiintoinen jatkumo, mitenhän nämä yhdistyvät toisiinsa. No, yhtä kaikki, treenaan alku- ja loppuverryttelyn mukana. Hyppyytän harjoitteet esiin sitten käytännössä. Siinä vastakiertopotkussakin on vielä aivotyötä, miten se toimiikaan eri tilanteissa ja sen semmoista. Lopuksi vedän saman perusjumpan kuin aina ennenkin tässä kohtaa viikkoa. Vähän sikaa, heh heh. Ehkä rähmistäkin. Hmmm.

Vanhempi valkku:
Seis! Kelataas taas vähän.

Tuo on vielä liian epämääräistä. Kaikella ohjaamallasi pitää olla syynsä, myös alku- ja loppuverryttelyllä. Kivaa oli ja hiki tuli on hyvä lähtökohta, mutta siihen voi helposti upottaa vaikka tekniikan tai taktiikan osasuorituksia menettämättä riemukkuutta. Silloin kehityksen kannalta tärkeät toistomäärät kasvavat huimasti. Harrastajien taidotkin nousevat varmemmin aivan uudelle tasolle. Kun vielä peilaat koko homman valmennuksellisen ajatusmaailmasi kautta, ja pidät harjoituksellisen peruskehikon kasassa, niin suorituksien laatukin on priimaa. Koitas vielä.

Jalo:
Hmhh, kaikenlaista harmaannuttavaa. Koitetaan, koitetaan...
Pääopettaja kysyi ohjaamaan otteluharjoituksen. Pohdin asiaa. Kirjoitin ajatuksiani muistiin. Mietin mitä kaikkea liittyy aiheeseen, jonka opettaja minulle antoi. Keskustelin hänen kanssaan kertaalleen. Kaivelin esiin omaa käsitystäni ottelun syvimmästä. Tunsin kuinka jalat eivät enää koskettaneet pohjapintaa. Hetken kuluttua, muutaman hengästyttävän sukelluksen jälkeen, huomasin ajatusmaailman kannattelevan sittenkin. Mutaista taikinaahan tuo vielä oli, mutta selkeytymään päin.

Luonnostelin harjoitussuunnitelman paperille. Kulmaan tussasin kriittiset kohdat, harjoituksellisen peruskehikon muistisanat. Tukijalan liike, lantion käyttö, polven aktiivisuus, painopiste, asento-, etäisyys- ja tilakontrolli, liikkeen kepeys, rytminvaihto, jalat-kädet-vartalo-yhteistoiminta, rentous, energia, innostus ja hauskanpito. Huuh. Tuo rimpsu pitäisi sitten muistaa jokaisessa harjoitteessa alusta loppuun. Joka kerta. Imeytyypähän ainakin ohjaajan ja treenaajien verenkiertoon. Se kai siinä on tarkoituksenakin. Sitten naputtelin rakennetta teeman ympärille. Kuinka kauan ja paljon mitäkin osaa tehdään. Mitkä ovat yksittäisten harjoitteiden tavoitteet, ja pysyvätkö ne teemassa. Joo-o, kyllähän tästä alkaa jo muodostua jotakin. Pitää varmaan aktiivisesti nuuskia tunnelmia treeneissä, tarpeen tullen voi sitten hiukan soveltaa systeemeitä. Nyt ajatus on hätistelty idean puuhun. Tulihan siitä melkoinen pläjäys. Saas nähdä onko se hieno filosofia tässä enää millään lailla mukana. Entä sopivat rasitustasot tai ryhmämuotojen monipuolinen käyttäminen, osaankohan niitäkään. Kuinka pystyn tarkkailemaan kaikkea, annostelemaan ja arvioimaan. Päässä huippaa.

Jalo vilkaisi salin suuntaan. Kassi riippui synkkänä jalkaa vasten. Hän ei uskonut ikinä pystyvänsä setvimään rihmastosta selkeitä asiakokonaisuuksia. Saati sitten ymmärtämään miten ja mitä painottaa eri kehitysasteilla ja erilailla oppiville. Miehen kurkkua kuristi. Hänen teki mieli palata raikkaaseen ajatuksettomuuteen. Antaa fiiliksen viedä tuttua polkua ja nauraa sosiaalisesti muiden kanssa. Niinhän minä teen, ei tämä parane pähkimällä vaan tekemällä, ajatteli Jalo. Tämä umpihanki on liian raskas kulkea.

Vanhempi valkku:
Seis! Kelataas vielä vähän.

Alkaa kuulostaa hyvältä. Ensin sinun pitää pöyhiä vinttikomeroita kunnolla ja monimutkaistaa asiat äärimmilleen. Vasta sen jälkeen voit jäsentää, yksinkertaistaa ja suodattaa niitä eteenpäin. Sinulla on nyt ääriviivat hahmoteltuina. Seuraavaksi piirrät tarkemman kuvan keskittyen yksityiskohtiin. Ne on tärkeitä. Niistä muodostuu synaptinen kokonaisuus. Segmenttiharjoitteista ottelusimulaatioihin. Tekniikan osasuorituksista koko kehon dynaamiseen toiminnallisuuteen ja sparriin. Älä piinaa itseäsi, jos et ole vielä ihan varma kaikesta. Ei kukaan ole. Ei voi olla. Hyvä valmentaminen ja ohjaaminen on loputonta itsensä kehittämistä. Avoimuus, kiinnostuminen, innostuminen ja tutkiminen toimivat voimanlähteinä.

Tee tunnista harjoitussuunnitelma. Sellainen, jonka ymmärrät ja sisäistät helposti. Käy se kertaalleen toteutuksen jälkeen läpi. Kirjaa muistiinpanoja. Laadi suunnitelma uusiksi entistä parempana. Prosessin jälkeen olet huomaamatta kehittynyt etevämmäksi valmentajaksi ja ohjaajaksi. Ymmärryksen laajentuminen ei ole ihan pikku juttu. Se on elämäntapa, ihmiskunnan olemassaolon perimmäisiä syitä.

Jalo:
Nuorukaisen silmissä alkoi kirkastua. Hän oivalsi jotain. Hermoverkosto hahmottui vielä hieman utuisena, mutta kuitenkin kokonaisuutena. Asiat saivat järjenperän. Suunnitelma ei ollut niin täydellisen vedenpitävä kuin Jalo ensin ajatteli. Pinnalla se keikutti kuitenkin. Riemu palasi taas jäseniin.

Tänään jumpataan kunnolla! Rytminvaihto on teemana alkuverkasta loppukumarruksiin. Pääharjoituksena tehdään sovellettua sparria. Aion tsempata porukkaa kunnolla. Tiiraan jokaisen suunnanmuutoksen ja painopisteen heilahduksen, etäisyyden ja asennon. Annan palautetta monipuolisen kannustavasti. Joskus myöhemmin keksin sitten jotain syvällisen analyyttistä. Jos siltä tuntuu. Tämä on nyt hyvä.

Kelaa vähän.