sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kuninkaan kirjeet

Tumma, leveäharteinen hahmo seurasi taulun silmikosta ravintolassa riekkuvaa tivolia. Hiljainen huokaus järjesti vantteran miehen ajatukset: "Miten ihmeessä näiden harlekiinien kanssa oikein pitää toimia. Juuri kun kuvittelee näytelmän etenevän käsikirjoituksen mukaan, alkaa joku tiukuhattu helistämään löysiä kuiskaajan kopista. Loppuseurue temppuileekin sitten taas kotvan omiaan, eikä ketään naurata." Ylväsprofiilinen alfauros sulki silmikon ja käänsi katseensa kammioon päin. Hän ei enää havainnut ravintolan ulko-oven käyntiä ja epäileväkatseisen miehen sisääntuloa.

Kuningas on ollut aina vakaa ja päättäväinen. Tällä kertaa hänen ajatuksensa painivat hikisinä keskenään. Pöydällä makasi neljä kirjettä, jotka vaivasivat miestä. Vahvaleukainen siniverinen tarttui ensimmäiseen tutkiakseen sitä tarkemmin. Mies huokaisi toisen kerran: "Tämän asian pohtimiseen ja päättämiseen tarvitsen malttia, single malttia." Hänen sieraimensa värähtivät kepeästi oivalluksen voimaannuttamina. Huviteltuaan hetken tunteella, Kuningas alkoi lukea avaamaansa kirjettä. Toisessa kädessä lepäsi kristallilasi, hehkuen meripihkaa ja hieman olkea.

Ensimmäinen kirje - Keskitys vasempaan laitaan

Kunnioitettu Kuningas,
Arvostettu Auktoriteetti,

Olemme saaneet kuulla, että olette tekemässä Tärkeitä Päätöksiä. Kokoonnuimme muutaman Keskijohdon ja Välipäällikkötason edustajan kanssa pohtimaan Asiaa. Rohkaistuimme ja päätimme lähestyä Teitä riihemme sadon kanssa.

Aluksi kiteytämme asian kolmeen lauseeseen. Ne tukevat Yrityksen Visiota, Missiota ja ennen kaikkea koko henkilökunnan kehitystä ja tarpeita.

1) Keskittäkää vasempaan laitaan.
2) Kukkupalloja on nähty jo liikaa.
3) Kaikki mustalle.

Vahva keskittäminen on riski Yrityksen kokonaistasapainon ja leveyden kannalta. Se on silti ainoa oikea ratkaisu kehittymiselle aivan uudelle toiminnalliselle tasolle. Teidän on syytä muistaa myös, että rakenteellistaminen on pitkäkestoinen prosessi. Ehdottamamme suunnitelman pohjalta meillä on varmasti jo kahdeksan tai kahdentoista vuoden päästä laaja ja hyvätasoinen insinööriryhmä. Iskevä sapluunajoukkue on väkevä käyntikortti koko Yritykselle!

Mekanismia tulee tietenkin laajentaa jollain jänteellä. Kun oikealle, ylös ja alas tehdään sama uudistus, koko kenttä hengittää taas vapaammin. Jos sillä on jotain merkitystä Teille.

Toimintaan pitää saada kaikki mukaan. Yhdistäväksi tekijäksi kehitimme Uudistukselle lennokkaan moton. "Aura tunnetaan kurjistaan!" Uskomme että myös Te osaatte kylpeä sen voimassa ja ilmavuudessa.

Ystävällisin terveisin ja Teitä kunnioittaen,

Kenraalimaisteri ja Inka P.

Toinen kirje - Intohimon ja ideoiden jesuiitat 

Moikkelis ja moimoi,

Porukassa kiersi sellaista huhua, että herra isovääpeli olisi oikomassa firman lonkeroita uuteen asentoon. Ajattelin, tai onhan tässä taustalla muitakin vääräleukoja, kirjailla mestarille vähän askelmerkkiä ponnistuksen tueksi. Nämä on niitä asioita, jotka juoksevat vastaan syvissä riveissä. Ne katsovat silmiin, rehellisesti karsastaen.

Noh, hommathan on nyt sillälailla, että puulaakin toiminta kannattaa kehittää ehdottomasti herkkävainuisten ideaseminaarien pohjalle. Tämän systeemin voimavara ovat intohimon jesuiitat ja ideoiden pellepelottomat. Nämä inspiroivat kouluttajahahmot tukevat paikallisosastojen toimintaa parhaalla, tasapuolisella tavalla. Saamme aktiivisista pumpuista ponnekkaita iskuryhmiä, joilla on uuden ajan luova tapa ajatella ja toimia. Uskon, tai onhan tässä muitakin nokkelasanaisia mukana, että neljän tai viimeistään kahdeksan vuoden kuluttua taputtelemme yhdessä uutta lihavaa lehmää.

Tämmöistä me ollaan tässä hevosmiesten kanssa pohdittu. Toivottavasti kruununkynttilä oivaltaa tilanteen laidan.

Parhain terkuin,
Aatos (ja jokunen muukin sananvitsa konehuoneen puolelta).

Kolmas kirje - Rasvataan rattaat

Arvon Kuningas,

Lähestyn Teitä itselleni tärkeän asian osalta. Koska edessä on merkittäviä uudelleenjärjestelyjä yhtiössämme, on paikallaan pari kokemuksen sanaa.

Ymmärrän että olette varmasti määritelleet tavoitteen toiminnalle. Paras tavoitehan on konkreettinen ja helposti tulkittava. Esimerkiksi sellainen, että meillä olisi muutama toiminnallinen huippuyksikkö pikaisesti. Heidän kauttaan voimme ammentaa koko yrityksen henkilökunnalle hunajaa.

Pienyksiköt, rasvatut rattaat, ovat avain menestykseen lyhyellä aikajänteellä. Näitä kahden henkilön soluja tuettaisiin mahdollisimman moniulotteisesti koko jakso. Analysoitaisiin toimintaa ja annettaisiin mahdollisuuksia, sitouduttaisiin mutta ei sotkeuduttaisi. Kaikki muu panostus on suurta uhkapeliä, ja pidemmän ajanjuoksun toiminnassa ne alkavat helposti hapottaa.

Parhain terveisin,

Voitto Suomalainen

PS. Elonkehän luonnollinen rytmi on löydettävä, raskaat rakenteet ovat liian syövyttäviä! Originellisti marginaalissa on hyvä motto.

Neljäs kirje - Entäs sitten

Hyvä Te,

Pyydettiin kysymään että,

Mikä tämä muutos ja kehitys oikein on? Mitä ja miten se oikeasti muuttaa tai kehittää? Koskeeko se, ja kuinka, myös meitä, tavallisia työntekijöitä? Tuleeko joistain yksilöistä tai yksiköistä etuoikeutettuja muihin nähden? Maksaako tämä meille, paljonko? Nostetaanko vai lasketaanko palkkoja, paljonko? Entä työolosuhteet, tuleeko niihin muutoksia? Kesäpäivät varmaan pysyvät samanlaisina? Tiedotetaanko jostain ja jos, niin koska? Kuka Te oikein luulette olevanne? Sataako syksyllä?

Ja sitä paitsi miksi ei tehtäisi niin kuin on ennenkin tehty?

Terveisin,
Kaari Mutrio

Kuningas huokaisi kolmannen kerran. "Tämä ei ole yksiselitteinen, eikä edes helppo päätös. Pitää kääntää pehkuja kunnolla, mutta kyllä tästä vielä hyvä ja yhteinen asia tulee. Vaikka sitten jollain klovnilla kyynel poskella vierähtäisikin.", pohdiskeli korkeaotsainen kruunupää arvokkaana. Hän laski kirjeet takaisin tammipöydälle ja käveli taulun ääreen. Avatessaan silmikon hän huokaisi neljännen kerran. Salin puolella vanhahko mies kohotti lasia.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Esipuhetta (avataan taas)


Ovi kävi kuten usein ennenkin. Tuomas astui sisään mietteliäänä, ravisti sateenriepomaa päällystakkiaan ja mulkaisi kyypin luokseen. Puolitäyden vissylasin pinta värähti pakaran narahtaessa tutunmuotoiseen penkkiin. Pisaroita viiksissä, kantaporukka silmännokassa Tuomas päätti lopulta rykäistä. Aatoksen loputon hymynkyhny haki oitis mukavamman asennon.

Tuomas: Jahas, terveet mieheen, täällähän on jo koko orkesteri paikalla.
Aatos: Ittelles! Onko nuotit matkassa? Juonelle on tilaus, alkusoitto on enteillyt kakofoniaa.
Tuomas: Tarpeet on käsissä, eiköhän aloitella yksin häpein. Saatte huudella huolianne vapaamuotoisesti väliin ja päällekin. Huomioidaan niitä sitten loppupyyhkäisyssä.

Tuomas rapisteli samettiliivin taskusta paperirieskan. Tollo sisälsi listan nimiä ja liudan ranskalaisia viiruja sananhännillä.

Tuomas: Lähdetään liikkeelle nimenhuudolla. Aatos, Jalo, Voitto Suomalainen, Sparrikaveri, Pirkanmaan ohenevatukkaiset herrasmiehet, Inka P., Kenraalimaisteri, Hogumies, Antropologi, Kaari Mutrio ja Untamo Itunen. Hyvä pakka, vaikka pari tuntokorttia puuttuukin. Aloitetaan jako. 

Arvon laji-intoilijat ja muu kaarti, seuraavaksi käyn läpi tapaamisen asialistan. Ensimmäiseen näytökseen tarjoillaan valmennuskeskuskiharaa, maajoukkuevalintoja, lisäksi syksyn kotimaiset ja kansainväliset kohtaamiset käydään täikammalla läpi. Väliosassa sukelletaan vielä kerran Lontoon mitalla syvään päähän ja mulitaan kunnolla tuoreen olympiadin lapsivedessä. Lopuksi nuotitetaan vielä päivittäisharjoittelu ja lajianalyysi. Siinä se, miltäs kuulostaa?

Porina alkoi pöydän länsipäädystä. Parahultaiset panelistit korskuivat jokaiseen ilmansuuntaan. Muki kaatui takarivissä, sadattelua valui useammankin ruokaliinalle. Tuomas antoi katseentiiran lentää laiskasti pitkin hahmokokoelmaa, päänkari kerrallaan. Välillä se kellutteli pidempään jossain yksityiskohdassa, pohdiskellen samalla omiaan kuin sanojensa vaurautta mitaten. Vedenpinnan rikkoi nykivä tunne oikeassa kädessä. Punertavakasvoinen jäykkäniska jylisi etäisyydellä johon Tuomaksen oli hankala tarkentaa.

Kenraalimaisteri: Laita listaan, että puhutaan liikesarjoistakin! Ja sponsorihommista! Ja siitä kuka kirjoittaa juttuja Hesariin ja Turkkariin! Nämä asiat voit kirjata paksummalla tussilla ja kursiivilla. On tärkeää nimittäin! Jos näistä ei puhuta, niin ei puhuta mistään!
Jalo: Nii!
Voitto Suomalainen: Kuules kaluunanjatke, meidän pitää ensin vaskata lajikulttuurin luonne ja analyysi, sitten valitaan komeimmista kimpaleista identiteetti tuleville suomalaisille kultamitalisteille. Kyllä jämpti on näin!
Jalo: Nii!

Tuomaksen kynä kiersi vahavihkoon lisäviiruja ja perään lennähti aina parvi sanoja. Keskustelu pelmusi kiivaana ympäri tammipöytää. Äänet kohosivat ja kasvot lähenivät, jossain satunnainen etusormi värisi tormakkaasti pystyssä. Asianvyyhdit sotkeutuivat yhä kiivaammin alamäkeä soriseviin rattaisiin. Tuomas huokaisi itsekseen ja hymyili.

"On totisesti mahtava raapaisupinta. Keskustelu leimahti hetkessä roihuksi saakka. Tästä tulee vielä pitkä ja kuuma syksy. Hyvä niin."