Esipuhetta (avataan taas)

Ovi kävi kuten usein ennenkin. Tuomas astui sisään mietteliäänä, ravisti sateenriepomaa päällystakkiaan ja mulkaisi kyypin luokseen. Puolitäyden vissylasin pinta värähti pakaran narahtaessa tutunmuotoiseen penkkiin. Pisaroita viiksissä, kantaporukka silmännokassa Tuomas päätti lopulta rykäistä. Aatoksen loputon hymynkyhny haki oitis mukavamman asennon.

Tuomas: Jahas, terveet mieheen, täällähän on jo koko orkesteri paikalla.
Aatos: Ittelles! Onko nuotit matkassa? Juonelle on tilaus, alkusoitto on enteillyt kakofoniaa.
Tuomas: Tarpeet on käsissä, eiköhän aloitella yksin häpein. Saatte huudella huolianne vapaamuotoisesti väliin ja päällekin. Huomioidaan niitä sitten loppupyyhkäisyssä.

Tuomas rapisteli samettiliivin taskusta paperirieskan. Tollo sisälsi listan nimiä ja liudan ranskalaisia viiruja sananhännillä.

Tuomas: Lähdetään liikkeelle nimenhuudolla. Aatos, Jalo, Voitto Suomalainen, Sparrikaveri, Pirkanmaan ohenevatukkaiset herrasmiehet, Inka P., Kenraalimaisteri, Hogumies, Antropologi, Kaari Mutrio ja Untamo Itunen. Hyvä pakka, vaikka pari tuntokorttia puuttuukin. Aloitetaan jako. 

Arvon laji-intoilijat ja muu kaarti, seuraavaksi käyn läpi tapaamisen asialistan. Ensimmäiseen näytökseen tarjoillaan valmennuskeskuskiharaa, maajoukkuevalintoja, lisäksi syksyn kotimaiset ja kansainväliset kohtaamiset käydään täikammalla läpi. Väliosassa sukelletaan vielä kerran Lontoon mitalla syvään päähän ja mulitaan kunnolla tuoreen olympiadin lapsivedessä. Lopuksi nuotitetaan vielä päivittäisharjoittelu ja lajianalyysi. Siinä se, miltäs kuulostaa?

Porina alkoi pöydän länsipäädystä. Parahultaiset panelistit korskuivat jokaiseen ilmansuuntaan. Muki kaatui takarivissä, sadattelua valui useammankin ruokaliinalle. Tuomas antoi katseentiiran lentää laiskasti pitkin hahmokokoelmaa, päänkari kerrallaan. Välillä se kellutteli pidempään jossain yksityiskohdassa, pohdiskellen samalla omiaan kuin sanojensa vaurautta mitaten. Vedenpinnan rikkoi nykivä tunne oikeassa kädessä. Punertavakasvoinen jäykkäniska jylisi etäisyydellä johon Tuomaksen oli hankala tarkentaa.

Kenraalimaisteri: Laita listaan, että puhutaan liikesarjoistakin! Ja sponsorihommista! Ja siitä kuka kirjoittaa juttuja Hesariin ja Turkkariin! Nämä asiat voit kirjata paksummalla tussilla ja kursiivilla. On tärkeää nimittäin! Jos näistä ei puhuta, niin ei puhuta mistään!
Jalo: Nii!
Voitto Suomalainen: Kuules kaluunanjatke, meidän pitää ensin vaskata lajikulttuurin luonne ja analyysi, sitten valitaan komeimmista kimpaleista identiteetti tuleville suomalaisille kultamitalisteille. Kyllä jämpti on näin!
Jalo: Nii!

Tuomaksen kynä kiersi vahavihkoon lisäviiruja ja perään lennähti aina parvi sanoja. Keskustelu pelmusi kiivaana ympäri tammipöytää. Äänet kohosivat ja kasvot lähenivät, jossain satunnainen etusormi värisi tormakkaasti pystyssä. Asianvyyhdit sotkeutuivat yhä kiivaammin alamäkeä soriseviin rattaisiin. Tuomas huokaisi itsekseen ja hymyili.

"On totisesti mahtava raapaisupinta. Keskustelu leimahti hetkessä roihuksi saakka. Tästä tulee vielä pitkä ja kuuma syksy. Hyvä niin."