Esipuhetta

Älypuhelin hehkui hölmönkatsettaan hämärään kabinettiin. Luurin kuollut paino kämmenellä väräytti inhonkimaran Voitto Suomalaisen ruotoon. Lopulta pakkomielle selätti hienkarpaloiman ahdistuksen. Oli aika naputtaa paikalle ainakin Aslak Mäystin ja kitapurjehtija Huulio Virén. Tanssi alkakoon tänään, kurahti Voiton mielessä, sormien hapuillessa jo numeroidulla parketilla.

- Eka Pitkä!

- Jaa... Tuota... Onko se Aslak Mäystin? Suomalaisen Voitto tässä olisi häntä vajaa.

- Ei ole. Kalkathimesa on Eka, malthas, mulkhasen tokasta.

- Eh... kiitos?

Suomalainen odotti Peräpohjolan tervaskainaloa piirun hämmentyneenä. Mäystin oli todellinen ketunvänkärä, ahdettuna kairan ajatuksen malliin ja melkoisen persjalkaiseen ruhoon. Miehen suu ja kädet kävivät usein vilkkaasti, mutta päätä ei niin vaan käännetty. Lapin Kansan sivutoimisena urheilutoimittajanakin sauvonut hiihtoniilo oli silti erinomainen vastakappale asiakeskustelussa, tarkkanäköinen ja piinallisen oivaltava. Uusia ajatuksia ei Aslakilta juuri herunut, mutta omiaan hänelle joutui aina perustelemaan viimeiseen tinkaan. Nyt oli Suomalaisen Voitolla sellaisen kannon mentävä kaski.

- Mäystin. Mitähasjaa?

- Terve poroukko, Voitto täällä! Saiskos tovin tuumaan?

- Kah Voitto, mikä mahtaa olla etelän klähmyllä vinksalhan kon pithää Pohjanperään soithella.

- Tuore vuosi herätti vanhan karhun hunajan tuoksuun. Olympiaprojektit etenevät, valmennuksen solmukohdissa hikoillaan ja kevät tulvii tapahtumia. Arvioita ja pohdintaa pitäisi silti tehdä neljän tuulen mitalta. Lähtiskö lapinvänkä taas vihtomaan asiat selväksi?

- Johan, ainhan sitä pankhonpääle. Louskennat siinä voip sithen toimithaa yhin höyryin. Laitethan pilkhet poikheen ja asjat oikhiaks. Eka tuloo rekheen völhjyyn, mie nostan roipheet matkhaan. Misäs met tavathan?

- Hohoo, huikea juttu, kiitos Aslak! Nähdään Hämeessä, lapan matkalta vähän evästä ja pari suunpieksämääkin. 

- Hepskukkuu.

Punaluurista ei ehtinyt juuri kulua, kun kokenut valmentaja jo viritti seuraavaa porkkanaa. Analyysin vakauttamiseksi oli saatava myös toisenlainen näkökulma. Siinä virassa Suomalainen toivoi näkevänsä Huulio Virénin, maailmankansalaisen ja ideoiden rasvakeittimen. Virénin propellihatusta oli kotoisin useita nykyvalmennuksen käytössä olevia ideantaaperoita ja ajatusmalleja. Suurimman osan ajastaan Huulio tosin poukkoili kyhäelmästä toiseen, jättäen jälkeensä lähinnä ontuvia torsoja. Niistä jotkut harvakseltaan sitten rakentelivat lähes toimivia malleja itselleen. Huulio ui kansainvälisissä ympyröissä kuin naapurissa, ja miehen viikset olivat syvällä kotimaisessakin lajikermassa. Näiden kahden ääripään kohtaamisesta arveli Voitto löytävänsä ratkaisut haasteisiin. 

- Virén.

- Onko se kitapurjehtija itse? Suomalaisen Voitto täällä terve!

- Mortse! Mitäpä Vinski Vinnare surraa, odotas, päivitän twitterin...

- Sydäntalven meditoinnin jälkeen on ajatuksia ja sananpätkiä taltiossa. Pitäisi availla ja maiskuttaa niitä sopivassa seurassa.

- Katos, katos, sehän kuulostaa fantsulta, odotas, päätän just tsättikeskustelun yhden latinovalkun kanssa...

- Pääsisitkös sinä tulemaan Hämeeseen päin aivomyrskyämään. Arvostaisin.

- Totta kai, hetikö, vai milloin... ja mitäs päällimmäisenä? Hei, venaas hetki, laitan toisen puhelun kiinni...

- Omassa atraimessa olisi ainakin valmennuskeskustoimintaa, Nurmijärven kisat, Trelleborgin Avoimet, maajoukkuetoimintaa, valintakriteereitä ja Vuoden Urheilija -valintaa. Näin alkupaloiksi. Voidaan ottaa vielä toisetkin löylyt ettei kerralla leuka venähdä.

- Se on juuri näin, oot niin oikeessa. Mulla on kuule kumijalka tässä jo ihan käsivarren päässä. Pian nähdään, pari idistä on jo puolivalmisteena. Lämmitän niitä matkalla lisää, otan vähän yhteyksiä ja eemelöin sulle tyytin sitten paikan päällä. Jes, moi! Taksiii....

- Morjens. Huh.

Suomalainen laittoi valot päälle huokaisten, lumipallo oli nyt pukattu mäkeen. Joukon kohtaamiset ja keskustelut johtivat usein ennalta arvaamattomaan, niinpä Voitto keräsi tarpeellista mukaansa. Analyysitarvikereppu, varavaatteet, passi, eri valuuttoja ja melkoisen kassillisen muutakin olennaista. Valmentaja oli valmiina matkaan.

Keksitään pyörähdys uudelleen

Valmentaja ja Urheilija astelivat harjoitussalille alkusyksyn tuumilla. Juuri päättynyt olympiaturnaus porisutti kummankin ajatuksia. Nuoremman kattilasta kiehahti sananhöyry ilmaan ensin.

Urheilija:
Niissä jalan vatkauksissa ja tökkäyksissä on jujua, mutta kyllä pyörähdyspotkut saa kunnolla nousemaan päkiöille. Ne viihdyttää ja innostaa kokeilemaan itsekin!
Valmentaja:
Kyllä kyllä, Turkin Tivolimaisteri ja Pampan Pamauttaja tekivät syvät jäljet hankeen. Muitakin oli jonoksi saakka.
Urheilija:
Sopiiko muuten, jos jumpattaisiin tänään salilla vähän hyrriä?
Valmentaja:
Maltilla potkukkaani, maltilla. Muistatko vielä mitä säännöissä sanottiin pisteosumista?
Urheilija:
Totta kai, nehän kuuluu jokaisen ottelijan perussivistykseen ja taktiseen mallinnukseen, ottelusäännöt ja niitä täydentävät määräykset. Eihän kukaan hyppää mäkeäkään silmät kiinni. Pätevästä osumasta panssariin saa yhden, ja pääkontaktista kolme pistettä. Pyörähtämällä ennen osumaa, puolikkaankin kierroksen, saa yhden lisäpisteen. Riittävän tuhdista lyönnistä vartalosuojukseen saa myös yhden pointsin.
Valmentaja:
Heh, erinomaista. Kyllä me tänään taidetaan vähän pyörähdelläkin.

Asianmukaisiin asusteisiin vaihdettuaan kaksikko lämmitteli ohjesäännön verran. Valmentaja päätti siirtyä mielenmukaiseen ja ennalta sovittuun harjoitussisältöön pikaisesti.

Valmentaja:
Tsariot kjonnee, aletaas rallattaa. Otsalla helmeilee ja koipiratasto on rasvattu, joten laitapas malliksi muutama pyörähdyskiertopotku. Katsotaan miltä se oikein näyttää. Tähtää vaikka kumiukkoon, sillä on rintapanssari päällä jo valmiiksi.
Urheilija:
Hohoo, tästä lähtee valkulle hieman ympyräliikeherkkua!

Parinkymmenen rykäyksen jälkeen Valmentaja nosti kätensä, pysäytti harjoitteen ja katsoi oppilastaan pohdiskellen.

Valmentaja:
Meillä on paljon tehtävää. Tekniikkasi on näennäisen toimiva, se pyörähtää vikkelästi ja osuu kohtalaisen voimakkaasti lähelle haluttua osumakohtaa. Pystyt silti paljon parempaan.
Urheilija:
Mitämitämitä! Kuinka niin, näin se on aina osunut treeneissäkin lätkään että läpsähtää. Potku menee ihan samalla lailla kuin se eräs mestari näytti silloin leirillä.
Valmentaja:
Hmh. Sitä on niin monenlaista mestaria, kuin on leiriohjausmotiiviakin. Ota nyt kuitenkin vielä otteluasento ja tee yksi pyörähdyskiertopotku.
Urheilija:
Hmph.

Notkeajalkainen nuorukainen asetteli raajansa tasaan ja repäisi itsensä liikkeeseen.

Valmentaja:
Seis!

Tekniikan liikerata ei ehtinyt kunnolla edes alkaa, kun Valmentaja pysäytti toiminnan. Hänen katseensa kulki pohdiskelevaa reittiä pitkin Urheilijan olemusta.

Urheilija:
No mitä nyt!
Valmentaja:
Katsos, otit äsken mainion otteluasennon. Juuri ennen tekniikan alkua kuitenkin käänsit etummaisen jalan varpaita sisäänpäin ja koukistit hieman takimmaisen jalan polvea. Potkun liikeketjun seuraavassa vaiheessa etummainen jalkasi otti vielä pienen askeleen sisäänpäin. Tuon tekniikan lukee ennalta heikkonäköisempikin vastustaja. Ottelussa juokset kerta kerran jälkeen vatsa edellä takapotkuun.
Urheilija:
Hoh! Kuinka en ole tuollaista itse huomannut. Huomioissasi on kyllä järjen käry, koitan uudestaan.

Oppilas otti uudelleen otteluasennon. Hän pohti hetken ja puhalsi sitten keuhkonsa tyhjiksi. Tekniikan liikerata eteni lähes puoleen väliin, kunnes Valmentaja pysäytti toiminnan.

Urheilija:
Mitä nyt taas! Alku meni ihan nappiin!
Valmentaja:
Siinä oli nyt sopiva määrä huomaamattomuutta ja ponnistusvaiheessa oiva aavistus aavemaisuutta. Varsinainen pyörähdysliike sen sijaan lähti välittömästi kuuta kiertävälle radalle. Kokonaissuorituksen hallinta vaikeutuu liian laajan ympyräliikkeen vuoksi. Siinä äijä lähtee hyvin nopeasti hallitsemattomasti tangentin suuntaan. Siinä onkin seuraava kriittinen kohta. Sinun tulee muistaa että et ole oikeasti pyörimässä. Tavoittelet sen sijaan mahdollisimman pienikaarista, jopa suoraviivaista liikettä. Silloin säilytät suurimman mahdollisen kontrollin. Punttien pitää sipaista toisiaan kaksi kertaa, alkupyörähdyksen ja loppuvaiheen potkun aikana. Kyse on muutenkin kahden lähes samankaltaisen käännöksen yhdistelmästä. Nopeasti suoritettuna kokonaisuus ainoastaan näyttää pyörivältä.
Urheilija:
Huh, täh!?
Valmentaja:
Juuri niin, teet kaksi aktiivista, lyhyttä lantion kääntöä yhdistettynä tukijalan liikettä suuntaavaan heilautukseen. Puolivälissä tulee tukijalalle kontrollipiste. Loppuvaihe on sitten tukijalan kiertopotku sopivalle etäisyydelle. Tekniikasta tulee nopeampi ja seuraava suorituskin lähtee hallitusti, kun jalat napsahtaa lopuksi oikeaan asentoon.
Urheilija:
Hmph. Noh, kokeillaan.

Urheilija kaivautui taas lähtökuoppiin. Hän kiskaisi tekniikan aavemaisesti, aktiivisella kaksisuuntaisella lantioliikkeellä ja lahkeet toisiaan koskettaen. Kontrolloidun terävästä pyörähdyspotkusta tyytyväisenä valmennettava katsoi opettajaansa.

Valmentaja:
Noniin, sehän alkaa taittua jo sinne päin. Tästä voimme alkaa kehittelemään tekniikkaa eri etäisyyksille. Aluksi perusmitalle ja sitten lähiottelua varten. Seuraavaksi laitetaan käsien ja pään liike tukemaan pyörähdystekniikkaa ja pisteen suojaamista. Suorituksen vakiointi tulee samalla mukaan. Puolikkaat käännösliikkeet mahdollistavat monipuolisen etäisyysvarioinnin ja yhdistelmätekniikoiden purskeenaikaiset muuntelut.
Urheilija:
Kuulostaa ihan huipulta, lisää tätä! Vaikka en ihan kaikkea tajunnutkaan.
Valmentaja:
Osumatarkkuutta pitää myös hioa korkeussuunnassa, koska vastustajien suojaukset ja tilanteet yleisemminkin ovat vaihtelevia.
Urheilija:
Kuulostaa kovin hankalalta ja työläältä.
Valmentaja:
Se on juuri sitä. Hiki valaa vahvan kivijalan. Hyvien harjoitteiden ja riittävän toistomäärän avulla teemme sinusta itsellään jaollisten pistesuoritusten spesialistin. Saman mekaniikan voimme toistaa myös takapotkuun ja takakiertoonkin. Sukulaistekniikoitahan ne ovat muutenkin. Lopulta yhdistämme suorituksen otteluliikkeeseen ja liikkuvaan kohteen kanssa toimimiseen.
Urheilija:
Jesjes!
Valmentaja:
Harjoitellaan osasuoritusta, kokonaissuoritusta ja kuorrutetaan kakku ottelusimulaatioilla. Vuoden kuluttua olet osaava pyörähdysteknikko. Miltä kuulostaa?
Urheilija:
Jesjesjes!!!

Valmentaja ja Urheilija jäivät pohdiskelemaan pyörähtämisen ja otteluvuon vuoropuhelun luonnetta. Naurua, oivallusta ja hikeä vuodatettiin harjoituksen aikana runsaasti. Onnistuminen oli älykkään läpileikkauksen ja toiminnallisen yhteistyön summa. Huomaamatta kaksikolle kehittyi tekniikasta yhteinen päänsisäinen biomekaaninen malli. Se ei ole ihan vähän se.

[julkaistu myös Taekwondo-lehdessä 4/2012]