torstai 9. elokuuta 2018

Kuinka maailmanmestari kesytetään

Kesäkuun lopulla 2017 katselin verkosta ottelutaekwondon MM-kisoja. Turnauksen taistelut herättivät tunteita aina riemusta epätoivoon. Suoritusten analyyttisessä jälkilämmössä kiemurteli ajatus: Miten maamme aikuisikäiset arvokisaajat ovat möyhentäneet aikakautensa kovimpia luita? Mitkä tekijät ovat kannatelleet kalevankengittäjiä kaikkein kiperimpien haasteiden keskellä. Päätin ottaa raakavalotukseen kaikki suomalaiset koreanmuksijat, jotka ovat voittaneet täysi-ikäisten EM-, MM- tai olympiaturnauksessa entisen, hallitsevan tai tulevan maailmanmestarin.

Jarl Kaila, miehet -83kg
Kisa: 1991 MM-kisat, ensimmäinen kierros / tulosta ei tiedossa
Vastus: Mikael Meloul, Ranska.
Euroopan mestari 1992 ja 1996. Maailmanmestari 1993.

Jarl Kailan matseja en ole itse nähnyt. Aikalaiskertomusten mukaan hän oli erittäin kovaluinen järkäle, jonka fyysisyyden alla moni kansainvälinenkin vastustaja mureni. Henkinen kantti oli käsittääkseni myös yksi “Jallen” valteista. Kaila on tarinoiden maalaamissa mielikuvissani ennen kaikkea fiilisottelija, joka korvasi mahdolliset tekniset puutteensa hurmoksellisella taistelulla, sekä hengen ja ruumiin armottomuudella. Vuoden 1991 voitto tulevasta maailmanmestarista perustui uskoakseni juuri näihin tekijöihin. Meloul oli aikansa häikäisevimpiä taitureita, monipuolinen, nopea ja äärimmäisen tekninen. Hän ei ollut silti voittamaton. Kaikki on mahdollista.

Helsingissä koko aktiiviuransa harjoitellut Kaila oli kaikessa taekwondoilussaan intohimoinen, periksiantamaton ja persoonallinen heittäytyjä. Näiden ominaisuuksien lisäksi hänen kehittymistään maailmanluokan kanuunaksi tukivat vahva valmennusyhteisö ja oivat, arvokisamitaleita itsekin saavuttaneet samanhenkiset harjoittelukumppanit aina Kimmo Tirkkosesta Joonas Soilaan. Suuri osa miehen menestyksen aineksista ovat kuitenkin sellaisia, jotka löytyvät jokaisesta ihmisestä. Omien vahvuuksien löytäminen, niihin uskominen ja ohjaaminen tavoitteen suuntaiseksi voimavaraksi onkin
 valmennuksen kirjokannen kulmakiviä.

Jarl Kaila Taekwondodatassa.

Kirsimarja Kuutschin 
(Koskinen), -67kg 
Kisa: 2000 olympiakisat, ensimmäinen kierros / tulos: 7-0
Vastus: Elena Benitez, Espanja. Euroopan mestari 1998. Maailmanmestari 1999. Benitez on voittanut yhteensä kolme EM-kultaa.

Istuin “Kikan” juomanlaskijana Sydneyn palamatolla. Benitez oli matsissa ehdoton ennakkosuosikki, kaiken moneen kertaan voittanut laji-ikoni. Kuutschinin voitto perustui kolmeen asiaan. Kikka taustaryhmineen oli tehnyt espanjalaisesta täydellisen vastusanalyysin ja taktiikkavalinnat tukivat merkintöjä saumattomasti. Kuutschinin henkinen kantti, flow ja keskittyminen törmäsivät täydellisessa kulmassa toisiinsa. Taktiikan toteuttaminen ei pettänyt tiukimmassakaan tilanteessa. Lopputuloksena oli espanjalaisen unelman savuava kraatteri. Harvoin olen nähnyt tappion kokenutta urheilijaa valmentajineen yhtä äimän käkenä.

Harjoittelin Kikan kanssa leireillä ja yhdessä vaiheessa jopa päivittäin Helsingin taekwondoseuran salilla tai Töölön kisahallilla. Kuutschinista huokui sama periksiantamaton, suoraviivaisen yksinkertaisiin ratkaisuihin perustuva pitkäjänteinen sinnikkyys kuin Kailasta. Kikka oli tinkimätön harjoittelija, joka toteutti valmennusohjelmaansa säntillisesti ja luotti henkilökohtaiseen koutsiinsa kuin kallioon. Hänen taustajoukoissan hääräsivät Jarl Kaila, Pia Aaltonen, Joonas Soila, Markku Kuutschin ja muutama muukin piinkova lajiosaaja. Toimivan tukiryhmän avulla Kikka pystyi keskittymään täysipainoisesti harjoitteluun ja kisaamiseen.

Kirsimarja Kuutschin (Koskinen) Taekwondodatassa.

Raina Leetberg, +72kg
Kisa: 2005 MM-kisat, ensimmäinen kierros / tulosta ei tiedossa
Kisa: 2005 EM-kisat, toinen kierros / tulos: 11-7
Vastus: Rosana Simon Alamo, Espanja. Maailmanmestari 2009. Euroopan mestari 2010.

Seurasin Rainan EM-kisamatsia katsomosta ja viereisen alueen penkiltä. Alamo oli vuonna 2005 vielä juniori-ikäinen raakile fyysisesti, mutta teknisesti äärimmäisen taitava ja nopea. Leetbergin rakeisen rouhiva kehollisuus, jossa oli jotain kailamaisen aseistariisuvaa, muodostui espanjalaiselle ylitsepääsemättömäksi esteeksi.

Raina oli otteluissaan ajoittain melkoinen jokeripumppu tai betoniseinä, josta paiskotaan satunnaisesti teräsnyrkkejä ja rautajalkoja eri suuntiin. Hänen tyylinsä oli hankalasti luettavissa ja formuloitavissa taktisiksi malleiksi. Leetberg oli luonnonlapsi, joka suhtautui elämään ja urheiluun elämyksenä. Näistä aineksista valmentaja Kalervo Valli leipoi taidokkaan kokonaisuuden, joka antoi Leetbergille eväät voittoon maailman kärkitason ottelijoista. Itselleni Rainan urasta on erityisesti jäänyt mieleen se, kuinka 
väkevä voimavara urheilijan persoona voi olla. Sitä ei kannata haudata tyylioppaiden tai trendien alle. Yksilön luonteenomaiset piirteet pystyvät taiten paimennettuna ponnauttamaan kamppailijan kirkkaimpaan menestykseen saakka.

Teemu Heino, +84kg
Kisa: 2005 EM-kisat, toinen kierros. / 4-2
Vastus: Ruben Montesinos, Espanja. Euroopan mestari 2004. Maailmanmestari 2005.

Huutelin valmentajan istuimelta mielestäni nerokkaita ohjeita, kun Teemu Heino kyykytti Madridin junttamöykkyä vuoden 2005 EM-kisoissa. Vastus oli analysoitu perusteellisesti ja tekniikka vaikutti olevan linjakkaassa dialogissa taktiikan kanssa. Ottelussa saimme aiempaa tehokkaammin kolattua Teemun vahvuudet toiminnan keskiöön. Konalan panssarileka oli latautuneempi, itsevarmempi ja keskittyneempi kuin kertaakaan aiemmin vastaavissa tilanteissa. Kun Montesinosin pelihermot vielä viimeisen erän jälkimmäisellä puoliskolla ratkeilivat, oli lopputulos selvä jo ennen pillin vihellystä.

Teemu Heino, +80kg
Kisa: 2007 Olympiakisojen maailmankarsinnat, ensimmäinen kierros / tulos: 3-2
Vastus: Ferry Greevink, Hollanti. Maailmanmestari 2001. Euroopan mestari 2002.

Ravistelin joulukinkun kokoisia pohkeita erätauoilla, kun Teemu Heino oli toistamiseen suitsimassa kivikovaa kengittäjää. Greevink oli voittanut mestaruutensa jo muutama vuosi takaperin, mutta mies oli edelleen maailman kermaa. Ferryn nopeus ja voima olivat aiemmin olleet Teemulle hankalia hallittaviksi. Tällä kertaa osat vaihtuivat suurilta osin saman lääkityksen avulla kuin Montesinoksenkin tapauksessa. Huolellinen etukäteisanalyysi yksinkertaisella käytännön tulkinnalla, onnistunut valmistautumisjakso ja kisapäivän lataus nostivat Heinon suorituksen jälleen uudelle tasolle. Etenkin Greevinkin nopeista lähdöistä löytyneen yksinkertaisen “sähkötysmallin” pohjalle luotu takajalan täsmävasarointitaktiikka kuihdutti alankomaalaisen sinnikkään sähäkät syöksyt.

Heinon tapauksessa ottelua tukeva fyysinen lahjakkuus ja mielen ominaisuudet ovat lennättäneet miestä mitalista toiseen. Näiden tekijöiden lisäksi mestareiden kaatamisen ovat mahdollistaneet luonnollisesti ilmiömäiset valmennukselliset peliliikkeet ja erityisesti Teemun sinnikkään pitkäjänteinen omannäköisen menestyspolun rakentaminen, jota on ruokkinut myös krooninen kultakuume. Hän on tehnyt ankaria kompromisseja niin opiskelun, työn, kuin henkilökohtaisen elämänkin saralla päästäkseen tavoitteisiinsa. Teemu Heinon tapauksesta olen oppinut muun muassa sen, että keskusvetoinen tai voimakkaasti valmentajan ympärille kiertynyt järjestelmä vahvistaa itseään vain tukemalla yksilöllisen räätälöityjäkin ura- ja valmentautumisratkaisuja. Samalla oman koutsin tulee voida olla urheilijan tukena aina ja tilanteesta riippumatta, oli kyseessä sitten tuoreempi taistelija tai kaiken kokenut sähkösukkajyrä.


Suvi Mikkonen, -57kg
Kisa: 2012 Olympiakisat, keräilykierros / tulos: 9-4
Vastus: Diana Lopez, USA. Amerikan mestari 2002. Maailmanmestari 2005.

Tihrustin teeveeruudusta, kun Mikkosen Suvi hullaannutti taekwondoilevan Suomen vuoden 2012 rinkulakisoissa. Suvi on aina ollut hurmosottelija. Hänen suorituksensa taso on noussut kuumissa, kovatasoisissa arvoturnauksissa. Terrierimäinen asenne, luotto omiin, joskus yllättäviinkin taktisteknisiin ratkaisuihin ja loputon kylmäpäisyys ovat tylsyttäneet monen mestaritason ottelijan aseistuksen. Lopezin keskittymisen tempoilu, laiskanpuoleiset hämähäkinjalat ja uran loppuvaiheen arvomitalikylläisyys antoivat tilan Mikkoselle loistaa omilla vahvuuksilla.

Suvin tyyli on aina ollut parhaimmillaan ja pahimmillaan sekoitus  analyyttistä taktisuutta ja vastustamatonta murkulointia. Jesús Ramalin valmennuksellinen arkkitehtuuri ja persoona näkyy ja kuuluu Mikkosen matseissa. Olen ajoittain leikitellyt ajatuksella Suvin urasta, jos hänen reittinsä ja tukihenkilönsä olisivat olleet toiset. Olisiko mitaleita tullut rutkasti enemmän tai vähemmän? Kuinka fyysisteknistaktinen kartasto olisi muovautunut? Mihin painoluokkaan hän asettuisi? Olisiko Mikkonen jatkanut ottelu-uraansa näin pitkään vai kenties äkännyt jotain muuta lajiammattilaisuuden tilalle? Kuka tietää. Ajatusleikkien näennäisen sotkuisesta tyhjänpäiväisyydestä olen löytänyt ajatusmallin, johon uskon yhtenä menestyksen kulmakivistä. Urheilijan ja valmentajan pitkäjänteinen kehittyminen vaatii monen suuntaista tasa-arvoista keskustelua. Se vaatii omien näkemysten ja toimien kriittistä arviointia niin oman pään kuin vertaisyksilöiden kanssa. Se vaatii joukkueen. Se vaatii periksiantamattomuutta, nöyryyttä ja sopeutumista. Vain valmennuksellisen uudelleensyntymän kautta mahdollistuu mestarien kaatuminen kerta toisensa jälkeen.

Suvi Mikkonen Taekwondodatassa.


Yhteenveto
Suomalaiset ovat voittaneet maailmanmestareita arvokisoissa kahdella tavalla tai niiden sekoituksella. Keskiössä ovat olleet aina joko armoton fyysisyys tai timantintarkka, vastusanalyysin pohjalta luotu taktistekninen malli. Nämä elementit ovat etenkin Teemun, Suvin ja Kikan tapauksessa kehittyneet pettämättömän maukkaiksi kokonaisuuksiksi. Raina ja Jalle ovat puolestaan olleet arkkityyppejä, säälimättömän kehollisia murskaajia. Yhteisenä tekijänä kaikki mainitut ovat olleet tinkimättömiä ja lahjakkaita harjoittelijoita.

Edellä mainitut urheilijat ovat yleensä aina olleet etukäteen altavastaajia. Sen vuoksi huippuvastusten taustaryhmien työ on joskus ollut joko välinpitämätöntä tai ylimielistä. Lisäksi eurooppalainen kantatyyli on sopinut härmän parhaimmiston tapaan otella. Se on ollut tuttu. Aasialaiset, amerikkalaiset ja afrikkalaiset ovat taas olleet kinkkisempiä voitettaviksi.

Tällä hetkellä Suomen aikuistason kansainvälisten ottelu-urheilijoiden vähäverisyys heittää toivon tulevaan. Nuorten ja kadettien joukossa on useita yksilöitä, jotka tulevat varmasti jatkamaan mestarinmöyhentäjien listaa. Se vaatii luonnollisesti tinkimätöntä harjoittelua, henkilökohtaista uhrautumista, ja ennen kaikkea loputonta uskoa omiin kykyihin. Luotan kuitenkin siihen että viiden vuoden sisällä näemme jälleen sinivalkoisia sankareita kesyttämässä ottelutaekwondon maailmanmestareita.

--

[Päivitetty versio vuonna 2017 
Taekwondo-lehdessä julkaistuun artikkeliin]