tiistai 10. toukokuuta 2016

Multiversumin mullikuoro (2036)

[10.5.2036]
Tuttu kulmakahvila kuhisi tavallista riehakkaammin. Sisään pyrkivien jono karkaili kadulla lepattavaksi parveksi. Salin puolella odottava tunnelma valui noroina alaselkien lauhdealtaisiin. Pamppu Kapulainen rypisteli otsaansa kiehunnan keskellä. Oli aika surauttaa käyntiin takkakulmauksen kaukosiirrin.

Tapahtumaketju sai alkunsa kaksikymmentä vuotta sitten. Lajiliiton kultapossukerho oli päättänyt lähettää neljä tarkoin valittua huippuasiantuntijaa vaihtoehtoisiin aikajuoksumoihin tekemään kokeellista tutkimusta. Porholauman tavoitteena oli kartoittaa erilaisten tulevaisuusstrategioiden vaikutukset lajin kehitykseen ja kansalliseen menestykseen. Mittatilaustaskut piti myös vuorata kahisevalla.

Matala hurina saatteli eteeriset hahmot saliin, yksi kerrallaan, ohuen vesihöyryn seasta. Heidät ohjattiin aineistumisen jälkeen takahuoneeseen virkistäytymään. Tunnin kuluttua, keskellä kahvilaa, katseiden ja kameroiden polttopiste hiosti raportointikeskustelua alkamaan.

Pamppu kröhisti pöydän päästä. Hän viittoili ensimmäisen puheenpitäjän suuntaan.

Kjäll "Konsta Moido" Kökar (ensimmäinen rinnakkaistodellisuus)
Hejsan vaan kaikille ja huhhuijakkaa juu! Se on kuulkaas sillä lailla, että kyllä braanimatkailu vie henkevänkin voimat totaalisesti. Sivelkääpä pikaisesti hieman hapansilakkaa huulilleni, on melkoisen fantastista kerrottavaa. Sivelkää jo, poromoukat, sivelkää! Haipakkaa, sano.

Sitten astiaan, eli ensinnäkin mun tehtävänä oli luoda ottelutaekwondosta mahdollisimman yleisöystävällinen ja nykyaikainen viihdeurheilumuoto. Sehän sopi mulle kuin sähkösukka töpselihattuun.

No men. Siirtymän jälkeen mä luikertelin tekaistuilla suosituksilla ja pulleilla käsirahoilla päättäviin valiokuntiin lobbaamaan. Aloin kehittää toimintaa uudelle tasolle. Suunnitelman mukaisesti lähdin varovaisesti liikkeelle, kunnes polkaisin kaasun lattiasta läpi. Ensin puin tuomareille mikrofonit ja katsomon istumapaikoille simultaanitulkkauskuulokkeet. Komennot annettiin enkuksi ja mandariiniksi. Yleisö sai valintansa mukaisen selostuksen korviinsa. Karsin kaikki rituaalit pois. Asensin ottelijoille ja koutseille kypäräkamerat ja googlelasit. Pistetilanne ja aika tulivat livenä näkökenttään. Panssarit poistin lopulta kokonaan. Jalalla sai hiveltää ylvään hallitusti vastuksen "digiauraa", osumat kielsin kokonaan. Dobokit tehtiin nanomateriaaleista ja ne keräsivät iiisoa dataa. Pisteiden lisäksi taistelulakanat antoivat myös informaatiota kisaajan kehon kiemuroista, vammoista ja yleisön reaktioista. Tieto meni suoraan sponsoreille, vedonlyöjille ja urheilijan omaan "bodybookiin". Ottelijat saivat mainoksia ja suosituksia teipeistä, lääkäreistä, "life coacheista" ja luontaistuotteista suoraan matolle. Saman tiedon pohjalta vaihtuivat myös kisapaikan laitamainokset. Mammona kasaantui lajiliiton kasvaviin kassaholveihin.

Olimme ehdottomasti edelläkävijöitä. Muutkin lajit ja rahoittajat alkoivat kiinnostua meidän touhuista. Musta tuli miljardööri, kuten monesta muustakin pukutoverista. Nyt taekwondo on tuossa rinnakkaistodellisuudessa urheilun ykköskorissa jalkapallon ja vapaaottelunkaltaisen "shomon" kanssa.

Alfons "Sormilukko" Perä (rinnakkaistodellisuus 1)
Nih. Noh. Olikos sitä pommakkia vielä? Krhm. No ni. Mulla mitään noin komeeta oo kertoa. Toi noi, meillä otteluwondoa potkittiin vuosikausia muuttumattomilla säännöillä ja asetuksilla. Kun läksin sieltä, lajia tahkottiin ainakin 213 maassa. Siinä oli mielestäni ainakin puolet liikaa. Olympiaperheestä pudottiin niukasti 2024 valintakahinoissa. Kimmastuttiin porukalla. Niinkun bambusuojat, voimaosumat ja irtohampaat eivät saakeli vieköön riittäisi.

Aloin kuitenniin viemään eteenpäin rohkeita aloitteita lajin muuttamisesta olymppialaisten herrojen ja yleisön mieleiseksi. Ne menivät riitaisesti läpi. Ensin pidensimme ottelualuetta ja tungimme  lisää ottelijoita samalle matolle. Joukkuekisassa oli lopulta 11 kihapinkarjujaa kummallakin puolella. Poistimme panssarit ja ujutimme mukaan pallon. Nahkapintaista kuulaa potkittiin vastustajan maaliin. Suosio yllätti. Viime vuosina syntyi kuitenkin kiistaa jalkapallon maailmanliiton kanssa. Sitä riitaa käydään edelleen erilaisissa oikeusasteissa. FIFA tulee todennäköisesti ostamaan WTF:n alajaoksekseen lähivuosina. Taekwondosta ollaan tekemässä näppärää näytöslajia miljoonapilkkeihin, toreille, turuille ja ostoskeskuksiin. Siinäpä sitä. Onko sitä kuplavettä vielä?

Rysty Korvapuusti (rinnakkaistodellisuus 2)
Poistimme suojat. Pisteitä ei enää laskettu. Voittajaksi nimettiin ne, jotka saivat raahauduttua palamatolta puulattialle omin voimin. Lajin harrastajamäärät laskivat, mutta arvostus "piireissä" kasvoi. Nakkijonoissa ei enää mussutettu, jos verskan selässä luki TKD. Tämä oli hyvä meiän mielestä. Nii. Emme aikoneet enää kehittyä, ainoastaan kovettua. Nii. Ja se oli hemmetin hyvä.

Yu-Huu Kangistus (rinnakkaistodellisuus 3)
Päivää. Kollegoideni lailla sain mahdollisuuden luoda taekwondolle toimintaympäristön ja muokata siitä lakituvantiivis kokonaisuus. Kirjasin ylös kaiken, mitä "ei vain voi tehdä, koska niin ei vain voi tehdä". Kamppailusta rakensin monimutkaisen pelin, jonka ydintä ei nähnyt lopulta kukaan. Virkamiehet ja konsultit uudistivat, vanhensivat ja kirjasivat säännöt uusiksi neljännesvuosittain. Taidokkain kapulointi palkittiin mitalilla ja maininnalla lajiraamatun alaviitteessä. Tavoitteita puitiin komiteoissa. Näkemyksiä harjattiin prosessisuodattimissa. Kinaavat lähetettiin Kukkiwoniin eheytymään. Lopulta kaikki olivat samaa mieltä. Ottelupuvuista tehtiin harmaita. Niihin lisättiin kravatti ja salkku. Kaikki oli hyvin. Loput yhteenvedostani voitte lukea "Sääntöshakki" -teoksestani. Niitä voi ostaa kahvilan tuulikaapista kokonaisedulliseen hintaan. Kiitos.

Aslak Laikkuparta (rinnakkaistodellisuus 4)
Moikkelis koikkelis. Meikäläinen punnitsi harrastajien tarpeita. Laitoin ne mietintämyssyyn ja ravistin. Melkoinen kokkelihan siitä tuli. Tuotosta makustellessani päätin ehotella maailmanliiton miehille läpinäkyvyyttä ja ruohonjuurten nuuskintaa. Laitoin vielä korvamerkin että mynttihanojakin kannattaisi käännellä kokouspullien ja kaveriporukoiden sijaan enämpi intomielisten lahjakkuuksien suuntaan. Korvat eivät juuri merkinnöistäni lotkahdelleet. Sitten nappasin dobokin kepinnokkaan ja läksin kiertämään maastoa. Ohjasin ja juttelin. Kuuntelin itkuvirsiä ja itsekehuja, timantintarkkoja analyysejä ja taivaanrannan maalauksia. Raapustelin niistä kirjan kun en tiennyt mitä muutakaan. Lähetin sen virallisille miehille. Laittoivat sen lukemattomana paluupostissa ja penäsivät danikorttiani takaisin. Ajattelin kuitenkin vielä omin nokkineni julkaista "Jalan tiellä." -kokoelman. Saas nähdä mitä meinaavat. Tuskinpa kummempia. Itse ajattelin mennä vain treenaamaan, syödä sitten vähän kimchiä ja naukkaista kulauksen kuravettä päälle.

Vuolaasti hikoileva Pamppu vilkaisi laiskanpulskasti pikku apulaistaan. Assistentti naputti saamansa yhteenvetopaperit yhdeksi nivaskaksi ja asetteli ne taiten kiiltävään nahkasalkkuun. Hiljaisen epäuskoisena moljottavat lajitoverit, Laikkuparta ja muu kahvinlipittäjistö ohjattiin puolimukavasti pihalle. Musta savu pöllähti parkkipaikalta kiihdyttäneen limusiinin pakoputkesta. Sen natisevilla penkeillä, tummien lasien takana, lyötiin kättä päälle jostain. Pöllämystynyt potkuporukka suuntasi saleilleen. Aivan kuten eilenkin.