keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Loviisastelua peräkäteen

Voitto Suomalaisen muistio 16032013
(satunnaista sanaverryttelyä ottelumaton reunalta)

Vallattomilla ajatuksilla on tapana synnyttää kisapäivänä vahvavartaloisia jälkeläisiä. Ne saattavat olla mitaltaan hieman vajaita, mutta niiden lapsenmuoto on usein viehättävä. Tuoreudestaan huolimatta nämä pohdinnat eivät ole uusia, ehkä vain paremmin jäsenneltyjä ja moniulotteisempia kuin aikaisemmat. Putkistossa ne ovat kiertäneet kuitenkin jo pitkään. Ruosteen maun välttämiseksi on hanoja väännettävä auki.

Voitto Suomalainen
Loviisan taekwondokarnevaali on suomalainen klassikkotapahtuma. Liigakauden keväthanki yleensä herättää viimeisetkin hogukarhut talviuniltaan. Tänäkin vuonna yli 200 innokasta asetteli reikähattua päähänsä liikuntahallin tutuissa nurkissa. Mitä tunnelmia se herätti tovereiden harmaassa?

Tuomas
Mielessä kävi kieltämättä vilkkaan, arvionjämää nykyhetkestä ja välähdyksiä tulevasta. Vanhemmat mestarit sutivat välillä melkoisen paksulla siveltimellä. Ottelun poljento vaikutti kulmikkaalta, vaikka koipirattaat pyörivätkin ajoittain ponnekkaasti. Herkkyyden ja älyn käppyrä tuntui sinkoilevan eri etäisyydellä origosta kuin fysiikan vastaava.

Voitto Suomalainen
Pienen nuhaisuuden ymmärtää, onhan menossa flunssakausi ja edessä on pitkä savotta ennen arvokisauittoja. Uskon että Belgiassa ja Nurmijärvellä askelmerkit alkavat jo täsmäämään paremmin. Juonikkuus, sähäkkyys ja itsevarmuus pitää vain ravistella kunnolla esille. Olihan siellä palamaton mitalta vinhan näyttäviäkin suorituksia. Kun pelikirja on päntätty, pitää mukavuusalueen reunoja välillä uskaltaa myös taivuttaa. Sen jälkeen kehitys ja menestys on väistämätöntä.

Jalo
Voitto puki ajatuksentorsoni marmorisanoin. Mitä se Tuomas siinä taas oikein posmottaa ja pingottaa? Mielestäni Katja Derbeneva näytti olevan jo valmiina kansainvälisten koitosten mitalipallille. Painoluokkaan sopiva liike, oivallus ja fysiikka sekoittuivat pitkänhuiskeassa viilipytyssä erinomaisesti. Vastustajilla on jatkossa pitkä hiki otsalla, jos aikovat Turun nukuttajan päihittää. Myös Raina Leetbergin rouhea paluuottelu oli viihdyttävää seurattavaa. Rakeisuuden hioutuessa näemme varmasti vielä mielenkiintoisia kohtaamisia näiden kahden naisen välillä. Mieleen jäivät vakaasti Lotta Linnan kevyen itsevarmat voitot nostopotkuineen, ja Roosa Närhen lämminhenkinen ottelu Derbenevaa vastaan.

Miesten puolella Loviisan pistenapostelija, Lahtisen Sami, oli herkässä vireessä. Lahtisen etäisyysaisti ja tekniikan rentous on inspiroivaa seurattavaa. Toivottavasti miehen fysiikka kestää myös kansainväliset koitokset. Edessä voi olla kaikkien aikojen kausi. Muitakin ukonvääriä kelpasi seurata. Eskandari oli nousukunnossa, Nurisalon klaani veti perusvarmaa kumuraa ja Osmo Ulmala oli tietysti luku sinänsä. Vaikka Porvoon luusahan jalka painoi ajoittain kuin kivimiehellä, ei palo katseessa sammunut missään vaiheessa. Ulmalan hopeamitali oli kisojen suurimpia temppuja.

Junioreissa ja kadeteissakin oli maukkaita suorituksia. Erityisesti mieleen jäivät Vilja Aallon ja Noora Rannikon rennon pelkäämättömät otteet kadettityttöjen alle 44-kilon tasokkaassa sarjassa. Vaikka painoluokan ennakkosuosikit ottelivatkin hartiat hieman liian lähellä korvia, antoi touhu lupauksia tulevasta. Mustakantiseen muistikirjaan kirjautui edellisten lisäksi useampikin kepeän reipas junioriottelija.

Turnaus oli ennen kaikkea viihdyttävä. Tämän jälkeen on kiinnostavaa seurata jatkokautta aina PM-turnaukseen ja arvokisoihin saakka.

Tuomas
Saas nähdä, mitä huominen tuo. Belgiassa voi sattua monelle rosvosektori heti ensimmäisellä pyöräytyksellä,  jos ei suoritukset näistä kohene. Siellä on huhun mukaan vahvajalkaista sakkia tarjoilemassa sähkösukkahoitoa Suomi-neidon koplalle.

Voitto Suomalainen
Lopetas nyt se perusteeton vihtapöksyn sumuttaminen seinälle. Sen verran tavasin listoja jo ennalta, että turnaus on oikein sopiva seuraava askel useammallekin kisaan lähtevälle. Itse asiassa monelle on tarjolla mahdollisuus jopa mitalikierroksille. Toivottavasti nuoret kotkat uskaltavat kokeilla siipiään rohkeasti kotipesän ulkopuolellakin.

Aslak Mäystin (sivuhuuto alueelta 1)
Tuomarhuhmarointhi oli monensorthista. Vakhaamphaa ja tarkhaa näkhyi runsaasthi. Sithen toisaaltha muuthama hanthiratkhaisukin. Ykskhin Lahthinen lennätethin pihalle ihan syythä suotha. Kylhä se van ninh on, ethä vitheorätninkhi pithäis mukhan saadha kiirhen vilkhaa. Olis samalha niilhe penkhillä isthuville korthinvilkuthelijoillekhin satthuva virkha.

Ja juomhanojenthajille jokhu istuntho tahi kouluthus siithä, kuka mihnäkhin sarjaan tohtii laithaa. Jokhu siinhä on vikhaan kytkethy, kon vilkhureet ei meinaa riithää. Siinhä on liithon porhoille pohinnan paikha. Muuthen kokhoonajo oli poroukhon mielheen.

Aatos (sivuhuuto alueelta 2)
Sitä vaan aina mieli kevenee, kun seuraa kevätvasikoiden riemustelua palamattohaassa. Samalla tulee pohdittua valmentamisen pihvilihoja. Kyllä se vaan niin on, että painopisteen siirtäminen aktiiviseen pelivalmennukseen ja simulaatioharjoitteisiin nostaisi suomalaista kansainvälisen tason suorituskykyä huomattavasti. Otteluymmärrystä etäännyttävälle segmenttiharjoittelulle pitää antaa sen ansaitsema painoarvo. Parhaimmillaan pelivalmennus on monen, vielä osittain kypsymisasteella olevan asian yhteissumma. Pelivalmennuksen pitää olla mukana harjoittelussa alkuvaiheesta saakka. Kokonaisuuksien oivaltaminen, eri osa-alueiden vuoropuhelu, purskerakenteen ja kehäpuheen sisäistäminen vaatii pitkän, tasaisen lämmön. Valmentautuminen jää muuten keskeltä raa'aksi ja reunamilta kuivaksi.

Tämä vaatii tuekseen vankkajalkaisen järjestelmän. Tarvitaan lisäksi aitoa dialogin kuullotusta liiton valmennuskärjen, keskusten ja ruohonjuuritoiminnan välillä. Maajoukkuehan on kehittymisen ponkkulauta eikä esterata.

Kraana tiputtaa vielä epärytmisesti ja ajatusten lapsenkasvot ovat rustoiset. Persoonalliset piirteet niissä on jo tosin nähtävissä. Taitaa siellä poskipyörylöiden välissä näkyä jotain hymynkyhnyksikin tulkittavaa. Pitää muistaa hymyillä takaisin.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Haukkaa tulevasta

Piip piip-pi-piip piip-pi-pi, morsetti kulunut tasku vaativaa loitsua. Voitto Suomalainen sulki suunsa ja laski haukkaamattoman herkkupurilaisen pöydälle. Mietteissään hän kaivoi älyneljäkkään housujen peräpuolelta. Olet saanut viisi viestiä, luki Valmentaja ruudulta.

Viesti 1: Köpi Kallio
Terve Voitto! Tiesitkö muuten, että huutelin kalliota viime viikonloppuna Saksassa, hehheh. On se germaanien avoin vaan huikea turnaus näin tuomarin vinkkelistä, vaikka Suomi-verkkarit jäikin tällä kertaa bongaamatta. Nooh, kyllähän suomalaisetkin ehtii vielä suurustaa arvokisakeitoksensa kasaan. Vastuksetkaan eivät lue heti kaikkia vääriä pois, kun kärkkyy kisapaikoilla vähän harvemmin. Videonuuskijan lähettäisin silti kaikkiin isoihin turnauksiin. Sellaisesta toimijasta olisi taktiikkapöydässä iso riemu useammallekin.

Niin, siitä kisasta vielä vähäsen. Ottelijoita Hampurissa oli ensinnäkin kuin etelässä multaa, ainakin venäläisiä (152) ja saksalaisia (169). Itänaapuri veti lisäksi kovalla prosentilla mitaleita haaviinsa. Aikuisten painoluokissa joka neljäs metallipyörylä löytyi lopulta venäläisen kaulasta (4k-9h-4p). Lukema on huikea, mielenkiinnolla odotan mitä sillä rintamalla tapahtuu Rion valintojen lähestyessä.

Suoritusten kirjossa meikäläistä ilahdutti erityisesti nuorten, hiljattain aikuisten sarjoihin siirtyneiden naisten menestyminen (Romoldanova, Kustova, Valueva jne.). Useammalla näistä tulevaisuuden tähdistä on jo pitkä ura takana, aina kadettimestaruuksista nuorten olympiakultaan saakka. Lontoon kuningatar Jade Jones potki itsensä, Trelleborgin hutikoinnin jälkeen, takaisin kultauralle. Alkukaudesta vahvasti huhkineen ruotsinserbin, Nikita Glasnovicin, kisakone alkoi puolestaan hieman piiputtaa. Mahtava mitaliputki (Trelleborg-1., U.S. Open-3., Fujairah Open-1.) katkesi, mutta näemme hänet varmasti taas pian kukkapuska kädessä huipputurnauksen kärkikvartetissa.

Miesten painoluokissa nähtiin myös nuorten ottelijoiden vahvaa nousukiitoa. Itselle kirkkaimpana mieleen jäi se, kun Moldovan Dimitrov kaatoi Venäjän ikihongan, Magomedovin, miesten alle 54-kiloisten finaalissa. Entisen huippulupauksen, nykyisen Lentävän Saksalaisen Levent Tuncatin tuplaräpyttely ei liidättänyt alkukierroksia pidemmälle. Kiinnostavaa on nähdä kantaako miehen siivet Rioon saakka. Alle 68-kiloisissa mitaleille etenivät kivenkovat britit ja venäläismiehet (1. Stamper, 2. Nikitin, 3. Harvey, 3. Kim). Stamperista ja Harveystä tuli mieleen sellainenkin knoppi, että veijarit ovat hävinneet olympiaturnauksessa viimeisen ottelunsa samalle vastustajalle, Afganistanin Rohullah Nikpaille. Hoh, mietipä sen todennäköisyyttä kun seuraavan kerran laitat vetoja. Muista mieleenjääneistä Azerbaidzanin Ramin Azizov teki vahvan paluun kilpakentille voittaen sarjansa ylivoimaisesti. Turkin Taika-Jimin hypnoottiset pyörähdykset eivät tällä kertaa toimineet nuoreen maanmieheen, Muhammet SariinTazegul jäi pronssille. Uskon silti että olympiavoittajan alkukauden kultakohme sulaa viimeistään Meksikoon mennessä.

En vaivaa sinua enempää Saksan kisamuistoilla, vaikka tarinoita olisi blogillinen. Illan aikana pitää käsitellä vino pinkka muitakin asioita ja sitten onkin tulossa jo turnaukset Hollannissa, Belgiassa, Espanjassa ja missä muualla niitä olikaan.

Ps. Lohileipäpöydässä nähdään, kjonnee vaan iltaan! ;-)

Terveisin Köpi Kallio, liiton paratuomari.

Viesti 2: Kunkunjatke
Hyvää iltaa arvon Suomalainen! Emme ole vielä virallisesti tavanneet, mutta toivottavasti kuluvan tilaisuuden aikana pääsemme tutustumaan henkilökohtaisesti. Ajattelin lähestyä Teitä ensin tekstiviestillä, jotta saamme sulateltua jään suomalaisen luontevasti. Olen tutustunut uraanne tarkasti jo ennalta. Tässä on pieni esittely minusta ja toimittamastani asiasta.

Olen Oiva Vasuri, kansallisen Taekwondon edistämiskeskuksen (Tek) varapääjohtaja (kunkunjatke). Virastomme tarkoitus on kartoittaa, tutkia ja kehittää suomalaisen ottelutaekwondon menestystekijöitä ja menestyksen tekijöitä lajiliiton käyttötarpeisiin.

Viime aikoina olemme olleet vajaatyöllistettyjä syystä tai toisesta. Yhteistoimintamenettelyäkin on väläytelty korkeimman johdon taholta. Tämän vuoksi olemme siirtyneet aktiivisempaan markkinointiin ja luovempaan käytännön toimintaan. Toivomme tilanteemme kohentuvan ja sitä kautta suomalaisen taekwondon menestyvän.

Otimme yhteyttä, koska haluamme tehdä kanssanne yhteistyötä. Tarvitsemme erityisesti sisältösparraajaa muutamaan asiakokonaisuuteen. Tässä alustavasti pohtimiamme otsikoita: Harjoituksellinen kehikko – näkemyksellisen intohimon problematiikka valmennuksessa, erityisesti vuoropuhelu pedantin harjoitetoteuttamisen kanssa. 2) Tavoitehattarasta urheilijaihanteen kirkastamiseen. 3) Valmennusohjelmalähtöisen harjoittelun vaaran paikat. 4) Edellä mainittujen lisäksi on vielä pari ohuempaa tutkimuslinjaa. Palataan näihin tarkemmin keskusteluissa.

Toivomme, että koette asian tärkeäksi. Yhteistyö on ainoa reitti laaja-alaiseen kansainväliseen menestykseen. Muu on mielestämme haihattelua ja ainostaan nyrkin puimista pienellä, syrjäisellä karikolla.

Ystävällisesti,
Oiva Vasuri, Kunkunjatke yrityksessä Tek

Viesti 3: Tiit Sagim
Tere õhtut! Sitä vaan, että milloinka saadaan Voitto taas meidän luokse. Viime leiristä on aikaa ja kisakausi lähestyy pian. Olisi kamalan mukavaa, jos saisimme taas sellaiset yhteisharjoitukset tehtyä. Pojilla ja tytöillä on kova mitalijano kurkussa. Sitä hyökkäämista vaan pitäisi kehittää, että miten sitä tekisi. Nyt se tuntuu niin kovin hankulilta kaikille. Saa tehdä muutakin, tiedän että Voitolla on korvantakusessa vaikka mitä jippoja.

Laitoin avoimet liput jo terminaaliin, joten tule koska vaan. Laita viestiä mun telefooni, kun keikut Läänemerellä.

TiitSagim. Kolleeg.

Viesti 4: Pädimies
Morjens, mitäs irl-legenda! Sendin sulle feissaripyynnön tälleen karusti tekstarilla, kun kuulin että olet enempi vanhan liiton analogimiehiä. Näpäytäs kuitenkin netti päälle pikimmiten ja hyväksy mun kaverikutsu. Jesjes!!

Mun uudessa profiilissa sä pääset tsekkaamaan meidän salin viimeisimmät treeniklipit, saa ja pitää peukuttaa muuten! No ei vaan, lolled, mut jos tykkää ni sit tod. Mä koitan jatkossa saada sinne jotain huikeita otteluvideoitakin, ja sitten analyysivinkkejä ulkomaisista hojotyypeistä. Haluuks tulla mukaan meidän verkostoon ja antaa jeesiä. Tietysti sä haluat, mä lisään sut saman tien yhdeks adminiks. Jes! Sä oot huikee hahmo, mä tiesin sen, vaikka ei olla edes missään tsäteissä vielä juteltu, saati digattu toisiamme fiideissä.

Sit sinne feissiin päivitetään tietty ihan pakolliset hassut linkkivinkit, makeimmat sivupotkukuvat ja tietty mystisimmät mietelauseet, jotka shopataan johonkin fantsuun kuvaan. Sulta löytyy varmaan noita juttuja pilvin pimein. Mut jes hei, ei mulla oikein midist muuta. Moimoimoimoi!!!
Ps. Nettimisiin!
Ps2. Et ollut vielä hyväksynyt mun kutsua, mut oot silti ihan jees, muista silti! ;) :D
T:Pädimän

Viesti 5: Aslak Mäystin
Kah valkunnatku, lompsauthaphas se kaphula jo perstaskhun jat astupha pöythän. Ois juthun päälhä Loviisan turnamenthin täkyt. Tarvithais asjamiehen arvuu tuloksistha. Laitethan Pitkän kansha tokhakullat sikiämhän. Jothen alaphas laulaa hevosseisonthamiesthen konthuurin kuplethit!
A (E)

Voitto Suomalainen sulki matkaviestimensä. Ajatus saavutti sanan. Valmentaja tiesi mitä pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä. Hän tapasi taipaletta Mäystimen ja Pitkän pitkään pöytään, viheltäen virnuhuulin kolmetoista säveltä Tárregaa.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kiersiöstä kantapaikkaan

Edelleen Voiton päässä
Ajatus huohotti eteenpäin, ontuen toista jalkaansa. Vain jonkun tuuman päässä loikki hullunkurinen sana, halkoen aluskasvillisuuden hämärää virnuillen. Se oli reunoiltaan irrallinen ja häilyvä, kuin ulkoa opeteltu fraasi joka sulautuu liukuen ympäröivän merkityksettömyyden pimeyteen.

Sitten sana katosi, ja oivalluksen hetkellä astui ajatuskin loukkuun. Painoton tila pyöritti hyrränä suuntavaiston sekaisin. Järjen mukaan kuitenkin jossain alhaalla, kaukana, loisti kirkas valo. Sen edessä leijui kevyenä tumma hahmo, sanan varjo. Valo koostui monimutkaisista, sulavista ja loputtomasti muuttuvista värillisistä kuvioista. Ajatus käsitti pudonneensa mielikuvan kaleidoskooppiin. Lopulta saneen muoto yhtyi alati elävään, kipeänhehkuiseen massaan. Välinpitämättömyys ja Uupumus tarttuivat äkisti mietteen syihin ja alkoivat vedellä niitä eri suuntiin, kirkuen samalla toisilleen...

Jing!    -   Jang!
Dif!     -   Tongi!
Tong!  -   Milki!
Tuut!   -   Säki!
Tittelityy!   -    Tittelitom!

BOING!!!

Ikuisuudelta tuntunut riuhdonta päättyi aatoksen mätkähtäessä elottomana paperimolskille. Joku suttasi välittömästi paksun musteviivan höyryävän ruumiin ympärille. Kuolinsyyn tutkijan mielestä se muistutti hevosta. Hiestä uupunut verbi sai luvan testata vielä subjektikengitystään.

- Öhrr, köhh, köhg, ajatus alkoi taas rientää.

Vihdoin maalissa
Mäystin, Pitkä ja Virén tuijottivat Suomalaista, mulkaisten ajoittain toisiaan. Patikka hotellihuoneilta illalliselle oli hämmentävä. Valmentaja mutisi silmät viiruina koko matkan jotain, mistä kukaan ei aivan saanut selvää. Irtolaisina kielenpihalta honkkelehti maajoukkueita, keskuksia ja menestyksen tekijöitä. Välillä suupielestä sukelsi muutama sana saksaa, espanjaa, ruotsia tai koreaa. Vasta kabinetin ovella Suomalainen pysähtyi ja reväytti silmänsä auki.

- Ainniinjooo!, kajautti Voitto stemmassa saranoiden kanssa, kvartetin astuessa juhlatilan puolelle.

Päät pyörähtelivät ympäri klubia. Katseenkuura pehmeni nopeasti kevyeksi hymynriitteeksi kutsuvieraiden tunnistaessa vastatulleet. Tutunnyökät kompuroivat moneen suuntaan.

- Täälhän on kaikhi linthaanastuthut jat muuthama vasthakurothukin, muikersi Aslak Mäystin laskiessaan seurakuntaa.
- Nih o!, vankensi Eka Pitkä kannan.

Huulio Virén heilautti omenatervehdyksen Pädimiehelle, joka ei hetkeksikään irrottanut otetta lautastietokoneensa kameranapilta. Voitto Suomalainen oli ennättänyt jo kiivaaseen keskusteluun Tuomaan, Elvispukuisen sähkömiehen, Valkoisen Velhon ja Antropologi Lokin kanssa.

- ...Aatos, Jalo, Kunkunjatke, Valmentajatroikka, Inka P., Sparrikaveri, Pirkanmaan ohenevatukkaiset herrasmiehet, Hogumies ja Tiit Sagim. Kevätkauden rosteri on kokonaisuudessaan paikalla. Hyvä, Siisak siis!, totesi Köpi Kallio, komearaaminen paratuomari pääkaupunkiseudulta.

Avauspuheenvuoron jälkeen Voitto Suomalainen siirtyi buffetin luokse. Kädet täynnä Amerikan herkkuja hän alkoi piipittää.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Amerikan avoimet 2013 - II


Halvan hämäläisen motellin karvas sametti ryösti Valmentajan ajatuksen kehään. Kaleidoskoopillinen seitsemänkymmentälukulaista sisustusta vapaaotteli keskittymisen kanssa. Lopulta Suomalainen selätti tapetin, viikon painista uupuneena.

Voiton päästä:  
Perhana, kuinka ajatus taas jahtasikaan sanaa. Virkkeet hapoilla pitää silti valuttaa hieman Amerikan herkuista paperille.

Turnaus vahvisti ajatuksiani siitä kuinka pienistä marginaaleista ja asioista lajin menestyksessä on lopulta kysymys. Usein menestystekijät kiertyvät lajin harjoituksellisen kehikon ympärille. Pitääkin vahvistaa ja tarkentaa sitä edelleen.

Elävien kuvien arvioita näistä kisoista ei tähän hätään tehdä. Nuolikalan kutusäkissä ei ollut vielä kuin pari ottelua. Ensi kerralla taidan laittaa kympin vaikka Kenoon.

Kisatuloksia pläräillessä tuli tehtyä muutamia kiinnostavia havaintoja, vaikka kovin kattavasti maailman huippuja ei matolla nähtykään.

Naisten pienimmän sarjan kovin yllätys oli kenties Kanadan Yvette Yongin ensimmäisen kierroksen tappio USA:n Giuliana Gilille. Yong voitti viime vuoden Amerikan avoimet ja koko mantereen mestaruuden.

Jenkkien 16-vuotias Cheyenne Lewis löi naisten viiskolmosissa todellisen valttipakan pöytään. Ensimmäisellä kierroksella kaatui Serbian Dragana Gladovic 13-4. Serbihän voitti Trelleborgin avoimet aiemmin tänä vuonna vahvalla esityksellä. Finaalissa Lewis pyöritti voiton Kanadan Charlotte Brownista pistein 9-1.

Nikita Glasnovic oli ennalta kiinnostavin seurattava naisten alle 57-kiloisissa. Trelleborgissa voiton kuitannut ruotsinserbi jatkoi vahvoja esityksiään Las Vegasissa, tuloksena kolme otteluvoittoa, niukka semifinaalitappio ja pronssimitali.

Elin Johansson vetäisi naisten alle 62-kiloisissa sarjavoiton hurjalla 9-0 voitolla finaalissa.

Alle 74-kiloisten olympiavoittaja Servet "Basaarin Taikuri" Tazegul otteli komean avauksen keväälle, vaikka hävisikin finaalissa Kanadan Maxime Potvinille. Kanukki on kokenut kisatursas (MM-2. / 2010, Amerikan mestari 2012) ja vuoden 2009 Saksan avointen finaalissa hän vei kultamitalin Juho Kostiaisen nenän edestä pistein 5-4. Sarjassa oli laajan tasokas kanadalaisedustus, mutta vaikutuksen teki myös Ruotsin Shabulat Miserbievin kolme otteluvoittoa.

Aaron "Tuplarulla" Cookin suoritukset kiinnostivat etukäteen. Mansaaren mies naputti pari kierrosta voitokkaasti, kunnes Meksikon Valenzuela pysäytti Cookin 7-12. Kasikymppisten sarjavoitto meni Saksan Gülecille.

Lievästi epäonnistuneen pikavisiitin alle 87-kiloisissa tehnyt Ivan "Heinontappaja" Trajkovic palasi ruotuun ja raskaaseen. Kolme otteluvoittoa ja tappio Kanadan Coulombe-Fortierille oli erinomainen suoritus Trelleborgin jälkeen. Anthony Obame näytti sarjavoitollaan, ettei olympiahopea keiku hänen palkintohyllyllään ihan turhan panttina.

Pohjoismaiden edustajien mainiot suoritukset jäivät useassa sarjassa myös mieleen.

Voitto Suomalainen nousi lopulta nahkasohvalta. Kuva alkoi sittenkin hahmottua. Hymyillen mies kampasi ohuen tukkansa. Kymmenen minuutin kuluttua hän olisi jo salin ovella.

U.S. Openin lopputulokset