keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 2

Tiistai 29.4.2014
Saavumme hotellille aikaisin aamulla. Olo on kuin Andylla -85, matkakassa vyölaukussa leväten. Muu joukkue rahjustaa perässä vastaanottoaulaan. Days Hotel-virkailijat ovat ystävällisiä, mutta piinaavan hidastempoisia. Minuutit viskovat unihiekkaa kasvoille. Vähän naurattaa. Lopulta kuitenkin selvillä ovat huonejaot, langattoman verkon tunnukset ja ruokailut. Sovimme yhdessä päivän ohjelmasta, sitten vuorossa on tirsat.  

Parin tunnin päästä suunnistamme Jarkon kanssa lähikauppaan. Autokanta on uusiutunut, kollega tietää kertoa. Uskon kerralla, vaikka muistutuksia tuleekin tasaisesti. Liukkaan liikennevirran ylittäminen on silti hurja suoritus. Tuntuu kuin paikalliset kaasuttaisivat kohti meidät nähdessään.

Yli kaksikymmentä litraa vettä ja muutama banaani lysähtää huoneen lattialle. Valmentajien ja urheilijoiden hätävara on hankittu, paljon monimutkaisempaan paikallisbasaarin valikoima ei taivu.

Joukkueen rekisteröinti hoituu kahteen valkkupekkaan. Jesus johtaa samaan aikaan joukkueen matkaravistelulle, määrätyn aikataulun mukaisesti. Päällekkäisyydet harmittavat hetken. Ilmoittautuminen sujuu mutkitta. Kahdeksan minuutin tehokkaan paperien vaihtelun ja rahanippujen plärinnän jälkeen kädessä on kisapassit. Tästä se lähtee. Mieli kohottuu, vaikka meno- ja paluumatkan luvattu kymmenminuuttinen venyy reiluun puoleen tuntiin. Mitä noista. Bussissa hoidellaan kansainvälisiä suhteita. Montenegron valmentajan kanssa päästiin lopulta selvyyteen ainoastaan siitä, että sää on peukku ylös, ja että he saavat valtiolta kymmenen kertaa vähemmän taateleita kuin me. Huonomminkin ovat keskustelut joskus menneet.

Loppuilta etenee turvallisen hotellisapuskan (spagettia jauhelihakastikkeella - 8e) ja laiskan leppoisen jutustelun polkua. Päivän virallisen osuuden päättää iltakokous. Asiat selviävät, vaikka huomenna onkin kiireinen päivä. Tarjottimelle asetellaan arpaa, Jennan punnitusta, avajaisia ja mitä kaikkea. Lopetan tilaisuuden joukkuehuutoon. Huomenna se vahvistuu, uskon niin.

Arpaa ei ole vielä heitetty.



tiistai 29. huhtikuuta 2014

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 1

Päävalmentamo keskittyy seuraavan viikon Taekwondon EM-kisoihin. Bakun aikakirjat kertoo vapaamuotoisen rehellisesti kisatapahtumista ja taustoista, tunnelmista ja tulevasta. Sitten matkaan.

Maanantai 28.4.2014
Aamupäivä on puolittaista hässäkkää. Puhelin soi ja sähköpostin viestiääni koteloituu korvamadoksi. Matkalaukkukin tuijottaa tuomitsevan puolityhjänä, kun kävelen sen ohi. Onneksi tukijoukot pelastavat päivän ja kaikki tarvittava on valmiina ajoissa. 

Joukkue tällää puoli viideltä lentokentällä. Tunnelma kumpuaa hymyjä, kuulumisia, odotusta ja vatsan kurinaa. Tasapaino on vakaa, hötkyilyyn ei sorru kukaan. Verkkatakkien jaon jälkeen otsa kirpoilee hikeä. Matka-asu on melkoinen pätsi. Joku keikuttaakin takkiaan kepeästi repun nenässä.

Turkin lentoyhtiö tarjoaa hyviä hetkiä. Ruoka on maittavaa ja elokuvat viihdyttäviä. Pieni viive aikataulussa ei haittaa. Viimeinen siivu Istanbulista Bakuun on hieman nihkeämpi. Joku Hellaan laakeri laittaa töhötintä täysille aina kun silmäripset saksaavat ristiin. Kaulaliina on tarpeen. Ihme kooho.

Lopulta laskeudutaan Bakuun. Olo on väsynyt. Viisumihärveli imaisee viimeisetkin mehut. Käsinkirjoitetut lupakirjat kannattelevat joukon kaupungin puolelle. Katse kaventuu viivaksi. Mad menin tunnari täyttää pienen, vapaan tilan tietoisuudessa.

Smog gets in your eyes.



tiistai 22. huhtikuuta 2014

Päävalmentamo: Tuoreista rukkasista

Päävalmentamo on Hollituvan uusimman osion nimi. Se on ensisijaisesti jonkinlainen maajoukkuevalmennuksen ajatushautomo ja kiinnostavia ajankohtaisuuksia pohdiskeleva taustakääre. Tarkoituksena on myös avata virallisten asioiden taustoja ja tiloja. Joskus virtaan saattaa pulahtaa joku epävirallisempi tiedotekin. Suomen Taekwondoliiton kotisivuilta löytyvät kuitenkin kaikki virallisemmat informaatiopläjäykset.

Aluksi
Laitoin Suomen Taekwondoliiton päävalmentajan saappaat jalkaan kuravesipäivänä 1.4.2014. Alkumatkasta olen ensisijaisesti kirinyt kiinni liikkeellä olevaa junaa. PM-joukkueen nimeämiset, EM-joukkueen tulevaan tutustuminen ja kadettien MM-valintahärvelin ihmettely ovat täyttäneet päiviä. Tulevaisuuden suunnitelmiakin ja kalenterivarauksia on kertynyt reilu kasa, seuraavaksi on vuorossa niiden siivilöinti, stressitestaus ja käytäntöön siirtäminen. Tulevissa Päävalmentamo-kirjoituksissa tarkastellaan hieman tarkemmin kaikkia näitä kuvioita taustoineen.

Tavoitteista
Olen asettanut joitain keskeisiä yleistavoitteita alkaneelle päävalmentajakaudelle. Yksi tärkeimmistä maaleista on maajoukkue- ja liittotason valmennuksen toimintatapojen kehittäminen entistä paremmin suomalaiseen lajikulttuuriin soveltuviksi. Pyrkimyksenä on päästä yksinapaisuudesta aidosti verkottuneeseen yhteisöllisyyteen. Se on uskoakseni järkevin tapa toimia, kun tähtäämme rajatuilla resursseilla leveän rintaman kehittymiseen ja menestymiseen. Muista tavoitteista tässä vaiheessa maininnan arvoisia ovat ainakin entistä läpinäkyvämpi valintaprosessi joukkueita nimettäessä, avoimen kaksisuuntainen viestintä ja suomalaisten kisaajien menestysedellytysten yksilöllinen rakentaminen. Aatosten laarista löytyy lisäksi muitakin irtotavoitteita matkan varrelle. Tällä hetkellä piirtymässä on käytännön työkalujen ääriviivat ja toimenpidepakki tavoitteiden tueksi. Kevään ja kesän mittaan aivoitukset synnyttävät jo konkreettisia toiminnan muotoja.

Palataan asiaan syvemmin tai kevyemmin, mutta palataan kuitenkin. Keskustelen näistä ja muistakin aiheista mielelläni. Muistakaa myös, että lapion varressa on aina tilaa. :=) 

Terveisin,
Kim Sinisalo

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Pikavoitto: Vähän Nurtsia etupeltoon

Valmentaja ponnahti ilmaan vuodesohvaltaan. "405!!?", huusi terävöitynyt olemus. Mies laski älykäikäleensä lasipöydälle ja läpsäytti läppärinsä toimintavalmiuteen yhdellä kamppailullisella käden heilautuksella. Vielä hetki sitten raukean unelias hahmo naputti nyt jo kiivaasti näppäimistöä. Hengästyneenä Voitto Suomalainen katseli rivejään.

405 osanottajaa! Ajatuksia virtaa solkenaan kuin ilmoittautumisia Taekoplaniin. Pitkämatkalaiset saavat varata kisapäivää varten tuplaten niskatyynyjä ja lavitsoja. Lähiseudun parkkipaikat ovat todennäköisesti kiroiltu loppuun jo ennen ensimmäisen tahinan alkua. Kuinka paljon ruokahuolto on arvannut tilata tillilihaa kanttiiniin, tuomareille pitää ainakin olla riittävästi voipottua ja papujuomaa. Lähimarketti pelastaa loput. Kotimatkalla aurinko tuskin häikii kovin pahasti.

405 osanottajaa. Se on riemastuttava määrä kisaajia. Vaikka joukkoon mahtuu pari näpyttelyvirhettä ja kourallinen tuplaosallistujia, mieli maalailee innostuneena taivaanrantaa. Tämä sadevesi valuu hedelmällisenä tulevan menestyksen maaperään. Poikien D2 -35 sarjassa on 16 saappaanvartta mittaamassa kamppailukykyään. E1-26- poikia on yhdeksän. Toivottavasti näistä lukumääristä ja aineksista saadaan paistettua räiskyvä ilon ja taidon pyttipannu. Se ruokkisi lajitovereiden menestyksen- ja harjoittelunnälkää pitkään.

Nurmijärvellä on mukana melkoinen jokeripakka virolaisia ja ruotsalaisia taistelijoita. On kiinnostavaa nähdä kuinka härmänhuitojat selviävät kansainvälisistä haasteista. Uskon, että suomalaiset pärjäävät hyvin. Aloittelijamiesten yli kasikympissä on yhdeksän osanottajaa. Siinä on jopa pieni mahdollisuus rakentaa siltaa Heinosta huomiseen. Ainakin voimme saada jatkossa miesten liigasarjojen yläluokkiin miellyttävän määrän vankkajalkoja.

Liigasarjoissa kadetit, nuoret ja aikuiset tarjoilevat todellista superviihdettä. Kadettien kevyimmissä painoluokissa sormet eivät riitä laskemaan kaikkia kiinnostavia kohtaamisia. Nuorissakin on liuta jo ennalta hykerryttäviä matseja. Miesten viiskaseissa Viron Galaktinen tulee räppäämään melkoisen rähinän tuplillaan. Kuuskolmosissa on useampikin voittajasuosikki. Siitä vaakaviisaria tappiin saakka seuraamalla riittää silmänmukaista jokaiselle. Naisten sarjoissa on taas runsaslukuinen ja tasavahva sakki kasassa. Tämä turnaus viihdyttää jo etukäteen.

405 osanottajaa. Tuomarit. Pysykää vahvoina.

"Huh, viime hetkessä, 359!", Voitto Suomalainen puuhkaisi. Hän alkoi innostuneena laskemaan yhtälöitä ja todennäköisyyksiä, pakaten samalla kisakassiaan.