keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Pistejärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän

“Glasnovic kohottaa ylös. Mikkonen väistää viekkaasti, kuti menee selkeästi ohi. Heeeii! Mitämitämitä! Kolme pistettä ruotsalaiselle, ei ole totta!”

“Thaimaan Harnsujin läjäyttää makean takakierron keskelle Iranin Zenoorin sähköhattua. Zenoorin lennähtää osuman voimasta äimistyneenä pyrstölleen. Täh! Sensorit eivät värähdäkään! Voihan vihvilä!”

“Korealainen väistää liukkaasti taakse ja mojauttaa klassisen takajalan keskelle venäläisen rintapanssaria. Piste välähtää taululle. Eh. Sehän. Eei. Sehän kirjaantui venäläiselle. Eikä kukaan reagoinut mitenkään. Miten tuo on edes mahdollista?”

Yksi olympiataekwondon kestopuheenaiheista 2000-luvulla on ollut pistelaskujärjestelmä. Järjestelmän muodostavat säännöt ja varusteet, sekä niitä parhaimpansa mukaan käyttävät tuomarit, valmentajat ja ottelijat.

Ottelusääntöjä on taekwondossa rukattu olympiakelpoisuuden jälkeen tempoilevan kiihtyvällä tahdilla. Varusteiden kehitys on ryntäillyt perässä pöksyt roikkuen. Yhtälö onkin saanut aikaan melkoisen määrän poskenpaukutusta. Todellinen pohdinta on useimmiten jäänyt intressilähtöisen iskulausekinaamisen varjoon. Kansainvälisen lajiliiton linja on ollut enimmäkseen ylimielisen vaitonainen.

Alun esimerkit olivat Rion olympialaisista ja 2015 MM-kisoista. Selostukset on kirjoitettu puhtaaksi kolumnistin korvien välistä. Reaktiot ovat autenttisia.

Järjestelmän ällistyksiä
Kansainvälisen lajiliiton tavoitteena on ollut luoda systeemi, joka tekee ottelutaekwondosta läpinäkyvän ja kaikista kilpailijoista tasavertaisia. Samalla ollaan haluttu lisätä matsien näyttävyyttä ja sujuvuutta. Epävakaus ja tempoilu kuitenkin horjuttavat järjestelmän uskottavuutta, vaikka se enimmäkseen toimisikin moitteetta. Suurimmat kompastuskivet ovat tällä hetkellä:

1) Pääsuojuksen toiminnalliset ristiriidat
Sähköhattu rekisteröi joskus haamuosumia, eli potkuja jotka eivät kosketa osuma-aluetta. Näin kävi ilmeisesti myös Suvi Mikkosen ottelussa Ruotsia vastaan Riossa, tai sitten kontakti oli todella silkinohut. Joskus toisaalta täysosumakaan ei tuo pisteitä tilille. Tämä oli muun muassa Thaimaan kohtalona Iranin kohtaamisessa samassa turnauksessa.

2) Rintapanssariosumien heilahtelu
Jalkapöytäsuojissa on nykypäivänä 11 anturia. Silti pisteosumat, etenkin perinteisillä kiertopotkuilla panssariin ovat ajoittain arpapeliä. Kokenut suomalaiskisaaja testasi ennen Rion olympiakarsintoja tuolloin virallista rintasuojusta ja totesi, että joka kolmas samanlainen potku tuo keskimäärin onnistumisen.

3) Lyöntiosumat
Tuomarit antavat lyöntipisteet näköhavaintonsa mukaisesti. Pisteeksi kelpuutettavien osumien teho ja suoritustapa voivat vaihdella kahden ottelun välillä huimasti. Tähän heilahteluun kaavaillaan ratkaisuksi anturihanskaa. Aika näyttää onko se vakaampi vaihtoehto.

4) Järjestelmä on koskematon
Kuten edellä on todettu, järjestelmä ei ole täysin aukoton. Toisaalta sen kyseenalaistaminen ei ole mahdollista otteluiden aikana. Aikataulullisen sujuvuuden vuoksi on uhrattu mahdollisuus nostaa kortti silloin, kun vehkeet sakkaavat. Toivottavasti tähän saadan muutos tulevaisuudessa.

Sopeutuminen on mestarin kivijalka
Ottelutaekwondo on kahlaamassa oikeudenmukaisemman ja läpinäkyvämmän kamppailuviihteen suuntaan. Nykyjärjestelmä on tosin muutoksen kourissa vielä pitkään. Tilanteet, vastukset ja kisapaikatkin vaihtuvat. Viisinkertainen maailmanmestari ja kaksinkertainen olympiavoittaja Steven Lopez sanoi eräässä haastattelussa: “Menestyvän ottelijan tärkein ominaisuus on sopeutuminen.” Harrastajan taekwondoarjessa se voisi tarkoittaa monipuolista, hyvähenkistä ja hikistä harjoittelua yhdistettynä leikinomaisen kokeilevaan sparrailuun. Jos tulee virheitä, korjataan ne. Sopeudutaan, sen sijaan että raahauduttaisiin kivirekenä kehityksen perälaudassa. Otetaan pisteet järjestelmästä huolimatta.

--

[julkaistu Taekwondo-lehdessä 4/2016]






lauantai 5. marraskuuta 2016

Olympiataekwondo – shakkia ja sambaa samoissa lakanoissa

Olympiasirkus paketoitiin elokuun lopulla 28:tta kertaa. Ottelutaekwondo on ollut mukana virallisessa ohjelmassa viidesti. Lajin sääntöjä, varusteita ja kilpailukulttuuria on myllätty kiivaasti koko olympiakaaren ajan. Taekwondosta on pyritty rakentamaan energistä, yleisöä ja Kansainvälistä olympiakomiteaa miellyttävää nykyaikaista kamppailu-urheiluviihdettä. Onko tavoite saavutettu ja mihin suuntaan kehitys jatkaa kulkuaan? Miten suuntimia tähtäillään tämän puhurin keskellä? Mitä Riossa tapahtui?

Suomen Suvi
Kolmanneksitoista rankatun Suvi Mikkosen rinkulaurakka eteni käsikirjoituksen mukaisesti. Ensin suomalainen pyöräytti brasilialaisen Julia Vasconceloksen sambakatsomon puolelle. Mikkosen suorituksissa oli olympiakarsinnoista tuttua innostavan intuitiivista rähinää ja rentouden laveeraamaa ennakkoluulottomuutta. Edessä avautuva kaaviokin hymyili vienosti. Alkupalassa oli mitalinreunan makua.

Toisessa ottelussaan Suvi kohtasi kruunumuorin ylpeyden, malmöläisen Nikita Glasnovicin. Ruotsalainen oli rankattu kisassa viidenneksi. Yhteispohjoismainen välienselvittely eteni tasapaahtoa aina kolmanteen erään. Silloin 21-vuotias Glasnovic kuittasi Mikkosen herpaantumisen huiskaisemalla pölyt suomalaisen sähköhatun räystäältä. Ruotsitar kiirehti neljän pisteen karkumatkalle ja muutti samalla taktiikkansa. Kymmenisen senttiä Suvia pidempi malmölainen tukki ilmatilan raajoillaan ja käytti rytminvaihtona epäluuloisen herkkää takavetoliikettä. Mikkosen loppukiri jäi kiivaista yrityksistä huolimatta takkuisen ponnettomaksi. Mitalin sijaan suuhun jäi karvas hapansilakan maku. Glasnovic voitti ottelun 7–4 ja eteni jatkoon, häviten kuitenkin seuraavalla kierroksella Walesin Jade Jonesille.

Suvin sijoitus Rion olympiaturnauksessa oli yhdeksäs. Se on neljä pykälää kehnompi kuin Lontoossa, mutta yhtä monta sijaa parempi kuin 2016 etukäteisranking. Tulos on selkeästi positiivinen. Palleille kapuaminen on kuitenkin vielä pitkän matkan takana.

Mikkonen ilmoitti jatkavansa uraansa Tokion kisoihin saakka. Tieto on innostava, mutta herättää samalla liudan kysymyksiä. Neljän vuoden kuluttua suomalainen on 32-vuotias. Rion mitalistien keski-ikä oli 23 vuotta. Ikä tuo kokemusta, jota kehon ikääntyminen ja uran mitta syövät. Kumpi painaa vaakakupissa enemmän? Onko alle 57-kiloiset Suvin painoluokka jatkossakin? Voisiko alempi sarja tuoda paremman sijoituksen? Suhteellinen lisä ulottuvuudessa saattaisi antaa leveyttä taktisteknisiin ratkaisuihin. Riossa alle 49-kiloisten keskimitta oli 168 senttimetriä ja alle 57-kiloisten 171 senttiä. Tärkeimmät ominaisuudet eivät kuitenkaan lopulta ole pituus tai ikä. Antaisivatko muutokset harjoitteluympäristössä tai valmennuksessa lisäpontta? Yhtä kaikki, Mikkosella on mahdollisuudet menestyä myös Tokiossa.

Välisalaatti olympiamenestyksen raaka-aineista
Pakottamaton itsevarmuus yhdisti kaikkia menestyjiä. Se ilmeni flowtilassa virtaavana keskittymisenä. Nämä elementit tiivistyivät aina leikittelevyyteen saakka miesten alle 68-kiloisten sarjan voittaneessa Jordanian Ahmad Abughaushissa. Kymppirankattu ammanilainen kaatoi legendan toisensa jälkeen uskomattomalla helppoudella ja viihdyttävällä ottelulla. Hän oli sarjansa lyhyimpiä. Mieleen heijastui takavuosien Servet Tazegül. Abughaushissa on kaikki ominaisuudet lajin uudeksi edelläkävijäksi, kestotähdeksi ja tyylilliseksi uranuurtajaksi.

Muita yleisesti merkittäviä huomioita olivat taktiset perusratkaisut. Tilan tukkiminen. Tiivisrytmisen ottelemisen energiatehokkuus, johon liittyivät luontevasti erilaiset rytminvaihdot: rennosta räjähtävään, alhaalta ylös ja tekniikan sisällä tapahtuvat mikrotason suunnan- ja etäisyydenmuutokset. Lisäksi menestyjät sopeutuivat tilaan ja aikaan, eli etäisyys-, asento- ja tilakontrollin kolmio oli hallussa.

Jalkamiekkailua ja rönsyilevämpääkin räimettä tuki taustalla äärimmäinen perusrutiini ja monipuolinen fyysinen osaaminen. Ilman pohjatöitä ei rakenneta rinkkulatason huippusuoritusta.

Olympiataekwondon viihdyttävyys oli ristiriitaista. Kaksi ensimmäistä kisapäivää sytyttivät mielenkiinnon kipinöitä taekwondoharrastajien ulkopuolellakin. Isoimpien painoluokkien ottelut puolestaan puuduttivat paatuneimmankin lajitoverin. Pisteenlaskun on kehityttävä edelleen, ja itse ottelemiseen on löydyttävä yksinkertaisempi näyttävyys.

Kansallisen lajiliiton tasolla päätöksenteon, strategiamyrskyjen ja valmennussuunnitelmien on tultava kabineteista päivänvaloon. Yhteisöllisyys on Suomen voimavara ammattilaisten karun laveassa maailmassa. Siinä maailmassa avoin lähdekoodi tulee aina olemaan menestyksekkäämpää kuin kuppikunnissa supattelu.

Horisontista leijailee mitalikakkukahvin aromi
Nyt ison tivolin vankkurit lahnustavat, vaimenevan samban rytmeissä keinahdellen, kohti auringonnousua. Seuraava taekwondon olympiaturnaus järjestetään kaapukamppailun synnyinseuduilla Tokiossa. Siellä on toivottavasti mukana ennätysmäärä suomalaisia ottelijoita. Lajivastaavat tarvitsevat vain yhteisen näkemyksen siitä, miten kotimaisia nuoria lahjakkuuksia ohjataan kohti sankarillisia saavutuksia. Edellä mainittuja asioita joukkopureksimalla oikea reitti ja askelmerkit löytyvät taatusti. Tokiossa voisi aika olla jo kypsä suomalaiselle olympiataekwondomitalille.

Menestys koostuu lopulta hyvin yksinkertaisista aineksista. Olennaisin kysymys on, miten raaka-aineista valmistetaan maukas ateria. Naapurin juhlapöytiä katsellessa ajatus ei saa harhailla, vaan pitää huolehtia siitä, mitä omassa keittiössä kokataan.

--

[julkaistu Taekwondo-lehdessä 3/2016]



tiistai 18. lokakuuta 2016

Rion lukemista: olympiaottelijoiden perusmitat 2016

Miehet alle 58 kg
Pituuden keskiarvo: 179,06 cm || pisin: 188 cm || lyhyin: 160 cm
Mitat ryhmiteltynä: -170: 2 || 171-175: 1 || 176-180: 5 || 181-185: 7 || 186-: 1
Mitalistit: 181-188 cm || keskiarvo: 184 cm

Ikä / keskiarvo: 22 || vanhin: 30 || nuorin: 18
Iät ryhmiteltyinä: -20: 6 || 21-25: 7 || 26-: 3
Mitalistit: 18-24 || keskiarvo: 22

Miehet alle 68 kg
Pituuden keskiarvo: 181,50 cm || pisin: 192 cm || lyhyin: 173 cm
Mitat ryhmiteltynä: -175: 4 || 176-180: 4 || 181-185: 3 || 186-190: 3 || 191-: 2
Mitalistit: 178-185 cm || keskiarvo: 183 cm

Ikä / keskiarvo: 24 || vanhin: 35 || nuorin: 18
Iät ryhmiteltyinä: -20: 3 || 21-25: 8 || 26-: 5
Mitalistit: 20-26 || keskiarvo: 23

Miehet alle 80 kg
Pituuden keskiarvo: 189,88 cm || pisin: 199 cm || lyhyin: 180 cm
Mitat ryhmiteltynä: -185: 4 || 186-190: 3 || 191-195: 6 || 196-: 3
Mitalistit: 190-199 cm || keskiarvo: 194 cm

Ikä / keskiarvo: 25 || vanhin: 37 || nuorin: 20
Iät ryhmiteltyinä: -25: 12 || 26-30: 2 || 31-: 2
Mitalistit: 20-25 || keskiarvo: 23

Miehet yli 80 kg
Pituuden keskiarvo: 195,06 cm || pisin: 207 cm || lyhyin: 185 cm
Mitat ryhmiteltynä: -190: 5 || 191-195: 3 || 196-200: 5 || 201-: 3
Mitalistit: 190-207 cm || keskiarvo: 197 cm

Ikä / keskiarvo: 26 || vanhin: 33 || nuorin: 20
Iät ryhmiteltyinä: -25: 6 || 26-30: 8 || 31-: 2
Mitalistit: 21-29 || keskiarvo: 25

Paino / keskiarvo: 94,5 kg || painavin: 107,4 kg || kevyin: 85,5 kg
Paino ryhmiteltyinä: -90: 3 || 90-95: 6 || 95-100: 4 || 100-: 2
Mitalistit: 91,2 kg - 97,6 kg || keskiarvo: 94,5 kg

Naiset alle 49 kg
Pituuden keskiarvo: 167,94 cm || pisin: 173 cm || lyhyin: 161 cm
Mitat ryhmiteltynä: -165: 5 || 166-170: 6 || 171-: 5
Mitalistit: 164-173 cm || keskiarvo: 169 cm

Ikä / keskiarvo: 24 || vanhin: 34 || nuorin: 18
Iät ryhmiteltyinä: -20: 4 || 21-25: 6 || 26-: 6
Mitalistit: 18-22 || keskiarvo: 20

Naiset alle 57 kg
Pituuden keskiarvo: 170,63 cm || pisin: 185 cm || lyhyin: 159 cm
Mitat ryhmiteltynä: -165: 3 || 166-170: 5 || 171-175: 6 || 176-: 2
Mitalistit: 167-185 cm || keskiarvo: 176 cm

Ikä / keskiarvo: 24 || vanhin: 32 || nuorin: 18
Iät ryhmiteltyinä: -20: 3 || 21-25: 8 || 26-: 5
Mitalistit: 18-25 || keskiarvo: 22

Naiset alle 67 kg
Pituuden keskiarvo: 176,19 cm || pisin: 182 cm || lyhyin: 172 cm
Mitat ryhmiteltynä: -175: 8 || 176-180: 6 || 181-: 2
Mitalistit: 176-182 cm || keskiarvo: 179 cm

Ikä / keskiarvo: 24 || vanhin: 30 || nuorin: 17
Iät ryhmiteltyinä: -20: 2 || 21-25: 9 || 26-: 5
Mitalistit: 22-28 || keskiarvo: 24

Naiset yli 67 kg
Pituuden keskiarvo: 177,60 cm || pisin: 188 cm || lyhyin: 165 cm
Mitat ryhmiteltynä: -170: 2 || 171-175: 3 || 176-180: 6 || 181-: 4
Mitalistit: 173-188 cm || keskiarvo: 180 cm

Ikä / keskiarvo: 25 || vanhin: 33 || nuorin: 18
Iät ryhmiteltyinä: -20: 4 || 21-25: 5 || 26-: 7
Mitalistit: 22-28 || keskiarvo: 24

Paino / keskiarvo: 75,6 kg || painavin: 92 kg || kevyin: 68,4 kg
Paino ryhmiteltyinä: -70: 4 || 70-75: 3 || 75-80: 6 || 80-: 3
Mitalistit: 69,2 kg - 85,0 kg || keskiarvo: 77,4 kg

maanantai 26. syyskuuta 2016

Euran avaus

Eura Cup 2016 / liiga
Viraton valmentaja sai viestin lippalakkinsa lisälaitteeseen. Kausi oli alkamassa. Herran pieksut, rouvan panssarissa, päivitteli miekkonen. Hän säntäsi niiltä seisomilta katselemaan miten reilu satakunta ottelijaa mitteli paremmuuksista. Seuraavassa satunnaisia väläyksiä miehen kisanaikaisista sähköpurskeista.

Ilmassa väreilee positiivista energiaa, vaikka pari seuraa ja seuraajaa uupuikin
Ensimmäinen ajatus: harras väljyys, josta huolimatta kisakoneet nakuttavat hyvällä sykkeellä. Puuttuvat porhot. Valloittava Viivi. Taisteleva Aino. Murkulamäen Maiju. Mäkisen vinhapotkuiset veljekset. Lennokas Luca. Jasminin ja Chaimaan joustavat jalat. Tuulettavat turkulaiset #nenäkainaloon. Taiturimaiset, vanhakantaiset ja energiasyöpöt vierasottelijat. Pispalalainen polvitanssi. Terho pukkaamassa itseltään nokkaa auki. Mitä vielä. Klassikkokohtaamiset. Ida-Henna. Emilia-Evin. Tuleviakin. Niko-Severi. Luca-Nestor. Ja paljon muita. Kevään untuvikot laittamassa kokeneita matsaajia koville. Matala pääty kohisee edelleen lupaavammin kuin syvä.

Sähköhatut ovat tuuliviirejä
Voittajat voittavat. Silti haamupisteet harmittavat yhtä paljon kuin lakkia pyöräyttävien tärskyjen ohittaminen. Matka täydelliseen on pitkä. Osumia ilman pisteitä, pisteitä ilman osumia. Mo money or not, mo problems.

Viilipytyt pesevät höyrykattilat
Kiivaat ohjataan taiten pihalle, ärhäkkäästä ääntelystä tai käsien levittelystä provosoitumatta. Maltilliset nostavat lopulta tassut kattoon. Lajin henki ja yhteisöllisyys voittavat. Tämä on siistiä.

Turnaus oli viihdyttävä, ruokahalua herättävä ja onnistunut.

Kun impulssit vaimenivat, tarttui ajatus ruoriin. Analyysistä lisää satamassa, mikäli pursi sellaiseen joskus sisävesiltä ajautuu.


keskiviikko 17. elokuuta 2016

Unelma puntarissa

Rion olympiaturnaukseen osallistuu 128 taekwondourheilijaa 63:sta maasta. Suvi Mikkonen on mukana rinkulasirkuksessa jo toista kertaa, ensimmäisenä suomalaisena taekwondo-ottelijana kautta aikojen. Mikkosen kovimmat saavutukset ovat tähän mennessä vuoden 2012 olympiaturnauksen viides tila, vuoden 2014 EM-pronssi ja vuoden 2015 MM-kisojen vitossija. Rion osalta Suvi on ilmoittanut tavoitteekseen olympiakullan. Elokuun 18. päivä Carioca Arenan kolmoshallin palamatolla nähdään kuinka unelma toteutuu.

Haasteet
Kylmää dataa rouskuttava pelurikone tuskin laittaisi rahojaan Mikkosen olympiavoiton tai -mitalin puolesta. Suomalainen on sijoitettu naisten alle 57-kiloisissa kolmanneksitoista kuudentoista kilpasisaren joukossa. Pallipaikalle kavutessaan Suvin on kellistettävä pitkänhuiskeita ja huippumenestyneitä hurjapäitä. Suvi on sarjan vanhimpia ja lyhyimpiä. Muut ominaisuudet tosin korvaavat mitan, ja ikä voi olla myös vahvuus kokemuksen kautta kuten mm. Mira Potkonen on osoittanut.

Mahdollisuudet
Yhtälöä monimuotoisemmin tutkiva laji-intomieli näkee satunnaista vedonlyöjää syvemmälle. Mikkosen mitali Riossa on kohotettua realismia. Se edellyttää kuitenkin tarkkaa liikettä, vuotamattomia suojia, rennon räjähtäviä tekniikoita ja herkkää etäisyyden aistimista koko kuluttavan kisapäivän ajan. Suvin aiempien suorituksien pohjalta kulmakiveksi muodostuu ennakkoluulottoman epäluuloinen, mutta kuitenkin rento asenne. Epäluulo tarkoittaa jatkuvaa hereillä olemista. Hämäyksiin ei mennä ja kuitenkin mikrotasolla reagoidaan jokaiseen. Tämä ristiriitaisen flown tila on erittäin kuluttava. Lisäksi taktiikan pitää onnistua nappiin. Vastuksen mukaan luoduissa suunnitelmissa mittariin asettuu erityisesti Jesus Ramalin työ ja silmä. Suomalaisen vire ja suoritusrohkeus ovat olleet parhaimmillaan olympialaissa aina karsinnoista varsinaiseen lopputurnaukseen. Suvin ottelu on ollut silloin tunteikasta, intohimoista, ajoittain jopa järjenvastaista ja sitä kautta vastustajalle äärimmäisen hankalaa lukea tai reagoida. Menestyminen ottelutaekwondossa on muutakin kuin yksinkertaista tilastomatematiikkaa. Se on monimutkainen yhtälö, jonka merkittäviin muuttujiin pystyy vaikuttamaan. Siihen perustuu myös Suvin mahdollisuus tarttua arvometalliin.

Vastustajat huippuluokkaa
Ensimmäisenä Mikkonen antaa huutia Brasilian Julia Vasconcelokselle. 24-vuotias brassi pääsi kisoihin isäntämaan kiintiössä ja on sen vuoksi sijoitettu neljänneksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään satunnainen sambatanssija, vaan 174-senttinen Vasconcelos omaa vankat kansainväliset meriitit. MM-kisojen pistesijoja ja G-turnausten mitaleita on suurin piirtein saman verran kuin Suvilla. Brasilialainen on viime aikoina otellut alle 62-kiloisissa. Hän kantaa kotikisojen siipiä tai kivirinkkaa.

Pitkänhuiskea brasialainen on tyyliltään arkkivaluja. Hän hallitsee etäisyytta kevyellä etujalalla ja vetäytyvällä, helpohkolla liikkeellä. Nopsajalkaiset hämähäkit ovat olleet Suville ajoittain kiperiä vastuksia. Fyysisyydestään huolimatta Vasconcelos on kuitenkin yllättävän hutera koivillaan. Loputtoman hiostavat vastustajat ovat olleet hänelle myrkkyä. Varoituksia tulee helposti. Valujalle luonteenomaisesti latino metsästää purskevälejä ja laskevia jalkoja. Mikkonen onkin matsissa todennäköisesti metsästäjä, jonka jatkotilanneoivalluksien ja -ärhäkkyyden aavemaisuus ratkaisee ottelun suuntaan tai toiseen.

Mahdolliset jatkovastustajat
Kaaviokiipeily näyttää kiviseltä, toisaalta kinkkisempi rinne olisi ollut olympiakukkulan toisella puolella. Kakkoskierroksella Mikkonen mittelee todennäköisesti Ruotsin Nikita Glasnovicia vastaan. Anturoitaan ottelun alussa palamattoon sutiva kolmen kruunun nuorukainen on ollut viime aikoina kovassa kunnossa. Glasnovicilla on kuitenkin Suville tuttu eurooppalainen ottelutyyli. Toisin sanoen Suvilla on kohtalaisen hyvät mahdollisuudet passittaa ruotsitar pannukakkukatsomoon.

Mitalikahinoissa suomalainen joutuu selättämään joko olympiakarsintojen loppuottelusta tutun belgianiranilaisen Asemanin tai sarjan ykköstykin, brittien äkäisensähäkän kuntoihmeen Jade Jonesin. Kumpikin taituri on Suville kaavioanalyysin pohjalta paras mahdollinen, etenkin tyylin ja mittasuhteiden vuoksi. Loppuottelussa voikin sitten tapahtua mitä tahansa.

Muuta
Rion todennäköisin yllättäjä on Iranin 18-vuotias, 180-senttinen Kimia Alizadeh Zenoorin. Hän voi yltää jopa kultaan saakka. Thaimaan Phannapa Harnsujin on kisan musta hevonen.

Mikkosen menestykseen vaikuttaa ottelusuorituksen lisäksi uudet, tarkemmat laitteet ja päivitetyt varusteet. Ne sieventävät virheitä ja tuovat läpinäkyvyyttä pisteenantoon sekä varoituksiin. Pronssikaavion muodostuminen voi myös ratkaista. Yhteenlaskun tuloksena suomalainen olympiamitali taekwondosta on äärimmäisen kovan työn takana, mutta ehdottomasti mahdollinen. Puntari heilahtaa arvokisamitalin verran. Historiaa kirjoitetaan torstaina.



tiistai 10. toukokuuta 2016

Multiversumin mullikuoro (2036)

[10.5.2036]
Tuttu kulmakahvila kuhisi tavallista riehakkaammin. Sisään pyrkivien jono karkaili kadulla lepattavaksi parveksi. Salin puolella odottava tunnelma valui noroina alaselkien lauhdealtaisiin. Pamppu Kapulainen rypisteli otsaansa kiehunnan keskellä. Oli aika surauttaa käyntiin takkakulmauksen kaukosiirrin.

Tapahtumaketju sai alkunsa kaksikymmentä vuotta sitten. Lajiliiton kultapossukerho oli päättänyt lähettää neljä tarkoin valittua huippuasiantuntijaa vaihtoehtoisiin aikajuoksumoihin tekemään kokeellista tutkimusta. Porholauman tavoitteena oli kartoittaa erilaisten tulevaisuusstrategioiden vaikutukset lajin kehitykseen ja kansalliseen menestykseen. Mittatilaustaskut piti myös vuorata kahisevalla.

Matala hurina saatteli eteeriset hahmot saliin, yksi kerrallaan, ohuen vesihöyryn seasta. Heidät ohjattiin aineistumisen jälkeen takahuoneeseen virkistäytymään. Tunnin kuluttua, keskellä kahvilaa, katseiden ja kameroiden polttopiste hiosti raportointikeskustelua alkamaan.

Pamppu kröhisti pöydän päästä. Hän viittoili ensimmäisen puheenpitäjän suuntaan.

Kjäll "Konsta Moido" Kökar (ensimmäinen rinnakkaistodellisuus)
Hejsan vaan kaikille ja huhhuijakkaa juu! Se on kuulkaas sillä lailla, että kyllä braanimatkailu vie henkevänkin voimat totaalisesti. Sivelkääpä pikaisesti hieman hapansilakkaa huulilleni, on melkoisen fantastista kerrottavaa. Sivelkää jo, poromoukat, sivelkää! Haipakkaa, sano.

Sitten astiaan, eli ensinnäkin mun tehtävänä oli luoda ottelutaekwondosta mahdollisimman yleisöystävällinen ja nykyaikainen viihdeurheilumuoto. Sehän sopi mulle kuin sähkösukka töpselihattuun.

No men. Siirtymän jälkeen mä luikertelin tekaistuilla suosituksilla ja pulleilla käsirahoilla päättäviin valiokuntiin lobbaamaan. Aloin kehittää toimintaa uudelle tasolle. Suunnitelman mukaisesti lähdin varovaisesti liikkeelle, kunnes polkaisin kaasun lattiasta läpi. Ensin puin tuomareille mikrofonit ja katsomon istumapaikoille simultaanitulkkauskuulokkeet. Komennot annettiin enkuksi ja mandariiniksi. Yleisö sai valintansa mukaisen selostuksen korviinsa. Karsin kaikki rituaalit pois. Asensin ottelijoille ja koutseille kypäräkamerat ja googlelasit. Pistetilanne ja aika tulivat livenä näkökenttään. Panssarit poistin lopulta kokonaan. Jalalla sai hiveltää ylvään hallitusti vastuksen "digiauraa", osumat kielsin kokonaan. Dobokit tehtiin nanomateriaaleista ja ne keräsivät iiisoa dataa. Pisteiden lisäksi taistelulakanat antoivat myös informaatiota kisaajan kehon kiemuroista, vammoista ja yleisön reaktioista. Tieto meni suoraan sponsoreille, vedonlyöjille ja urheilijan omaan "bodybookiin". Ottelijat saivat mainoksia ja suosituksia teipeistä, lääkäreistä, "life coacheista" ja luontaistuotteista suoraan matolle. Saman tiedon pohjalta vaihtuivat myös kisapaikan laitamainokset. Mammona kasaantui lajiliiton kasvaviin kassaholveihin.

Olimme ehdottomasti edelläkävijöitä. Muutkin lajit ja rahoittajat alkoivat kiinnostua meidän touhuista. Musta tuli miljardööri, kuten monesta muustakin pukutoverista. Nyt taekwondo on tuossa rinnakkaistodellisuudessa urheilun ykköskorissa jalkapallon ja vapaaottelunkaltaisen "shomon" kanssa.

Alfons "Sormilukko" Perä (rinnakkaistodellisuus 1)
Nih. Noh. Olikos sitä pommakkia vielä? Krhm. No ni. Mulla mitään noin komeeta oo kertoa. Toi noi, meillä otteluwondoa potkittiin vuosikausia muuttumattomilla säännöillä ja asetuksilla. Kun läksin sieltä, lajia tahkottiin ainakin 213 maassa. Siinä oli mielestäni ainakin puolet liikaa. Olympiaperheestä pudottiin niukasti 2024 valintakahinoissa. Kimmastuttiin porukalla. Niinkun bambusuojat, voimaosumat ja irtohampaat eivät saakeli vieköön riittäisi.

Aloin kuitenniin viemään eteenpäin rohkeita aloitteita lajin muuttamisesta olymppialaisten herrojen ja yleisön mieleiseksi. Ne menivät riitaisesti läpi. Ensin pidensimme ottelualuetta ja tungimme  lisää ottelijoita samalle matolle. Joukkuekisassa oli lopulta 11 kihapinkarjujaa kummallakin puolella. Poistimme panssarit ja ujutimme mukaan pallon. Nahkapintaista kuulaa potkittiin vastustajan maaliin. Suosio yllätti. Viime vuosina syntyi kuitenkin kiistaa jalkapallon maailmanliiton kanssa. Sitä riitaa käydään edelleen erilaisissa oikeusasteissa. FIFA tulee todennäköisesti ostamaan WTF:n alajaoksekseen lähivuosina. Taekwondosta ollaan tekemässä näppärää näytöslajia miljoonapilkkeihin, toreille, turuille ja ostoskeskuksiin. Siinäpä sitä. Onko sitä kuplavettä vielä?

Rysty Korvapuusti (rinnakkaistodellisuus 2)
Poistimme suojat. Pisteitä ei enää laskettu. Voittajaksi nimettiin ne, jotka saivat raahauduttua palamatolta puulattialle omin voimin. Lajin harrastajamäärät laskivat, mutta arvostus "piireissä" kasvoi. Nakkijonoissa ei enää mussutettu, jos verskan selässä luki TKD. Tämä oli hyvä meiän mielestä. Nii. Emme aikoneet enää kehittyä, ainoastaan kovettua. Nii. Ja se oli hemmetin hyvä.

Yu-Huu Kangistus (rinnakkaistodellisuus 3)
Päivää. Kollegoideni lailla sain mahdollisuuden luoda taekwondolle toimintaympäristön ja muokata siitä lakituvantiivis kokonaisuus. Kirjasin ylös kaiken, mitä "ei vain voi tehdä, koska niin ei vain voi tehdä". Kamppailusta rakensin monimutkaisen pelin, jonka ydintä ei nähnyt lopulta kukaan. Virkamiehet ja konsultit uudistivat, vanhensivat ja kirjasivat säännöt uusiksi neljännesvuosittain. Taidokkain kapulointi palkittiin mitalilla ja maininnalla lajiraamatun alaviitteessä. Tavoitteita puitiin komiteoissa. Näkemyksiä harjattiin prosessisuodattimissa. Kinaavat lähetettiin Kukkiwoniin eheytymään. Lopulta kaikki olivat samaa mieltä. Ottelupuvuista tehtiin harmaita. Niihin lisättiin kravatti ja salkku. Kaikki oli hyvin. Loput yhteenvedostani voitte lukea "Sääntöshakki" -teoksestani. Niitä voi ostaa kahvilan tuulikaapista kokonaisedulliseen hintaan. Kiitos.

Aslak Laikkuparta (rinnakkaistodellisuus 4)
Moikkelis koikkelis. Meikäläinen punnitsi harrastajien tarpeita. Laitoin ne mietintämyssyyn ja ravistin. Melkoinen kokkelihan siitä tuli. Tuotosta makustellessani päätin ehotella maailmanliiton miehille läpinäkyvyyttä ja ruohonjuurten nuuskintaa. Laitoin vielä korvamerkin että mynttihanojakin kannattaisi käännellä kokouspullien ja kaveriporukoiden sijaan enämpi intomielisten lahjakkuuksien suuntaan. Korvat eivät juuri merkinnöistäni lotkahdelleet. Sitten nappasin dobokin kepinnokkaan ja läksin kiertämään maastoa. Ohjasin ja juttelin. Kuuntelin itkuvirsiä ja itsekehuja, timantintarkkoja analyysejä ja taivaanrannan maalauksia. Raapustelin niistä kirjan kun en tiennyt mitä muutakaan. Lähetin sen virallisille miehille. Laittoivat sen lukemattomana paluupostissa ja penäsivät danikorttiani takaisin. Ajattelin kuitenkin vielä omin nokkineni julkaista "Jalan tiellä." -kokoelman. Saas nähdä mitä meinaavat. Tuskinpa kummempia. Itse ajattelin mennä vain treenaamaan, syödä sitten vähän kimchiä ja naukkaista kulauksen kuravettä päälle.

Vuolaasti hikoileva Pamppu vilkaisi laiskanpulskasti pikku apulaistaan. Assistentti naputti saamansa yhteenvetopaperit yhdeksi nivaskaksi ja asetteli ne taiten kiiltävään nahkasalkkuun. Hiljaisen epäuskoisena moljottavat lajitoverit, Laikkuparta ja muu kahvinlipittäjistö ohjattiin puolimukavasti pihalle. Musta savu pöllähti parkkipaikalta kiihdyttäneen limusiinin pakoputkesta. Sen natisevilla penkeillä, tummien lasien takana, lyötiin kättä päälle jostain. Pöllämystynyt potkuporukka suuntasi saleilleen. Aivan kuten eilenkin.




sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Pieni yhteenveto ottelumaajoukkueen vuodesta 2015

Lukemat kertovat toiminnasta usein enemmän kuin mehevä mutu.  Numeroiden perusteella vuosi 2015 oli kohtalaisen menestyksekäs suomalaiselle ottelutaekwondolle. Arvokisamitalisaaviin solahti yksi hopea ja kaksi pronssia. Kisaajat kiersivät kansainvälisiä G-tason turnauksia ennätystahtiin, niin määrällisesti kuin tuloksellisestikin. Leirityksillä luotiin keskustelua, valmennusmekanismeja ja -kontakteja. Alla on keveä yhteenveto maajoukkueen toiminnasta vuonna 2015. Tarkemmat tilastot päivitetään tähän blogimerkintään myöhemmin. Laskuista puuttuvat para- ja master-kisat, sekä pienempien kansainvälisten turnaukset.

G-turnaukset ja arvokisat, joissa suomalaisia oli mukana
G1: 11
G2: 3
G4: 2
G12: 1
Muut: 5 (arvokisat ilman G-arvoa)
Yhteensä: 22 kansainvälistä kovan tason turnausta

Arvokisoja vuoden aikana käytiin suomalaisten toimesta yhteensä yhdeksän: olympiapainoluokkien EM, aikuisten MM, Euroopan kisat, kadettien EM, kesäuniversiadit, kadettien MM, nuorten EM, opiskelijoiden EM ja 21-vuotiaiden EM.

Osanottajamerkinnät ikäluokittain / 2015
Kadetit: 68
Nuoret: 30
Aikuiset: 69
Yhteensä: 167

Suomalaiset tekivät yhteensä 167 osanottomerkintää, 59 erillisen ottelijan voimin. Eniten G-turnauksia (arvokisat pois luettuna) kiersivät Ida Tammila (8), Suvi Mikkonen (7) ja Roosa Närhi (6).

Arvokisoihin nimettiin yhteensä 35 urheilijaa (aikuiset 8, alle 21-vuotiaat 5, nuoret 10 ja kadetit 12). Yhteensä 14 urheilijaa kävi useammassa kuin yhdessä arvokisassa. Neljä kertaa arvokisoissa edustivat Suvi Mikkonen ja Roosa Närhi.

Otteluvoitot ikäluokittain / 2015
Kadetit: 63
Nuoret: 4
Aikuiset: 37
Yhteensä: 104

Eniten yksittäisiä otteluita voitettiin Puolan ja Kreikan G1-kisoista. Kovimmalla tahdilla kansainvälisiä vastustajia vuoden aikana katsomoon passittivat Noora Rannikko (14 otteluvoittoa), Suvi Mikkonen (14 otteluvoittoa) ja Elisa Toivonen (8 otteluvoittoa). Arvokisoissa otteluvoittoja tuli yhteensä 21.

G- tai muita arvokisaotteluita voitti yhteensä 27 erillistä urheilijaa.

Mitalit ikäluokittain / 2015
Kadetit: 5 kultaa, 6 hopeaa, 6 pronssia
Nuoret: 2 pronssia
Aikuiset: 1 hopea, 4 pronssia
Yhteensä: 24 (5 kultaa, 7 hopeaa, 12 pronssia)

Arvokisoista ongittiin kolme mitalia, yksi hopea (Roosa Närhi, opiskelijoiden EM) ja kaksi pronssia (Tanja Pasanen, opiskelijoiden EM / Noora Rannikko, kadettien EM).

Ahneimmat mitalirohmut vuoden aikana olivat Noora Rannikko (4 mitalia - 2 kultaa, 1 hopea ja 1 pronssi) ja Oskari Koskinen (2 mitalia - 1 kulta ja 1 pronssi). G-turnauksista kultaa nappasivat lisäksi myös Emma Reiman ja Evin Azboy.

Yhteensä mitaleita keräsi 17 eri ottelijaa.

Maajoukkueleirit
Vuoden aikana järjestettiin yhteensä 8 maajoukkueleiriä, ja lisäksi kuusi (6) arvokisaan valmistavaa leiritystä. Suurin yksittäinen tapahtuma oli Konalan avoin maajoukkueleiri tammikuussa (65 urheilijaa). Keskimäärin yksittäisellä leirillä kävi noin 25-30 urheilijaa.