maanantai 27. toukokuuta 2019

Luota leijonaan

En juurikaan seuraa jääkiekkoa, mutta Suomen lätkäleijonien maailmanmestaruus kuitenkin inspiroi minua monessakin mielessä. Voiton sijaan koko spektaakkelissa sykähdytti eniten tapa ja tyyli jolla joukkue esiintyi, sekä jokaisesta pelaajasta, valmentajasta ja taustahahmosta samalla taajudella hehkuva itsevarma energia. Joukkueen alkukipinän sytyttäjät, roihun rakentajat ja ylläpitäjät ovat oivaltaneet jotain syvää yksilön ja yhteisön symbioosista suhteessa tavoitteelliseen toimintaan. Ajatukseni alkoivat kiertyä kysymysten miten ja miksi ympärille.

Jalosella vaikuttaa olevan erinomainen kyky analysoida jääkiekkoa herkillä tuntosarvilla ja sisustaa sitten päänsisäinen pelitapapalatsi taiten aistimallaan. Hän kykenee kaiketi myös selkokuvailemaan ajatussinfoniansa muille. Ymmärryksen lisäksi muidenkin kuin valmentajan itsensä täytyy luottaa tuohon näkemykseen ja heittäytyä sen varaan. Kyseessä ei ole mikään yksinkertainen temppu. Se vaatii ajoittain vereskarvaista läsnäolemista, oman persoonan avaamista ja avoimuutta välittömälle vuoropuhelulle. Poppamiehen tai näkijän kyvyistäkään ei ole haittaa.

Sama mekanismi toimii mielestäni mainiosti pienin kääntein myös työelämässä ja muidenkin urheilulajien parissa. Esimiehen tai valmentajan pitää vain ensin uskaltaa sukeltaa riittävän syvälle analysoinnin metsänpeittoon kerätäkseen rakennustarvikkeet lajifilosofiapalatsinsa tai liikeideamökkinsä tarpeiksi. Kasaaminen on työlästä, mutta palkitsee lopulta ruhtinaallisesti. Ongelmallisinta on ollut omien kokemuksieni mukaan itsensä rehellinen likoon laittaminen.

Leijonien mitalimetsästys oli valmentajan metodin ja pelijärjestelmän lisäksi ennen kaikkea kunnianosoitus luottamukselle, vastuulle ja kasvamiselle. Eri tahot epäilivät leijonalauman mahdollisuuksia ennen turnausta. Onneksi valitsijoiden näkemykseen kuitenkin luotettiin lajiliiton taholta. Tiukat paikat vahvistivat yksilöitä. Pelaajat pystyivät uuden tason henkilökohtaisiin urotekoihin. Samalla ryhmästä kasvoi joukkue, jättiläinen, osiaan suurempi summa.

Tämä ilmiö ei ole ainutlaatuinen. Jos haluat yrityksesi tai joukkueesi menestykselle ponnahduslaudan, tee näin: Lue ensin tarkkaan kaaviot, käppyrät ja valintaperustepumaskat. Kaiva sitten syvä maakuoppa. Laita materiaali onkaloon ja täytä kaivanto. Anna kokemuksen tukemalle näkemykselle tilaa ja personoidun vastuun kasvattaa. Kerää palkinnot.

Paljon muutakin velloo vielä mielessä, mutta kovin jäsentymättömänä. Hmm. Jääköön muhimaan.

Ai niin. Onnea lätkäjärkäleet. Olette mahtavia urheilijoita.

tiistai 21. toukokuuta 2019

Kuusi jalkaa ja palamaton kuningaskunta

Pölyisen teetuvan ulko-ovesta narahtaa sisään harmaa, nukkavieru hahmo. Tulija lahnustaa saliin seuraten valjua heittovarjoaan. Miehen synkeä katse koluaa tilan, sitten hän tuhahtaa, pudistelee hämähäkinseitit harteiltaan ja istahtaa entiseen kantapöytäänsä. Sängen saartamaa suu aukeaa naristen.

Voitto Suomalainen: Terve Tumppi.
Tuomas Eilinen: Herran sähköpieksut. Voitto! Ilmankos lehmätkin juuri penäsivät lentolupiaan.
VS: Kato vanha konna kurnuttaa siinä missä ennenkin. Liekö penkillä pihtiote pyrstöluistasi?
TE: Mihin sitä vanha dollariluuta taitaisi lähteä. Täällä on sitä paitsi apetta ja elämyksiä riittämiin.
VS: Jaa. Mikäs kimtsikuplassa on nyt viimeisintä huutoa?
TE: Huudot ovat samoja kuin ennenkin. Vanhoja kiistakapuloita kalutaan.
VS: Voihan vahvistusharha ja mitä näitä nyt on.
TE: Entäpä itse, vilkuilitko taekwondon MM-kisoja?
VS: Todellakin. Biohakatun kaalini synapsit saavat näet nykyään striimin kuin striimin suorana.
TE: Oho! No mitä mieltä? Suomalaiset ainakin kiikuttivat täällä tunnelmaa lattiasta kattoon.
VS: Paappa pipimpapit, niin kerron.
TE: Tarjoilija!

TE: Nonni. Alas valkunnatku laulaa.
VS: Yleisesti ottelut olivat aiempaa viihdyttävämpiä. Suomalaisten yhteisarvioksi annan semi ok.
TE: Suurta menestystä tai riemustelua ei härmään irronnut, mutta ei homma ihan vihkoon mennyt?
VS: Se on juurikasvu näin. Suvilla esimerkiksi oli vähän kaikkea hyvän ja huonomman väliltä. Ensimmäiseen koitokseen hän lähti kuin kairaaja kevätjäille. Aika nopeasti Suvi kuitenkin äkkäsi homman juonen, kiristi panssarinnyörit ja loppu olikin yhtä pistemaalia. Perästäpäin rouskuttelin hieman isoa dataa. Niin sen pitikin mennä. Saudinainen oli kaikilla mittareilla keltanokka. Toiseen tahinaan Mikkonen sai vastaansa oman tasoisen vietnamittaren. Suvin perusvarma teknistaktinen paketti, syöksylyönnit, puskutraktorimoukut ja pari potkulla höystettyä perhosloikkaa toivat selkeän voiton. Pham oli liian kevytjalkainen vastustaakseen suomalaisen musertavaa murkulointia. Kanadan Park oli seuraavalla kierroksella sen sijaan kuin arkkityyppi Suvin pahimmasta painajaisesta. Pitkät, mutta jäntevät koivet, pölyhuiskamaisen nopsa etuveivi ja liukas lattiansuuntainen liike. Toisessa erässä suomalaisen löpö loppui ja taktiikka mureni samalla. Ottelu oli hetken ihan Täti Monikaa. Kas näin heilui hattu ja hattu heilui näin. Tähän täytyy löytää jatkossa lääkitys, etenkin jos Mikkonen mielii tosissaan Tokioon ja siellä mitaleille. Kaikki on vielä mahdollista. Kykyä löytyy.
TE: Tjuu-u. Mahdollista on, sano. Mutta miten?
VS: Siinä onkin taustatietäjille homma. Ainakin monelta ylimukavuusalueelta täytyy päästä pois.
TE: Epäilemättä. Entäs Niko?
VS: Turun tarkkajalka otti puolalaista vastaan hiukan turhankin takapainoisesti. Peruskuvio kulki, mutta ratkaisuja ei syntynyt. Viimeisen erään jätetyt ryminvaihdot lähtivät jo sen verran painavilla koivenpötkylöillä, etteivät tilanteet tuottaneet Posadzylle juuri ongelmia. Toisella mielentilalla ja kenties taktiikallakin Saarinen olisi voinut hyvinkin pesaista polskin pientareelle. Etujaloissa oli etenkin alussa riittävästi virtaa ja suuntimaa. Ei muuta kuin ensi kertaan.
TE: Näinpä. Kuinkas Jasminilla mielestäsi meni?
VS: Arvokisamatto vaikutti raskaalta ja kroatialainen oli kova luu. Manninen jäi hiukan tekniikoissa alle ja rohkeat yritykset eivät ihan yltäneet pistepurkille saakka. Asenteesta, fyysisestä yleisilmeestä ja taktisteknisestä suoritustasosta voi kuitenkin helposti päätellä, että ei tämä tähän jäänyt. Seuraavissa arvopotkinnoissa näemme varmasti vastustajien lakoavan.
TE: Kuka tietää. Toivotaan. Mitäs ite?
VS: Asia ja kimtsikin loppui. Eiköhän tämä ollut tällä kertaa tässä. Moigguli.
TE: Jalga.

Voitto Suomalainen nousee pöydästä, asettelee syvänvihreän sydvestin päähänsä ja katoaa keväiseen katumaisemaan. Muutama kaalintuoksuinen henkäys ja hyräilyn katkelma jäävät muistoksi leijailemaan ravintolan hämyyn.