tiistai 18. toukokuuta 2021

Karsimuksista

Vuosien uuras saatto selkäni takana
hämmentyneenä läähätti.
Järjen joutavaan pää jätti.
Minä – jalkameressä liotettu lakana.
Onko eloni polku pelkkää sporttia?
Saanko käyttää videoreplaykorttia?

Suomalainen taekwondounelma kisaamisesta Tokion olympialaisissa karahti kovasta yrittämisestä huolimatta Sofian karsintaturnaukseen. Edellisen kerran asemalle jäätiin Pekingin rinkularaakkauksessa vuonna 2008. Kaikissa muissa taekwondon virallisissa olympiamättelyissä Suomi on ollut mukana. Seuraavaksi ison tivolin helmiäisporttia raotetaan neljän vuoden kuluttua.

On siis oiva aika ynnätä missä mennään. Mitä olympiaturnaukseen osallistuminen merkitsee suomalaiselle taekwondolle ja sitä harrastaville yksilöille? Onko nyt valittu strateginen polku suorin ja selkein reitti terveyteen, yhteisöllisyyteen ja monitasoisen menestyksen loputtomaan onnelaan?

Rinkuloilla on arvonsa, mutta niiden tarjoama tuki on lopulta melko pieni, epävarma ja lyhytjänteinen. Tulevaisuuden kantavimmat rakenteet löytyvät aivan muualta, ensisijaisesti ihmisten ja heidän intomielisyyksiensä syvyyksistä. Kun pihan hedelmäpuu on vaalittu ja ravittu, niin satokin on runsaan maukas.

Nyt on ennen kaikkea muutoksen aika, sillä vain tuore energia,  ennakkoluulottomat näkemykset ja ideoiden umpihanget voivat ohjata kirkkaalle polulle. Muutos käynnistyy ja onnistuu parhaiten yhteistyöllä, luopumalla, luottamalla, uskaltamalla, tukemalla ja vastuuta ottamalla.

- No niin. Löperöt lätinät sikseen. Voitko sen sijaan jo vihdoin kertoa saanko käyttää tässä vaiheessa elämäni videoreplaykorttia?
- Et saa. Unohda jo menneen mälvääminen ja heittäydy sen sijaan unelmiesi vuolaaseen virtaan itseluottamuksesi purrella. Ja katso, se huojuu, vaan ei huku.