Porvoon mitallista

Takan lämmön reunamilla, sanomalehtimuurin takana, liudenteli ensimmäisiä tavujaan lierihattuinen kolmikko koodinimineen. Kaulukset kohotettuina valmentajatrio pohti juuri mennyttä ja pian tulevaa.

Mukava: Olipa turnaus Porvoossa, mielenkiintoista lajikuvaa maalattiin useammallakin sudilla. Vai mitä kollegat ovat mieltä?
Muikea: Sujittiinpa hyvinnii, eikä tuota tarvinna ejes sähkömiestä säveltämmää, vehkeet soj iha ihtestään ja polokkaa poljotettiin ku kes'iltan Kuikalla.
Muriseva: Ohuella riitteellä tässä kuulkaa mennään. Pienikin virhe ja olisimme vieläkin katsomossa toljottamassa nuorison potkintaa. Vanhaa systeemiä ei olisi kannattanut vaihtaa ensinkään.

Mukava: Äläs nyt, kisatapahtumahan oli oikein viihdyttävä. Uudet elektroniliivit pitivät pintansa ja tuomaristokin esiintyi linjakkaasti. Videotoistomenetelmä oli myös mahtava, vaikka aluksi vaikuttikin hieman hupaisalta.
Muikea: Korttiaha siel plätkytettii porukal, eäkä mihtää vitejoita kahteltu. No, opisaha nuo o variksenpoekaset vast'tuulesa. Koht'ikkää sitä paeneloo sama parvi Vuajakosken Urreilutalolla niin että räpinä käyp. Toevottavast oikiat kärk'linnut löyvettää mitalj'auraan.
Muriseva: Vääryyttä siellä jaettiin ja vinoon sahattiin mottikaupalla. Lyönneistä pinnistettiin vaikka kuinka monta pistettä, ja pääosumat oli oma surkea lukunsa. Toivottavasti Jyväskylässä sattuu osumaan kohdilleenkin, mitä epäilen kyllä suuresti. Eihän tämä näin toimi.

Mukava: Noh, noh, vaan kuinkas mielestänne kisoissa oteltiin? Moni liigakisaaja oli kehittynyt huimasti viime keväiseen verrattuna. Aloittelijoissakin vilisi valopilkkuja, aina yksilöiden suorituksista muutaman seuran tason leveyteen.
Muikea: Huutoha tuota olj kovvoo ja siitä vuan pisteitäkkii jaettii. Joku Pirkanmuan näätä osas kylläi liikkua meleko velemusti pistehuaskalla. Vielj sitä vuan pittää suaha suappaat jaloista kun lähtöö isompaa sualista metästämmää. Suuntima tuo olj monella jo kohillaa, ampuun tarvihee vielj rutkanmitalla ruutija lissee, sano, ruutija lissee.
Muriseva: Kansainvälisen tason suorituksia ei näkynyt kyllä ensimmäistäkään. Enemmän sellaista kotikutoista ja puolivillaista. Toinen oli touhun laatu 80- ja 90-luvulla. Tämä porukka ei tule hetkeen näkemään sellaista hohtavaa sarastusta, korkeintaan kotipihallaan. Nih!

Mukava: Koitapa olla taas virkkaamatta pirua seinälle. Lännestä on nousemassa kirkas kajo, ja yksittäisiä valonlähteitä löytyy jo muiltakin ilmansuunnilta. Suomen mestaruuksia ajatellen jäi vielä muutama kova rauta holsteriinkin.
Muikea: Siitä sitä tulloo torj'päevä. Heleppoheikit posmottoo kulumisa ja piämuakarit tappeloo kiinityksistä isoon tivoliin. Ja eikähä myö sielt näine hyvine jokune viihyttäjä suahakki. Siit myö lähettäänki vankkureilla viikon piästä jo Balkkanil päi kahtommaa kuinka kirkas se sarastus oekeen on. Tummoo lasia pittää piähän asemoija yks'toisellee.
Muriseva: Ei SM-kisoissa tulla mitään uusia temppuja näkemään. Samat taikurit kuin aina ennenkin siellä vetää raajapuolen kania hatusta. Kaikki sarjavoittajat pitäisi laittaa Espanjaan harjoittelemaan, ainakin pariksi vuodeksi. Ei tule muuten mitään, jos silloinkaan. Ja entä tuomarit sitten, taitavat soutaa näissä kisoissa vain yhdellä airolla.

Mukava: Olepas siinä, uskon että tulet vielä omin silmin hämmästelemään upeita suorituksia Jyväskylässä. Ensi vuosi on oikein mielenkiintoinen, ilmassa on kuulas tulevan menestyksen maku. Leirityksiä on enemmän kuin koskaan ja uudistuksen kuokka rouhii jalokiviä lajiorganisaation rakenteista ja valmennuksellisesta ajatusmaailmasta.
Muikea: Ruunupiäthän siel taetoo kalskimmin kalistella. Hovin puolellai on jokune tuul'pussi puhurissa. Siitä suahaan vielj melekone mehtätalakoo. Ajjaatusmualimoista en niin tiijä, mutta kyllä sittäi mielj vuaterissa suap olla ja hien huuhtoma persaus valamiina ko lähtööp muutaman vuojen piästä pannaanilaevaan ja Riijjoon. Täys sakki sinne suaha pittää, selevähä tuo.
Muriseva: Katsotaan nyt sitten. En kyllä usko ennenkuin näen, ja sittenkin epäilen vahvasti. Ennen oli kyllä paremmin, eikä näin voida tehdä, meni miten meni.

Eriskummallisen kolmikon keskustelun katkaisi kristallin kilahdus. Troikka nosti yksissä tuumin katseensa ja lierinsä. He nyökkäsivät pikaisesti toisilleen, samalla kun kuivakan oloinen vanhus karisti kurkkuaan salin toisella puolella. Kolme vahakantista avautui, ja kynät alkoivat uida sanavedessä suiden kuivatellessa. Hiljaisuus kietoutui nautiskellen tummenevaan lämpöön.

Aatteita tyylistä

Olympiaturnaus luo kiinnostavan prisman, jonka avulla voi tutkailla lajin kuvaa monimuotoisesti. Spektristä haetaan nyt näkymiä ottelutaekwondon tyylilliseen evoluutioon. Muutoksen ja sen rakenteen ymmärtäminen, tulkinta ja ennakointi ovat lajivalmennuksen kivijalkoja. Niiden päälle rakentuu kestävä menestys. Artikkelissa pohditaan lajin nykyistä muotoa ottelutyylien kautta ja hahmotetaan sen pohjalta tulevaisuuden menestystekijöitä.

Ottelutyyli
Lajin valmennusterminologia on usein summittaista. Yksinkertaiselta tuntuvat asiat uivat ymmärryksen sotkevassa käsitesameudessa. Turhan hapuilun välttämiseksi pitää jo alkuvaiheessa määritellä avainkäsitteet riittävän perusteellisesti. Vasta sen jälkeen on mahdollista käsitellä kokonaisuutta hedelmällisesti. Selkeys synnyttää syynhaaroihin synapseja ja asiayhteydet hahmottuvat tarkoituksenmukaisesti. Samalla toimijoiden välinen kommunikaatio tehostuu ja yhteistä lajiymmärrystä potkitaan eteenpäin.

Ottelutyyliä voidaan pitää eräänlaisena lahjakkuusmallin rinnakkaiskäsitteenä tai lisäosana.  Lahjakkuusmalliin voit tutustua tarkemmin aiemmasta blogimerkinnästä. Ottelutyyli on ensisijaisesti kokoelma asioita, jotka liittyvät lajisuorituksen ulkoiseen, havaittavaan muotoon. Tähän muotoon vaikuttaa myös useita taustatekijöitä, jotka eivät ole suoraan aistittavissa. Näiden taustatekijöiden merkitys ulkoiseen muotoon on tärkeä, ja siksi ne on huomioitava kun käsitellään ottelutyylin rakennetta. Usein ottelutyyli ymmärretään suppeasti taktiikkana tai se rajataan johonkin toiseen osa-alueeseen. Kokonaisuutena se muodostuu kuitenkin seuraavanlaisista osista;

Ottelutyylin kuvaajassa on kolme erilaista elementtiä. Ulkokuorelta löytyvät vastustaja, säännöt ja varusteet eli olosuhdetekijät. Sisäkuorella on lajisuorituksen tekniikka, taktiset mallit, yksilön fysiikka ja psyyke, eli yksilötekijät. Näiden kahden elementin vuoropuhelun saa aikaiseksi urheilijan luovuus, äly ja niiden ristisiitos, sopeutuminen. Tämän työkalun terävyyteen vaikuttaa hyvin paljon urheilijan itsensä lisäksi lajiopettajan tai valmentajan kyvyt.

Elementtien muodostama yhtälö antaa kuvan ottelutyylin ulkoisesta muodosta. Yhtälön yleisyys ja toistuvuus eri tilanteissa tekee siitä tunnistettavan. Huippuottelijat pystyvät muuttamaan yksilö- ja olosuhdetekijöiden vuoropuhelun luonnetta luovuutensa, älynsä ja sopeutumiskykynsä avulla. Tällöin yhtälöä on hankala lukea ennalta tuntemattomien tai vaihtuvien muuttujien vuoksi. Ainakin lukeminen on hankalaa ilman kunnollista, henkilökohtaista, sisäistä mallia tai työkalua. Ottelutyyli on siis monisyinen verkosto asioita, jotka ovat sisäisessä ja keskinäisessä suhteessa toisiinsa.

Rakeinen, selväpiirteinen Lontoo
ExCel-areenan matolla nähtiin useita ottelutyylejä. Rakeisesta sekamelskasta muodostui kuitenkin selkeä ja kiinteä kuvio. Urheilijat jakaantuivat kahteen pääryhmään, nykytyylisiin ja klassisiin, vanhan tyylisiin. Yksilötekijöiden sopeuttaminen olosuhdetekijöihin erotti nämä ryhmät toisistaan. Nykytyylin ottelijoista eriytyi vielä osaajat ja edelläkävijät.

Eilen (vanha, klassinen ottelutyyli)
Klassisen tyylin ottelijat olivat Lontoossa enimmäkseen pitkän uran tehneitä, osa erittäin menestyneitäkin urheilijoita. Mukaan mahtui yllättäen nuorempiakin taitureita, erityisesti järjestelmäotteluun luottavista maista. Selkeimpänä esimerkkinä koko Korean joukkue.

Vanhan ottelutyylin ulkoinen muoto rakentuu muutaman peruskiven päälle. Ottelu näyttää tarkemmin seurattuna enemmän vastustajan potkimiselta kuin tarkalta pisteiden hakemiselta ja suojaamiselta. Tyylilajin voi lukea myös pitkistä kiertopotkuhyökkäyksistä ja vahvoista vastakiertopotkuista, jotka tärähtävät painokkaasti yläpotkun alta panssarinkulmaan yhden pisteen arvoisesti. Painotus on yksittäisissä lyhyissä tilanteissa, joita saatetaan usein kytätä ja rakennella pitkäänkin. Kaavamaisuus ja luovan tulkinnan ontuminen leimaavat tyyliä.

Muutama klassinen ottelija kärsi myös selkeästi intohimon liekin hiipumisesta, tappion pelon korvatessa voitontahdon. Ilmiö ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti tyylilajiin kuuluva ominaisuus.

Tämän ottelutyylin yksittäiset, selkeimmät malliesimerkit Lontoon kisoista olivat Tamer Bayoumi, Aleksandros Nikolaidis, Dongmin Cha, Sarah Stevenson, Youssef Karami ja Diana Lopez.

Tänään (nykypäivän ottelutyyli, osaajat ja edelläkävijät)
Nykytyylin ottelijoiden menestyspohja rakentuu oivaltavuudelle ja sopeutumiselle, lahjakkuusmallin mukaiselle älyn ja luovuuden dialogille. Tämän päivän taitureilla tekniikka ja taktiikka tunnustelee olosuhdetekijöitä jatkuvasti. He muuttavat painopisteitä ja rytmiä tarvittaessa.

Lahjakkuusominaisuuksien, älyn ja luovuuden, painopisteistä riippuen nykyään menestyy kahdenlaiset ottelijat. Ensimmäinen arkkityyppi on Joel Gonzalezin kaltaiset, mitäänsanomattoman rakeiset, älykkään laskelmoivat, tehokkaat ja sääntötietoiset ottelijat. Nämä urheilijat ovat parhaimmillaan päästyään yhden tai kahden pisteen johtoasemaan ottelussa.

Toinen malliesimerkki on Servet Tazegulin kaltaiset monipuoliset viihdyttäjät. Heillä ottelutyylin painopiste voi vaihtua hetkessä huikean nopean jatkotilanneoivaltamisen ja fyysisteknisen rytminvaihtokyvyn vuoksi.

Kummallekin arkkityypille on ominaista olosuhdetekijöiden ymmärtäminen. Sen avulla venytetään ratkaisevat pisteet voiton saavuttamiseksi. Yläpotkut ovat näille ottelijoille ensisijaisia ratkaisutekniikoita ja ne tulevat yhtä luontevasti kuin panssaripotkut. Ottelunohjaus on aktiivista, samoin erilaiset rytmin- ja suunnanmuutokset. Tekniikka on heille työkalu, ei kiveen hakattu esteettinen malli. Vahvat ja aktiiviset suojaukset kuuluvat tyylilajiin, yhdessä tietoisen reviiriajattelun kanssa.

Selkeimmät malliesimerkit olympiakisoissa olivat  Servet Tazegul, Wu Jingyu, Jade Jones, Joel Gonzalez, Alexey Denisenko, Carlo Molfetta, Suvi Mikkonen, Ramin Azizov, ja Ana/Lucija Zaninovic.

Kaikki nämä urheilijat ovat nykytyylisen ottelun osaajia. Osa heistä voidaan kuitenkin nostaa edelläkävijöiksi tai tyylinluojiksi. Tämän päivän ottelutyylien esikuvia ovat mm. Yulis Mercedes, Brigitta Yague, Bahri Tanrikulu ja Steven Lopez.  He kuuluivat olympiaturnauksen ennakkoasetelmissa jopa voittaja- tai mitalisuosikkeihin. Uran kruunauksen suurimmaksi esteeksi tuli kuitenkin intohimon hiipuminen ja kylläisyyden varmisteleva tunne.

Huomisen tyylin edelläkävijöiksi kisoissa nousivat mm. Servet Tazegul, Wu Jingju ja Ana/Lucija Zaninovic, mahdollisesti myös brittien Jade Jones. Nämä älyn ja luovuuden synnyttämän sopeutumisen mestarit nousevat tulevaisuudessa useille mitalikorokkeille ja kirkkaimpiin titteleihin vaikka säännöt tai varusteet muuttuisivat.

Huomenna
Kilpailumenestymisen ja yksilöllisen lajiuran luonne pitää ottaa avaramielisemmin huomioon tämän päivän suomalaisten taekwondourheilijoiden harjoittelussa. Monipuolisen ja oivaltavan lajiharjoittelun pitää värjätä koko valmennuksellinen paletti. Muuten näemme parhaimmillaankin vain hyviä klassisen tai nykypäivän ottelutyylin osaajia. Rohkea ja nälkäinen ennakkoluulottomuus pitää näkyä harjoitteissa ja harjoittelussa jatkuvasti. Tämä tarkoittaa hikisiä aikoja urheilijoiden lisäksi myös valmentajille ja ohjaajille. Henkilökohtaisen valmennuksellisen ajatusmaailman pohjan täytyy olla pitävä. Omaa kenttätutkimusta ja mielipiteidenvaihtoa muiden toimijoiden kanssa pitää tehdä aktiivisesti. Näkemyksiä pitää muokata dynaamisesti suhteessa ajatusmaailman kehittymiseen. Tie on haastava, se vaatii käsiä ja jalkoja, mutta myös päätä.

[julkaistu myös Taekwondo-lehdessä 3/2012]

Irtolehti vahakantisesta, 6.10.12

Antropologi seuloo ambitalenttia

Juhlasalissa porisi monensorttista noidanpataa. Valkotakkinen vanhus seurasi hermostuneena äänekkäitä kabinettikädellisiä, odottaen kiehunnan laantumista. Lopulta kuivakka tutkija päätti kohottaa itsensä ja mineraalivesilasinsa.

- Krhm, hrhmmhhm, juh-huh, niin tuota, lajitoverit...

Kuninkaan muotokuvan silmäkolot kiiluivat takkaseinustalla. Salin puolella sirkus metakoi edelleen, eikä kiinnittänyt huomiota narisevaan tieteilijään. Pikarin kiivas ja vaativa kilinä vaimensi äläkän. Korkeaotsainen tunsi katseessaan nousevan epävarmuuden kuumeen.

- Kuulkaas, niin hmh, kuulkaapas nyt pystyapinat, mhn-juu! Olisi tärkeää informaatiota!, Antropologin ääni värisi kiihtymyksestä.

Päitä kääntyili verkalleen kohti oppinutta, pakarat tapailivat arasti penkkien kuhmuja. Takan vieressä, muista erillään, supisi omalaatuinen kolmikko. He nostivat samanaikaisesti leveälierisiä hattujaan, laskien samalla sanomalehtensä pöydälle. Salamyhkäinen troikka oli kiivaan analyytikon toimeksiantaja ja Liiton oikea käsi. Vanha työrukkanen nosti lasejaan.

- Niin, hmh, arvon tropiikin päiväeläimet, nimeni on Antero P.O. Lokki, konsultoiva antropologi. Semmoista tässä vaan, että Liitto toivoi minun, tuota, esittelevän teille uusitun arvokisajoukkueiden valintamasiinan. Olen kehittänyt siitä toivomusten mukaisesti innovatiivisen ja läpinäkyvän apparaatin. Satunnaiset sunnuntaikatkokävelijät saadaan tämän avulla ruotuun, ja lipsuvakenkäiset parketilta jo ennen ensitahteja. Hmh, hmh.

Pitkäsorminen tietoniekka hymähteli kuivan tyytyväisenä sanojensa nokkeluutta. Hän rapisteli laihanruskeasta salkusta pienen videotykin ja asetteli sen pöydälle. Valokartio heijasti seinälle kirkkaan ikkunan.

- Krhm, tulette siis pian näkemään erinomaisen tieteellisen ja uudenaikaisen systeemin. Siinä kajakissa on helppo meloa rytmissä, kun koski kuohuu vapaana karikoista. Alajuoksulla sukellamme yhdessä menestyksen lohilammikkoon. Kaikki kyytiin, matka kohti uutta aikaa alkaa!

Kuva ja ääni vangitsivat tilan. Pöydän ympärillä venkulat työntyivät yöperhosina kohti kirkkautta.

Esitys alkaa havainnoin.

Muoto oli pitkä, sivulta katsottuna kuin epävakaa sydänsähkökäyrä. Liuta nuoria tananiskoja, joukossa muutama vähän vanhempi käyräselkä, seisoi ilkosillaan Liiton valmennuskompleksin matolla. Antropologi katsoi lihamassaa väsyneen epätoivoisesti lasiensa yli.

- Mitähän sitä vielä on tulossa... Seuraava, narahti pölyinen poikkitieteilijä.

Nuori, persoonallisen näköinen mies astui käskystä kaksi askelta lähemmäksi valkotakin pöytää. Honkkelinmittaisen kalpeaposken katse oli pelokas, mutta odottava.

- Ni-mi!?, kirjaviisaan jälkimmäisen tavun loppuhenkonen nousi falsettiin.
- Huttunen, Ilpo. Insinöörioppilas.

- Mjaa-ha. Juu-uh. Katsotaanpas, vai Huttunen, Huttunenhan se tietysti, kukas muu. 

Lokki heilautti itsensä seisomaan ja tarkkasi nuorta miestä verkkaisesti ylhäältä alas. Samalla hän hölpötti puoliääneen arvioitaan, kirjaten niitä kynäntyngällä vahakantiseen.

- Pieni, lintumainen pää, tämäpä oivallista! Näitä kaivataan lisää parveen. Tuohon kajuuttaan ei satu edes turkkilaisten lentävä kanuuna. Aivosähkötoimintakin on tuon kokoisessa kuulassa nopeaa ja kurkiaisrakenne kiihkeän kevyt. Huh-juh. Ei nouse kolmonen hattuun, nelosesta puhumattakaan. Juh-uh!

- Ja korvat, mitkä korvat! Valppaat vahtikoiran lerput. Nuhaisemmankin valmentajan äänentaajuus saavuttaa nuo nahkaviipaleet helposti.

- Nokkaan tarvitaan kyllä vielä hieman lisää Hankkijan Timomaisuutta. Pitkänomainen muurahaiskarhunkärsä on vaaratekijä hyvistä vainuominaisuuksistaan huolimatta. Noh, tuo tötterö tasoitetaan vielä harjoitusleireillä ja -turnauksissa, juh-juu, eipä mitään, eipä mitään.

- Entäs tuo kaula sitten, hieman rasvainenhan se toki on, mutta huuhkajamaisen taipuisa. Pää kääntyy pyörähdyksissä ja lähitilanteissa mahtavalla astekulmalla. Menestykselle elintärkeä näkökentän laaja-alaisuus on maksimoitu. Finessiä!

Ihmis- ja lajiopin oivaltaja piirteli yhä touhukkaammin kuvioita vihkonriepuun. Kammiorotan katse palasi hetken kuluttua takaisin Huttuseen, ja pohtiva ilme valui taas kasvoille.

- Pyknikko par excellence, hyvä hyvä, ja rakenteissa on lisämausteena muutama hyppysellinen leptosomiakin. 

- Siirrytäänpäs sitten kehon laitamille. Siellä menee volganmutkalaisilla usein saha vinoon. Tum-tu-dum, katsotaanpas sano juu. Puu oksistaan tunnetaan, hoh hoh.

Luiseva käsi tarttuu nuorukaisen yläraajoihin ja heiluttaa niitä ylös-alas. Hämähäkkimäiset sormet hypistelevät ahnaasti kudosta, tunnustellen ja tutkien. Kankea hymy muistaa Antropologin uurteet pitkästä aikaa.

- On priimaa, on. Olemattomat hartiat, joista roikkuu lyhyet olkavarret ja laajaluiset kyynärvarret. Vaikka lisäpainoa näistä raajoista ei tule, on suojaindeksi silti korkea.
- Paksut ranteet, lyhyet  ja tanakat sormet, kyllä kyllä. Nämä kädet eivät loukkaannu helposti.

- Rintakehä puolestaan on lysy ja rangassa sopivasti torakaalista kyfoosia! Panssarikorsetin pisteosat saadaan kiristettyä naruilla pikkiriikkisiksi. Ekselenttiä kaikenkaikkiaan!
- Ja kuinka tuo kapea lantionhyrrä pyöriikään vinhaan! Voimme käyttää erittäin lyhyttä ja edullista vyötä, sekin on Liiton mieleen. Tämä kaveri on lajiopillinen ilmiö!

Mies katsoi vaivihkaa lasiensa yli yläviistoon. Kamera surahti tarkentaessaan. Teryleenipuvuissa hikoileva Liiton johto virnahti nahkasohvalla. Henkselikerho oli mielissään näkemästään.

- Jalatkin, puh-huh, ovat kuin Eesaun kädet. Karvapintaa riittää, ohuita kangassuojia kummempia pehmusteita ei tarvitse. Taloudellista taas! Reisi on ohut ja sääri paksu!  Nilkka näyttää pyörivän joustavan pulleana, jalkaterien levitessä räpylänmittaan. Osumapintaa on vaikka vastukselle jakaa. Tämä yksilö lähtee ehdottomasti koeleirille jatkotesteihin ja -jalostukseen!

- Huttunen, dobok päälle ja lämpiön puolelle. Siellä alkaa lopputestaus lajiantropologista kokonaisanalyysiä varten. Uskoisin jo tässä vaiheessa että tulette kisaamaan paikasta miesten alle 80-kiloisiin. Noniin, hop hop! Jatkoon joka tapauksessa... ja seuraava!

Huttunen tempaisi alasuojat jalkaansa ja luritteli pöksyt päälle. Muut suojat hujahtivat paikoillensa vapautuneen hymyn tanssiessa hikikarpaloiden kanssa kasvoilla. Nuorukainen keikautti vielä kypärän väärinpäin päähänsä ja panssarin olalle. Mahdollinen maajoukkueurheilija juoksi varsanaskeleella harjoitussalin sivuovesta ulos. Olisiko hirnahtanutkin matkalla. Päävalmentaja apujoukkoineen hieroi pulleita käsiään.

- Kyllä tästä joukkue saadaan. Kohta se lähetetään jo pitkälle harjoitusleirille johonkin toiseen maahan. Kun pelijuonet on punottu, puetaan sponsoriverkkarit päälle ja lähdetään arvokisoihin. Siinä se on, menestyksen passi ja hammasharja.

Teryleeniryhmä ja tuulipukumiehet naureskelivat keskenään. Taustalla Antero Lokki jatkoi mittauksiaan loputtoman mutinan säestämänä.

Esitys päättyy hämmennykseen.

Pöydän äärellä lenteli epäuskoisia, toisiinsa törmäileviä katseita. Jostain kuului vaimea huokaus. Salamyhkäinen kolmikko nyökkäili hyväksyvästi toisilleen. Lokki tiiraili ympärilleen, reaktioita arvioiden. Voitto Suomalaisen, Aatoksen ja muutaman muunkin ahnasmielisen pintaa syvemmällä sinkoili sähköimpulsseja. Ne muodostivat mielikuvia koneista, ajatusmaailman medikalisoitumisesta ja inhimillisen muotoisen toiminnan raameista.

- Huh-juh, saas nähdä, edessä taitaa olla pitkännuiva ilta, mutisi ohutvartinen oppinut itselleen.

Hän ei ollut väärässä.