maanantai 12. toukokuuta 2014

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 7 (loppu)

EM-kisapäiväkirjan viimeinen sivu. Nukkumatti ei tohdi ladata valmentajan akkuja täyteen. Joukkueen ja turnauksen synnyttämä energia toimii kuitenkin loputtomana voimanlähteenä. Olo on virkeä. Aamupalaksi nautin tavallisen munapähkinäteesekoituksen. Viikon paleopuputus on vahvistanut kulmakarvoja ja lyhentänyt virkkeitä. Murahtelen dieetin vuoksi atomikellon tarkkuudella. Järjestäjien Isuzu vingahtaa käyntiin puoli kahdeksalta. Seuraan myhäillen penkeillä hytkyviä Lahtisen veljeksiä, Juhoa ja Iiroa. Takavaunussa nuokkuu Tanskan, Montenegron ja Ruotsin verkkareita sisälmyksineen. Kaspianmeren suunnalta nousee mitalinvärinen aurinko.

Kasin kantturoissa Jouni letkuttelee ensimmäistä lämpöään. Toni huhkii hiljaisena mitsimiehenä. Miehet mutisevat hetken keskenään ja jatkavat sitten. Etujalkaa kiertäen ja tökkien. Vastakiertopotkua. Iiro pajattaa lattianrajasta monenkarvaisia lajiasioita. Nyökkäilen puolihölmönä ja seuraan poikain alkuverkkaista touhuilua. Etujalka vastaan. Lyhyet setit lähtevät terävästi. Takapotkutkin lennähtävät vauhdikkaasti keskelle keikkutyynyä. Nurkkasilmällä tutkailen Latvian edustajan liikehdintää. Kaveri vaikuttaa nopsalta, mutta voitettavalta. Kuuluttaja huudahtaa meidät liikkeelle. Sitten mennään. Lipsautan vielä pastillin kielelle. Myöhäisemmällä bussilla paikalle saapunut Suomisakki kiirehtii yläviitosia läpytellen katsomoon.

Jouni-huudot kaikuvat huiskan suhinan tahdittamana. Sinivalkoiset poskiliput liehuvat.

Edellinen matsi vilistää silmissä. Ajatukset rakentavat sotasuunnitelmia harmaan takaosiin. Kypärä kainaloon. Tuomari komentaa ottelijat keskelle. Sanon vielä jotain keveydestä, etujalasta ja jatkovalmiudesta. Jouni katsoo odottavasti. Mitä se nyt vielä odottaa? Kaikki on sanottu. Huomaan hammassuojakotelon kädessäni. Tosiaan. Krhm. Ojennan suojat. Nyt on valmista. Ottelu alkaa tarkkaillen, keveillä veiveillä kumpaankin suuntaan. Latvia nikkaa alaviistosta etunäpsäkän Jounin hyökkäykseen. 0-1. Takasuojassa on pieni vuoto. Se pitää tilkitä. Pidemmällä avauksella liikkeelle. Jatko vahvasti! Mölyän ohjeita. Vastus vatkaa toisen vastanäppärän. 0-2. Tauko. Arvioimme tilannetta yhdessä. Luotamme vahvempaan ykköseen ja jatkopaikkaan. Toinen erä jatkuu ensimmäisen kaltaisena. Nyt jalat liikkeelle ja jatkoja peliin! Ouuu! Jouni nakkaa pari mainiota takapotkua. Tilanne tiivistyy. Pisteitä tulee nihkeästi. Sitten tärähtää. Suomalainen räppää kevyen etujalan ja jatkaa takanostolla suoraan kärsään. Hahaa! Ei pisteitä!? Nostan kortin, Jouni nyökkää vahvistukseksi. Osuma on. Tilanne todentuu videolta pikselöitynäkin. Kortti menee kuitenkin rintataskuun. Mitämitä! Taistelu jatkuu. Juho huikkaa jotain koittamisen arvoista sivukorvaan. Ei onnistunut. Toisella tauolla sovitaan tiivistämisestä ja ratkaisurohkeudesta. Keveyttä ei saa unohtaa. Latvialainen enigma aukeaa erän alussa. Panssari tärähtää useamman magnitudin voimalla. Jouni tarjoilee lisukkeeksi karjahdusta. Piste. Asenne on voitontahtoinen, tilanteet vyöryvät Lahtisen laariin. Loviisalainen leijona ärjäisi karvan verran liian myöhään. Matsi päättyy 4-6 Kopjevsille. Hmph. Ensi kerralla rytmi pitää löytää aiemmin. Voitto on otettavissa. Viiltelevämpi analyysi jätetään myöhemmäksi. Nyt nuppihöyryä on liikaa. Vuorossa on jäähdyttely ja ravistelu. Laitan koutsin hatun sivuun näiden kisojen osalta. Muita tehtäviä kuitenkin riittää.

Joukkue saapuu lämpiöön. Nykypoppi pumputtaa bassovärähtelyä sakeaan ilmaan. Portugalin edustaja käy moikkailemassa, on kuulemma leirituttu monelle. Iiro loikoilee, mutta leukaperät eivät puheenjohtajalla lepäile. Siirryn katsomoon tarinan kiemurrellessa Thaimaan lomakaduille.

Odottelen Suvin matsia. Seuraan eri maiden urheilijoita, teen muistiinpanoja. Vielä on heti aikaa. Italia asettuu vastapeluriksi. Ajankuluksi teen pienen ennakkoarvion vihkooni. Lähden kauppaan. Leivänhankinnan jälkeen läpsäytän Suville kättä, samoin Jesúkselle. Verryttelyssä on hyvä tärinä. Alvaro hikoilee. Mikkosen takapotkuihin juokseminen ei ole pikkulasten puuhaa.

Ahtaudumme katsomoon, kolmoskentän tuntumaan. Roiskimme kannustajien kesken kepeää huumoria. Kentät pullistelevat huikeita otteluita. Nyt ne tulevat odottelutilasta. Suomi, Suomi!! Italia on pidempi. Kumarrus. Tarkkaa ottelua. Saapasmaa roikottaa ja pitää painetta. Suvin ote ei lipsu. Kumpikin kohottaa "läheltä piti" -potkut. Erän loppua kohti Mikkonen poimii pisteitä. 3-2. Etäisyyksiä vaan vielä lähemmäksi. Toinen erä. Suomalaisen liike terävöityy entisestään, saapastelijan roikut hän väistää sivuille. Rytmi vaihtuu nopeasti. 4-2. Italia koittaa rynnistystaktiikka, johon Suvi vastaa peruskohotuksella. Oiiii! 7-2. Trikolorikortti nousee uhmakkaana. Ei mene läpi. Viiksivalkku levittelee käsiään. Siitäs sait! Kolmas erä. Mikkosella on hyvä vauhti päällä. Roikut kaartuu edelleen helposti sivuille. Rytmin- ja suunnanvaihtoa Suvi huiskii eteenpäin lyönnillä, ylätökillä tai tuplilla. Sitten tulee kärkäs nokkaisu ylös. Oiiii! Vielä nenää viistävä takakierto perään. 12-3. Pari kaatumista saa tuomarin kjongokäden liikkeelle. 12-4. Nicolin polvet notkuvat. 12-5. Priip. Huiskut ja lippu liehuvat innokkaina. Suvi heilauttaa kättään takaisin, hymyileekin. Suomihuudot kaikuvat rytmikkäästi areenan seinistä.

Tungeksimme seuraavaan katsomopaikkaan. Suvin vastus, Sveitsin Bezzola, on kisarankingissa yhden pykälän suomalaista edellä. Tuomarit katoavat muovipenkeiltään viettämään lounashetkeä. Eihän niitä pitänyt tänään olla. Puolitoista tuntia. Puuuh. Odotellaan.

Parveilemme pihalle. Otetaan kuvia eilisen kisaajista. Kamera tilttaa. Ei otetakkaan. Istuskelen varjossa, muut nautiskelevat auringossa. Peruskuvio.

Palaan sisälle haistelemaan tauon päättymistä. Jouni rutistaa sipsitötteröä kouranpohjaan. Kättelen Venäjän Antonia, jutellaan tovi. Kotkov kyselee Suvista ja lähettää Sampolle terveisiä. Lupaan välittää moikut perille. Luikahdan penkkirivistöön, kohtuullisen epäergonomiseen asentoon. Katseeni toljottaa, kisaviikko painaa raskasta viittaa harteille. Mietiskelen niitä näitä. Jos Suvi voittaa, mitali on varma. Helppo nakki. Yhdeksän vuotta on vierähtänyt suomalaisten edellisestä pallipaikasta EM-kisoissa. Riikan muistot käväisevät takaraivossa. Semissä vastaan tikuttaa suurella varmuudella kroaatti, siitä tulee hankala ottelu. Zaninovic temmeltää kentällä juuri ennen Mikkosta. On sillä melkoinen vasurimiekka.

Suomi-Sveitsi alkaa. Edessäni on vastapuolen huutosakki älytaulutallentimineen. Matsi vaikuttaa tasaväkiseltä. Suvi kääntää asentoa avoimeksi. Bezzola leiskauttaa takadollyon. 1-0. Mikkonen kuittaa vastapotkulla. 1-1. Omasta lähdöstä 2-1. Wuppiduu! Toinen erä. Sveitsi varastaa pisteen. 2-2. Sinivalkoinen hyökkää, alppimaan tytär tökkää vastaan. 2-3. Nyt rennosti! Aavistus aavemaisuutta koivistoon! Rytmi vaihtuu, Suvi livauttaa takapotkun ylänäpyllä. 7-4. Bezzolalle lasketaan lukua. Jajajajaa, huutaa joukkueen madridilaissiipi! Kannustajien perät eivät pysy enää penkissä. Lucía ja Alvaro polttavat kameroidensa levytilaa. Kolmas erä. Huuto kovenee. Vastus niekkaa kypäränkulmaan. 7-7. Ryökäle napsauttaa vielä toisen perään. 7-8. Perkules! Plussaliput liehahtavat ärsyttävän riemukkaasti. Ottelun lopulla suomalainen näyttää, miten homma käy. Kohotus nopsajalalla. 10-8. Uuuuu! Sveitsitär yrittää kostaa, Suvi pysäyttää punavalkoisen hyökyaallon helposti. 14-9. Summeri pärähtää. Aaahhahhaa! Mitali Suomeen! Niin meni kuin pitikin. Tuntuu riemukkaan hyvälle. Väsymys ei paina pätkääkään. Peli ei ollut itsestäänselvyys, mutta Mikkonen teki juuri oikeat ratkaisut. Vilkaisen kaaviota. Seuraava taisto on tuota pikaa keskikentällä. Sieltä ottelut näkyvät suoratoistona kotiläppäreillekin. Hymy pyrkii poskilihoihin.

Otan taas muut maat syyniin. Britit hurjastelevat loputtomalla fysiikallaan. Moldova taiteilee mitalikierroksilla. Tyyli on miellyttävän viihdyttävä. Semifinaalissa Servet Tazegülia vastaan täyttyy varoitustili 23-21 johtotilanteessa. Pyh. Turkin hepokatti on ottanut äärimmäisen nihkeitä voittoja koko päivän. Hän on maansa ainoa finalisti tässä turnauksessa. Se on yllätys. Venäjän Gaunis leipoo käsillään kuvioita ilmaan. Ihme poppamies. Kaksipäisen kotkan kisaajat syöksyvät kaikkiin päivän neljään loppuotteluun. On ne hurjia.

Sitten käynnistyy odotettu välierä. Kroaatti on maailmanmestari. Huuuh. Iso Zeta varastaa heti kärkeen kaksi helppoa etupellistä. 0-2. Suville huidotaan varoitus. Toinenkin. 0-3. Ei hätää. Hereillä vaan, tarvitaan vain yksi tuutti reikälakkiin ja tilanne on tasan. Ramal nostaa kortin, mitähän miehellä on mielessä? Hakee ilmeisesti työnnöstä kjongoa. Tuomaristo ei helly, kortti lähti sinitakin taskuun. Vastustaja lyö. 0-4. Naiset tökkivät vuorotellen. 2-5. Jeeee! Nyt aukeaa! Zaninovic liimaa läheltä hyvin. Lantio kiinni ja kädet leveälle. Toinen erä. Rytminvaihtoa kaivataan. Suvi koittaa monelta kulmalta. Pisteet valuvat kuitenkin yksi kerrallaan kroaatin tilille. 2-7. Höh! Taas varoitus. 2-8. Maailmanmestarin takajalka rävähtää ketterästi. 2-9. Lyönti. 2-10. Jaksaa, jaksaa! Kolmas erä. Metakkadesibelit ovat tapissa. Katseet nielevät tilanteita toiveikkaina. Nyt! Nyt! Nyt ainakin! Liikettä ja sarjapotkintaa lisää, ja siitä vielä! Kroaatti hyörii kasikulmiossa helpon näköisesti, koukkaa pimeästä etutuikun pääsuojaan. 2-13. Suvi kuittaa varoituksen. 2-14. Keskustuomari pysäyttää ottelun piste-eron vuoksi. Minuutti ja 32 sekuntia jäi aikaa pelikelloon. Siinä se. Zaninovic on melkoinen kärppä. Jatkossa pitää olla nopeampi ja rohkeampi, jos tuon kannon aikoo kasketa. Äh ja plääh vaihtuvat nopeasti mielihyvän tunteisiin. Arvokisamitali on kuitenkin arvokisamitali, mahtava saavutus. Ensimmäinen laatuaan aikuisten EM-tasolta Suville. Tästä on hyvä jatkaa. Muidenkin.

Juttelemme kuppituoleilla yleisesti kisoista ja erikseen Suvin välieräottelusta. Pronssisankari ja Jesús saapuvat paikalle. Läpsyttelemme käsiä yhteen. Joukkueen jäsenet onnittelevat Suvia. Tarinointi tapahtumista jatkuu uusiutuen ja toistuen. Tunteiden sekamelska alleviivaa asioita. Äänenpainoissa on helpottuneisuutta, herkkää värinää ja vankkaa uskoa tulevaan. Olemme oikealla polulla. Seuraavissa EM-kisoissa Montreuxissa arvometallin määrä kasvaa. Se on luettavissa jokaisen olemuksesta.

Tauko.

Otamme virallisia joukkuekuvia eri kulmista ja ryhmityksillä. Nauramme. Pidämme yhteistilaisuuden läheisessä katukahvilassa. Vedän reissun yhteen, puhun kannustavia suoraan sisäpinnalta, korulauseita ei tarvita. Olympiavalmentaja säksättää siansaksaa käsiviittomien tukemana paikalliselle kyypparille. Pöytään tulee lammasta. Kajautamme vielä kerran Suomi-huudon. Hetken kuluttua istumme seuraamassa loppuotteluita. Suvi on alakerrassa, mitalistien rivissä, Suomen lipun kanssa. Vilkutamme ja huudamme.

Palkintojenjako. Joukkue tuulettaa, kun Suvi nousee pallille. Kokemus on ainutlaatuinen, joka kerta. Kiipeän majoitukseen suuntaavaan bussiin. Lähtöön on puoli tuntia. Ranskisten saavuttua kuski kieputtaa kaksikerroksisen portin läpi kadulle. Suuntana on hotelli. Pakkaan varusteet. Alakerrassa on jälkilöylyt. Taas bussiin. Osa jää odottelemaan myöhempää lähtöä. Toivotamme hyvät matkat. Lentokenttämuodollisuuksien jälkeen rahjustan koneeseen. Istanbuliin. Ryhmä zombiekävelee reppukyttyrät painavina. Jonotamme Helsingin koneeseen. Perhe on vastassa. Jälleentapaaminen on lämmin ja toivottu. Istahdan autoon. Ajamme kotiin. Vallattomia ajatuksia risteilee harmaassa. Virallinen kisa-analyysi on vielä edessä.

Silmissä kirveltää vielä Bakun aurinko ja hiekka. Nämä reissut ovat melkoisia toimintalomia. Antoisia mutta uuvuttavia. Reissu toistuu myöhemmin kesällä nuoremman väen kanssa. Toistan itselleni tämän olevan vasta alku. Vaikka hyppäsin jo liikkeellä puksuttavaan EM-joukkuejunaan, niin tunsin kuinka joukkue hitsautui yhteen. Se on voimakas tunne ja energianlähde.

Kotona tutkin jo Porin osanottajalistoja.


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 6

Lauantai 3.5.2014
Kolmas kisapäivä. Kello on kahdeksan. Puhelinherätys kolaa unen rähmäkinoksiksi katseen nurkkiin. Olo on levollinen. Varttia vaille yhdeksän kerään aamupalaa lautaselle. Nuijamiesmalli toimii edelleen, se on muodostunut kisamatkaklassikoksi. Puolen tunnin kuluttua nousen bussiin. Saina ja Roosa istuvat keskittyneinä. Seuraavalla penkkirivillä Jenna ja Tanja tutkivat ottelulistoja. Käytävällä Jarkko ketkuttaa perälistoaan teinipopin tahtiin. Juho seuraa tilannetta ilmeettömänä aurinkolasiensa takaa. Tirskahdan. Takaosassa diskuteeraa ruotsalaisten iskuryhmä. Mitä lie mielessä. Olemme areenalla tuota pikaa. Nyt fysioterapeuttimmekin esittelee tanssiliikkeitään. Meno on hulvaton. Hyvä tuuli puhaltaa koko joukkueen läpi. Ikivanha lysmyinen Lada 1200 vinguttaa kumia edessämme. Useampaa hihityttää.

Kisapaikalla lämmittelypaikat ovat kortilla. Löydän kohtalaisen nurkan. Teemme valtauksen, jonka Juho ankkuroi hierontapöydällä. Päivän ottelijat seuraavat katsomossa alkukierroksia. Kaksi Lontoon olympiavoittajaa tahii peräkkäin. Arvioin suorituksia. Ensin esiintyy brittien Jade Jones. Ranskalainen vastustaja yläveivaa 6-0 johtoon. Ohhoh. Jones ei hämmenny tilanteesta. Hän tikkaa loputtomalla fysiikallaan koko ajan lähemmäksi. Taktiikka ei juurikaan muutu. Matsi päättyy britin voittoon 7-6. On se kylmäpäinen ja itsevarma. Seuraavaksi Milica Mandic takoo kahdessa erässä 12 pisteen eron vastukseensa. Azeri hyväksyy tappionsa nurkumatta.

Saina huikkaa lämppärialueelle. Teemme kevyen verryttelyn, mitsinaputtelut ja fiilissparrit. Jalka nakuttaa kepeästi, tuntuma on rento. Roosa tulee paikalle Jarkon kanssa. Sykkeet nousee. Hyvältä näyttää. Iiro vitsailee jotain nurkasta. Joku taitaa naurahtaakin. Odottelemme suomalaisten otteluiden alkamista. Teipit ja suojat ovat paikallaan. Juoksupoika rientää papereineen hiostamoon. Tiheässä ilmassa kajahtaa Finland! Sitten mennään. Roosa häviää Juhon ja Jarkon kanssa alakertaan (ottelunumero 116). Hetken kuluttua on Sainan vuoro (ottelunumero 117). Tuomarit tarkastavat varusteet ja siirrymme parrasvalojen puolelle. Roosan ottelu on alkamassa. Vastus on ennalta arvioituna alkuruoka turkulaiselle. Siltä se näyttääkin. Kylläpä Kypros jaksaa kaikesta huolimatta rynnistää. Huhhuh. Kolmas erä ja Roosan tilillä on neljä varoitusta. Nyt tarkasti! Jaksaa, jaksaa! Finskin jalat painaa, mutta eipä vastuskaan huido enää keveästi. 16-10. Pilavakis nostaa koutsinpenkiltä kortin. Ei haittaa. Suomen joukkueen ensimmäinen voitto Bakun EM-turnauksessa on faktaa. Aikuisten otteluarvokisojen ensikertalainen pokkasi itsensä toiselle kierrokselle. Huima suoritus! Tästä jatketaan, se on varma.

Saina hyppää lauteille. Tamperelainen kokeilee alustaa. Jalkapohjat pitää putsata, niin pito on parempi. Ilmeestä huokuu tasapainoinen itsevarmuus. Hyvä merkki. Ensimmäisen erän aikana pieni takapainoisuus varjostaa tilanteita. Venäläinen on aktiivinen laiskajalka. Hankala vastus. Kolmannessa erässä Sainan asenne muuttuu. Nyt kehässä on voittaja! Pelaan korttia, saan maatuskalta pääosuman pois. Keskusukko kävi kaksi kertaa kysymässä mitä oikein haluan. Invalid point from opponent. Ok. 5-7. Saina ottaa loppukirin. Viimeisellä sekunnilla, purskeen päätteeksi, suomalainen kohottaa. Hohooo! Nappiin meni! Pisteitä ei kuitenkaan ilmesty taululle. Mitämitämitä! Nostan korttia, mutta tuomarit ovat jo kasautuneet omatoimisesti. Sainalle lisätään kolme pistettä. 8-7. Voitto. Maistuu makealta. Koutsinselkämys on hiestä märkä. Lähdemme hymyillen jäähdyttelemään. Phivos Christou, ETU Magazinen päätoimittaja, ottaa kuvan. Saa nähdä pääsemmekö julkaisuun. Lämmittelyalueella Saina heiluttelee hapot jaloista, Juho viimeistelee homman kevyellä ravistelulla.

Haen kaupasta kymmenen sentin pullan. Väliin syöksen salamia. Pehmennän kokemusta paikallisella pullovedellä. Uudistun.

Toinen valmistautuminen. Roosa kohtaa Ruotsin Glasnovicin, Sainalla on vastassa Turkin menestynyt, 190-senttinen Aydin. Näkikö joku, mitä se teki? Ai se on se! Hyvä etujalka. Ok. Jalat täytyy pitää herkkänä. Kroppaa taakse. Suojat valmiina. Kakkonen ylös. Nyökkäilemme vakavina, mutta luottavaisina.

Roosa hikoilee vireen pintaan. Suomi huudettu. Turkulaiset kiiruhtavat tarkastukseen. Tsemppiläpyt. Käyn katsomassa kolmosalueen tilanteen. Sainan otteluun on vielä aikaa. Siellä menee Isle of Manin Cookin ja Italian tyyliparran rallatus. Tämä on taekwondoviihdettä! Katson vielä yhden tilanteen, kunnes vilahdan takaisin lämpiöön. Saina kurkkii suuntaani. On aika. Kevyt verryttely, terävyys esille. Varusteet on valmiina. Menemme vielä hetkeksi katsomaan Roosan ottelua.

Kumarrus. Ilmataistelu näyttää tasaiselta. Ruotsi saa kolme pistettä. Tsemiä nyt! Azeripoika kailottaa Finlandia. Pari erää jää näkemättä, pitää rientää. Tuomari heilauttaa metallinlukijaa. Toinen sinitakki läpivalaisee sukkamagneetit. Kaikki on ok. Panssari päälle. Odottelemme lähtövuoroa. Näytöllä pyörii meneillään olevat pelit. Suomi-Ruotsi 0-9. Äh. Mitenhän se on mennyt. Tasaista uskon olleen pisteistä huolimatta. Päätän katsoa ottelun internetistä peräkäteen. Astelemme alueelle. Juonimme viimeiset taktiikka-asemoinnit matkalla. Keskustuomari kutsuu.

Ottelu alkaa tarkkaillen. Vahva jalka edessä, pitkäkintun hyökkäykset pitää pysäyttää heti alkuun. 1-1. Huudan vihjeitä toinen polvi maassa alueen reunalla. Äkkiä takaisin, ettei tule varoitusta. En malta. Turkkilainen koivenketku löytää reitin Sainan kypärään. 1-4. Peerhana, ei osunut, ainakaan valkun näkökulmasta. Varmistan asian Juholta. Huudan Sainaa. Kortti ylös! Tuomari lähestyy vakavana, yritän nielaista takaisin. Ei onnistu. Pääosuma hyväksytään. Videolipare livahtaa oikeudenjakajan taskuun. Tuplaperhana. Tasainen matsi jatkuu. Suomalainen pitää etujalan ja liikkeen kevyenä. Tökkäys vastaan, lähelle, sivulle ja kohotus. Aahhahhaa! 4-4. Tauko. Juho heiluttaa Sainan reisiä rennommiksi. Tankkaan taktiikkaa ja huomioita, ei mitään monimutkaista. Toinen erä etenee mukavasti velloen. Huutelen prosessimuistutuksia. Terävä liike! Rentona. Nyt! Kakkospaikka! Taistelu jatkuu kiihtyvällä tahdilla loppupiippaukseen saakka. Ottelu päättyy Aydinin pistevoittoon 15-6. Tamperelainen antoi tiukan vastuksen. Turkkilainen on täysin voitettavissa tulevissa turnauksissa. Jälkihöyryt on positiivisia. Lämmittelyalueella käymme tilanteet kertaalleen läpi. Läpäytämme kämmenet yhteen. Saina jatkaa jäähdyttelyä. Vähän hyydyttää, vaikka adrenaliini virtaa vielä veressä.

Tutkailen matseja katsomosta. Muistikirja täyttyy entisestään. Tuoreita huippuja. Brittien tivolitaekwondo. Azerikolossin ylivoima. Paljon muutakin. Lähdemme hotellille. Ruokailemme. Toimii. Keskustelemme kisoista niitä näitä. Katson verkosta huomisen arvat. Jouni, joko tiedät vastuksen! Viereisestä pöydästä nyökätään. Latvia olisi tarjolla. Hyvä. Huoneessa käännän läppärin kannen auki. Finaalit alkavat. Kiirehdin yläkertaan kokoustiloihin. Osa joukkueesta on jo sovitusti paikalla. Katsomme otteluita, vain naisten matsit näytetään. Pöh. Ei voi mitään. Päätän selata loput Dartfishistä myöhemmin. Aloitan iltapalaverin. Ensin yhteenveto päivästä, päälle sopivasti kannustavaa ja tarkkasilmäistä arviointia. Tuoreet EM-viitoset Roosa ja Saina saavat ansaitsemansa aplodit. Kertaan huomisen aikataulun. Raikuva tsemppihuuto päättää tilaisuuden. Joku muistuttaa Tonin täyttäneen eilen kaksikymmentä. Taputamme päivänsankarille ja vitsailemme hetken aiheella. Lantustan nukkumaan. Mielessä on suomalaisten tulevat kierrokset. Suville kaavio tarjoaa kohtalaisen varmaa polkua välieriin. Maailmanmestari Kroatiaa vastaan ratkeaa mitalin väri. Tiukkaa tulee. Uni voittaa lopulta mestaruuden.

Ennen pimeyttä nukkumatti kuiskii korvaan: "Liikkeen pitää olla aisti, ei ulkoa opeteltu tekniikka." Niinhän se on.





lauantai 3. toukokuuta 2014

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 5

Perjantai 2.5.2014
Toinen kisapäivä. Aamu on hyvin samanlainen kuin eilenkin. Heräämme tosin puoli tuntia aiemmin. Istahdan aamupalalle seitsemältä. Toni, Jouni ja Iiro ovat jo paikalla. Juho tulee perässä vääntelypöytää ja lääkelaukkua kantaen. Otan jälleen kananmunan, mutta kaadan teet kokolattiamatolle ja pähkinät taskuun. Pitäisiköhän mennä takaisin petiin.

Areenalle saavumme hiukan ennen kahdeksaa. Toni ei turhia puhise, meno on varman verkkaista. Jouni treenauttaa veljeään. Ensin perusosumanaputtelua mitsiin, sitten hiostavan herättävää strategiasparria. Peli ja paketti vaikuttavat olevan kasassa. Ylävenkulat ja pistevarkaudetkin lähtevät helposti. Toni hyödyntää pimeitä kulmia. 182-senttinen ja 58-kiloinen nuorukainen on valmiina starttiin. Juonimme vielä hetken kolmeen pekkaan, sitten laitamme varusteet kasaan. Muu joukkue ilmestyy paikalle. Suomen lippuja maalaillaan poskiin. Kuljemme yläläpyviidakon läpi ottelupaikalle.

Alakerrassa hiljennytään entisestään, vaihdamme vain yksitavuisia sanoja. Homma on näpeissä, turhalle tankkaamiselle ei ole tässä kohtaa tilaa. Sinivalkohuiskat tervehtivät salin puolelle. Nyökkään takaisin. Tsong, Hong. Kumarrus. Muistutan vielä otteen pitämisestä, valikoidusti muustakin taktisesta ja psyykkisestä. Ei mitään monimutkaista. Juho istuu fysioterapeutin penkille. Alue on semiliukas, kuuluu kypärän suojista. Niin aina. Ensimmäinen erä on täynnä tarkkaa liikettä ja vuorovaihtoista tökkimistä. Yksi pääosuma poistuu Belgialta kortilla. Selvä huti, mitähän tuomarit oikein miettivät. Vastuksella on hämärän lötkö tyyli, siihen ei saa mennä mukaan. Oma rytmi, etäisyys ja taktiikka. Jaksaa, jaksaa! Polvi ylös ja painopiste eteenpäin! Hyvin Toni pitää otteen, vaikka välillä homma meneekin varovaiseksi. Jalat alkavat painaa kolmannessa erässä. Bensaleh käyttää tilan hyödyksi. Ottelu päättyy 4-16. Puh. Painostusvälähdyksiä pitää saada lisää, mutta mitään ei ole menetetty. Ensi kerralla tämä vastustaja laitetaan siltaan. Se on varma.

Juho ravistelee Tonin jalat, päälle nuori mies heiluttelee vielä kevyesti koipiaan. Lähden seuraamaan otteluita. Kannustusjoukkue on Tanjan alueen tuntumassa. Jarkko häärää edestakaisin kädet märkinä. Mies soittaa kuulemma Roosalle, joka on hotellilla vetämässä painoa alas. Vaakaan menee tänään myös Saina, joka muista poiketen on pitänyt huolta, ettei paino ei laske liian alas.

Käytävällä tapaan Turkin Ali Özenin. Vanha raskaan sarjan konkari. Jutellaan ohimennen. How are you. Nice to see you. Good luck. Sitten katsomoon. Moikkailu on kivaa, vaikka mitään syvällistä ei ehdikään keskustelemaan. En tiedä olisiko yhteistä asiaakaan.

Odotushuoneen verhon takaa ilmestyy kolmikko Tanja, Jarkko ja Juho. Askeleet ovat vakaita ja rauhallisia. Ryhmä nousee keskialueelle, korotettuun kahdeksankulmioon. Valot kuumottavat. Tanjalla on hyvä syke heti alussa. Liike näyttää herkältä. Ohjausottelun spesialisti vie serbiä maton reunoille. Vaikka honkkelimainen vastustaja on kymmenisen senttiä pidempi, niin turkulainen napauttaa jalkansa tilanteissa aina päälle. Peruspainetta vaan vielä lisää. Oiiii, mikä takakiertohaku Tanjalta! Upea suoritus, pari senttiä vajaa täysosuma. Tätä lisää. Tauolle mennään pisteittä. Toisessa erässä Tanja tiivistää rytmiä ja pitää rohkeammin painetta. Serbi räppää takapaalun vatsasuojaan. 0-1. "Mene, mene", kuuluu korvanjuuresta aksentilla. Jarkko viuhtoo jotain koutsinpenkiltä. Seuraa rohkeita kakkostilanteita. Vastus luikauttaa sähkösukkansa kypärän tietämille. 0-4. Samalla hän saa suomalaista takajalkaa vatsan seutuville. 1-4. Kolmas erä. Tanja tekee entistä avoimempia kokeiluja. Tilanteet vaihtuvat lennokkaasti. 1-5. 2-5. 2-6. Nopea puolenvaihto ja takakierto. Ohhhohhhooooo! 6-6! Vastavalkku nostaa kortin. Pisteet säilyvät. Tanja koittaa. 7-6. Kaksi takajalkaa eteenpäin, ei pisteitä. Serbi tuikkaa etujalalla. 7-7. Huh. Jännittää. Tekisi mieli ohjata, päädyn kuitenkin kannustamaan. Toistamiseen nopea puolenvaihto, nyt jatkona on napakka takapotku. Viisari värähtää, mutta ei tarpeeksi. Hmph. Äkkikuolemaan mennään. Ote on edelleen hyvä, samoin suojalinnoitus. Äkkiä Cujic roiskaisee petollisen näköisen kiertopotkun. Se oli siinä! Plääh. Suoritus saa innostumaan tappiosta huolimatta. Luottamus tulevaan menestykseen kasvaa. Marginaalit ovat pieniä, niiden kääntäminen omaksi eduksi tiukoissa otteluissa on seuraava kehitysaskel. Muillakin.

Arvioin otteluita ja pohdin menestyksen reseptiä. Jesúksella on suun täydeltä ajatuksia. Maiskuttelen niitäkin. Kyllä näistä vielä soppa saadaan. Alueet hiljenevät. Tauko. Turnauksen musiikkivastaava täräyttää potikat kaakkoon. Freestyler. Kuuntelen ylpeänä. Mietin pitäisikö oikein nousta seisomaan. Kävelen areenan ulkorappusille hengittämään raittiimpaa ilmaa. Roosa astelee hiljalleen bussista punnitukseen. Eurojytke paukkuu Iiron matkakaiuttimista, varmaan Jennan toimesta. Mölytoosan vieressä Saina keikuttaa itselleen selkäkrampin. Onneksi Juho päivystää lähellä. Nyt sitä Scooteria pienemmälle ennen kuin jotain sattuu, ajattelen.

Palaamme kuppituoleille. Juttelen päivän kisaajien kanssa analyyttisesti tunnelmista. Toteamme yhdessä uudestaan, että marginaalit ovat pieniä. Sanavirrassa on muitakin pulleita lohia. Videokamerat nielevät gigabittejä. Ottelijat huitovat jaloilla toisiaan.

Vaakakellarista kömpii tyytyväisiä hahmoja. Juomapullo ja ruokakassi on liimattuna lähes jokaisen käsipuoleen. Silmät tiiraavat vielä hetken otteluita. Hurrutamme yhdessä hotellille. Huomisen kaaviot ovat verkossa. Ruokavatien ääressä juonimme arvan tuotoksia. Iltapalaveri, joukkuehuuto ja huomisen taktiikkatoimet. Siinähän se, yksi kisapäivä.

Mietin marginaaleja. Nukahdan sivuhuomautuksena.




perjantai 2. toukokuuta 2014

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 4

Torstai 1.5.2014
Kello piristää seitsemältä, mutta suihku vasta herättää. Viesti puhelimesta tietää Iiron ja Juhon saapuneen. Apuvoimat tulevat tarpeeseen. Kerään päivän välineet ja lähden tervehtimään tutkaparia. Täydestä unesta kisabussiin kestää miehiltä vartin. Huh.

Matkalla viimeistelen aamiaisen: kananmuna, pähkinöitä ja muki teetä. Mmm. Ensimmäisessä kyydityksessä silmiään hieroo myös Jenna, Suvi, Jesús, Lucía ja Alvaro. Saavumme areenalle. Joukkio suuntaa suoraan lämmittelyalueelle varaamaan parhaita paikkoja. Treenitilan valtaus on yksi arvokisatoiminnan merkittävimpiä yksittäisiä toimia. Iiron kanssa luikahdamme katsomon puolelle. Tuijotamme hetken tyhjää salia, vaihdamme pari sanaa ja saan käteeni radiopuhelimet. Tästä se lähtee.

Jesús on vauhdissa. Apuvalmentajat ja Jenna saavat ohjeita. Äkkiä lällärilinjalta kohahtaa. Khhrrr, Kimi... are you there. Missä vaiheessa mies ehti jo kisapaikan toiselle puolelle? On se melkoinen hyrränpyörä. Ytimekkäät viestit lentävät hetken edestakaisin ja asioita toimitetaan. Sitten ranskikset keksivät saman linjan. Uiui. Hyppäämme suosiolla toiselle kanavalle.

Ottelumattoja rouhitaan pitäviksi. Homma starttaa kuitenkin väärällä koneella ja pesuohjelmalla. Lukuisia pukukäsiä viittoo kiihkeästi eri suuntiin. Tilanne seisahtuu, ja oikea masiina kärrätään paikalle. Potkinnan alku venähtää. Onneksi ei kuitenkaan tuntikaupalla.

Juuri ennen pelien käynnistymistä loppuremmi heilahtaa paikalle. Hymyjä ja läpyjä vaihdellaan, ja näköalavessoja päivitellään hetki. Es normal. Jennalla on hyvä lämpö. Kohta mennään. Fiilikset ovat kohollaan, myös Tanjalla ja Tonilla painonvedon viimeisistä herutuksista huolimatta.

Alakerran tarkastuspisteellä kohdataan brittivastus. Näyttää olevan puolisen päätä suomalaista pidempi. Se ei haittaa. Aistin rennon keskittyneisyyden läsnäolon. Merkki on hyvä. Jenna, Jesús ja Juho jatkavat kisa-alueelle. Riennämme Suvin kanssa eturivin kannustusjoukkoihin. Huiskat, liput ja rytmikkäät huudot ohjaavat ottelun alkuun.

Espoon hurjimus on ottelun päällä. Suitset käsissä jalka nousee brittivastuksen kypärään. 3-0. Hahaaa! Vastuksen valmentaja on kuitenkin hereillä, nostaa kortin ja tilanne tasoittuu. 3-3. Tilanne toistuu lähes samanlaisena. 6-3. Brittikoutsi kortittaa kärppänä. Ei osunut, toteaa videotarkastajakin. 3-3. Perhana. Ensimmäinen erä päättyy ja toinen alkaa. Ottelu on tasaväkinen, Jennalla on erinomainen vireystila. Taktiikkapaketti on kasassa, mutta löytyykö rytminvaihtoa riittävästi? Etutökkis kalahtaa panssarinkulmaan. 3-4. Vankka vastakiertopotku tasoittaa. 4-4. Katsomo huokailee ja huutaa. Kolmannen erän alussa tulee kaivattua rytmirikkoa ja rohkeutta. Innokkaasta tilanteesta seuraa pyllähdys ja varoitus. Vastus pyyhkäisee jalan pääsuojan kautta alas. Heeiiiii mitämitämitä! Jesús lennäyttää kortin. Insinöörit tutkivat tallennetta. Britille pisteen varoitus. 5-4. Siitä suivaantuneena kuningaskunnan edustaja innostuu rykimään yläveiviä. 5-7. Kun Jenna pohtii tilannetta, Booth pommittaa alapeltiin. 5-8. Jenna hyökkää, kumpikin osuu. 5-9. Sama uudestaan. 5-10. Aikaa on enää 30 sekuntia. Tapiolan tällääjä hakee aktiivisesti paikkaa. "Mene mene" korvissa soiden Jenna survoo lähelle ja ylös. Pimeältä puolelta 8-10. Ooooooo!, toteaa kannustusrivistö. Napsu perään. 9-10. Hohooo!, jatkaa huiskasakki. Kummankin kisaajan jalat painavat. Viimeisten sekuntien aikana Jenna hakee tasuria takajalkahyökkäyksellä. Britti nostaa koipensa vastaan. 9-11. Piiip, sanoo pelikello. Huuh. Se oli intensiivinen ja inspiroiva kokemus. Joukkue ja Jenna ovat tappiosta huolimatta innostuneita. "Kaikki on mahdollista", tuntuu jokainen toteavan itsekseen. Sen huomaa katseista ja eleistä. Tämä oli hyvä alku. Tarkempi analyysi ottelusta tehdään myöhemmin.

Päivä etenee kisoja seuratessa. Miesten hevarit ja kevarit takovat kohti arvometallia. Naisilla pienimmät ja puoli-isot ovat matolla. Näyt tarjoavat muutamia uusia oivalluksia ja tukun vanhojen koukkujen sovelluksia. Muistikirja täyttyy vauhdilla. Turnaus on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Moldova nappaa kultaa, samoin Valko-Venäjä, Ranska ja Sveitsi. Ei tätä olisi muutama vuosi sitten kukaan uskonut. Turkki, Espanja, ja muut kumppanit aloittavat varmaan vasta huomenna. Kenties raha ramaisee, kuka tietää.

Days Hotelille palatessa olo aika valmis. Vuorossa on vielä joukkueen iltaistunto, annamme aplodit Jennalle ja kertaamme kokemukset. Puhun hetken kannustavasti valmennuksesta, sitten kuuntelemme Jesústa, Jarkkoa ja Iiroa. Jokaisella on muutama merkityksellinen sana. Loppuhuuto kaikuu ylpeänä. Siirryn toiseen huoneeseen arvioimaan Lahtisten kanssa Tonin huomista vastustajaa. Juoni on selkeä. Jarkko ja Tanja tekevät viereisessä huoneessa askelmerkit Serbian pään menoksi. Sängyn syvästä katson vielä pari matsia Dartfishistä ja naputan hetken tekstiä. On huominen.

"Voitontahto ui verenkierrossa", käy mielessä kun nukahdan.



torstai 1. toukokuuta 2014

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 3

Keskiviikko 30.4.2014
Aamupalasta jäi käteen omena ja hiukan yli kolmenkymmenen sentin mittainen turkinpippuri. Vähän pahan päivän varaa. Ruokasalin ovella syntyi myös ajatus. Varasimme sen ja yhteisen nyökyttelyn pohjalta hotellista kabinetin päivän treeniä varten. Jarkko voiteli aulahenkilökunnan tarjoamaan paikan meille ilmaiseksi. On se äijä.

Kahden tunnin löysän vitsailun ja lajianalyyttisen rönsykeskustelun kirittämänä siirrymme yhteistuumin neukkarisalille. Joukkue saapuu ryhminä paikalle. Joku koputellaan vielä huoneen ovelta mukaan. Treeni kulkee hyvin. Jenna treenaa Lucian kanssa. Touhu näyttää räväkältä. Suvi ottaa rennosti, aikoo kuulemma jumpata iltapäivällä kisapaikalla. Tanja ja Roosa verryttelevät kevyesti Jarkon ohjauksessa. Pyöreä liike rentouttaa seuraajiakin. Lahtisen veljekset höykyttävät toisiaan ja mitsiä. Sainan kanssa touhutaan samaa, aistin itsevarmaa tekemisen meininkiä. Kaikkien harjoittelussa on sopiva vakavuuden aste, naurua ja spontaaneita kannustuksia unohtamatta. Sessio päättyy muutamaan viisauden sanaan, raikuvaan joukkuehuutoon ja innostuneeseen tunnelmaan.

Jarkon kanssa lähdemme joukkueenjohtajien kokoukseen puoli kahdelta. Matkalla bussiin huikkaamme moikut Jennalle, joka on menossa punnitukseen tukiryhmänsä kanssa. Ilmassa on letkeyttä. Kokous etenee kohtalaisen vauhdikkaasti perusasioita, uusia sääntöjä ja teippikierrosten määrää tankatessa. Asiat ovat kaikille selkeitä muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen. Arvonnassa siirrytään uuteen aikaan. Osanottajamaat tarkistetaan yksi kerrallaan, ja 25 prosenttia rankataan etukäteen. Listat tehdään vasta punnituksen jälkeen, päivä kerrallaan. Suurin osa nyökkäilee hyväksyvästi.

Paluumatkaa odotellessa paikallinen utelee Jarkolta azeriksi reittiä. Naurattaa suomeksi. Ne on varmaan ne nymfikädet. Toinen paikallinen haluaa ehdottomasti antaa meille Kia-kyydit hotellille. Kieltäydymme kohteliaasti ja jatkamme odottelua. Päädymme lopulta majoituksen sijaan avajaisiin kuljettavaan kumijalkaan. Käy se näinkin.

Kohtaamme kisahallilla muut suomalaiset. Jenna ja osa painonpudotuskomppaniasta jäi hotellille lepuuttelemaan päätä ja kehoa. Niin pitääkin. Azerbaidžanin kansallislaulu käynnistää avajaisjuhlallisuudet. Paikalla on metrikaupalla kameranputkea ja vippi-ihmisiä. Athanasios Pragalos, Euroopan liiton puheenjohtaja, avaa puhemaratonin. Hän näyttää jostain syystä aivan Jyrki Kataiselta. Sanojen jälkeen tarjoillaan perinteistä polvitanssia, josta katsoja tyrkätään yllättäen -95 Ibizalle. Eurojytke täyttää korvat. Ledipukuisten fantasiahahmojen tanssi tukkii silmät. Melkoinen pläjäys. Pfiuuff. Esitys katkeaa äkisti, ja lajitoverit siirtyvät vaivihkaa ryhmäkuljettimiin.

Hotellilla järjestäydytään pikaiseen joukkuepalaveriin. Tunnelma on kohollaan kun istahdamme käytävän levennykselle. Kisaretkue lähtee heti aamusta areenalle, ja Jennan ottelun aikaan paikalla on sovitusti koko remmi. Jokainen saa sanoa haluamansa, osa keksii enemmän, osa niukemmin. Suomi-huuto raikuu terävämmin kuin kertaakaan aikaisemmin tällä kisamatkalla. Uni maistuu odotukselle.

Huomenna on varmasti hyvä päivä!