Taekwondon pelivalmennus, osa 1

Tästä piti ensin tulla pitkä ja kuivakka näkemys ottelutaekwondon pelivalmennuksesta. Luontevampaa on kuitenkin lähestyä aihetta muutamassa erillisessä blogimerkinnässä. Ensimmäinen osa pitää sisällään ainoastaan perusasetelman ja keskeiset käsitteet. Tulevissa teksteissä osa-alueita siivutetaan tarkemmin.

Ottelutaekwondon kilpailusuoritus on luonteeltaan peli, reaktiivinen prosessi. Tämän lähtökohdan oivaltaminen ja ymmärtäminen toimii perustana urheilijan optimaaliselle kehittymiselle ja menestymiselle. Parhaimmillaan pelivalmentaminen muodostaa otteluharjoittelun selkärangan kaikilla tasoilla. Se on tärkeimpiä päivittäisharjoittelun nimittäjiä aina aloittelijasta huippu-urheilijaksi saakka.

Ennen kuin täysipainoinen pelivalmentaminen on mahdollista, pitää valmentajan jäsentää lajisuorituksesta selkeä taktis-teknis-fyysinen rakennemalli, määrittää otteluprosessi yksityiskohtaisesti ja kehittää näiden avulla itselleen luonteva, kokonaisvaltainen ajatusmalli. Käytännön pelivalmentaminen syntyy ainoastaan viitseliäästä ajatustyöstä ja sen pilkuntarkasta toteuttamisesta. Lopputuloksena urheilijalle syntyy menestymiseen tarvittava yksilöllinen ottelullinen identiteetti.

Keskeiset käsitteet
Pelivalmennus koostuu muutamasta perusasiasta. Osa asioista toistuu, reaktiivisesti muuntuen, läpi koko ottelutapahtuman. Tämä toistojatkumo muodostaa otteluprosessin.

Otteluprosessin tärkeimmät käsitteet ovat kehäpuhe, vastusanalyysi ja purskemalli. Ne toimivat tiiviissä keskinäisessä vuoropuhelussa ja ovat hyvin yksilöllisiä. Jokaista osaa pitää harjoitella yhdessä ja erikseen, ja luoda kokonaisuudesta luonnollinen tapa toimia jokaisessa harjoitteessa, harjoituksessa ja ottelutapahtumassa.

Otteluprosessin sulavan toteutumisen kannalta tärkeintä on yhdistää pelivalmennus jokapäiväiseen harjoitukselliseen kehikkoon.

Seuraavassa blogimerkinnässä käsitellään kehäpuhetta, vastusanalyysiä ja purskemallia tarkemmin.

324:n kiersiö

Pysäköinninvalvoja raapusti unista lappua. Siinä torkkui:

Ilta valutti luomiaan.
Jonossa kumijaloin se täytti kaikki julkiset aistit.

Takapenkin äänipäistä kumpikin muisti Jessen.
Paras tyyppi koskaan, sekoillen aina, sekaisin kaikesta.
Aito ja juurevakin saatana, tukkihumalassa lukki jumalansa komeroon,
kun pahoinpiteli perkele vasaralla perheensä.

Ysäriltä takarivi ei muistanut mitään,
paitsi Jesse pääkaupungit ja muut.

Vuosituhannen vaihteessa Jesse muutti tammiseen yksiöön Malmille.
Äänet hiljenivät hetkeksi, kunnes korkki kohtasi taas kannan.
Kostea polku piti pinnalla, tämän päivän ja huomisenkin, matkalla koskeen.

Jesselle, niin Jessekin olisi sen halunnut.
Muistojuhla jatkuu kolmattatoista vuotta.
Mitä muisteltiin, kun luomet uivat poskilla.

Pysäköinninvalvoja nukkui sinisellä konepellillä. Teksti valui omaan taskuun.

Hei, me hikoillaan

Karusta maasta ponnisti pieni ja kieroon kouristunut tammi. Sen harvassa lehvästössä kuhisi sitkeän omalaatuinen fauna. Muun eliöstön joukossa, vaappuvilla ja narisevilla oksilla, istuskeli arviolta kymmenentuhatta uskollista varista. Vaikka vieressä kasvoi paksurunkoisia ja hedelmällisiä puita, eivät harmaapukuiset raakkujat jättäneet kotilehtoaan. Sen tuttu epävakaus rauhoitti siivekkäitä. 

Neljä tikkujalkaa pohti tuntemuksiaan ja viimeaikaisia tapahtumia hieman muista erillään.

Nariseva varis:
Etelän muuttolinnun mainoslaulu on soinut heleän loputtomana koko kevään. Lausannessa kirjosiipi sai sitten nokkaansa selkein pistein heti ensilennolla. Eipä tuotakaan olisi ennalta osannut arvata. Kotipuun pikkukisoissahan tipu räpytteli vastustajilleen kunnon sulkasatoja. Olisiko jännitys vienyt terän?

Viileä varis:
Sirkuttajan olemuksessa on vielä paksua talvitalia. Muutama rivakka lehautus ennen Meksikoa, ja koipirattaat pyörivät taas liukkaasti. Tärkeimpiin koitoksiin on vielä matkaa.

Nokinokka:
Ensi vuonna viimeistään pitää olla jo sulat suittuna. Menestyminen ei tule olemaan helppoa silloinkaan, muuallakin harjoitellaan kuulemma täyttä hönkää. Onneksi rahalla saa ja myötätuulella pääsee.

Virallinen varis:
Kraak.

Nariseva varis:
Sinulla se on sana hallussa. Mitäs mieltä siipiniekat maajoukkue- ja arvokisavalinnoista? Siinä on taas yläoksien kaverit saaneet melkoisen härvelin aikaiseksi. On se kumma miten myötäinen käännetään puolipakolla vastatuuleksi.

Virallinen varis:
Siellä on jokainen lintu, jonka kuuluu joukkueissa ollakin. Luepas ne ohjeet ja kriteerit oikein tarkkaan, niin homma on selkeä. Turha siitä on naputtaa, jos ei ymmärrä. Silloin pitää kysyä. Valintaporukoissa on kovan luokan tietäjiä. Kraak.

Nokinokka:
Eihän siitä kriteeriryteiköstä näe läpi, vaikka kuinka tiiraisi. Touhutaan yhtä, sählätään toista ja lopuksi raakutaan vielä puskissa kolmatta. Melkoinen ampuhaukka ja hirviöhuuhkaja, etten paremmin sano. Oksia pitäisi nokkia reilusti harvemmaksi. Yhteislaululla kuulutaan paremmin, tästä ei sen sijaan tule kuin sekavaa kieuntaa.

Viileä varis:
Siellä on kova joukkue lähdössä sinne ja tänne. Vaikka Meksikossa otteleekin vain pari toipilasta, niin  taustahämmentäjiä on ainakin tiheä parvi. Räpiköinti tulee varmasti olemaan melkoinen. Mitaleista en kuitenkaan tiedä. Kivoja kokemuksia koko porukka kerää kuitenkin. Nuorempien joukkueita voidaan pohtia sitten lähempänä kisoja.

Raikkaan majesteetillisesta naapurilehmuksesta kuului räkätys. Vanha harakka riekkui hurmostilassa kuivan tammen suuntaan:
Täällä on paremmin! Isoihin tivoleihin lähtee mahtava joukko pitkäpyrstöisiä, joista osa on jo kerännyt kiiltävää enemmän kuin teidän puun paksukaiset yhteensä. Katsokaa nyt ihmeessä mallia, mikä siinä on niin vaikeaa. Senkin peipposenkuvatukset, koittakaa nyt edes. Hähähää. Nännännää.

Nelikko ei vilkaissutkaan öykkärin suuntaan. Puristivat vain siipiään entistä tiivimmin kehoaan pitkin ja jatkoivat nurinaansa. Vaivaistammen oksat natisivat ahdistuneena varisten alla. Länsipäädyssä yksi pyökkikasvin oksaryteikkö oli muita runsaslehtisempi. Se taivutti puuta entistä vinompaan. Harmaat hahmot eivät jaksaneet välittää asiasta. Kunhan raakkuivat.