Keskiviikko 30.4.2014
Aamupalasta jäi käteen omena ja hiukan yli kolmenkymmenen sentin mittainen turkinpippuri. Vähän pahan päivän varaa. Ruokasalin ovella syntyi myös ajatus. Varasimme sen ja yhteisen nyökyttelyn pohjalta hotellista kabinetin päivän treeniä varten. Jarkko voiteli aulahenkilökunnan tarjoamaan paikan meille ilmaiseksi. On se äijä.
Kahden tunnin löysän vitsailun ja lajianalyyttisen rönsykeskustelun kirittämänä siirrymme yhteistuumin neukkarisalille. Joukkue saapuu ryhminä paikalle. Joku koputellaan vielä huoneen ovelta mukaan. Treeni kulkee hyvin. Jenna treenaa Lucian kanssa. Touhu näyttää räväkältä. Suvi ottaa rennosti, aikoo kuulemma jumpata iltapäivällä kisapaikalla. Tanja ja Roosa verryttelevät kevyesti Jarkon ohjauksessa. Pyöreä liike rentouttaa seuraajiakin. Lahtisen veljekset höykyttävät toisiaan ja mitsiä. Sainan kanssa touhutaan samaa, aistin itsevarmaa tekemisen meininkiä. Kaikkien harjoittelussa on sopiva vakavuuden aste, naurua ja spontaaneita kannustuksia unohtamatta. Sessio päättyy muutamaan viisauden sanaan, raikuvaan joukkuehuutoon ja innostuneeseen tunnelmaan.
Jarkon kanssa lähdemme joukkueenjohtajien kokoukseen puoli kahdelta. Matkalla bussiin huikkaamme moikut Jennalle, joka on menossa punnitukseen tukiryhmänsä kanssa. Ilmassa on letkeyttä. Kokous etenee kohtalaisen vauhdikkaasti perusasioita, uusia sääntöjä ja teippikierrosten määrää tankatessa. Asiat ovat kaikille selkeitä muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen. Arvonnassa siirrytään uuteen aikaan. Osanottajamaat tarkistetaan yksi kerrallaan, ja 25 prosenttia rankataan etukäteen. Listat tehdään vasta punnituksen jälkeen, päivä kerrallaan. Suurin osa nyökkäilee hyväksyvästi.
Paluumatkaa odotellessa paikallinen utelee Jarkolta azeriksi reittiä. Naurattaa suomeksi. Ne on varmaan ne nymfikädet. Toinen paikallinen haluaa ehdottomasti antaa meille Kia-kyydit hotellille. Kieltäydymme kohteliaasti ja jatkamme odottelua. Päädymme lopulta majoituksen sijaan avajaisiin kuljettavaan kumijalkaan. Käy se näinkin.
Kohtaamme kisahallilla muut suomalaiset. Jenna ja osa painonpudotuskomppaniasta jäi hotellille lepuuttelemaan päätä ja kehoa. Niin pitääkin. Azerbaidžanin kansallislaulu käynnistää avajaisjuhlallisuudet. Paikalla on metrikaupalla kameranputkea ja vippi-ihmisiä. Athanasios Pragalos, Euroopan liiton puheenjohtaja, avaa puhemaratonin. Hän näyttää jostain syystä aivan Jyrki Kataiselta. Sanojen jälkeen tarjoillaan perinteistä polvitanssia, josta katsoja tyrkätään yllättäen -95 Ibizalle. Eurojytke täyttää korvat. Ledipukuisten fantasiahahmojen tanssi tukkii silmät. Melkoinen pläjäys. Pfiuuff. Esitys katkeaa äkisti, ja lajitoverit siirtyvät vaivihkaa ryhmäkuljettimiin.
Hotellilla järjestäydytään pikaiseen joukkuepalaveriin. Tunnelma on kohollaan kun istahdamme käytävän levennykselle. Kisaretkue lähtee heti aamusta areenalle, ja Jennan ottelun aikaan paikalla on sovitusti koko remmi. Jokainen saa sanoa haluamansa, osa keksii enemmän, osa niukemmin. Suomi-huuto raikuu terävämmin kuin kertaakaan aikaisemmin tällä kisamatkalla. Uni maistuu odotukselle.
Huomenna on varmasti hyvä päivä!
Aamupalasta jäi käteen omena ja hiukan yli kolmenkymmenen sentin mittainen turkinpippuri. Vähän pahan päivän varaa. Ruokasalin ovella syntyi myös ajatus. Varasimme sen ja yhteisen nyökyttelyn pohjalta hotellista kabinetin päivän treeniä varten. Jarkko voiteli aulahenkilökunnan tarjoamaan paikan meille ilmaiseksi. On se äijä.
Kahden tunnin löysän vitsailun ja lajianalyyttisen rönsykeskustelun kirittämänä siirrymme yhteistuumin neukkarisalille. Joukkue saapuu ryhminä paikalle. Joku koputellaan vielä huoneen ovelta mukaan. Treeni kulkee hyvin. Jenna treenaa Lucian kanssa. Touhu näyttää räväkältä. Suvi ottaa rennosti, aikoo kuulemma jumpata iltapäivällä kisapaikalla. Tanja ja Roosa verryttelevät kevyesti Jarkon ohjauksessa. Pyöreä liike rentouttaa seuraajiakin. Lahtisen veljekset höykyttävät toisiaan ja mitsiä. Sainan kanssa touhutaan samaa, aistin itsevarmaa tekemisen meininkiä. Kaikkien harjoittelussa on sopiva vakavuuden aste, naurua ja spontaaneita kannustuksia unohtamatta. Sessio päättyy muutamaan viisauden sanaan, raikuvaan joukkuehuutoon ja innostuneeseen tunnelmaan.
Jarkon kanssa lähdemme joukkueenjohtajien kokoukseen puoli kahdelta. Matkalla bussiin huikkaamme moikut Jennalle, joka on menossa punnitukseen tukiryhmänsä kanssa. Ilmassa on letkeyttä. Kokous etenee kohtalaisen vauhdikkaasti perusasioita, uusia sääntöjä ja teippikierrosten määrää tankatessa. Asiat ovat kaikille selkeitä muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen. Arvonnassa siirrytään uuteen aikaan. Osanottajamaat tarkistetaan yksi kerrallaan, ja 25 prosenttia rankataan etukäteen. Listat tehdään vasta punnituksen jälkeen, päivä kerrallaan. Suurin osa nyökkäilee hyväksyvästi.
Paluumatkaa odotellessa paikallinen utelee Jarkolta azeriksi reittiä. Naurattaa suomeksi. Ne on varmaan ne nymfikädet. Toinen paikallinen haluaa ehdottomasti antaa meille Kia-kyydit hotellille. Kieltäydymme kohteliaasti ja jatkamme odottelua. Päädymme lopulta majoituksen sijaan avajaisiin kuljettavaan kumijalkaan. Käy se näinkin.
Kohtaamme kisahallilla muut suomalaiset. Jenna ja osa painonpudotuskomppaniasta jäi hotellille lepuuttelemaan päätä ja kehoa. Niin pitääkin. Azerbaidžanin kansallislaulu käynnistää avajaisjuhlallisuudet. Paikalla on metrikaupalla kameranputkea ja vippi-ihmisiä. Athanasios Pragalos, Euroopan liiton puheenjohtaja, avaa puhemaratonin. Hän näyttää jostain syystä aivan Jyrki Kataiselta. Sanojen jälkeen tarjoillaan perinteistä polvitanssia, josta katsoja tyrkätään yllättäen -95 Ibizalle. Eurojytke täyttää korvat. Ledipukuisten fantasiahahmojen tanssi tukkii silmät. Melkoinen pläjäys. Pfiuuff. Esitys katkeaa äkisti, ja lajitoverit siirtyvät vaivihkaa ryhmäkuljettimiin.
Hotellilla järjestäydytään pikaiseen joukkuepalaveriin. Tunnelma on kohollaan kun istahdamme käytävän levennykselle. Kisaretkue lähtee heti aamusta areenalle, ja Jennan ottelun aikaan paikalla on sovitusti koko remmi. Jokainen saa sanoa haluamansa, osa keksii enemmän, osa niukemmin. Suomi-huuto raikuu terävämmin kuin kertaakaan aikaisemmin tällä kisamatkalla. Uni maistuu odotukselle.
Huomenna on varmasti hyvä päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti