Tiistai 29.4.2014
Saavumme hotellille aikaisin aamulla. Olo on kuin Andylla -85, matkakassa vyölaukussa leväten. Muu joukkue rahjustaa perässä vastaanottoaulaan. Days Hotel-virkailijat ovat ystävällisiä, mutta piinaavan hidastempoisia. Minuutit viskovat unihiekkaa kasvoille. Vähän naurattaa. Lopulta kuitenkin selvillä ovat huonejaot, langattoman verkon tunnukset ja ruokailut. Sovimme yhdessä päivän ohjelmasta, sitten vuorossa on tirsat.
Saavumme hotellille aikaisin aamulla. Olo on kuin Andylla -85, matkakassa vyölaukussa leväten. Muu joukkue rahjustaa perässä vastaanottoaulaan. Days Hotel-virkailijat ovat ystävällisiä, mutta piinaavan hidastempoisia. Minuutit viskovat unihiekkaa kasvoille. Vähän naurattaa. Lopulta kuitenkin selvillä ovat huonejaot, langattoman verkon tunnukset ja ruokailut. Sovimme yhdessä päivän ohjelmasta, sitten vuorossa on tirsat.
Parin tunnin päästä suunnistamme Jarkon kanssa lähikauppaan. Autokanta on uusiutunut, kollega tietää kertoa. Uskon kerralla, vaikka muistutuksia tuleekin tasaisesti. Liukkaan liikennevirran ylittäminen on silti hurja suoritus. Tuntuu kuin paikalliset kaasuttaisivat kohti meidät nähdessään.
Yli kaksikymmentä litraa vettä ja muutama banaani lysähtää huoneen lattialle. Valmentajien ja urheilijoiden hätävara on hankittu, paljon monimutkaisempaan paikallisbasaarin valikoima ei taivu.
Joukkueen rekisteröinti hoituu kahteen valkkupekkaan. Jesus johtaa samaan aikaan joukkueen matkaravistelulle, määrätyn aikataulun mukaisesti. Päällekkäisyydet harmittavat hetken. Ilmoittautuminen sujuu mutkitta. Kahdeksan minuutin tehokkaan paperien vaihtelun ja rahanippujen plärinnän jälkeen kädessä on kisapassit. Tästä se lähtee. Mieli kohottuu, vaikka meno- ja paluumatkan luvattu kymmenminuuttinen venyy reiluun puoleen tuntiin. Mitä noista. Bussissa hoidellaan kansainvälisiä suhteita. Montenegron valmentajan kanssa päästiin lopulta selvyyteen ainoastaan siitä, että sää on peukku ylös, ja että he saavat valtiolta kymmenen kertaa vähemmän taateleita kuin me. Huonomminkin ovat keskustelut joskus menneet.
Loppuilta etenee turvallisen hotellisapuskan (spagettia jauhelihakastikkeella - 8e) ja laiskan leppoisen jutustelun polkua. Päivän virallisen osuuden päättää iltakokous. Asiat selviävät, vaikka huomenna onkin kiireinen päivä. Tarjottimelle asetellaan arpaa, Jennan punnitusta, avajaisia ja mitä kaikkea. Lopetan tilaisuuden joukkuehuutoon. Huomenna se vahvistuu, uskon niin.
Arpaa ei ole vielä heitetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti