Kasin kantturoissa Jouni letkuttelee ensimmäistä lämpöään. Toni huhkii hiljaisena mitsimiehenä. Miehet mutisevat hetken keskenään ja jatkavat sitten. Etujalkaa kiertäen ja tökkien. Vastakiertopotkua. Iiro pajattaa lattianrajasta monenkarvaisia lajiasioita. Nyökkäilen puolihölmönä ja seuraan poikain alkuverkkaista touhuilua. Etujalka vastaan. Lyhyet setit lähtevät terävästi. Takapotkutkin lennähtävät vauhdikkaasti keskelle keikkutyynyä. Nurkkasilmällä tutkailen Latvian edustajan liikehdintää. Kaveri vaikuttaa nopsalta, mutta voitettavalta. Kuuluttaja huudahtaa meidät liikkeelle. Sitten mennään. Lipsautan vielä pastillin kielelle. Myöhäisemmällä bussilla paikalle saapunut Suomisakki kiirehtii yläviitosia läpytellen katsomoon.
Jouni-huudot kaikuvat huiskan suhinan tahdittamana. Sinivalkoiset poskiliput liehuvat.
Edellinen matsi vilistää silmissä. Ajatukset rakentavat sotasuunnitelmia harmaan takaosiin. Kypärä kainaloon. Tuomari komentaa ottelijat keskelle. Sanon vielä jotain keveydestä, etujalasta ja jatkovalmiudesta. Jouni katsoo odottavasti. Mitä se nyt vielä odottaa? Kaikki on sanottu. Huomaan hammassuojakotelon kädessäni. Tosiaan. Krhm. Ojennan suojat. Nyt on valmista. Ottelu alkaa tarkkaillen, keveillä veiveillä kumpaankin suuntaan. Latvia nikkaa alaviistosta etunäpsäkän Jounin hyökkäykseen. 0-1. Takasuojassa on pieni vuoto. Se pitää tilkitä. Pidemmällä avauksella liikkeelle. Jatko vahvasti! Mölyän ohjeita. Vastus vatkaa toisen vastanäppärän. 0-2. Tauko. Arvioimme tilannetta yhdessä. Luotamme vahvempaan ykköseen ja jatkopaikkaan. Toinen erä jatkuu ensimmäisen kaltaisena. Nyt jalat liikkeelle ja jatkoja peliin! Ouuu! Jouni nakkaa pari mainiota takapotkua. Tilanne tiivistyy. Pisteitä tulee nihkeästi. Sitten tärähtää. Suomalainen räppää kevyen etujalan ja jatkaa takanostolla suoraan kärsään. Hahaa! Ei pisteitä!? Nostan kortin, Jouni nyökkää vahvistukseksi. Osuma on. Tilanne todentuu videolta pikselöitynäkin. Kortti menee kuitenkin rintataskuun. Mitämitä! Taistelu jatkuu. Juho huikkaa jotain koittamisen arvoista sivukorvaan. Ei onnistunut. Toisella tauolla sovitaan tiivistämisestä ja ratkaisurohkeudesta. Keveyttä ei saa unohtaa. Latvialainen enigma aukeaa erän alussa. Panssari tärähtää useamman magnitudin voimalla. Jouni tarjoilee lisukkeeksi karjahdusta. Piste. Asenne on voitontahtoinen, tilanteet vyöryvät Lahtisen laariin. Loviisalainen leijona ärjäisi karvan verran liian myöhään. Matsi päättyy 4-6 Kopjevsille. Hmph. Ensi kerralla rytmi pitää löytää aiemmin. Voitto on otettavissa. Viiltelevämpi analyysi jätetään myöhemmäksi. Nyt nuppihöyryä on liikaa. Vuorossa on jäähdyttely ja ravistelu. Laitan koutsin hatun sivuun näiden kisojen osalta. Muita tehtäviä kuitenkin riittää.
Joukkue saapuu lämpiöön. Nykypoppi pumputtaa bassovärähtelyä sakeaan ilmaan. Portugalin edustaja käy moikkailemassa, on kuulemma leirituttu monelle. Iiro loikoilee, mutta leukaperät eivät puheenjohtajalla lepäile. Siirryn katsomoon tarinan kiemurrellessa Thaimaan lomakaduille.
Odottelen Suvin matsia. Seuraan eri maiden urheilijoita, teen muistiinpanoja. Vielä on heti aikaa. Italia asettuu vastapeluriksi. Ajankuluksi teen pienen ennakkoarvion vihkooni. Lähden kauppaan. Leivänhankinnan jälkeen läpsäytän Suville kättä, samoin Jesúkselle. Verryttelyssä on hyvä tärinä. Alvaro hikoilee. Mikkosen takapotkuihin juokseminen ei ole pikkulasten puuhaa.
Ahtaudumme katsomoon, kolmoskentän tuntumaan. Roiskimme kannustajien kesken kepeää huumoria. Kentät pullistelevat huikeita otteluita. Nyt ne tulevat odottelutilasta. Suomi, Suomi!! Italia on pidempi. Kumarrus. Tarkkaa ottelua. Saapasmaa roikottaa ja pitää painetta. Suvin ote ei lipsu. Kumpikin kohottaa "läheltä piti" -potkut. Erän loppua kohti Mikkonen poimii pisteitä. 3-2. Etäisyyksiä vaan vielä lähemmäksi. Toinen erä. Suomalaisen liike terävöityy entisestään, saapastelijan roikut hän väistää sivuille. Rytmi vaihtuu nopeasti. 4-2. Italia koittaa rynnistystaktiikka, johon Suvi vastaa peruskohotuksella. Oiiii! 7-2. Trikolorikortti nousee uhmakkaana. Ei mene läpi. Viiksivalkku levittelee käsiään. Siitäs sait! Kolmas erä. Mikkosella on hyvä vauhti päällä. Roikut kaartuu edelleen helposti sivuille. Rytmin- ja suunnanvaihtoa Suvi huiskii eteenpäin lyönnillä, ylätökillä tai tuplilla. Sitten tulee kärkäs nokkaisu ylös. Oiiii! Vielä nenää viistävä takakierto perään. 12-3. Pari kaatumista saa tuomarin kjongokäden liikkeelle. 12-4. Nicolin polvet notkuvat. 12-5. Priip. Huiskut ja lippu liehuvat innokkaina. Suvi heilauttaa kättään takaisin, hymyileekin. Suomihuudot kaikuvat rytmikkäästi areenan seinistä.
Tungeksimme seuraavaan katsomopaikkaan. Suvin vastus, Sveitsin Bezzola, on kisarankingissa yhden pykälän suomalaista edellä. Tuomarit katoavat muovipenkeiltään viettämään lounashetkeä. Eihän niitä pitänyt tänään olla. Puolitoista tuntia. Puuuh. Odotellaan.
Parveilemme pihalle. Otetaan kuvia eilisen kisaajista. Kamera tilttaa. Ei otetakkaan. Istuskelen varjossa, muut nautiskelevat auringossa. Peruskuvio.
Palaan sisälle haistelemaan tauon päättymistä. Jouni rutistaa sipsitötteröä kouranpohjaan. Kättelen Venäjän Antonia, jutellaan tovi. Kotkov kyselee Suvista ja lähettää Sampolle terveisiä. Lupaan välittää moikut perille. Luikahdan penkkirivistöön, kohtuullisen epäergonomiseen asentoon. Katseeni toljottaa, kisaviikko painaa raskasta viittaa harteille. Mietiskelen niitä näitä. Jos Suvi voittaa, mitali on varma. Helppo nakki. Yhdeksän vuotta on vierähtänyt suomalaisten edellisestä pallipaikasta EM-kisoissa. Riikan muistot käväisevät takaraivossa. Semissä vastaan tikuttaa suurella varmuudella kroaatti, siitä tulee hankala ottelu. Zaninovic temmeltää kentällä juuri ennen Mikkosta. On sillä melkoinen vasurimiekka.
Suomi-Sveitsi alkaa. Edessäni on vastapuolen huutosakki älytaulutallentimineen. Matsi vaikuttaa tasaväkiseltä. Suvi kääntää asentoa avoimeksi. Bezzola leiskauttaa takadollyon. 1-0. Mikkonen kuittaa vastapotkulla. 1-1. Omasta lähdöstä 2-1. Wuppiduu! Toinen erä. Sveitsi varastaa pisteen. 2-2. Sinivalkoinen hyökkää, alppimaan tytär tökkää vastaan. 2-3. Nyt rennosti! Aavistus aavemaisuutta koivistoon! Rytmi vaihtuu, Suvi livauttaa takapotkun ylänäpyllä. 7-4. Bezzolalle lasketaan lukua. Jajajajaa, huutaa joukkueen madridilaissiipi! Kannustajien perät eivät pysy enää penkissä. Lucía ja Alvaro polttavat kameroidensa levytilaa. Kolmas erä. Huuto kovenee. Vastus niekkaa kypäränkulmaan. 7-7. Ryökäle napsauttaa vielä toisen perään. 7-8. Perkules! Plussaliput liehahtavat ärsyttävän riemukkaasti. Ottelun lopulla suomalainen näyttää, miten homma käy. Kohotus nopsajalalla. 10-8. Uuuuu! Sveitsitär yrittää kostaa, Suvi pysäyttää punavalkoisen hyökyaallon helposti. 14-9. Summeri pärähtää. Aaahhahhaa! Mitali Suomeen! Niin meni kuin pitikin. Tuntuu riemukkaan hyvälle. Väsymys ei paina pätkääkään. Peli ei ollut itsestäänselvyys, mutta Mikkonen teki juuri oikeat ratkaisut. Vilkaisen kaaviota. Seuraava taisto on tuota pikaa keskikentällä. Sieltä ottelut näkyvät suoratoistona kotiläppäreillekin. Hymy pyrkii poskilihoihin.
Otan taas muut maat syyniin. Britit hurjastelevat loputtomalla fysiikallaan. Moldova taiteilee mitalikierroksilla. Tyyli on miellyttävän viihdyttävä. Semifinaalissa Servet Tazegülia vastaan täyttyy varoitustili 23-21 johtotilanteessa. Pyh. Turkin hepokatti on ottanut äärimmäisen nihkeitä voittoja koko päivän. Hän on maansa ainoa finalisti tässä turnauksessa. Se on yllätys. Venäjän Gaunis leipoo käsillään kuvioita ilmaan. Ihme poppamies. Kaksipäisen kotkan kisaajat syöksyvät kaikkiin päivän neljään loppuotteluun. On ne hurjia.
Sitten käynnistyy odotettu välierä. Kroaatti on maailmanmestari. Huuuh. Iso Zeta varastaa heti kärkeen kaksi helppoa etupellistä. 0-2. Suville huidotaan varoitus. Toinenkin. 0-3. Ei hätää. Hereillä vaan, tarvitaan vain yksi tuutti reikälakkiin ja tilanne on tasan. Ramal nostaa kortin, mitähän miehellä on mielessä? Hakee ilmeisesti työnnöstä kjongoa. Tuomaristo ei helly, kortti lähti sinitakin taskuun. Vastustaja lyö. 0-4. Naiset tökkivät vuorotellen. 2-5. Jeeee! Nyt aukeaa! Zaninovic liimaa läheltä hyvin. Lantio kiinni ja kädet leveälle. Toinen erä. Rytminvaihtoa kaivataan. Suvi koittaa monelta kulmalta. Pisteet valuvat kuitenkin yksi kerrallaan kroaatin tilille. 2-7. Höh! Taas varoitus. 2-8. Maailmanmestarin takajalka rävähtää ketterästi. 2-9. Lyönti. 2-10. Jaksaa, jaksaa! Kolmas erä. Metakkadesibelit ovat tapissa. Katseet nielevät tilanteita toiveikkaina. Nyt! Nyt! Nyt ainakin! Liikettä ja sarjapotkintaa lisää, ja siitä vielä! Kroaatti hyörii kasikulmiossa helpon näköisesti, koukkaa pimeästä etutuikun pääsuojaan. 2-13. Suvi kuittaa varoituksen. 2-14. Keskustuomari pysäyttää ottelun piste-eron vuoksi. Minuutti ja 32 sekuntia jäi aikaa pelikelloon. Siinä se. Zaninovic on melkoinen kärppä. Jatkossa pitää olla nopeampi ja rohkeampi, jos tuon kannon aikoo kasketa. Äh ja plääh vaihtuvat nopeasti mielihyvän tunteisiin. Arvokisamitali on kuitenkin arvokisamitali, mahtava saavutus. Ensimmäinen laatuaan aikuisten EM-tasolta Suville. Tästä on hyvä jatkaa. Muidenkin.
Juttelemme kuppituoleilla yleisesti kisoista ja erikseen Suvin välieräottelusta. Pronssisankari ja Jesús saapuvat paikalle. Läpsyttelemme käsiä yhteen. Joukkueen jäsenet onnittelevat Suvia. Tarinointi tapahtumista jatkuu uusiutuen ja toistuen. Tunteiden sekamelska alleviivaa asioita. Äänenpainoissa on helpottuneisuutta, herkkää värinää ja vankkaa uskoa tulevaan. Olemme oikealla polulla. Seuraavissa EM-kisoissa Montreuxissa arvometallin määrä kasvaa. Se on luettavissa jokaisen olemuksesta.
Tauko.
Otamme virallisia joukkuekuvia eri kulmista ja ryhmityksillä. Nauramme. Pidämme yhteistilaisuuden läheisessä katukahvilassa. Vedän reissun yhteen, puhun kannustavia suoraan sisäpinnalta, korulauseita ei tarvita. Olympiavalmentaja säksättää siansaksaa käsiviittomien tukemana paikalliselle kyypparille. Pöytään tulee lammasta. Kajautamme vielä kerran Suomi-huudon. Hetken kuluttua istumme seuraamassa loppuotteluita. Suvi on alakerrassa, mitalistien rivissä, Suomen lipun kanssa. Vilkutamme ja huudamme.
Palkintojenjako. Joukkue tuulettaa, kun Suvi nousee pallille. Kokemus on ainutlaatuinen, joka kerta. Kiipeän majoitukseen suuntaavaan bussiin. Lähtöön on puoli tuntia. Ranskisten saavuttua kuski kieputtaa kaksikerroksisen portin läpi kadulle. Suuntana on hotelli. Pakkaan varusteet. Alakerrassa on jälkilöylyt. Taas bussiin. Osa jää odottelemaan myöhempää lähtöä. Toivotamme hyvät matkat. Lentokenttämuodollisuuksien jälkeen rahjustan koneeseen. Istanbuliin. Ryhmä zombiekävelee reppukyttyrät painavina. Jonotamme Helsingin koneeseen. Perhe on vastassa. Jälleentapaaminen on lämmin ja toivottu. Istahdan autoon. Ajamme kotiin. Vallattomia ajatuksia risteilee harmaassa. Virallinen kisa-analyysi on vielä edessä.
Silmissä kirveltää vielä Bakun aurinko ja hiekka. Nämä reissut ovat melkoisia toimintalomia. Antoisia mutta uuvuttavia. Reissu toistuu myöhemmin kesällä nuoremman väen kanssa. Toistan itselleni tämän olevan vasta alku. Vaikka hyppäsin jo liikkeellä puksuttavaan EM-joukkuejunaan, niin tunsin kuinka joukkue hitsautui yhteen. Se on voimakas tunne ja energianlähde.
Kotona tutkin jo Porin osanottajalistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti