Toinen kisapäivä. Aamu on hyvin samanlainen kuin eilenkin. Heräämme tosin puoli tuntia aiemmin. Istahdan aamupalalle seitsemältä. Toni, Jouni ja Iiro ovat jo paikalla. Juho tulee perässä vääntelypöytää ja lääkelaukkua kantaen. Otan jälleen kananmunan, mutta kaadan teet kokolattiamatolle ja pähkinät taskuun. Pitäisiköhän mennä takaisin petiin.
Areenalle saavumme hiukan ennen kahdeksaa. Toni ei turhia puhise, meno on varman verkkaista. Jouni treenauttaa veljeään. Ensin perusosumanaputtelua mitsiin, sitten hiostavan herättävää strategiasparria. Peli ja paketti vaikuttavat olevan kasassa. Ylävenkulat ja pistevarkaudetkin lähtevät helposti. Toni hyödyntää pimeitä kulmia. 182-senttinen ja 58-kiloinen nuorukainen on valmiina starttiin. Juonimme vielä hetken kolmeen pekkaan, sitten laitamme varusteet kasaan. Muu joukkue ilmestyy paikalle. Suomen lippuja maalaillaan poskiin. Kuljemme yläläpyviidakon läpi ottelupaikalle.
Alakerrassa hiljennytään entisestään, vaihdamme vain yksitavuisia sanoja. Homma on näpeissä, turhalle tankkaamiselle ei ole tässä kohtaa tilaa. Sinivalkohuiskat tervehtivät salin puolelle. Nyökkään takaisin. Tsong, Hong. Kumarrus. Muistutan vielä otteen pitämisestä, valikoidusti muustakin taktisesta ja psyykkisestä. Ei mitään monimutkaista. Juho istuu fysioterapeutin penkille. Alue on semiliukas, kuuluu kypärän suojista. Niin aina. Ensimmäinen erä on täynnä tarkkaa liikettä ja vuorovaihtoista tökkimistä. Yksi pääosuma poistuu Belgialta kortilla. Selvä huti, mitähän tuomarit oikein miettivät. Vastuksella on hämärän lötkö tyyli, siihen ei saa mennä mukaan. Oma rytmi, etäisyys ja taktiikka. Jaksaa, jaksaa! Polvi ylös ja painopiste eteenpäin! Hyvin Toni pitää otteen, vaikka välillä homma meneekin varovaiseksi. Jalat alkavat painaa kolmannessa erässä. Bensaleh käyttää tilan hyödyksi. Ottelu päättyy 4-16. Puh. Painostusvälähdyksiä pitää saada lisää, mutta mitään ei ole menetetty. Ensi kerralla tämä vastustaja laitetaan siltaan. Se on varma.
Juho ravistelee Tonin jalat, päälle nuori mies heiluttelee vielä kevyesti koipiaan. Lähden seuraamaan otteluita. Kannustusjoukkue on Tanjan alueen tuntumassa. Jarkko häärää edestakaisin kädet märkinä. Mies soittaa kuulemma Roosalle, joka on hotellilla vetämässä painoa alas. Vaakaan menee tänään myös Saina, joka muista poiketen on pitänyt huolta, ettei paino ei laske liian alas.
Käytävällä tapaan Turkin Ali Özenin. Vanha raskaan sarjan konkari. Jutellaan ohimennen. How are you. Nice to see you. Good luck. Sitten katsomoon. Moikkailu on kivaa, vaikka mitään syvällistä ei ehdikään keskustelemaan. En tiedä olisiko yhteistä asiaakaan.
Odotushuoneen verhon takaa ilmestyy kolmikko Tanja, Jarkko ja Juho. Askeleet ovat vakaita ja rauhallisia. Ryhmä nousee keskialueelle, korotettuun kahdeksankulmioon. Valot kuumottavat. Tanjalla on hyvä syke heti alussa. Liike näyttää herkältä. Ohjausottelun spesialisti vie serbiä maton reunoille. Vaikka honkkelimainen vastustaja on kymmenisen senttiä pidempi, niin turkulainen napauttaa jalkansa tilanteissa aina päälle. Peruspainetta vaan vielä lisää. Oiiii, mikä takakiertohaku Tanjalta! Upea suoritus, pari senttiä vajaa täysosuma. Tätä lisää. Tauolle mennään pisteittä. Toisessa erässä Tanja tiivistää rytmiä ja pitää rohkeammin painetta. Serbi räppää takapaalun vatsasuojaan. 0-1. "Mene, mene", kuuluu korvanjuuresta aksentilla. Jarkko viuhtoo jotain koutsinpenkiltä. Seuraa rohkeita kakkostilanteita. Vastus luikauttaa sähkösukkansa kypärän tietämille. 0-4. Samalla hän saa suomalaista takajalkaa vatsan seutuville. 1-4. Kolmas erä. Tanja tekee entistä avoimempia kokeiluja. Tilanteet vaihtuvat lennokkaasti. 1-5. 2-5. 2-6. Nopea puolenvaihto ja takakierto. Ohhhohhhooooo! 6-6! Vastavalkku nostaa kortin. Pisteet säilyvät. Tanja koittaa. 7-6. Kaksi takajalkaa eteenpäin, ei pisteitä. Serbi tuikkaa etujalalla. 7-7. Huh. Jännittää. Tekisi mieli ohjata, päädyn kuitenkin kannustamaan. Toistamiseen nopea puolenvaihto, nyt jatkona on napakka takapotku. Viisari värähtää, mutta ei tarpeeksi. Hmph. Äkkikuolemaan mennään. Ote on edelleen hyvä, samoin suojalinnoitus. Äkkiä Cujic roiskaisee petollisen näköisen kiertopotkun. Se oli siinä! Plääh. Suoritus saa innostumaan tappiosta huolimatta. Luottamus tulevaan menestykseen kasvaa. Marginaalit ovat pieniä, niiden kääntäminen omaksi eduksi tiukoissa otteluissa on seuraava kehitysaskel. Muillakin.
Arvioin otteluita ja pohdin menestyksen reseptiä. Jesúksella on suun täydeltä ajatuksia. Maiskuttelen niitäkin. Kyllä näistä vielä soppa saadaan. Alueet hiljenevät. Tauko. Turnauksen musiikkivastaava täräyttää potikat kaakkoon. Freestyler. Kuuntelen ylpeänä. Mietin pitäisikö oikein nousta seisomaan. Kävelen areenan ulkorappusille hengittämään raittiimpaa ilmaa. Roosa astelee hiljalleen bussista punnitukseen. Eurojytke paukkuu Iiron matkakaiuttimista, varmaan Jennan toimesta. Mölytoosan vieressä Saina keikuttaa itselleen selkäkrampin. Onneksi Juho päivystää lähellä. Nyt sitä Scooteria pienemmälle ennen kuin jotain sattuu, ajattelen.
Palaamme kuppituoleille. Juttelen päivän kisaajien kanssa analyyttisesti tunnelmista. Toteamme yhdessä uudestaan, että marginaalit ovat pieniä. Sanavirrassa on muitakin pulleita lohia. Videokamerat nielevät gigabittejä. Ottelijat huitovat jaloilla toisiaan.
Vaakakellarista kömpii tyytyväisiä hahmoja. Juomapullo ja ruokakassi on liimattuna lähes jokaisen käsipuoleen. Silmät tiiraavat vielä hetken otteluita. Hurrutamme yhdessä hotellille. Huomisen kaaviot ovat verkossa. Ruokavatien ääressä juonimme arvan tuotoksia. Iltapalaveri, joukkuehuuto ja huomisen taktiikkatoimet. Siinähän se, yksi kisapäivä.
Mietin marginaaleja. Nukahdan sivuhuomautuksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti