Kolmas kisapäivä. Kello on kahdeksan. Puhelinherätys kolaa unen rähmäkinoksiksi katseen nurkkiin. Olo on levollinen. Varttia vaille yhdeksän kerään aamupalaa lautaselle. Nuijamiesmalli toimii edelleen, se on muodostunut kisamatkaklassikoksi. Puolen tunnin kuluttua nousen bussiin. Saina ja Roosa istuvat keskittyneinä. Seuraavalla penkkirivillä Jenna ja Tanja tutkivat ottelulistoja. Käytävällä Jarkko ketkuttaa perälistoaan teinipopin tahtiin. Juho seuraa tilannetta ilmeettömänä aurinkolasiensa takaa. Tirskahdan. Takaosassa diskuteeraa ruotsalaisten iskuryhmä. Mitä lie mielessä. Olemme areenalla tuota pikaa. Nyt fysioterapeuttimmekin esittelee tanssiliikkeitään. Meno on hulvaton. Hyvä tuuli puhaltaa koko joukkueen läpi. Ikivanha lysmyinen Lada 1200 vinguttaa kumia edessämme. Useampaa hihityttää.
Kisapaikalla lämmittelypaikat ovat kortilla. Löydän kohtalaisen nurkan. Teemme valtauksen, jonka Juho ankkuroi hierontapöydällä. Päivän ottelijat seuraavat katsomossa alkukierroksia. Kaksi Lontoon olympiavoittajaa tahii peräkkäin. Arvioin suorituksia. Ensin esiintyy brittien Jade Jones. Ranskalainen vastustaja yläveivaa 6-0 johtoon. Ohhoh. Jones ei hämmenny tilanteesta. Hän tikkaa loputtomalla fysiikallaan koko ajan lähemmäksi. Taktiikka ei juurikaan muutu. Matsi päättyy britin voittoon 7-6. On se kylmäpäinen ja itsevarma. Seuraavaksi Milica Mandic takoo kahdessa erässä 12 pisteen eron vastukseensa. Azeri hyväksyy tappionsa nurkumatta.
Saina huikkaa lämppärialueelle. Teemme kevyen verryttelyn, mitsinaputtelut ja fiilissparrit. Jalka nakuttaa kepeästi, tuntuma on rento. Roosa tulee paikalle Jarkon kanssa. Sykkeet nousee. Hyvältä näyttää. Iiro vitsailee jotain nurkasta. Joku taitaa naurahtaakin. Odottelemme suomalaisten otteluiden alkamista. Teipit ja suojat ovat paikallaan. Juoksupoika rientää papereineen hiostamoon. Tiheässä ilmassa kajahtaa Finland! Sitten mennään. Roosa häviää Juhon ja Jarkon kanssa alakertaan (ottelunumero 116). Hetken kuluttua on Sainan vuoro (ottelunumero 117). Tuomarit tarkastavat varusteet ja siirrymme parrasvalojen puolelle. Roosan ottelu on alkamassa. Vastus on ennalta arvioituna alkuruoka turkulaiselle. Siltä se näyttääkin. Kylläpä Kypros jaksaa kaikesta huolimatta rynnistää. Huhhuh. Kolmas erä ja Roosan tilillä on neljä varoitusta. Nyt tarkasti! Jaksaa, jaksaa! Finskin jalat painaa, mutta eipä vastuskaan huido enää keveästi. 16-10. Pilavakis nostaa koutsinpenkiltä kortin. Ei haittaa. Suomen joukkueen ensimmäinen voitto Bakun EM-turnauksessa on faktaa. Aikuisten otteluarvokisojen ensikertalainen pokkasi itsensä toiselle kierrokselle. Huima suoritus! Tästä jatketaan, se on varma.
Saina hyppää lauteille. Tamperelainen kokeilee alustaa. Jalkapohjat pitää putsata, niin pito on parempi. Ilmeestä huokuu tasapainoinen itsevarmuus. Hyvä merkki. Ensimmäisen erän aikana pieni takapainoisuus varjostaa tilanteita. Venäläinen on aktiivinen laiskajalka. Hankala vastus. Kolmannessa erässä Sainan asenne muuttuu. Nyt kehässä on voittaja! Pelaan korttia, saan maatuskalta pääosuman pois. Keskusukko kävi kaksi kertaa kysymässä mitä oikein haluan. Invalid point from opponent. Ok. 5-7. Saina ottaa loppukirin. Viimeisellä sekunnilla, purskeen päätteeksi, suomalainen kohottaa. Hohooo! Nappiin meni! Pisteitä ei kuitenkaan ilmesty taululle. Mitämitämitä! Nostan korttia, mutta tuomarit ovat jo kasautuneet omatoimisesti. Sainalle lisätään kolme pistettä. 8-7. Voitto. Maistuu makealta. Koutsinselkämys on hiestä märkä. Lähdemme hymyillen jäähdyttelemään. Phivos Christou, ETU Magazinen päätoimittaja, ottaa kuvan. Saa nähdä pääsemmekö julkaisuun. Lämmittelyalueella Saina heiluttelee hapot jaloista, Juho viimeistelee homman kevyellä ravistelulla.
Haen kaupasta kymmenen sentin pullan. Väliin syöksen salamia. Pehmennän kokemusta paikallisella pullovedellä. Uudistun.
Toinen valmistautuminen. Roosa kohtaa Ruotsin Glasnovicin, Sainalla on vastassa Turkin menestynyt, 190-senttinen Aydin. Näkikö joku, mitä se teki? Ai se on se! Hyvä etujalka. Ok. Jalat täytyy pitää herkkänä. Kroppaa taakse. Suojat valmiina. Kakkonen ylös. Nyökkäilemme vakavina, mutta luottavaisina.
Roosa hikoilee vireen pintaan. Suomi huudettu. Turkulaiset kiiruhtavat tarkastukseen. Tsemppiläpyt. Käyn katsomassa kolmosalueen tilanteen. Sainan otteluun on vielä aikaa. Siellä menee Isle of Manin Cookin ja Italian tyyliparran rallatus. Tämä on taekwondoviihdettä! Katson vielä yhden tilanteen, kunnes vilahdan takaisin lämpiöön. Saina kurkkii suuntaani. On aika. Kevyt verryttely, terävyys esille. Varusteet on valmiina. Menemme vielä hetkeksi katsomaan Roosan ottelua.
Kumarrus. Ilmataistelu näyttää tasaiselta. Ruotsi saa kolme pistettä. Tsemiä nyt! Azeripoika kailottaa Finlandia. Pari erää jää näkemättä, pitää rientää. Tuomari heilauttaa metallinlukijaa. Toinen sinitakki läpivalaisee sukkamagneetit. Kaikki on ok. Panssari päälle. Odottelemme lähtövuoroa. Näytöllä pyörii meneillään olevat pelit. Suomi-Ruotsi 0-9. Äh. Mitenhän se on mennyt. Tasaista uskon olleen pisteistä huolimatta. Päätän katsoa ottelun internetistä peräkäteen. Astelemme alueelle. Juonimme viimeiset taktiikka-asemoinnit matkalla. Keskustuomari kutsuu.
Ottelu alkaa tarkkaillen. Vahva jalka edessä, pitkäkintun hyökkäykset pitää pysäyttää heti alkuun. 1-1. Huudan vihjeitä toinen polvi maassa alueen reunalla. Äkkiä takaisin, ettei tule varoitusta. En malta. Turkkilainen koivenketku löytää reitin Sainan kypärään. 1-4. Peerhana, ei osunut, ainakaan valkun näkökulmasta. Varmistan asian Juholta. Huudan Sainaa. Kortti ylös! Tuomari lähestyy vakavana, yritän nielaista takaisin. Ei onnistu. Pääosuma hyväksytään. Videolipare livahtaa oikeudenjakajan taskuun. Tuplaperhana. Tasainen matsi jatkuu. Suomalainen pitää etujalan ja liikkeen kevyenä. Tökkäys vastaan, lähelle, sivulle ja kohotus. Aahhahhaa! 4-4. Tauko. Juho heiluttaa Sainan reisiä rennommiksi. Tankkaan taktiikkaa ja huomioita, ei mitään monimutkaista. Toinen erä etenee mukavasti velloen. Huutelen prosessimuistutuksia. Terävä liike! Rentona. Nyt! Kakkospaikka! Taistelu jatkuu kiihtyvällä tahdilla loppupiippaukseen saakka. Ottelu päättyy Aydinin pistevoittoon 15-6. Tamperelainen antoi tiukan vastuksen. Turkkilainen on täysin voitettavissa tulevissa turnauksissa. Jälkihöyryt on positiivisia. Lämmittelyalueella käymme tilanteet kertaalleen läpi. Läpäytämme kämmenet yhteen. Saina jatkaa jäähdyttelyä. Vähän hyydyttää, vaikka adrenaliini virtaa vielä veressä.
Tutkailen matseja katsomosta. Muistikirja täyttyy entisestään. Tuoreita huippuja. Brittien tivolitaekwondo. Azerikolossin ylivoima. Paljon muutakin. Lähdemme hotellille. Ruokailemme. Toimii. Keskustelemme kisoista niitä näitä. Katson verkosta huomisen arvat. Jouni, joko tiedät vastuksen! Viereisestä pöydästä nyökätään. Latvia olisi tarjolla. Hyvä. Huoneessa käännän läppärin kannen auki. Finaalit alkavat. Kiirehdin yläkertaan kokoustiloihin. Osa joukkueesta on jo sovitusti paikalla. Katsomme otteluita, vain naisten matsit näytetään. Pöh. Ei voi mitään. Päätän selata loput Dartfishistä myöhemmin. Aloitan iltapalaverin. Ensin yhteenveto päivästä, päälle sopivasti kannustavaa ja tarkkasilmäistä arviointia. Tuoreet EM-viitoset Roosa ja Saina saavat ansaitsemansa aplodit. Kertaan huomisen aikataulun. Raikuva tsemppihuuto päättää tilaisuuden. Joku muistuttaa Tonin täyttäneen eilen kaksikymmentä. Taputamme päivänsankarille ja vitsailemme hetken aiheella. Lantustan nukkumaan. Mielessä on suomalaisten tulevat kierrokset. Suville kaavio tarjoaa kohtalaisen varmaa polkua välieriin. Maailmanmestari Kroatiaa vastaan ratkeaa mitalin väri. Tiukkaa tulee. Uni voittaa lopulta mestaruuden.
Ennen pimeyttä nukkumatti kuiskii korvaan: "Liikkeen pitää olla aisti, ei ulkoa opeteltu tekniikka." Niinhän se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti