Kello piristää seitsemältä, mutta suihku vasta herättää. Viesti puhelimesta tietää Iiron ja Juhon saapuneen. Apuvoimat tulevat tarpeeseen. Kerään päivän välineet ja lähden tervehtimään tutkaparia. Täydestä unesta kisabussiin kestää miehiltä vartin. Huh.
Matkalla viimeistelen aamiaisen: kananmuna, pähkinöitä ja muki teetä. Mmm. Ensimmäisessä kyydityksessä silmiään hieroo myös Jenna, Suvi, Jesús, Lucía ja Alvaro. Saavumme areenalle. Joukkio suuntaa suoraan lämmittelyalueelle varaamaan parhaita paikkoja. Treenitilan valtaus on yksi arvokisatoiminnan merkittävimpiä yksittäisiä toimia. Iiron kanssa luikahdamme katsomon puolelle. Tuijotamme hetken tyhjää salia, vaihdamme pari sanaa ja saan käteeni radiopuhelimet. Tästä se lähtee.
Jesús on vauhdissa. Apuvalmentajat ja Jenna saavat ohjeita. Äkkiä lällärilinjalta kohahtaa. Khhrrr, Kimi... are you there. Missä vaiheessa mies ehti jo kisapaikan toiselle puolelle? On se melkoinen hyrränpyörä. Ytimekkäät viestit lentävät hetken edestakaisin ja asioita toimitetaan. Sitten ranskikset keksivät saman linjan. Uiui. Hyppäämme suosiolla toiselle kanavalle.
Ottelumattoja rouhitaan pitäviksi. Homma starttaa kuitenkin väärällä koneella ja pesuohjelmalla. Lukuisia pukukäsiä viittoo kiihkeästi eri suuntiin. Tilanne seisahtuu, ja oikea masiina kärrätään paikalle. Potkinnan alku venähtää. Onneksi ei kuitenkaan tuntikaupalla.
Juuri ennen pelien käynnistymistä loppuremmi heilahtaa paikalle. Hymyjä ja läpyjä vaihdellaan, ja näköalavessoja päivitellään hetki. Es normal. Jennalla on hyvä lämpö. Kohta mennään. Fiilikset ovat kohollaan, myös Tanjalla ja Tonilla painonvedon viimeisistä herutuksista huolimatta.
Alakerran tarkastuspisteellä kohdataan brittivastus. Näyttää olevan puolisen päätä suomalaista pidempi. Se ei haittaa. Aistin rennon keskittyneisyyden läsnäolon. Merkki on hyvä. Jenna, Jesús ja Juho jatkavat kisa-alueelle. Riennämme Suvin kanssa eturivin kannustusjoukkoihin. Huiskat, liput ja rytmikkäät huudot ohjaavat ottelun alkuun.
Espoon hurjimus on ottelun päällä. Suitset käsissä jalka nousee brittivastuksen kypärään. 3-0. Hahaaa! Vastuksen valmentaja on kuitenkin hereillä, nostaa kortin ja tilanne tasoittuu. 3-3. Tilanne toistuu lähes samanlaisena. 6-3. Brittikoutsi kortittaa kärppänä. Ei osunut, toteaa videotarkastajakin. 3-3. Perhana. Ensimmäinen erä päättyy ja toinen alkaa. Ottelu on tasaväkinen, Jennalla on erinomainen vireystila. Taktiikkapaketti on kasassa, mutta löytyykö rytminvaihtoa riittävästi? Etutökkis kalahtaa panssarinkulmaan. 3-4. Vankka vastakiertopotku tasoittaa. 4-4. Katsomo huokailee ja huutaa. Kolmannen erän alussa tulee kaivattua rytmirikkoa ja rohkeutta. Innokkaasta tilanteesta seuraa pyllähdys ja varoitus. Vastus pyyhkäisee jalan pääsuojan kautta alas. Heeiiiii mitämitämitä! Jesús lennäyttää kortin. Insinöörit tutkivat tallennetta. Britille pisteen varoitus. 5-4. Siitä suivaantuneena kuningaskunnan edustaja innostuu rykimään yläveiviä. 5-7. Kun Jenna pohtii tilannetta, Booth pommittaa alapeltiin. 5-8. Jenna hyökkää, kumpikin osuu. 5-9. Sama uudestaan. 5-10. Aikaa on enää 30 sekuntia. Tapiolan tällääjä hakee aktiivisesti paikkaa. "Mene mene" korvissa soiden Jenna survoo lähelle ja ylös. Pimeältä puolelta 8-10. Ooooooo!, toteaa kannustusrivistö. Napsu perään. 9-10. Hohooo!, jatkaa huiskasakki. Kummankin kisaajan jalat painavat. Viimeisten sekuntien aikana Jenna hakee tasuria takajalkahyökkäyksellä. Britti nostaa koipensa vastaan. 9-11. Piiip, sanoo pelikello. Huuh. Se oli intensiivinen ja inspiroiva kokemus. Joukkue ja Jenna ovat tappiosta huolimatta innostuneita. "Kaikki on mahdollista", tuntuu jokainen toteavan itsekseen. Sen huomaa katseista ja eleistä. Tämä oli hyvä alku. Tarkempi analyysi ottelusta tehdään myöhemmin.
Päivä etenee kisoja seuratessa. Miesten hevarit ja kevarit takovat kohti arvometallia. Naisilla pienimmät ja puoli-isot ovat matolla. Näyt tarjoavat muutamia uusia oivalluksia ja tukun vanhojen koukkujen sovelluksia. Muistikirja täyttyy vauhdilla. Turnaus on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Moldova nappaa kultaa, samoin Valko-Venäjä, Ranska ja Sveitsi. Ei tätä olisi muutama vuosi sitten kukaan uskonut. Turkki, Espanja, ja muut kumppanit aloittavat varmaan vasta huomenna. Kenties raha ramaisee, kuka tietää.
Days Hotelille palatessa olo aika valmis. Vuorossa on vielä joukkueen iltaistunto, annamme aplodit Jennalle ja kertaamme kokemukset. Puhun hetken kannustavasti valmennuksesta, sitten kuuntelemme Jesústa, Jarkkoa ja Iiroa. Jokaisella on muutama merkityksellinen sana. Loppuhuuto kaikuu ylpeänä. Siirryn toiseen huoneeseen arvioimaan Lahtisten kanssa Tonin huomista vastustajaa. Juoni on selkeä. Jarkko ja Tanja tekevät viereisessä huoneessa askelmerkit Serbian pään menoksi. Sängyn syvästä katson vielä pari matsia Dartfishistä ja naputan hetken tekstiä. On huominen.
"Voitontahto ui verenkierrossa", käy mielessä kun nukahdan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti