Loviisastelua peräkäteen

Voitto Suomalaisen muistio 16032013
(satunnaista sanaverryttelyä ottelumaton reunalta)

Vallattomilla ajatuksilla on tapana synnyttää kisapäivänä vahvavartaloisia jälkeläisiä. Ne saattavat olla mitaltaan hieman vajaita, mutta niiden lapsenmuoto on usein viehättävä. Tuoreudestaan huolimatta nämä pohdinnat eivät ole uusia, ehkä vain paremmin jäsenneltyjä ja moniulotteisempia kuin aikaisemmat. Putkistossa ne ovat kiertäneet kuitenkin jo pitkään. Ruosteen maun välttämiseksi on hanoja väännettävä auki.

Voitto Suomalainen
Loviisan taekwondokarnevaali on suomalainen klassikkotapahtuma. Liigakauden keväthanki yleensä herättää viimeisetkin hogukarhut talviuniltaan. Tänäkin vuonna yli 200 innokasta asetteli reikähattua päähänsä liikuntahallin tutuissa nurkissa. Mitä tunnelmia se herätti tovereiden harmaassa?

Tuomas
Mielessä kävi kieltämättä vilkkaan, arvionjämää nykyhetkestä ja välähdyksiä tulevasta. Vanhemmat mestarit sutivat välillä melkoisen paksulla siveltimellä. Ottelun poljento vaikutti kulmikkaalta, vaikka koipirattaat pyörivätkin ajoittain ponnekkaasti. Herkkyyden ja älyn käppyrä tuntui sinkoilevan eri etäisyydellä origosta kuin fysiikan vastaava.

Voitto Suomalainen
Pienen nuhaisuuden ymmärtää, onhan menossa flunssakausi ja edessä on pitkä savotta ennen arvokisauittoja. Uskon että Belgiassa ja Nurmijärvellä askelmerkit alkavat jo täsmäämään paremmin. Juonikkuus, sähäkkyys ja itsevarmuus pitää vain ravistella kunnolla esille. Olihan siellä palamaton mitalta vinhan näyttäviäkin suorituksia. Kun pelikirja on päntätty, pitää mukavuusalueen reunoja välillä uskaltaa myös taivuttaa. Sen jälkeen kehitys ja menestys on väistämätöntä.

Jalo
Voitto puki ajatuksentorsoni marmorisanoin. Mitä se Tuomas siinä taas oikein posmottaa ja pingottaa? Mielestäni Katja Derbeneva näytti olevan jo valmiina kansainvälisten koitosten mitalipallille. Painoluokkaan sopiva liike, oivallus ja fysiikka sekoittuivat pitkänhuiskeassa viilipytyssä erinomaisesti. Vastustajilla on jatkossa pitkä hiki otsalla, jos aikovat Turun nukuttajan päihittää. Myös Raina Leetbergin rouhea paluuottelu oli viihdyttävää seurattavaa. Rakeisuuden hioutuessa näemme varmasti vielä mielenkiintoisia kohtaamisia näiden kahden naisen välillä. Mieleen jäivät vakaasti Lotta Linnan kevyen itsevarmat voitot nostopotkuineen, ja Roosa Närhen lämminhenkinen ottelu Derbenevaa vastaan.

Miesten puolella Loviisan pistenapostelija, Lahtisen Sami, oli herkässä vireessä. Lahtisen etäisyysaisti ja tekniikan rentous on inspiroivaa seurattavaa. Toivottavasti miehen fysiikka kestää myös kansainväliset koitokset. Edessä voi olla kaikkien aikojen kausi. Muitakin ukonvääriä kelpasi seurata. Eskandari oli nousukunnossa, Nurisalon klaani veti perusvarmaa kumuraa ja Osmo Ulmala oli tietysti luku sinänsä. Vaikka Porvoon luusahan jalka painoi ajoittain kuin kivimiehellä, ei palo katseessa sammunut missään vaiheessa. Ulmalan hopeamitali oli kisojen suurimpia temppuja.

Junioreissa ja kadeteissakin oli maukkaita suorituksia. Erityisesti mieleen jäivät Vilja Aallon ja Noora Rannikon rennon pelkäämättömät otteet kadettityttöjen alle 44-kilon tasokkaassa sarjassa. Vaikka painoluokan ennakkosuosikit ottelivatkin hartiat hieman liian lähellä korvia, antoi touhu lupauksia tulevasta. Mustakantiseen muistikirjaan kirjautui edellisten lisäksi useampikin kepeän reipas junioriottelija.

Turnaus oli ennen kaikkea viihdyttävä. Tämän jälkeen on kiinnostavaa seurata jatkokautta aina PM-turnaukseen ja arvokisoihin saakka.

Tuomas
Saas nähdä, mitä huominen tuo. Belgiassa voi sattua monelle rosvosektori heti ensimmäisellä pyöräytyksellä,  jos ei suoritukset näistä kohene. Siellä on huhun mukaan vahvajalkaista sakkia tarjoilemassa sähkösukkahoitoa Suomi-neidon koplalle.

Voitto Suomalainen
Lopetas nyt se perusteeton vihtapöksyn sumuttaminen seinälle. Sen verran tavasin listoja jo ennalta, että turnaus on oikein sopiva seuraava askel useammallekin kisaan lähtevälle. Itse asiassa monelle on tarjolla mahdollisuus jopa mitalikierroksille. Toivottavasti nuoret kotkat uskaltavat kokeilla siipiään rohkeasti kotipesän ulkopuolellakin.

Aslak Mäystin (sivuhuuto alueelta 1)
Tuomarhuhmarointhi oli monensorthista. Vakhaamphaa ja tarkhaa näkhyi runsaasthi. Sithen toisaaltha muuthama hanthiratkhaisukin. Ykskhin Lahthinen lennätethin pihalle ihan syythä suotha. Kylhä se van ninh on, ethä vitheorätninkhi pithäis mukhan saadha kiirhen vilkhaa. Olis samalha niilhe penkhillä isthuville korthinvilkuthelijoillekhin satthuva virkha.

Ja juomhanojenthajille jokhu istuntho tahi kouluthus siithä, kuka mihnäkhin sarjaan tohtii laithaa. Jokhu siinhä on vikhaan kytkethy, kon vilkhureet ei meinaa riithää. Siinhä on liithon porhoille pohinnan paikha. Muuthen kokhoonajo oli poroukhon mielheen.

Aatos (sivuhuuto alueelta 2)
Sitä vaan aina mieli kevenee, kun seuraa kevätvasikoiden riemustelua palamattohaassa. Samalla tulee pohdittua valmentamisen pihvilihoja. Kyllä se vaan niin on, että painopisteen siirtäminen aktiiviseen pelivalmennukseen ja simulaatioharjoitteisiin nostaisi suomalaista kansainvälisen tason suorituskykyä huomattavasti. Otteluymmärrystä etäännyttävälle segmenttiharjoittelulle pitää antaa sen ansaitsema painoarvo. Parhaimmillaan pelivalmennus on monen, vielä osittain kypsymisasteella olevan asian yhteissumma. Pelivalmennuksen pitää olla mukana harjoittelussa alkuvaiheesta saakka. Kokonaisuuksien oivaltaminen, eri osa-alueiden vuoropuhelu, purskerakenteen ja kehäpuheen sisäistäminen vaatii pitkän, tasaisen lämmön. Valmentautuminen jää muuten keskeltä raa'aksi ja reunamilta kuivaksi.

Tämä vaatii tuekseen vankkajalkaisen järjestelmän. Tarvitaan lisäksi aitoa dialogin kuullotusta liiton valmennuskärjen, keskusten ja ruohonjuuritoiminnan välillä. Maajoukkuehan on kehittymisen ponkkulauta eikä esterata.

Kraana tiputtaa vielä epärytmisesti ja ajatusten lapsenkasvot ovat rustoiset. Persoonalliset piirteet niissä on jo tosin nähtävissä. Taitaa siellä poskipyörylöiden välissä näkyä jotain hymynkyhnyksikin tulkittavaa. Pitää muistaa hymyillä takaisin.