Edelleen Voiton päässä
Ajatus huohotti eteenpäin, ontuen toista jalkaansa. Vain jonkun tuuman päässä loikki hullunkurinen sana, halkoen aluskasvillisuuden hämärää virnuillen. Se oli reunoiltaan irrallinen ja häilyvä, kuin ulkoa opeteltu fraasi joka sulautuu liukuen ympäröivän merkityksettömyyden pimeyteen.
Sitten sana katosi, ja oivalluksen hetkellä astui ajatuskin loukkuun. Painoton tila pyöritti hyrränä suuntavaiston sekaisin. Järjen mukaan kuitenkin jossain alhaalla, kaukana, loisti kirkas valo. Sen edessä leijui kevyenä tumma hahmo, sanan varjo. Valo koostui monimutkaisista, sulavista ja loputtomasti muuttuvista värillisistä kuvioista. Ajatus käsitti pudonneensa mielikuvan kaleidoskooppiin. Lopulta saneen muoto yhtyi alati elävään, kipeänhehkuiseen massaan. Välinpitämättömyys ja Uupumus tarttuivat äkisti mietteen syihin ja alkoivat vedellä niitä eri suuntiin, kirkuen samalla toisilleen...
Jing! - Jang!
Dif! - Tongi!
Tong! - Milki!
Tuut! - Säki!
Tittelityy! - Tittelitom!
BOING!!!
Ikuisuudelta tuntunut riuhdonta päättyi aatoksen mätkähtäessä elottomana paperimolskille. Joku suttasi välittömästi paksun musteviivan höyryävän ruumiin ympärille. Kuolinsyyn tutkijan mielestä se muistutti hevosta. Hiestä uupunut verbi sai luvan testata vielä subjektikengitystään.
- Öhrr, köhh, köhg, ajatus alkoi taas rientää.
Vihdoin maalissa
Mäystin, Pitkä ja Virén tuijottivat Suomalaista, mulkaisten ajoittain toisiaan. Patikka hotellihuoneilta illalliselle oli hämmentävä. Valmentaja mutisi silmät viiruina koko matkan jotain, mistä kukaan ei aivan saanut selvää. Irtolaisina kielenpihalta honkkelehti maajoukkueita, keskuksia ja menestyksen tekijöitä. Välillä suupielestä sukelsi muutama sana saksaa, espanjaa, ruotsia tai koreaa. Vasta kabinetin ovella Suomalainen pysähtyi ja reväytti silmänsä auki.
- Ainniinjooo!, kajautti Voitto stemmassa saranoiden kanssa, kvartetin astuessa juhlatilan puolelle.
Päät pyörähtelivät ympäri klubia. Katseenkuura pehmeni nopeasti kevyeksi hymynriitteeksi kutsuvieraiden tunnistaessa vastatulleet. Tutunnyökät kompuroivat moneen suuntaan.
- Täälhän on kaikhi linthaanastuthut jat muuthama vasthakurothukin, muikersi Aslak Mäystin laskiessaan seurakuntaa.
- Nih o!, vankensi Eka Pitkä kannan.
Huulio Virén heilautti omenatervehdyksen Pädimiehelle, joka ei hetkeksikään irrottanut otetta lautastietokoneensa kameranapilta. Voitto Suomalainen oli ennättänyt jo kiivaaseen keskusteluun Tuomaan, Elvispukuisen sähkömiehen, Valkoisen Velhon ja Antropologi Lokin kanssa.
- ...Aatos, Jalo, Kunkunjatke, Valmentajatroikka, Inka P., Sparrikaveri, Pirkanmaan ohenevatukkaiset herrasmiehet, Hogumies ja Tiit Sagim. Kevätkauden rosteri on kokonaisuudessaan paikalla. Hyvä, Siisak siis!, totesi Köpi Kallio, komearaaminen paratuomari pääkaupunkiseudulta.
Avauspuheenvuoron jälkeen Voitto Suomalainen siirtyi buffetin luokse. Kädet täynnä Amerikan herkkuja hän alkoi piipittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti