Eihän tuo ole kovinkaan syvä kosteikko, mutta leveyttä siinä riittää ja ajoittaista mutapohjaa, mietti Voitto Suomalainen uittaessaan katsetta etäisesti tutussa lampimaisemassa. Viereisen rannan tyyni karkasi lukemattomiin pieniin katveisiin remakoivien uimakoululaisten saapuessa. Valmentajan mielenkiinto perhosteli monenkirjavaan laumaan. Joku tanssitti jo varpaitaan pintajännityksen parketilla, toinen harppoi holtittomasti pärskytellen kohti kaislikkoa. Etualalla kroolattiin oppikirjatyylillä, taaempana napaan yltänyt vesiraja nosti hartialinjan korvanlerppuun. Kuivan puolelta, pyyhkeiden luota, huudeltiin loputtoman kiihkeitä neuvoja polskinnan suuntaan. Osa opastajista oli nilkan mitalta pinnan alla. Lämmin vesi kietoi hetkeksi pienen elonkehän piiriinsä. Lopulta illanviitan liepeet hoputtivat kosketuksellaan ryhmän froteen ja pannarien ääreen. Kotimatkalla karttuneet taidot, kommellukset ja kaskuttelu kohottivat elämyksen kokonaispottia.
Voitto Suomalainen nautti näkemästään. Hän antoi sormiensa tarpoa kenkäpuhelimen kuluneinta näppäinpolkua. Älykäisen tuutatessa varattua valmentaja viipaloi vielä uimataitoa, miten se vaatii älyä, oivallusta ja yhteistyötä. Suomalainen pyöräytti kansan autonsa kohti maisemaa, seuraava lampi olisi kartan mukaan melko lähellä. On kiinnostavaa nähdä miten vesi kelluttaa siellä, ratinkääntäjä myhäili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti