Melkoista sorinaa

- Miten sen syylärinkin piti juuri nyt laueta. Kulkupelihän on vasta reilu kolmekymppinen. Kaikenlaista harmia sitä mahtuu automiehen päiviin. Juna on tupattu täyteen kuin suojat treenikassiin, hajukin täsmää. Ei tämä ole meikäläisen hommia, perhana vieköön.

Aatos puhisi vinyylipenkillä aamunkireänä. Corolla seisoi kotiparkissa höyryävänä ja kahvi teryleeneillä. Töihin piti ehtiä. Eiliset kisatulokset rassasivat pyknikon mieltä ja kutkuttelihan siellä tämänpäiväisetkin.

- Lahtisen Samin ensimmäinen ottelu innosti huutokannustukseen saakka. Siinä oli maltti, itseluottamus ja nopeat oivallukset kohdillaan. Unkarin Kazinczy ei tiennyt missä gulassikioskilla on, kun tuomari keskeytti piste-eron vuoksi ottelun.
- Britin kanssa Loviisan Suurvisiirillä alkoi hiukan suojat vuotaa. Harveyn rytminmuutokset ja nopeus oli myrkkyä odottavalle. Kun Sami sitten ottelun loppupäässä alkoi rohkeasti itse avaamaan peliä, oli puntit aika tasan. Ensi kertaan, Michael, ensi kertaan.

- Päivän toinen Lahtinen näytti jännittävän otteluaan. Paino putosi vankasti takajalalle ja lähdöt olivat usein puristettuja ykkösiä. Nopean aggressiivinen vastus sai helposti tunnusluvun pistetilille. Ranskalainen oli joka tapauksessa ennalta pohdittua hankalampi vastus, joten Jounin arvokisakaste oli jämäkkä. Aamunkoiton pilkahdus ottelussa kuitenkin oli, etenkin kolmannessa erässä. Tästä veljessarjasta kuullaan vielä.

- Sitten oli Saina Savage. Sopeutuminen vastustajan aggressiiviseen nopeuteen vaikuttaa olevan tamperelaiselle hankalaa, niin tässäkin ottelussa. Pelirohkeus ja tyyli oli uuden Sainan kaltaista, kansainvälistä ja viihdyttävää. Muuntautumiskykyä pitää vielä hioa, tai sitten pyrkiä vahvempaan ottelunohjaukseen.

Mielessä pyöri ajatus Tuomaalle soittamisesta, se kun yleensä selkeyttää Aatosta.

- Eihän tässä kuhinassa voi edes soittaa, saati jutella rauhassa. Myöhässäkin ollaan. Ajatukset surraa kuin Tazegul juniorivuosinaan.

Miehen katse vaelsi rauhattomana, autoillessa on helpompi keskittyä. Yllättäen keskustelu etuoikealta tavoitti korvanreunan, herättäen mielenkiinnon siemenen. Kaksi keski-ikäistä, hieman ohuttukkaista miestä istui vierekkäin. Tamperetta laskettelivat letkeästi.

- …mikähän sen Kostiaisen kunto mahtaa olla, onko kunnolla reenannukkaan!
- Näin on, Nurmijärvellähän sillä jalat tahmasi kuin Möljän lattia loppuillasta konsanaan. Lohjan Pankkiirin dollarit on aina välillä kokeneet pienen inflaation arvokisoissa.
- Rennompi kaveri oli kuitenkin kuin aikoihin, hymyilikin. Mää uskon että se saattaa ratkaista Kostiaiselle parhaan EM-tuloksen ikinä. Arvonta näytti ainakin siltä, että ny on iskun paikka. Siinä saattaa nimittäin vastustajan pipa lentää.
- Juu, ans kattoo. Jos vaan ottelee omiaan, eikä koita mitään ulkomaan systeemiä. Painetta kattilaan ja tarkkaa liikettä.
- Kyä näi o…

Aatoksen keskittyminen ei riittänyt pidempään. Surina alkoi taas, ja katseen kerkeily. Toinen keskustelu tarttui kuitenkin korvanvaappuun. Takakulmassa kaksi nuorta tyttöä kihersi keskenään.

- …kuinka se Simo onkin aina niinku niin vakavailmeinen, vaikka suoritukset on parantuneet keväällä kohisten.
- Hän varmaan vaan on sellainen, hih, mutta hyvä että on keventänyt asentoaan, ja saanut itseluottamustakin. Tekniikka ja fysiikkahan Simolla on mieletöntä, niinku ihan huippua.
- Hih, joo. Toivottavasti saa siihen taktiikkapuoleen hyvän vuoropuhelun sopivan valkun kanssa. Tikapuihin tulee lisäpuolia, kun kiipeää kohti mitalitasannetta.
- Saas nähdä saako mitalia kuitenkaan vielä. 
- En mäkään ehkä siihen vielä näissä kisoissa usko. Kiva sitä on silti katsoa, hih.

Juna pysähtyi pääteasemalle. Aatos hyrisi tyytyväisenä itsekseen, käsi pikkutakin taskussa.

- Mitähän nuokin tietävät. Kostiainen saa tänään mitalin, huh hah, ja Simo komean arvokisakasteen. Hyvä päivä tulee, sanon minä, hyvä päivä.