Tästä piti ensin tulla pitkä ja kuivakka näkemys ottelutaekwondon pelivalmennuksesta. Luontevampaa on kuitenkin lähestyä aihetta muutamassa erillisessä blogimerkinnässä. Ensimmäinen osa pitää sisällään ainoastaan perusasetelman ja keskeiset käsitteet. Tulevissa teksteissä osa-alueita siivutetaan tarkemmin.
Ottelutaekwondon kilpailusuoritus on luonteeltaan peli, reaktiivinen prosessi. Tämän lähtökohdan oivaltaminen ja ymmärtäminen toimii perustana urheilijan optimaaliselle kehittymiselle ja menestymiselle. Parhaimmillaan pelivalmentaminen muodostaa otteluharjoittelun selkärangan kaikilla tasoilla. Se on tärkeimpiä päivittäisharjoittelun nimittäjiä aina aloittelijasta huippu-urheilijaksi saakka.
Ennen kuin täysipainoinen pelivalmentaminen on mahdollista, pitää valmentajan jäsentää lajisuorituksesta selkeä taktis-teknis-fyysinen rakennemalli, määrittää otteluprosessi yksityiskohtaisesti ja kehittää näiden avulla itselleen luonteva, kokonaisvaltainen ajatusmalli. Käytännön pelivalmentaminen syntyy ainoastaan viitseliäästä ajatustyöstä ja sen pilkuntarkasta toteuttamisesta. Lopputuloksena urheilijalle syntyy menestymiseen tarvittava yksilöllinen ottelullinen identiteetti.
Keskeiset käsitteet
Pelivalmennus koostuu muutamasta perusasiasta. Osa asioista toistuu, reaktiivisesti muuntuen, läpi koko ottelutapahtuman. Tämä toistojatkumo muodostaa otteluprosessin.
Otteluprosessin tärkeimmät käsitteet ovat kehäpuhe, vastusanalyysi ja purskemalli. Ne toimivat tiiviissä keskinäisessä vuoropuhelussa ja ovat hyvin yksilöllisiä. Jokaista osaa pitää harjoitella yhdessä ja erikseen, ja luoda kokonaisuudesta luonnollinen tapa toimia jokaisessa harjoitteessa, harjoituksessa ja ottelutapahtumassa.
Otteluprosessin sulavan toteutumisen kannalta tärkeintä on yhdistää pelivalmennus jokapäiväiseen harjoitukselliseen kehikkoon.
Seuraavassa blogimerkinnässä käsitellään kehäpuhetta, vastusanalyysiä ja purskemallia tarkemmin.
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
324:n kiersiö
Pysäköinninvalvoja raapusti unista lappua. Siinä torkkui:
Ilta valutti luomiaan.
Jonossa kumijaloin se täytti kaikki julkiset aistit.
Takapenkin äänipäistä kumpikin muisti Jessen.
Paras tyyppi koskaan, sekoillen aina, sekaisin kaikesta.
Aito ja juurevakin saatana, tukkihumalassa lukki jumalansa komeroon,
kun pahoinpiteli perkele vasaralla perheensä.
Ysäriltä takarivi ei muistanut mitään,
paitsi Jesse pääkaupungit ja muut.
Vuosituhannen vaihteessa Jesse muutti tammiseen yksiöön Malmille.
Äänet hiljenivät hetkeksi, kunnes korkki kohtasi taas kannan.
Kostea polku piti pinnalla, tämän päivän ja huomisenkin, matkalla koskeen.
Jesselle, niin Jessekin olisi sen halunnut.
Muistojuhla jatkuu kolmattatoista vuotta.
Mitä muisteltiin, kun luomet uivat poskilla.
Pysäköinninvalvoja nukkui sinisellä konepellillä. Teksti valui omaan taskuun.
Ilta valutti luomiaan.
Jonossa kumijaloin se täytti kaikki julkiset aistit.
Takapenkin äänipäistä kumpikin muisti Jessen.
Paras tyyppi koskaan, sekoillen aina, sekaisin kaikesta.
Aito ja juurevakin saatana, tukkihumalassa lukki jumalansa komeroon,
kun pahoinpiteli perkele vasaralla perheensä.
Ysäriltä takarivi ei muistanut mitään,
paitsi Jesse pääkaupungit ja muut.
Vuosituhannen vaihteessa Jesse muutti tammiseen yksiöön Malmille.
Äänet hiljenivät hetkeksi, kunnes korkki kohtasi taas kannan.
Kostea polku piti pinnalla, tämän päivän ja huomisenkin, matkalla koskeen.
Jesselle, niin Jessekin olisi sen halunnut.
Muistojuhla jatkuu kolmattatoista vuotta.
Mitä muisteltiin, kun luomet uivat poskilla.
Pysäköinninvalvoja nukkui sinisellä konepellillä. Teksti valui omaan taskuun.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Hei, me hikoillaan
Karusta maasta ponnisti pieni ja kieroon kouristunut tammi. Sen harvassa lehvästössä kuhisi sitkeän omalaatuinen fauna. Muun eliöstön joukossa, vaappuvilla ja narisevilla oksilla, istuskeli arviolta kymmenentuhatta uskollista varista. Vaikka vieressä kasvoi paksurunkoisia ja hedelmällisiä puita, eivät harmaapukuiset raakkujat jättäneet kotilehtoaan. Sen tuttu epävakaus rauhoitti siivekkäitä.
Neljä tikkujalkaa pohti tuntemuksiaan ja viimeaikaisia tapahtumia hieman muista erillään.
Nariseva varis:
Etelän muuttolinnun mainoslaulu on soinut heleän loputtomana koko kevään. Lausannessa kirjosiipi sai sitten nokkaansa selkein pistein heti ensilennolla. Eipä tuotakaan olisi ennalta osannut arvata. Kotipuun pikkukisoissahan tipu räpytteli vastustajilleen kunnon sulkasatoja. Olisiko jännitys vienyt terän?
Viileä varis:
Sirkuttajan olemuksessa on vielä paksua talvitalia. Muutama rivakka lehautus ennen Meksikoa, ja koipirattaat pyörivät taas liukkaasti. Tärkeimpiin koitoksiin on vielä matkaa.
Nokinokka:
Ensi vuonna viimeistään pitää olla jo sulat suittuna. Menestyminen ei tule olemaan helppoa silloinkaan, muuallakin harjoitellaan kuulemma täyttä hönkää. Onneksi rahalla saa ja myötätuulella pääsee.
Virallinen varis:
Kraak.
Nariseva varis:
Sinulla se on sana hallussa. Mitäs mieltä siipiniekat maajoukkue- ja arvokisavalinnoista? Siinä on taas yläoksien kaverit saaneet melkoisen härvelin aikaiseksi. On se kumma miten myötäinen käännetään puolipakolla vastatuuleksi.
Virallinen varis:
Siellä on jokainen lintu, jonka kuuluu joukkueissa ollakin. Luepas ne ohjeet ja kriteerit oikein tarkkaan, niin homma on selkeä. Turha siitä on naputtaa, jos ei ymmärrä. Silloin pitää kysyä. Valintaporukoissa on kovan luokan tietäjiä. Kraak.
Nokinokka:
Eihän siitä kriteeriryteiköstä näe läpi, vaikka kuinka tiiraisi. Touhutaan yhtä, sählätään toista ja lopuksi raakutaan vielä puskissa kolmatta. Melkoinen ampuhaukka ja hirviöhuuhkaja, etten paremmin sano. Oksia pitäisi nokkia reilusti harvemmaksi. Yhteislaululla kuulutaan paremmin, tästä ei sen sijaan tule kuin sekavaa kieuntaa.
Nariseva varis:
Etelän muuttolinnun mainoslaulu on soinut heleän loputtomana koko kevään. Lausannessa kirjosiipi sai sitten nokkaansa selkein pistein heti ensilennolla. Eipä tuotakaan olisi ennalta osannut arvata. Kotipuun pikkukisoissahan tipu räpytteli vastustajilleen kunnon sulkasatoja. Olisiko jännitys vienyt terän?
Viileä varis:
Sirkuttajan olemuksessa on vielä paksua talvitalia. Muutama rivakka lehautus ennen Meksikoa, ja koipirattaat pyörivät taas liukkaasti. Tärkeimpiin koitoksiin on vielä matkaa.
Nokinokka:
Ensi vuonna viimeistään pitää olla jo sulat suittuna. Menestyminen ei tule olemaan helppoa silloinkaan, muuallakin harjoitellaan kuulemma täyttä hönkää. Onneksi rahalla saa ja myötätuulella pääsee.
Virallinen varis:
Kraak.
Nariseva varis:
Sinulla se on sana hallussa. Mitäs mieltä siipiniekat maajoukkue- ja arvokisavalinnoista? Siinä on taas yläoksien kaverit saaneet melkoisen härvelin aikaiseksi. On se kumma miten myötäinen käännetään puolipakolla vastatuuleksi.
Virallinen varis:
Siellä on jokainen lintu, jonka kuuluu joukkueissa ollakin. Luepas ne ohjeet ja kriteerit oikein tarkkaan, niin homma on selkeä. Turha siitä on naputtaa, jos ei ymmärrä. Silloin pitää kysyä. Valintaporukoissa on kovan luokan tietäjiä. Kraak.
Nokinokka:
Eihän siitä kriteeriryteiköstä näe läpi, vaikka kuinka tiiraisi. Touhutaan yhtä, sählätään toista ja lopuksi raakutaan vielä puskissa kolmatta. Melkoinen ampuhaukka ja hirviöhuuhkaja, etten paremmin sano. Oksia pitäisi nokkia reilusti harvemmaksi. Yhteislaululla kuulutaan paremmin, tästä ei sen sijaan tule kuin sekavaa kieuntaa.
Viileä varis:
Siellä on kova joukkue lähdössä sinne ja tänne. Vaikka Meksikossa otteleekin vain pari toipilasta, niin taustahämmentäjiä on ainakin tiheä parvi. Räpiköinti tulee varmasti olemaan melkoinen. Mitaleista en kuitenkaan tiedä. Kivoja kokemuksia koko porukka kerää kuitenkin. Nuorempien joukkueita voidaan pohtia sitten lähempänä kisoja.
Siellä on kova joukkue lähdössä sinne ja tänne. Vaikka Meksikossa otteleekin vain pari toipilasta, niin taustahämmentäjiä on ainakin tiheä parvi. Räpiköinti tulee varmasti olemaan melkoinen. Mitaleista en kuitenkaan tiedä. Kivoja kokemuksia koko porukka kerää kuitenkin. Nuorempien joukkueita voidaan pohtia sitten lähempänä kisoja.
Raikkaan majesteetillisesta naapurilehmuksesta kuului räkätys. Vanha harakka riekkui hurmostilassa kuivan tammen suuntaan:
Täällä on paremmin! Isoihin tivoleihin lähtee mahtava joukko pitkäpyrstöisiä, joista osa on jo kerännyt kiiltävää enemmän kuin teidän puun paksukaiset yhteensä. Katsokaa nyt ihmeessä mallia, mikä siinä on niin vaikeaa. Senkin peipposenkuvatukset, koittakaa nyt edes. Hähähää. Nännännää.
Nelikko ei vilkaissutkaan öykkärin suuntaan. Puristivat vain siipiään entistä tiivimmin kehoaan pitkin ja jatkoivat nurinaansa. Vaivaistammen oksat natisivat ahdistuneena varisten alla. Länsipäädyssä yksi pyökkikasvin oksaryteikkö oli muita runsaslehtisempi. Se taivutti puuta entistä vinompaan. Harmaat hahmot eivät jaksaneet välittää asiasta. Kunhan raakkuivat.
Täällä on paremmin! Isoihin tivoleihin lähtee mahtava joukko pitkäpyrstöisiä, joista osa on jo kerännyt kiiltävää enemmän kuin teidän puun paksukaiset yhteensä. Katsokaa nyt ihmeessä mallia, mikä siinä on niin vaikeaa. Senkin peipposenkuvatukset, koittakaa nyt edes. Hähähää. Nännännää.
Nelikko ei vilkaissutkaan öykkärin suuntaan. Puristivat vain siipiään entistä tiivimmin kehoaan pitkin ja jatkoivat nurinaansa. Vaivaistammen oksat natisivat ahdistuneena varisten alla. Länsipäädyssä yksi pyökkikasvin oksaryteikkö oli muita runsaslehtisempi. Se taivutti puuta entistä vinompaan. Harmaat hahmot eivät jaksaneet välittää asiasta. Kunhan raakkuivat.
maanantai 27. toukokuuta 2013
Välähdyksiä pemarin pelleistä
Aurinko vilkutti viitseliäästi silmää kattomerestä, kun Vakava klovni ja Epänauraja astelivat parkkipaikan liepeille. PM-sirkuksen pistelypsyt oli juuri saatu päätökseen, ja vippien suunmutka muljutti maukasta ternimaitoa.
Vk:
kääntyi liian suurissa kengissään kohti Epänaurajaa.
Vakavasti ottaen, olihan se melkoinen hullunmylly. Kaikesta huolimatta tirehtöörillä pysyi vetolangat käsissä. Aikataulu toimi, sankarirosteri viihdytti ja tiluksilla oli muutenkin tekemisen meininki. Tämmöisen tunnelman multajuuresta kasvatetaan vielä hyväsatoista viljaa.
En:
pruiskautti takinläven huumorikukastaan vesiluikun Vakavan Klovnin otsakumpuun.
Voi olla. Vippasaitio oli ainakin täynnä sen verran yleistä ja ylevää sanankatkua, että meinasi tulla hengenahdistus. Kaiken kukkuraksi viereisillä nahkapenkeillä muutama iskulausevalmentaja mutusti kilpaa verkon mitalta peräviisauksia. Melkein nauratti.
Vk:
läiskäytti tasapohjaisen kermavaahtokjongon omille kasvoilleen.
Jälkispekulointi on harlekiinin hommaa ja puolitieteily kansanhupia. Todelliset tekijät on sitten eri pellejä. Otteluista jäi muuten vahvoja muistiläiskiä. Ensikahmaisulla kakusta esiin ponnahtaa nykytaekwondon renessanssiottelijat, painavan kivijalan valajat. Laskin yhden käden sormettomilla hanskoilla ne härmänhuitojat, joilla oli vakaasti nidottu pelikirja ja kansainvälisiä menestyksiä kohti rakennettu ottelullinen identiteetti. Selkeimmin tälläisen ottelusuunnitelman mukaista prosessia jauhoivat Suvi Mikkonen, Tanja Pasanen, Jenna Partanen ja Sami Lahtinen. Monen muun kohdalla tämän päivän ideaalista oli napattu kehys sieltä ja toinen täältä. Niiden kehyksien varaan sitten pystyteltiin erilaisia huterapohjaisia korttitaloja. Joku tönöistä taisi seistä kohtalaisen vakaastikin, etenkin jos joukkoon oli sattunut riittävästi sekalaisia valtteja tai jokereita.
En:
veti taskustaan järjettömän suuren videoreplaykortin ja jäniksen.
Niin varmaan, eli hehheh. Osa nosteli ja roikutti jalkojaan näyttävästi yläkerroksissa. Ottelun tukielementtejä tarkastellessa löytyi kuitenkin melkoisia homevaurioita. Ne kannattaa tuuletella kesälämpimillä kuntoon. Tulevilla kausilla saattaa muuten nenä niiskuttaa kroonisesti. Vai mitä Vakava klovni?
Vk:
potkaisi pyörähdyskierähdyspotkun persiilleen lennähtäen. Pierutyyny vingahti kitkerästi.
Vakavasti ottaen, noinhan se menee. En silti tiedä ketä tarkoitat. Kerros, viivasuu, hieman tarkemmin.
En:
löi kaksi kärpästä yhdellä silmäniskulla.
Nohhoh, länkytetäänpä sitten vielä hetki kotimaisista.
Suvi Mikkonen
Suomen tämän hetken ykköspyssyn paluukisa ei ollut aivan niin maaginen kuin se yksi ottelu Lontoossa. Touhu näytti silti varmalta ja paketti pysyi kasassa. Ennalta kovimman vastuksen tarjoilivat kotiyleisön, valmentajan ja urheilijan odotukset. Niiden kanssa ei näyttänyt olevan mitään ongelmia.
Tuoreesta temppuvalikoimastaan Madridin taikuri antoi fanikerholleen kiitettävän kattavan otoksen. On mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu kun vastaan asettuu kansainvälisen tason velhoja. Touhussa on nähtävissä entistä selkeämpää ohjausottelua ja uudelleen nuotitettua teknistaktista kokonaisuutta. Jos Suvin nyrkit eivät puristu liiaksi ja katseessa säilyy rento liekki, on suomalaisilla syytä odottaa mukavia uutisisia Lausannesta ja Pueblasta. Kaikista tärkein tekijä on itseluottamus. Se tuo sopivan letkeyden vahvan valmentajan suputtaessa loputonta kehäpuhettaan huoltajan penkiltä.
Tanja Pasanen
Turun mitalimagneetti on löytänyt vakaan rytmin. Kovien otteluiden alkuvaiheessa Pasasen masiina lämpiää vielä hitaasti. Taistojen loppua kohti naisen usko omaan pelisuunnitelmaan säilyy ihailtavan vankkumattomana. Se on kääntänyt viime aikoina useammankin ripeän rähinän voitoksi. Tanjan tunnollinen itsensä kehittäminen on ohjannut häntä kansainväliseksi vakiomenestyjäksi. Kun kakkuun leivotaan vielä vähän rytminvaihtoherkkua ja hieman yllätystekniikkaa, on arvokisamitalitason makuelämys valmis. Sombrero päässä olisi turkulaisen hyvä täsmätä seuraavan parin vuoden mahdolliset korjausliikkeet. Tanja pasauttakoon pikajunalla Meksikoon.
Jenna Partanen
Kolmannella tehotytöllä, Jenna Partasella, on ottelun hallinta ja ohjaus myös vahvassa roolissa. Se vaatii tosin vielä hieman hienovaraista reaktiivisuutta yltääkseen kahden edellisen tasolle. Suunta on kuitenkin oikea ja polku tampattu palkintopallien suuntaan. Partasen ottelussa viehättää erityisesti se, että vaihdetta ei löysätä kutoselta ykköselle koskaan, vaan ronkitaan vitosta, nelosta ja siitä heitetään taas kutoselle. Menestyksen tunnusmerkit ovat luettavissa jo nyt.
Sami Lahtinen
Pistevarkaiden kuningas on perusilmeeltään edellisten vastakohta. Ottelun perusteet ovat kuitenkin samasta viitekehyksestä. Lahtiselle on muodostunut viime aikoina selkeä oma tyyli, identiteetti ja betonoitu itsevarmuus. Kansainvälisellä tasolla luottamus pitää vielä löytää, samoin muutama rytminvaihdollinen työkalu. Sen jälkeen tämä aavenäätä on valmis taistelemaan sarjansa kirkkaimmista mitaleista missä tahansa turnauksessa. Pueblan kärrykyytiin tämä kaveri täytyy saada ehdottomasti.
Teemu Heino
Konalan pajavasaralla oli kisojen kovin ja kokenein vastus. Tanskan Asidah vannoi jo 2004 Ateenan olympiamatolla, ettei enää ottele. Ei tainnut Rodovren Tiikeri tietää mihin olisi viirunsa laittanut. Sen verran tuoreilla hampailla hän on kevään mittaan taas karjahdellut.
Heinolla pelikirja on päivittynyt hiljalleen nykypäivän vaatimusten mukaiseksi. 1990- ja 2000-luku tuoksahtaa silti ajoittain vieläkin. Loputon laskelmointi ohjaa toimintaa vahvasti. Jos miehellä riittää motivaatiota jumppasalille, on pohjepankissa edelleen ainakin yhden arvokisan verran nostovaraa kiertopotkupesoille. Pueblaan, Pueblaan.
Lohjan paksuimmat pollet, Asidah ja Heino, ovat muuten hirnahdelleet laitumilla yhteensä kuusi arvokisamitalia ja neljäkymmentä vuotta. Silinterinnoston arvoinen suoritus.
Muiden touhuista jäi mieleen ainakin pelioivalluksen nokkelat pojat Pispalasta. Hieman yllättäen Nurisalon nuorisoseuran kevein kölvi vetäisi puntistaan trion kovimman suorituksen. Hypnoottisen henkevä ottelu näytti ajoittain todella toimivalta. Vanhemmat veljetkin nakuttivat varmasti, mutta hieman väsyneemmällä kompilla. Kansainvälistä odotusarvoa näillä veitikoilla on edelleen.
Raivion Paulin jalkakaulin oli herkän kiivas. Kuorikosken nostopotku tapasi vastuksen posken. Tero on ottanut kevään aikana melkoisia vasikanloikkia eteenpäin. Toni Lahtinen nylkytti varman voiton. Eskandari puolestaan kyykkäsi yllättäen.
Kadettien pelit olivat aivan päättömiä. Turnauksen säännöt antoivat etua niille, joilla oli kykyä muuntaa tyyliään ja pitää silti perusottelun elementit paikallaan. Soinion ja Lehdon, Vassilakin ja Aallon, sekä Reimanin ja Huuskosen kohtaamiset ylsivät klassikkotasolle. Näistä nuorista kuullaan vielä.
Vk:
otti reikähatustaan sinisen nenän ja vaihtoi sen punaiseen. Jossain syttyi himmeä lamppu.
Hmh. Pieni sisäpiirin vitsi tähän väliin. Turnauksessa oli yhteensä 147 kisaajaa, joista prosentuaalisesti lähes 50 suomalaista, 25 tanskalaista, 17 islantilaista, 12 norjalaista ja 0 ruotsalaista.
Turnauksessa jaettiin 119 mitalia, eli 88 prosenttia ottelijoista nappasi Sauronin silmän. Jaossa oli 45 kultaa, 42 hopeaa ja 32 pronssia. Tanska oli selvästi kovin voittaja suhteessa joukkueen kokoon.
En:
vihelsi pilliin ja kumarsi pöksypaikka irvistäen väärään suuntaan.
Voi veljet. Nauru taskussa odotan ensi vuoden pemareita. Sitä ennen on onneksi vielä monta harjoituskisaa.
Kaverukset nyökkäsivät vitsikirjan kiinni yhdessä tuumin. Vielä kerran he vilkaisivat ympärilleen. Muutaman rivin päässä Herra Harmiainen jupisi itsekseen pienen ja ruttuisen länsiauton ratissa. Miehet vilkaisivat toisiaan poskimaalit värähtäen. Sitten Vakava klovni liukastui Bemmiin ja kaasutti polkuautollaan maisemaan. Epänaurajan toinen poski nyki vielä hiukan. Varmaan magnesiumin puutetta.
Vk:
kääntyi liian suurissa kengissään kohti Epänaurajaa.
Vakavasti ottaen, olihan se melkoinen hullunmylly. Kaikesta huolimatta tirehtöörillä pysyi vetolangat käsissä. Aikataulu toimi, sankarirosteri viihdytti ja tiluksilla oli muutenkin tekemisen meininki. Tämmöisen tunnelman multajuuresta kasvatetaan vielä hyväsatoista viljaa.
En:
pruiskautti takinläven huumorikukastaan vesiluikun Vakavan Klovnin otsakumpuun.
Voi olla. Vippasaitio oli ainakin täynnä sen verran yleistä ja ylevää sanankatkua, että meinasi tulla hengenahdistus. Kaiken kukkuraksi viereisillä nahkapenkeillä muutama iskulausevalmentaja mutusti kilpaa verkon mitalta peräviisauksia. Melkein nauratti.
Vk:
läiskäytti tasapohjaisen kermavaahtokjongon omille kasvoilleen.
Jälkispekulointi on harlekiinin hommaa ja puolitieteily kansanhupia. Todelliset tekijät on sitten eri pellejä. Otteluista jäi muuten vahvoja muistiläiskiä. Ensikahmaisulla kakusta esiin ponnahtaa nykytaekwondon renessanssiottelijat, painavan kivijalan valajat. Laskin yhden käden sormettomilla hanskoilla ne härmänhuitojat, joilla oli vakaasti nidottu pelikirja ja kansainvälisiä menestyksiä kohti rakennettu ottelullinen identiteetti. Selkeimmin tälläisen ottelusuunnitelman mukaista prosessia jauhoivat Suvi Mikkonen, Tanja Pasanen, Jenna Partanen ja Sami Lahtinen. Monen muun kohdalla tämän päivän ideaalista oli napattu kehys sieltä ja toinen täältä. Niiden kehyksien varaan sitten pystyteltiin erilaisia huterapohjaisia korttitaloja. Joku tönöistä taisi seistä kohtalaisen vakaastikin, etenkin jos joukkoon oli sattunut riittävästi sekalaisia valtteja tai jokereita.
En:
veti taskustaan järjettömän suuren videoreplaykortin ja jäniksen.
Niin varmaan, eli hehheh. Osa nosteli ja roikutti jalkojaan näyttävästi yläkerroksissa. Ottelun tukielementtejä tarkastellessa löytyi kuitenkin melkoisia homevaurioita. Ne kannattaa tuuletella kesälämpimillä kuntoon. Tulevilla kausilla saattaa muuten nenä niiskuttaa kroonisesti. Vai mitä Vakava klovni?
Vk:
potkaisi pyörähdyskierähdyspotkun persiilleen lennähtäen. Pierutyyny vingahti kitkerästi.
Vakavasti ottaen, noinhan se menee. En silti tiedä ketä tarkoitat. Kerros, viivasuu, hieman tarkemmin.
En:
löi kaksi kärpästä yhdellä silmäniskulla.
Nohhoh, länkytetäänpä sitten vielä hetki kotimaisista.
Suvi Mikkonen
Suomen tämän hetken ykköspyssyn paluukisa ei ollut aivan niin maaginen kuin se yksi ottelu Lontoossa. Touhu näytti silti varmalta ja paketti pysyi kasassa. Ennalta kovimman vastuksen tarjoilivat kotiyleisön, valmentajan ja urheilijan odotukset. Niiden kanssa ei näyttänyt olevan mitään ongelmia.
Tuoreesta temppuvalikoimastaan Madridin taikuri antoi fanikerholleen kiitettävän kattavan otoksen. On mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu kun vastaan asettuu kansainvälisen tason velhoja. Touhussa on nähtävissä entistä selkeämpää ohjausottelua ja uudelleen nuotitettua teknistaktista kokonaisuutta. Jos Suvin nyrkit eivät puristu liiaksi ja katseessa säilyy rento liekki, on suomalaisilla syytä odottaa mukavia uutisisia Lausannesta ja Pueblasta. Kaikista tärkein tekijä on itseluottamus. Se tuo sopivan letkeyden vahvan valmentajan suputtaessa loputonta kehäpuhettaan huoltajan penkiltä.
Tanja Pasanen
Turun mitalimagneetti on löytänyt vakaan rytmin. Kovien otteluiden alkuvaiheessa Pasasen masiina lämpiää vielä hitaasti. Taistojen loppua kohti naisen usko omaan pelisuunnitelmaan säilyy ihailtavan vankkumattomana. Se on kääntänyt viime aikoina useammankin ripeän rähinän voitoksi. Tanjan tunnollinen itsensä kehittäminen on ohjannut häntä kansainväliseksi vakiomenestyjäksi. Kun kakkuun leivotaan vielä vähän rytminvaihtoherkkua ja hieman yllätystekniikkaa, on arvokisamitalitason makuelämys valmis. Sombrero päässä olisi turkulaisen hyvä täsmätä seuraavan parin vuoden mahdolliset korjausliikkeet. Tanja pasauttakoon pikajunalla Meksikoon.
Jenna Partanen
Kolmannella tehotytöllä, Jenna Partasella, on ottelun hallinta ja ohjaus myös vahvassa roolissa. Se vaatii tosin vielä hieman hienovaraista reaktiivisuutta yltääkseen kahden edellisen tasolle. Suunta on kuitenkin oikea ja polku tampattu palkintopallien suuntaan. Partasen ottelussa viehättää erityisesti se, että vaihdetta ei löysätä kutoselta ykköselle koskaan, vaan ronkitaan vitosta, nelosta ja siitä heitetään taas kutoselle. Menestyksen tunnusmerkit ovat luettavissa jo nyt.
Sami Lahtinen
Pistevarkaiden kuningas on perusilmeeltään edellisten vastakohta. Ottelun perusteet ovat kuitenkin samasta viitekehyksestä. Lahtiselle on muodostunut viime aikoina selkeä oma tyyli, identiteetti ja betonoitu itsevarmuus. Kansainvälisellä tasolla luottamus pitää vielä löytää, samoin muutama rytminvaihdollinen työkalu. Sen jälkeen tämä aavenäätä on valmis taistelemaan sarjansa kirkkaimmista mitaleista missä tahansa turnauksessa. Pueblan kärrykyytiin tämä kaveri täytyy saada ehdottomasti.
Teemu Heino
Konalan pajavasaralla oli kisojen kovin ja kokenein vastus. Tanskan Asidah vannoi jo 2004 Ateenan olympiamatolla, ettei enää ottele. Ei tainnut Rodovren Tiikeri tietää mihin olisi viirunsa laittanut. Sen verran tuoreilla hampailla hän on kevään mittaan taas karjahdellut.
Heinolla pelikirja on päivittynyt hiljalleen nykypäivän vaatimusten mukaiseksi. 1990- ja 2000-luku tuoksahtaa silti ajoittain vieläkin. Loputon laskelmointi ohjaa toimintaa vahvasti. Jos miehellä riittää motivaatiota jumppasalille, on pohjepankissa edelleen ainakin yhden arvokisan verran nostovaraa kiertopotkupesoille. Pueblaan, Pueblaan.
Lohjan paksuimmat pollet, Asidah ja Heino, ovat muuten hirnahdelleet laitumilla yhteensä kuusi arvokisamitalia ja neljäkymmentä vuotta. Silinterinnoston arvoinen suoritus.
Muiden touhuista jäi mieleen ainakin pelioivalluksen nokkelat pojat Pispalasta. Hieman yllättäen Nurisalon nuorisoseuran kevein kölvi vetäisi puntistaan trion kovimman suorituksen. Hypnoottisen henkevä ottelu näytti ajoittain todella toimivalta. Vanhemmat veljetkin nakuttivat varmasti, mutta hieman väsyneemmällä kompilla. Kansainvälistä odotusarvoa näillä veitikoilla on edelleen.
Raivion Paulin jalkakaulin oli herkän kiivas. Kuorikosken nostopotku tapasi vastuksen posken. Tero on ottanut kevään aikana melkoisia vasikanloikkia eteenpäin. Toni Lahtinen nylkytti varman voiton. Eskandari puolestaan kyykkäsi yllättäen.
Kadettien pelit olivat aivan päättömiä. Turnauksen säännöt antoivat etua niille, joilla oli kykyä muuntaa tyyliään ja pitää silti perusottelun elementit paikallaan. Soinion ja Lehdon, Vassilakin ja Aallon, sekä Reimanin ja Huuskosen kohtaamiset ylsivät klassikkotasolle. Näistä nuorista kuullaan vielä.
Vk:
otti reikähatustaan sinisen nenän ja vaihtoi sen punaiseen. Jossain syttyi himmeä lamppu.
Hmh. Pieni sisäpiirin vitsi tähän väliin. Turnauksessa oli yhteensä 147 kisaajaa, joista prosentuaalisesti lähes 50 suomalaista, 25 tanskalaista, 17 islantilaista, 12 norjalaista ja 0 ruotsalaista.
Turnauksessa jaettiin 119 mitalia, eli 88 prosenttia ottelijoista nappasi Sauronin silmän. Jaossa oli 45 kultaa, 42 hopeaa ja 32 pronssia. Tanska oli selvästi kovin voittaja suhteessa joukkueen kokoon.
En:
vihelsi pilliin ja kumarsi pöksypaikka irvistäen väärään suuntaan.
Voi veljet. Nauru taskussa odotan ensi vuoden pemareita. Sitä ennen on onneksi vielä monta harjoituskisaa.
Kaverukset nyökkäsivät vitsikirjan kiinni yhdessä tuumin. Vielä kerran he vilkaisivat ympärilleen. Muutaman rivin päässä Herra Harmiainen jupisi itsekseen pienen ja ruttuisen länsiauton ratissa. Miehet vilkaisivat toisiaan poskimaalit värähtäen. Sitten Vakava klovni liukastui Bemmiin ja kaasutti polkuautollaan maisemaan. Epänaurajan toinen poski nyki vielä hiukan. Varmaan magnesiumin puutetta.
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Kärpähäkki
Kesäpäivä oli loputtoman täydellinen. Hiostava lämpö hyväili nautiskelijan aisteja. Katse taltioi loputtoman jatkumon huumaavia pysähdyskuvia. Tätä hetkeä ei voi pilata mikään, surrasi laihajalan aivoissa. Tuntematon veti karvaista kehoa puoleensa. Feromoni värisytti olemusta, kun liike pysähtyi hetkeen.
Raadontuoksu.
Pakokauhu valtasi siivekkään. Se tajusi olevansa jumissa jossain tahmaisessa ja pelottavassa. Ohuet säikeet aaltoilivat jokaiseen suuntaan. Irvokas hahmo repi siipiään ja jalkojaan irti liimarihmastosta. Juuri kun yksi koipi irtosi vaivoin verkosta, tarttui kaksi kiinni entistä tiukemmin.
Jotain ahdistavaa lähestyi. Imumahainen halvaantui paikalleen. Yksi seitin siimoista värähti kevyesti. Stressi valoi hahmon sisälmykset homeisella betonilla. Sen suussa velloi metallinen maku. Verkkosilmät harhailivat edestakaisin. Ne etsivät jotain, millä nimetä pelkonsa. Värähdysten määrä kasvoi. Kärpänen uskoi kuolevansa. Se sulki silmänsä, ihmetellen samalla ylimääräisiä jalkojaan ja leukansa luupiikkejä.
Vaatimusten seitti.
Kohtalaisen ajan kuluttua kaksisiipinen avasi kymmenet silmänsä. Se aisti elävänsä ja ymmärsi olevansa samalla kärpänen ja hämähäkki, uhri ja metsästäjä. Karvainen suu hymyili hetken hätääntyneenä ja jatkoi sitten vaatimusten verkon kutomista. Aamulla kärpähäkki unohtaisi jälleen kaiken, sotkeutuen lopulta sekavaan seittiinsä.
Raadontuoksu.
Pakokauhu valtasi siivekkään. Se tajusi olevansa jumissa jossain tahmaisessa ja pelottavassa. Ohuet säikeet aaltoilivat jokaiseen suuntaan. Irvokas hahmo repi siipiään ja jalkojaan irti liimarihmastosta. Juuri kun yksi koipi irtosi vaivoin verkosta, tarttui kaksi kiinni entistä tiukemmin.
Jotain ahdistavaa lähestyi. Imumahainen halvaantui paikalleen. Yksi seitin siimoista värähti kevyesti. Stressi valoi hahmon sisälmykset homeisella betonilla. Sen suussa velloi metallinen maku. Verkkosilmät harhailivat edestakaisin. Ne etsivät jotain, millä nimetä pelkonsa. Värähdysten määrä kasvoi. Kärpänen uskoi kuolevansa. Se sulki silmänsä, ihmetellen samalla ylimääräisiä jalkojaan ja leukansa luupiikkejä.
Vaatimusten seitti.
Kohtalaisen ajan kuluttua kaksisiipinen avasi kymmenet silmänsä. Se aisti elävänsä ja ymmärsi olevansa samalla kärpänen ja hämähäkki, uhri ja metsästäjä. Karvainen suu hymyili hetken hätääntyneenä ja jatkoi sitten vaatimusten verkon kutomista. Aamulla kärpähäkki unohtaisi jälleen kaiken, sotkeutuen lopulta sekavaan seittiinsä.
torstai 16. toukokuuta 2013
Hokimainen selviytymisstrategia
Kuvittelin aina olleeni nelonen. Siltä se ainakin vaikutti, kun möllittelin ajatusta mielelläni. Vaikka vääränpuolen käyrä sattui usein käsiini, niin nauhoja en kiristänyt koskaan. Seepran hylätessä ylämummon katkoin lopulta mailani. Kävelin apinan kanssa vastakarvaan torille ja siitä maitojunalla kenties kotiin. Jalosta liike jaloin, mietin, ja satsaa Sotsiin. Saatoin tosin olla viitonenkin. Kuka tietää? Ketä kiinnostaa?
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Patamaani poristaa
Kansan auto nitkahti urheilutalon parkkiruutuun. Sen nokka nuuski syvällä ruusupuskassa, kun Voitto Suomalainen vänkyröi pihalle. Kirjava rantu potkututtua ja kantakierrekaveria lampsi samaan aikaan kisahallia kohti. Vähän päässä näkyi Tuomas, tuttu kassinriesa olkareunan keikussa. Toisaalla vino riemu nilkutti Pädimiehen naamapolkua, miehen kuvaillessa joukkueensa aamuhaukottelua verkkoon. Pinkeä teryleeni natisi pakaraa vasten Valmentajan loikkiessa hallin sisälmyksiin. Latten lämpimässä sylissä hän päivitteli pöhinää hetken.
Hämeennauku tarttui korvanlerppuun maksujonon toisesta päästä:
- Ans kattoo kuin käy. Järjestäjillä on taas listat aivan sekasin ko meirän kölveillä vatta. Sitte ovvielä se lämmäalueen juromattokin. Meinaako ne jumankauta tosissaan että tässä aletaan ottaa palomiehenpyärää ja utsimataa alkuverrassa. Vähä vois tommostakin vuntsia.
- Äläpä. Mennääs nyssi. Sama se on muillekki.
Valmentaja lantusti höyryävä kourassaan nojaillakseen hetken kisapaikan ylätasanteen kaiteella. Päivän ensimmäiset kumartelut olivat edenneet jo puolipäivän nyökintään.
Länsirannikon säksä lensi kelpo matkan kuuloluille sirkuttamaan:
- Jumakeka ko Derbenjeeva näytti taas ripaska mallia.
- Siino likal pelinenä ja tyyli kohillas. Heti ko o paikka, ni siit vaa loppuu saak rytmivaihdol.
- Kyl me sil Härmä passi viel hankita. Arvokisamitali o plakkaris melkosel varmuudel.
- Oli noit muitki. Osal pitää viel saad liike tukemaa tult. Jalusta pit ol vakaa.
- Aiaiai.
Pääkaupunkilaista narinaa sattui vastaanottimeen samalta suunnalta:
- Melkoisen painavat stiflat oli Konalan pajavasara saanut jalkaansa.
- Pitoa täytyy ison ukon saada lisää ja herkkyyttä reisipankkiin. Meksikoon on pitkä matka.
- Kyls se siitä svengaa kun saa hölkät alta. Ja sombrerotekniikat pitää vatkata kohdilleen.
- Rok.
- Junnuveitikoilla oli hyvä pössis. Hiukan vauhti vei vielä ajatusta.
- Se on parempi noin päin. Klabbit futaa kuitenkin ja pelioivallustakin löytyy.
- Buli jes!
Alakerran käytävillä tuoksui tekeminen. Mitsinpauke, hienhenki ja yhteisöllisyys hyväili Suomalaisen mieltä.
Satunnaiset sananvarret askelsivat jälkiä alasimen kautta:
- Jauhesammuttimien tekemisen palo innostaa.
- Pikkutaistelijoilta nähtiin tuplaa, takapotkua ja kierähdystä kiertopotkupolkan lisäksi.
- Siinä rakennetaan kantavaa polkua tulevaisuuteen. Hyvältä näyttää ja riemukkaaltakin!
- Tuomaritkin tukivat mainiosti turvallista kehitystä. Puheella on paikkansa noissa sarjoissa.
- Kuittaan.
- Mitähän ottelupaastoa osa aikuisten Pemarikisaajista oikein pitää?
- Taktiikkaa sano, taktiikkaa. Lohjalla tärähtää mitali kaulaan.
- Se on varma.
- Suuri osa taistelijoista taitaa nykypelin roikkoloikan jo hyvin.
- Monenlaista virveliä on tosiaan ilmassa.
- Liikkeen pitää vielä tukea paremmin nytkytystä. Ja painopiste juoksuttaa purskeesta purskesiirtymiin.
- Sanos muuta.
- Lahtisen Samin betoni ei murtunut vieläkään.
- Tuleva vuosi näyttää kohoaako mies pistevarkaasta kansainvälisen tason mitalivoroksi.
- Merkki on päällä. Pari kunnon kumuraa näpyjen lisäksi olisi paikallaan.
- Siihen luotetaan.
- Pirteää suhinaa tulvi monelta suunnalta.
- Klaukkala, Salo, Lehto, Soinio, ja mitä näitä nyt oli.
- Olihan noita. Kaikkia ei edes muista.
- Nurisalon katras viihtyi taas pelin ytimessä kuin Pirkkalaistorilla.
- Pojilla on silmää. Se ykskin takakieppi nasahti suht paikalleen. Tuli mieleen Moon ja Ateena.
- Toivottavasti jannut jaksaa pitää huumoria yllä. Äijiä tarvitaan jatkossa.
- Ehottomasti.
Voitto Suomalainen oli juuri poistumassa kisapaikalta, kun tietoisuuteen tarttui vielä muutama rivi paikallista.
Keskusradio:
- Ei kukkaan varmaan mattoi vie, vai?
- Tua tualt toi noi. Se ne vieki.
- Mikä?
- Noi tos ja toi.
- Tua noi...
- Ei sil mittä väli o, Blunkka voitti ja Mäkine kans.
- Noi just.
Loputon porina jäi taakse kansan auton vinkaistessa kakkostien suuntaan. Maisema oli taas vaihtumassa. Pohtiva hymynkare kutitteli valmentajan kasvoilla kilpaa ilta-auringon kanssa.
Hämeennauku tarttui korvanlerppuun maksujonon toisesta päästä:
- Ans kattoo kuin käy. Järjestäjillä on taas listat aivan sekasin ko meirän kölveillä vatta. Sitte ovvielä se lämmäalueen juromattokin. Meinaako ne jumankauta tosissaan että tässä aletaan ottaa palomiehenpyärää ja utsimataa alkuverrassa. Vähä vois tommostakin vuntsia.
- Äläpä. Mennääs nyssi. Sama se on muillekki.
Valmentaja lantusti höyryävä kourassaan nojaillakseen hetken kisapaikan ylätasanteen kaiteella. Päivän ensimmäiset kumartelut olivat edenneet jo puolipäivän nyökintään.
Länsirannikon säksä lensi kelpo matkan kuuloluille sirkuttamaan:
- Jumakeka ko Derbenjeeva näytti taas ripaska mallia.
- Siino likal pelinenä ja tyyli kohillas. Heti ko o paikka, ni siit vaa loppuu saak rytmivaihdol.
- Kyl me sil Härmä passi viel hankita. Arvokisamitali o plakkaris melkosel varmuudel.
- Oli noit muitki. Osal pitää viel saad liike tukemaa tult. Jalusta pit ol vakaa.
- Aiaiai.
Pääkaupunkilaista narinaa sattui vastaanottimeen samalta suunnalta:
- Melkoisen painavat stiflat oli Konalan pajavasara saanut jalkaansa.
- Pitoa täytyy ison ukon saada lisää ja herkkyyttä reisipankkiin. Meksikoon on pitkä matka.
- Kyls se siitä svengaa kun saa hölkät alta. Ja sombrerotekniikat pitää vatkata kohdilleen.
- Rok.
- Junnuveitikoilla oli hyvä pössis. Hiukan vauhti vei vielä ajatusta.
- Se on parempi noin päin. Klabbit futaa kuitenkin ja pelioivallustakin löytyy.
- Buli jes!
Alakerran käytävillä tuoksui tekeminen. Mitsinpauke, hienhenki ja yhteisöllisyys hyväili Suomalaisen mieltä.
Satunnaiset sananvarret askelsivat jälkiä alasimen kautta:
- Jauhesammuttimien tekemisen palo innostaa.
- Pikkutaistelijoilta nähtiin tuplaa, takapotkua ja kierähdystä kiertopotkupolkan lisäksi.
- Siinä rakennetaan kantavaa polkua tulevaisuuteen. Hyvältä näyttää ja riemukkaaltakin!
- Tuomaritkin tukivat mainiosti turvallista kehitystä. Puheella on paikkansa noissa sarjoissa.
- Kuittaan.
- Mitähän ottelupaastoa osa aikuisten Pemarikisaajista oikein pitää?
- Taktiikkaa sano, taktiikkaa. Lohjalla tärähtää mitali kaulaan.
- Se on varma.
- Suuri osa taistelijoista taitaa nykypelin roikkoloikan jo hyvin.
- Monenlaista virveliä on tosiaan ilmassa.
- Liikkeen pitää vielä tukea paremmin nytkytystä. Ja painopiste juoksuttaa purskeesta purskesiirtymiin.
- Sanos muuta.
- Lahtisen Samin betoni ei murtunut vieläkään.
- Tuleva vuosi näyttää kohoaako mies pistevarkaasta kansainvälisen tason mitalivoroksi.
- Merkki on päällä. Pari kunnon kumuraa näpyjen lisäksi olisi paikallaan.
- Siihen luotetaan.
- Pirteää suhinaa tulvi monelta suunnalta.
- Klaukkala, Salo, Lehto, Soinio, ja mitä näitä nyt oli.
- Olihan noita. Kaikkia ei edes muista.
- Nurisalon katras viihtyi taas pelin ytimessä kuin Pirkkalaistorilla.
- Pojilla on silmää. Se ykskin takakieppi nasahti suht paikalleen. Tuli mieleen Moon ja Ateena.
- Toivottavasti jannut jaksaa pitää huumoria yllä. Äijiä tarvitaan jatkossa.
- Ehottomasti.
Voitto Suomalainen oli juuri poistumassa kisapaikalta, kun tietoisuuteen tarttui vielä muutama rivi paikallista.
Keskusradio:
- Ei kukkaan varmaan mattoi vie, vai?
- Tua tualt toi noi. Se ne vieki.
- Mikä?
- Noi tos ja toi.
- Tua noi...
- Ei sil mittä väli o, Blunkka voitti ja Mäkine kans.
- Noi just.
Loputon porina jäi taakse kansan auton vinkaistessa kakkostien suuntaan. Maisema oli taas vaihtumassa. Pohtiva hymynkare kutitteli valmentajan kasvoilla kilpaa ilta-auringon kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)