Ilta valutti luomiaan.
Jonossa kumijaloin se täytti kaikki julkiset aistit.
Takapenkin äänipäistä kumpikin muisti Jessen.
Paras tyyppi koskaan, sekoillen aina, sekaisin kaikesta.
Aito ja juurevakin saatana, tukkihumalassa lukki jumalansa komeroon,
kun pahoinpiteli perkele vasaralla perheensä.
Ysäriltä takarivi ei muistanut mitään,
paitsi Jesse pääkaupungit ja muut.
Vuosituhannen vaihteessa Jesse muutti tammiseen yksiöön Malmille.
Äänet hiljenivät hetkeksi, kunnes korkki kohtasi taas kannan.
Kostea polku piti pinnalla, tämän päivän ja huomisenkin, matkalla koskeen.
Jesselle, niin Jessekin olisi sen halunnut.
Muistojuhla jatkuu kolmattatoista vuotta.
Mitä muisteltiin, kun luomet uivat poskilla.
Pysäköinninvalvoja nukkui sinisellä konepellillä. Teksti valui omaan taskuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti