Aurinko vilkutti viitseliäästi silmää kattomerestä, kun Vakava klovni ja Epänauraja astelivat parkkipaikan liepeille. PM-sirkuksen pistelypsyt oli juuri saatu päätökseen, ja vippien suunmutka muljutti maukasta ternimaitoa.
Vk:
kääntyi liian suurissa kengissään kohti Epänaurajaa.
Vakavasti ottaen, olihan se melkoinen hullunmylly. Kaikesta huolimatta tirehtöörillä pysyi vetolangat käsissä. Aikataulu toimi, sankarirosteri viihdytti ja tiluksilla oli muutenkin tekemisen meininki. Tämmöisen tunnelman multajuuresta kasvatetaan vielä hyväsatoista viljaa.
En:
pruiskautti takinläven huumorikukastaan vesiluikun Vakavan Klovnin otsakumpuun.
Voi olla. Vippasaitio oli ainakin täynnä sen verran yleistä ja ylevää sanankatkua, että meinasi tulla hengenahdistus. Kaiken kukkuraksi viereisillä nahkapenkeillä muutama iskulausevalmentaja mutusti kilpaa verkon mitalta peräviisauksia. Melkein nauratti.
Vk:
läiskäytti tasapohjaisen kermavaahtokjongon omille kasvoilleen.
Jälkispekulointi on harlekiinin hommaa ja puolitieteily kansanhupia. Todelliset tekijät on sitten eri pellejä. Otteluista jäi muuten vahvoja muistiläiskiä. Ensikahmaisulla kakusta esiin ponnahtaa nykytaekwondon renessanssiottelijat, painavan kivijalan valajat. Laskin yhden käden sormettomilla hanskoilla ne härmänhuitojat, joilla oli vakaasti nidottu pelikirja ja kansainvälisiä menestyksiä kohti rakennettu ottelullinen identiteetti. Selkeimmin tälläisen ottelusuunnitelman mukaista prosessia jauhoivat Suvi Mikkonen, Tanja Pasanen, Jenna Partanen ja Sami Lahtinen. Monen muun kohdalla tämän päivän ideaalista oli napattu kehys sieltä ja toinen täältä. Niiden kehyksien varaan sitten pystyteltiin erilaisia huterapohjaisia korttitaloja. Joku tönöistä taisi seistä kohtalaisen vakaastikin, etenkin jos joukkoon oli sattunut riittävästi sekalaisia valtteja tai jokereita.
En:
veti taskustaan järjettömän suuren videoreplaykortin ja jäniksen.
Niin varmaan, eli hehheh. Osa nosteli ja roikutti jalkojaan näyttävästi yläkerroksissa. Ottelun tukielementtejä tarkastellessa löytyi kuitenkin melkoisia homevaurioita. Ne kannattaa tuuletella kesälämpimillä kuntoon. Tulevilla kausilla saattaa muuten nenä niiskuttaa kroonisesti. Vai mitä Vakava klovni?
Vk:
potkaisi pyörähdyskierähdyspotkun persiilleen lennähtäen. Pierutyyny vingahti kitkerästi.
Vakavasti ottaen, noinhan se menee. En silti tiedä ketä tarkoitat. Kerros, viivasuu, hieman tarkemmin.
En:
löi kaksi kärpästä yhdellä silmäniskulla.
Nohhoh, länkytetäänpä sitten vielä hetki kotimaisista.
Suvi Mikkonen
Suomen tämän hetken ykköspyssyn paluukisa ei ollut aivan niin maaginen kuin se yksi ottelu Lontoossa. Touhu näytti silti varmalta ja paketti pysyi kasassa. Ennalta kovimman vastuksen tarjoilivat kotiyleisön, valmentajan ja urheilijan odotukset. Niiden kanssa ei näyttänyt olevan mitään ongelmia.
Tuoreesta temppuvalikoimastaan Madridin taikuri antoi fanikerholleen kiitettävän kattavan otoksen. On mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu kun vastaan asettuu kansainvälisen tason velhoja. Touhussa on nähtävissä entistä selkeämpää ohjausottelua ja uudelleen nuotitettua teknistaktista kokonaisuutta. Jos Suvin nyrkit eivät puristu liiaksi ja katseessa säilyy rento liekki, on suomalaisilla syytä odottaa mukavia uutisisia Lausannesta ja Pueblasta. Kaikista tärkein tekijä on itseluottamus. Se tuo sopivan letkeyden vahvan valmentajan suputtaessa loputonta kehäpuhettaan huoltajan penkiltä.
Tanja Pasanen
Turun mitalimagneetti on löytänyt vakaan rytmin. Kovien otteluiden alkuvaiheessa Pasasen masiina lämpiää vielä hitaasti. Taistojen loppua kohti naisen usko omaan pelisuunnitelmaan säilyy ihailtavan vankkumattomana. Se on kääntänyt viime aikoina useammankin ripeän rähinän voitoksi. Tanjan tunnollinen itsensä kehittäminen on ohjannut häntä kansainväliseksi vakiomenestyjäksi. Kun kakkuun leivotaan vielä vähän rytminvaihtoherkkua ja hieman yllätystekniikkaa, on arvokisamitalitason makuelämys valmis. Sombrero päässä olisi turkulaisen hyvä täsmätä seuraavan parin vuoden mahdolliset korjausliikkeet. Tanja pasauttakoon pikajunalla Meksikoon.
Jenna Partanen
Kolmannella tehotytöllä, Jenna Partasella, on ottelun hallinta ja ohjaus myös vahvassa roolissa. Se vaatii tosin vielä hieman hienovaraista reaktiivisuutta yltääkseen kahden edellisen tasolle. Suunta on kuitenkin oikea ja polku tampattu palkintopallien suuntaan. Partasen ottelussa viehättää erityisesti se, että vaihdetta ei löysätä kutoselta ykköselle koskaan, vaan ronkitaan vitosta, nelosta ja siitä heitetään taas kutoselle. Menestyksen tunnusmerkit ovat luettavissa jo nyt.
Sami Lahtinen
Pistevarkaiden kuningas on perusilmeeltään edellisten vastakohta. Ottelun perusteet ovat kuitenkin samasta viitekehyksestä. Lahtiselle on muodostunut viime aikoina selkeä oma tyyli, identiteetti ja betonoitu itsevarmuus. Kansainvälisellä tasolla luottamus pitää vielä löytää, samoin muutama rytminvaihdollinen työkalu. Sen jälkeen tämä aavenäätä on valmis taistelemaan sarjansa kirkkaimmista mitaleista missä tahansa turnauksessa. Pueblan kärrykyytiin tämä kaveri täytyy saada ehdottomasti.
Teemu Heino
Konalan pajavasaralla oli kisojen kovin ja kokenein vastus. Tanskan Asidah vannoi jo 2004 Ateenan olympiamatolla, ettei enää ottele. Ei tainnut Rodovren Tiikeri tietää mihin olisi viirunsa laittanut. Sen verran tuoreilla hampailla hän on kevään mittaan taas karjahdellut.
Heinolla pelikirja on päivittynyt hiljalleen nykypäivän vaatimusten mukaiseksi. 1990- ja 2000-luku tuoksahtaa silti ajoittain vieläkin. Loputon laskelmointi ohjaa toimintaa vahvasti. Jos miehellä riittää motivaatiota jumppasalille, on pohjepankissa edelleen ainakin yhden arvokisan verran nostovaraa kiertopotkupesoille. Pueblaan, Pueblaan.
Lohjan paksuimmat pollet, Asidah ja Heino, ovat muuten hirnahdelleet laitumilla yhteensä kuusi arvokisamitalia ja neljäkymmentä vuotta. Silinterinnoston arvoinen suoritus.
Muiden touhuista jäi mieleen ainakin pelioivalluksen nokkelat pojat Pispalasta. Hieman yllättäen Nurisalon nuorisoseuran kevein kölvi vetäisi puntistaan trion kovimman suorituksen. Hypnoottisen henkevä ottelu näytti ajoittain todella toimivalta. Vanhemmat veljetkin nakuttivat varmasti, mutta hieman väsyneemmällä kompilla. Kansainvälistä odotusarvoa näillä veitikoilla on edelleen.
Raivion Paulin jalkakaulin oli herkän kiivas. Kuorikosken nostopotku tapasi vastuksen posken. Tero on ottanut kevään aikana melkoisia vasikanloikkia eteenpäin. Toni Lahtinen nylkytti varman voiton. Eskandari puolestaan kyykkäsi yllättäen.
Kadettien pelit olivat aivan päättömiä. Turnauksen säännöt antoivat etua niille, joilla oli kykyä muuntaa tyyliään ja pitää silti perusottelun elementit paikallaan. Soinion ja Lehdon, Vassilakin ja Aallon, sekä Reimanin ja Huuskosen kohtaamiset ylsivät klassikkotasolle. Näistä nuorista kuullaan vielä.
Vk:
otti reikähatustaan sinisen nenän ja vaihtoi sen punaiseen. Jossain syttyi himmeä lamppu.
Hmh. Pieni sisäpiirin vitsi tähän väliin. Turnauksessa oli yhteensä 147 kisaajaa, joista prosentuaalisesti lähes 50 suomalaista, 25 tanskalaista, 17 islantilaista, 12 norjalaista ja 0 ruotsalaista.
Turnauksessa jaettiin 119 mitalia, eli 88 prosenttia ottelijoista nappasi Sauronin silmän. Jaossa oli 45 kultaa, 42 hopeaa ja 32 pronssia. Tanska oli selvästi kovin voittaja suhteessa joukkueen kokoon.
En:
vihelsi pilliin ja kumarsi pöksypaikka irvistäen väärään suuntaan.
Voi veljet. Nauru taskussa odotan ensi vuoden pemareita. Sitä ennen on onneksi vielä monta harjoituskisaa.
Kaverukset nyökkäsivät vitsikirjan kiinni yhdessä tuumin. Vielä kerran he vilkaisivat ympärilleen. Muutaman rivin päässä Herra Harmiainen jupisi itsekseen pienen ja ruttuisen länsiauton ratissa. Miehet vilkaisivat toisiaan poskimaalit värähtäen. Sitten Vakava klovni liukastui Bemmiin ja kaasutti polkuautollaan maisemaan. Epänaurajan toinen poski nyki vielä hiukan. Varmaan magnesiumin puutetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti