Kesäpäivä oli loputtoman täydellinen. Hiostava lämpö hyväili nautiskelijan aisteja. Katse taltioi loputtoman jatkumon huumaavia pysähdyskuvia. Tätä hetkeä ei voi pilata mikään, surrasi laihajalan aivoissa. Tuntematon veti karvaista kehoa puoleensa. Feromoni värisytti olemusta, kun liike pysähtyi hetkeen.
Raadontuoksu.
Pakokauhu valtasi siivekkään. Se tajusi olevansa jumissa jossain tahmaisessa ja pelottavassa. Ohuet säikeet aaltoilivat jokaiseen suuntaan. Irvokas hahmo repi siipiään ja jalkojaan irti liimarihmastosta. Juuri kun yksi koipi irtosi vaivoin verkosta, tarttui kaksi kiinni entistä tiukemmin.
Jotain ahdistavaa lähestyi. Imumahainen halvaantui paikalleen. Yksi seitin siimoista värähti kevyesti. Stressi valoi hahmon sisälmykset homeisella betonilla. Sen suussa velloi metallinen maku. Verkkosilmät harhailivat edestakaisin. Ne etsivät jotain, millä nimetä pelkonsa. Värähdysten määrä kasvoi. Kärpänen uskoi kuolevansa. Se sulki silmänsä, ihmetellen samalla ylimääräisiä jalkojaan ja leukansa luupiikkejä.
Vaatimusten seitti.
Kohtalaisen ajan kuluttua kaksisiipinen avasi kymmenet silmänsä. Se aisti elävänsä ja ymmärsi olevansa samalla kärpänen ja hämähäkki, uhri ja metsästäjä. Karvainen suu hymyili hetken hätääntyneenä ja jatkoi sitten vaatimusten verkon kutomista. Aamulla kärpähäkki unohtaisi jälleen kaiken, sotkeutuen lopulta sekavaan seittiinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti