torstai 25. lokakuuta 2012

Porvoon mitallista

Takan lämmön reunamilla, sanomalehtimuurin takana, liudenteli ensimmäisiä tavujaan lierihattuinen kolmikko koodinimineen. Kaulukset kohotettuina valmentajatrio pohti juuri mennyttä ja pian tulevaa.

Mukava: Olipa turnaus Porvoossa, mielenkiintoista lajikuvaa maalattiin useammallakin sudilla. Vai mitä kollegat ovat mieltä?
Muikea: Sujittiinpa hyvinnii, eikä tuota tarvinna ejes sähkömiestä säveltämmää, vehkeet soj iha ihtestään ja polokkaa poljotettiin ku kes'iltan Kuikalla.
Muriseva: Ohuella riitteellä tässä kuulkaa mennään. Pienikin virhe ja olisimme vieläkin katsomossa toljottamassa nuorison potkintaa. Vanhaa systeemiä ei olisi kannattanut vaihtaa ensinkään.

Mukava: Äläs nyt, kisatapahtumahan oli oikein viihdyttävä. Uudet elektroniliivit pitivät pintansa ja tuomaristokin esiintyi linjakkaasti. Videotoistomenetelmä oli myös mahtava, vaikka aluksi vaikuttikin hieman hupaisalta.
Muikea: Korttiaha siel plätkytettii porukal, eäkä mihtää vitejoita kahteltu. No, opisaha nuo o variksenpoekaset vast'tuulesa. Koht'ikkää sitä paeneloo sama parvi Vuajakosken Urreilutalolla niin että räpinä käyp. Toevottavast oikiat kärk'linnut löyvettää mitalj'auraan.
Muriseva: Vääryyttä siellä jaettiin ja vinoon sahattiin mottikaupalla. Lyönneistä pinnistettiin vaikka kuinka monta pistettä, ja pääosumat oli oma surkea lukunsa. Toivottavasti Jyväskylässä sattuu osumaan kohdilleenkin, mitä epäilen kyllä suuresti. Eihän tämä näin toimi.

Mukava: Noh, noh, vaan kuinkas mielestänne kisoissa oteltiin? Moni liigakisaaja oli kehittynyt huimasti viime keväiseen verrattuna. Aloittelijoissakin vilisi valopilkkuja, aina yksilöiden suorituksista muutaman seuran tason leveyteen.
Muikea: Huutoha tuota olj kovvoo ja siitä vuan pisteitäkkii jaettii. Joku Pirkanmuan näätä osas kylläi liikkua meleko velemusti pistehuaskalla. Vielj sitä vuan pittää suaha suappaat jaloista kun lähtöö isompaa sualista metästämmää. Suuntima tuo olj monella jo kohillaa, ampuun tarvihee vielj rutkanmitalla ruutija lissee, sano, ruutija lissee.
Muriseva: Kansainvälisen tason suorituksia ei näkynyt kyllä ensimmäistäkään. Enemmän sellaista kotikutoista ja puolivillaista. Toinen oli touhun laatu 80- ja 90-luvulla. Tämä porukka ei tule hetkeen näkemään sellaista hohtavaa sarastusta, korkeintaan kotipihallaan. Nih!

Mukava: Koitapa olla taas virkkaamatta pirua seinälle. Lännestä on nousemassa kirkas kajo, ja yksittäisiä valonlähteitä löytyy jo muiltakin ilmansuunnilta. Suomen mestaruuksia ajatellen jäi vielä muutama kova rauta holsteriinkin.
Muikea: Siitä sitä tulloo torj'päevä. Heleppoheikit posmottoo kulumisa ja piämuakarit tappeloo kiinityksistä isoon tivoliin. Ja eikähä myö sielt näine hyvine jokune viihyttäjä suahakki. Siit myö lähettäänki vankkureilla viikon piästä jo Balkkanil päi kahtommaa kuinka kirkas se sarastus oekeen on. Tummoo lasia pittää piähän asemoija yks'toisellee.
Muriseva: Ei SM-kisoissa tulla mitään uusia temppuja näkemään. Samat taikurit kuin aina ennenkin siellä vetää raajapuolen kania hatusta. Kaikki sarjavoittajat pitäisi laittaa Espanjaan harjoittelemaan, ainakin pariksi vuodeksi. Ei tule muuten mitään, jos silloinkaan. Ja entä tuomarit sitten, taitavat soutaa näissä kisoissa vain yhdellä airolla.

Mukava: Olepas siinä, uskon että tulet vielä omin silmin hämmästelemään upeita suorituksia Jyväskylässä. Ensi vuosi on oikein mielenkiintoinen, ilmassa on kuulas tulevan menestyksen maku. Leirityksiä on enemmän kuin koskaan ja uudistuksen kuokka rouhii jalokiviä lajiorganisaation rakenteista ja valmennuksellisesta ajatusmaailmasta.
Muikea: Ruunupiäthän siel taetoo kalskimmin kalistella. Hovin puolellai on jokune tuul'pussi puhurissa. Siitä suahaan vielj melekone mehtätalakoo. Ajjaatusmualimoista en niin tiijä, mutta kyllä sittäi mielj vuaterissa suap olla ja hien huuhtoma persaus valamiina ko lähtööp muutaman vuojen piästä pannaanilaevaan ja Riijjoon. Täys sakki sinne suaha pittää, selevähä tuo.
Muriseva: Katsotaan nyt sitten. En kyllä usko ennenkuin näen, ja sittenkin epäilen vahvasti. Ennen oli kyllä paremmin, eikä näin voida tehdä, meni miten meni.

Eriskummallisen kolmikon keskustelun katkaisi kristallin kilahdus. Troikka nosti yksissä tuumin katseensa ja lierinsä. He nyökkäsivät pikaisesti toisilleen, samalla kun kuivakan oloinen vanhus karisti kurkkuaan salin toisella puolella. Kolme vahakantista avautui, ja kynät alkoivat uida sanavedessä suiden kuivatellessa. Hiljaisuus kietoutui nautiskellen tummenevaan lämpöön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti