Juhlasalissa porisi monensorttista noidanpataa. Valkotakkinen vanhus seurasi hermostuneena äänekkäitä kabinettikädellisiä, odottaen kiehunnan laantumista. Lopulta kuivakka tutkija päätti kohottaa itsensä ja mineraalivesilasinsa.
- Krhm, hrhmmhhm, juh-huh, niin tuota, lajitoverit...
Kuninkaan muotokuvan silmäkolot kiiluivat takkaseinustalla. Salin puolella sirkus metakoi edelleen, eikä kiinnittänyt huomiota narisevaan tieteilijään. Pikarin kiivas ja vaativa kilinä vaimensi äläkän. Korkeaotsainen tunsi katseessaan nousevan epävarmuuden kuumeen.
- Kuulkaas, niin hmh, kuulkaapas nyt pystyapinat, mhn-juu! Olisi tärkeää informaatiota!, Antropologin ääni värisi kiihtymyksestä.
Päitä kääntyili verkalleen kohti oppinutta, pakarat tapailivat arasti penkkien kuhmuja. Takan vieressä, muista erillään, supisi omalaatuinen kolmikko. He nostivat samanaikaisesti leveälierisiä hattujaan, laskien samalla sanomalehtensä pöydälle. Salamyhkäinen troikka oli kiivaan analyytikon toimeksiantaja ja Liiton oikea käsi. Vanha työrukkanen nosti lasejaan.
- Niin, hmh, arvon tropiikin päiväeläimet, nimeni on Antero P.O. Lokki, konsultoiva antropologi. Semmoista tässä vaan, että Liitto toivoi minun, tuota, esittelevän teille uusitun arvokisajoukkueiden valintamasiinan. Olen kehittänyt siitä toivomusten mukaisesti innovatiivisen ja läpinäkyvän apparaatin. Satunnaiset sunnuntaikatkokävelijät saadaan tämän avulla ruotuun, ja lipsuvakenkäiset parketilta jo ennen ensitahteja. Hmh, hmh.
Pitkäsorminen tietoniekka hymähteli kuivan tyytyväisenä sanojensa nokkeluutta. Hän rapisteli laihanruskeasta salkusta pienen videotykin ja asetteli sen pöydälle. Valokartio heijasti seinälle kirkkaan ikkunan.
- Krhm, tulette siis pian näkemään erinomaisen tieteellisen ja uudenaikaisen systeemin. Siinä kajakissa on helppo meloa rytmissä, kun koski kuohuu vapaana karikoista. Alajuoksulla sukellamme yhdessä menestyksen lohilammikkoon. Kaikki kyytiin, matka kohti uutta aikaa alkaa!
Kuva ja ääni vangitsivat tilan. Pöydän ympärillä venkulat työntyivät yöperhosina kohti kirkkautta.
Esitys alkaa havainnoin.
Muoto oli pitkä, sivulta katsottuna kuin epävakaa sydänsähkökäyrä. Liuta nuoria tananiskoja, joukossa muutama vähän vanhempi käyräselkä, seisoi ilkosillaan Liiton valmennuskompleksin matolla. Antropologi katsoi lihamassaa väsyneen epätoivoisesti lasiensa yli.
- Mitähän sitä vielä on tulossa... Seuraava, narahti pölyinen poikkitieteilijä.
Nuori, persoonallisen näköinen mies astui käskystä kaksi askelta lähemmäksi valkotakin pöytää. Honkkelinmittaisen kalpeaposken katse oli pelokas, mutta odottava.
- Ni-mi!?, kirjaviisaan jälkimmäisen tavun loppuhenkonen nousi falsettiin.
- Huttunen, Ilpo. Insinöörioppilas.
- Mjaa-ha. Juu-uh. Katsotaanpas, vai Huttunen, Huttunenhan se tietysti, kukas muu.
Lokki heilautti itsensä seisomaan ja tarkkasi nuorta miestä verkkaisesti ylhäältä alas. Samalla hän hölpötti puoliääneen arvioitaan, kirjaten niitä kynäntyngällä vahakantiseen.
- Pieni, lintumainen pää, tämäpä oivallista! Näitä kaivataan lisää parveen. Tuohon kajuuttaan ei satu edes turkkilaisten lentävä kanuuna. Aivosähkötoimintakin on tuon kokoisessa kuulassa nopeaa ja kurkiaisrakenne kiihkeän kevyt. Huh-juh. Ei nouse kolmonen hattuun, nelosesta puhumattakaan. Juh-uh!
- Ja korvat, mitkä korvat! Valppaat vahtikoiran lerput. Nuhaisemmankin valmentajan äänentaajuus saavuttaa nuo nahkaviipaleet helposti.
- Nokkaan tarvitaan kyllä vielä hieman lisää Hankkijan Timomaisuutta. Pitkänomainen muurahaiskarhunkärsä on vaaratekijä hyvistä vainuominaisuuksistaan huolimatta. Noh, tuo tötterö tasoitetaan vielä harjoitusleireillä ja -turnauksissa, juh-juu, eipä mitään, eipä mitään.
- Entäs tuo kaula sitten, hieman rasvainenhan se toki on, mutta huuhkajamaisen taipuisa. Pää kääntyy pyörähdyksissä ja lähitilanteissa mahtavalla astekulmalla. Menestykselle elintärkeä näkökentän laaja-alaisuus on maksimoitu. Finessiä!
Ihmis- ja lajiopin oivaltaja piirteli yhä touhukkaammin kuvioita vihkonriepuun. Kammiorotan katse palasi hetken kuluttua takaisin Huttuseen, ja pohtiva ilme valui taas kasvoille.
- Pyknikko par excellence, hyvä hyvä, ja rakenteissa on lisämausteena muutama hyppysellinen leptosomiakin.
- Siirrytäänpäs sitten kehon laitamille. Siellä menee volganmutkalaisilla usein saha vinoon. Tum-tu-dum, katsotaanpas sano juu. Puu oksistaan tunnetaan, hoh hoh.
Luiseva käsi tarttuu nuorukaisen yläraajoihin ja heiluttaa niitä ylös-alas. Hämähäkkimäiset sormet hypistelevät ahnaasti kudosta, tunnustellen ja tutkien. Kankea hymy muistaa Antropologin uurteet pitkästä aikaa.
- On priimaa, on. Olemattomat hartiat, joista roikkuu lyhyet olkavarret ja laajaluiset kyynärvarret. Vaikka lisäpainoa näistä raajoista ei tule, on suojaindeksi silti korkea.
- Paksut ranteet, lyhyet ja tanakat sormet, kyllä kyllä. Nämä kädet eivät loukkaannu helposti.
- Rintakehä puolestaan on lysy ja rangassa sopivasti torakaalista kyfoosia! Panssarikorsetin pisteosat saadaan kiristettyä naruilla pikkiriikkisiksi. Ekselenttiä kaikenkaikkiaan!
- Ja kuinka tuo kapea lantionhyrrä pyöriikään vinhaan! Voimme käyttää erittäin lyhyttä ja edullista vyötä, sekin on Liiton mieleen. Tämä kaveri on lajiopillinen ilmiö!
Mies katsoi vaivihkaa lasiensa yli yläviistoon. Kamera surahti tarkentaessaan. Teryleenipuvuissa hikoileva Liiton johto virnahti nahkasohvalla. Henkselikerho oli mielissään näkemästään.
- Jalatkin, puh-huh, ovat kuin Eesaun kädet. Karvapintaa riittää, ohuita kangassuojia kummempia pehmusteita ei tarvitse. Taloudellista taas! Reisi on ohut ja sääri paksu! Nilkka näyttää pyörivän joustavan pulleana, jalkaterien levitessä räpylänmittaan. Osumapintaa on vaikka vastukselle jakaa. Tämä yksilö lähtee ehdottomasti koeleirille jatkotesteihin ja -jalostukseen!
- Huttunen, dobok päälle ja lämpiön puolelle. Siellä alkaa lopputestaus lajiantropologista kokonaisanalyysiä varten. Uskoisin jo tässä vaiheessa että tulette kisaamaan paikasta miesten alle 80-kiloisiin. Noniin, hop hop! Jatkoon joka tapauksessa... ja seuraava!
Huttunen tempaisi alasuojat jalkaansa ja luritteli pöksyt päälle. Muut suojat hujahtivat paikoillensa vapautuneen hymyn tanssiessa hikikarpaloiden kanssa kasvoilla. Nuorukainen keikautti vielä kypärän väärinpäin päähänsä ja panssarin olalle. Mahdollinen maajoukkueurheilija juoksi varsanaskeleella harjoitussalin sivuovesta ulos. Olisiko hirnahtanutkin matkalla. Päävalmentaja apujoukkoineen hieroi pulleita käsiään.
- Kyllä tästä joukkue saadaan. Kohta se lähetetään jo pitkälle harjoitusleirille johonkin toiseen maahan. Kun pelijuonet on punottu, puetaan sponsoriverkkarit päälle ja lähdetään arvokisoihin. Siinä se on, menestyksen passi ja hammasharja.
Teryleeniryhmä ja tuulipukumiehet naureskelivat keskenään. Taustalla Antero Lokki jatkoi mittauksiaan loputtoman mutinan säestämänä.
Esitys päättyy hämmennykseen.
Pöydän äärellä lenteli epäuskoisia, toisiinsa törmäileviä katseita. Jostain kuului vaimea huokaus. Salamyhkäinen kolmikko nyökkäili hyväksyvästi toisilleen. Lokki tiiraili ympärilleen, reaktioita arvioiden. Voitto Suomalaisen, Aatoksen ja muutaman muunkin ahnasmielisen pintaa syvemmällä sinkoili sähköimpulsseja. Ne muodostivat mielikuvia koneista, ajatusmaailman medikalisoitumisesta ja inhimillisen muotoisen toiminnan raameista.
- Huh-juh, saas nähdä, edessä taitaa olla pitkännuiva ilta, mutisi ohutvartinen oppinut itselleen.
Hän ei ollut väärässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti