Käsitellään aatos jaloin (lausutaan taekwondo).
Aatos ja Jalo lahnustivat mietteliäin askelin. Jalon suurinumeroinen tappio tuntemattomalle ottelijalle pisteli mieltä. Panssari riippui tylsänä Aatoksen valmentajankädessä.
- Äh, tuntui että vastus olisi taas lukenut meikäläistä kuin avointa kirjaa.
- Valmentajahan se oli se lukutaitoinen. Ukko kehässä vaan tulkkasi korkeampaa totuutta jaloin.
- Oli sillä tosiaan muutama erittäin hyvä käännös, tuomaritkin naputtivat villisti pistekirjoittimiaan.
- Heillä oli selkeästi yhteinen tarina. Eiköhän me kuitenkin käännetä jo sivua.
Kaksikko saapui asemiinsa voipuneina. Kosteat suojat ja lyttyynastutut kenkärajat lentelivät Jalon kassiin. Aatoksen katseessa vilkkui oivallus.
- Nyt tiedän mikä meni vikaan! Meiltä puuttui oma kieli, oma tarina. Luomme, jumankekka, ikioman kehäpuheen, koska vastustaja osaa lukea!
- Mitä puhetta? Melkoista hepreaa, alas kääntää.
- Niin niin, sitä juuri, puhun oikeasta mutta tarkoitankin vasenta! Ensin painut pikana suihkuun. Ja sitten viivana takaisin.
Jalon otsa karpaloi raikkaana. Hän seurasi otteluita keskittyneenä, vaikka Aatos suputti touhukkaasti korvan juuressa.
- Aletaas tekemään voiton grammaria. Oikea on siis vasen ja vasen oikea. Kun huikkaan penkiltä, että kiertopotku oikealla, tiedät että tarkoitankin vasenta. Tavoitteena on saada vastustaja valmentajineen hoomoilaseksi siitä mitä teemme.
- Täh!?
- Alas on ylös ja ylös alas. Ja päinvastoin.
- Olisko jotain muuta, tätä ajatusjänistä en saa kiinni.
- Sinähän tähtäät rakennusalalle. Lähdetään siitä. Rakenna, rakenna... ja painava vasara räystääseen!
- Jumankauta tuohon ei mennä, vieläkin on yläasteen käsityötunneilta peukalo puolihölmönä.
- Hmmm, koulukieli voisi tosiaan toimia. Tähtäät kierteellä lukioon, suoraan valkolakkiin. Neljä ällää on varma!
- Lukio meni jatkoajalle. Ikäviä muistoja, vire karisee. Jotain muuta.
- Mites meteorologia, säästähän jutellaan aina!? Kun kuulet että suojat vuotaa, niin otat saappaat jaloista! Vastus jäätyy, tiivistä!
- Jää vähän ilmaan leijumaan ja jalatkin kastuu. Koitetaan vielä.
- Entä jos yhdistetään nämä kaikki ja pari muuta ajatusta? Käsitellään termejä ja soitetaan poskea luovan luontevasti. Se saattaisi toimia.
Kisapäivän viimeinen loppuottelu päättyi. Jalo henkäisi syvään ja käänsi katseensa Aatokseen.
- Pitäisikö kuitenkin, Aatos, koittaa vanhalla käsikirjoituksella. Tehdään niin kuin on ennenkin tehty, koska vastustajat ovat hyviä. Sinä olet vaiti, ja sen vuoksi minä mahdollisesti potkin.
- Veit juuri jalat vastustajan suusta. Kehäpuhe, sananjalat, ei taida toimia tällä vatsalla.
Hallin ulko-ovella miehet nyökkäsivät toisilleen vakavina. Voitto odotti jo autolla, nojaten ryhdikkäästi takapuskuriin. Kotimatka oli hiljainen, maisema kohtasi katseen. Jotain oli kehittymässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti