Edellisissä blogimerkinnöissä käsitellyt aiheet, lahjakkuusmalli ja taktinen kivijalka, tarvitsevat tuekseen teknisen rakenteen. Ilman tätä rakennetta valmennuksellista ajatusmaailmaa ei voi järkevästi jalkauttaa käytäntöön.
Lajitekniikka on yksinkertaisuudessaan moniulotteinen käsite. Se ymmärretään tai tulkitaan usein epäloogisesti irrallisena osana muusta harjoittelusta. Tekniikalla saatetaan tarkoittaa jopa ainoastaan raajojen ja torson yhteistoiminnan rajattua kineettista ketjua – toimintaa potkaisevan jalan liikahduksesta mahdolliseen osumaan tai jatkosuoritukseen. Tämä ajatusmalli täytyy saada avarrutettua. Tekninen suoritus ja sen harjoittelu pitää saada saumattomasti valmennuksellisen ajatusmaailman osaksi. On aika loikata kerralla hevoskärryiltä avaruusaikaan.
Tekniikan maailma pitää sisällään kaksi ulottuvuutta, "mitä" ja "miten". Tekniikan rakennemalli, "mitä", kuvaa lajin yksittäisistä suorituksista koostuvaa teknistä avaruutta tai palettia. Tekniikan harjoituksellinen kehikko, "miten", on puolestaan välttämätön tukiranka ja toiminnallinen ohjenuora rakennemallin käytännön toteutuksissa. Se on myös valmentajan käsikirja harjoitustilanteiden seurantaan, palautteen antamiseen ja urheilijoiden analysoimiseen. Maailma ontuu, jos kumpi tahansa näistä ulottuvuuksista ei ole pohdittu ja sisäistetty.
Kuva 1. Ottelutaekwondon tekniikan maailma
Tekniikan rakennemalli
Kyseessä on ottelutaekwondon lajisuorituksen spektri ja peruskuvaus työkaluista. Rakennemalli ei ota kantaa tekniikoiden tarkkoihin liikemekaanisiin suoritustapoihin tai niiden muunnelmiin ja sovelluksiin. Lajin liikemekaniikan perusteita käsitellään myöhemmissä blogimerkinnöissä erikseen. Tekniikan harjoituksellinen kehikko-kohdassa tosin mainitaan aiheeseen liittyen tekniikan sisällä tapahtuvat rytmin- ja suunnanmuutokset.
Rakennemallin päätasolla määritellään teknisen suorituksen tarkoitus ottelun kulun kannalta. Yksittäiset tekniikat pitävät usein sisällään enemmän kuin yhden merkityksen. Tämä jaottelu helpottaa käytännön harjoituksien analyyttistä suunnittelua.
Tekniikan rakennemalli:
------------------------------
1) Yleisimmät pistetekniikat
2) Yleisimmät suojatekniikat
3) Valmistavat ja tukevat tekniikat
4) Tekniikoiden suorittamiseen vaikuttavat tekijät
1) Yleisimmät pistetekniikat
Pistetekniikat ovat tunnistetuimpia teknisiä suorituksia ottelutaekwondossa. Niiden jaottelu on monelle itsestäänselvää. Pistetekniikkakokonaisuus on kuitenkin hyvä suhteuttaa muihin teknisiin suorituksiin. Samalla syntyy luontevasti perustelut tekniikoiden merkityksille.
1.1) Potkut
Potkutekniikat jakautuvat niiden luonnollisen biomekaanisen suoritustavan ja voimantuottosuunnan kautta. Tekniikoiden yleisimmät pisteet on lisätty suomenkielisen nimen perään.
Potkutekniikat jakautuvat niiden luonnollisen biomekaanisen suoritustavan ja voimantuottosuunnan kautta. Tekniikoiden yleisimmät pisteet on lisätty suomenkielisen nimen perään.
Suomalaisottelijoiden tulee tehdä juuri tuon pistemerkityksen osalta selkeä harjoituksellinen painoarvopohdinta. Kolmen ja neljän pisteen suorituksien pitää olla urheilijalle vähintään yhtä luonnollista kuin peruskiertopotkun tekeminen panssariin. Sama koskee vastustajan tekniikoiden sulkemista ja suojaamista.
1.1.1) Kiertopotkut
1.1.1.1) etujalan kiertopotku (1- ja 3-pistettä)
1.1.1.2) takajalan kiertopotku (1- ja 3-pistettä)
1.1.1.3) etujalan kehäpotku (1- ja 3-pistettä)
1.1.1.4) takajalan kehäpotku (1- ja 3-pistettä)
1.1.2) Suorat potkutekniikat
1.1.2.1) etujalan työntöpotku (1- ja 3-pistettä)
1.1.2.2) takajalan työntöpotku (1- ja 3-pistettä)
1.1.2.3) etujalan tökkäisypotku (1- ja 3-pistettä)
1.1.2.4) takajalan tökkäisypotku (1- ja 3-pistettä)
1.1.2.5) etujalan nostopotku (1- ja 3-pistettä)
1.1.2.6) takajalan nostopotku (1- ja 3-pistettä)
1.1.3) Selän kautta pyörähtävät tekniikat
1.1.3.1) pyörähdyskiertopotku (2- ja 4-pistettä)
1.1.3.2) etujalan takapotku (2- ja 4-pistettä)
1.1.3.3) takajalan takapotku (2- ja 4-pistettä)
1.1.3.4) takakiertopotku (4-pistettä)
1.1.4) Yhdistelmätekniikat
1.1.4.1) kahden tai useamman tekniikan yhdistelmät
1.1.4.2) suojauksen ja pistetekniikan yhdistelmät
1.1.4.3) tukijalalla suoritettavat tekniikat
1.1.4.4) potkaisevan jalan yhdistelmät
1.2) Lyönnit
Lyöntien jaottelu taekwondo-ottelun pisteenteon kannalta on hyvin helppoa. Pisteen saa tietynlaisella lyönnillä, nykyään hieman helpommin kuin aiemmin.
1.2.1) Suora lyönti (1 piste)
2) Yleisimmät suojatekniikat
Suojatekniikat on jaoteltu niiden toiminnallisuutta kuvaavilla nimillä. Suojatekniikoiden osalta saatetaan joskus kulkea sääntöjen rajamailla, etenkin kun puhutaan suorituksista kohdissa 2.1 ja 2.5. Näiden osalta onkin tehtävä selväksi miten rajatapauksissa toimitaan.
Jaottelua ei ole tehty edellisen kohdan teknisellä tarkkuudella, koska osa suorituksista ei ole yksiselitteisiä teknisen toteutuksen kannalta. Harjoittelun kannalta on tärkeää ymmärtää suojauksen ja ottelurytmin rikkomisen luonne ja mahdollisuudet. Suojatekniikoiden tulee olla myös luonnollinen osa tilannepurskeajattelua yhdessä pistetekniikoiden kanssa.
2.1) potkutekniikat pistealuetta suojaavalla tavalla
2.2) päätä suojaavat käsitorjunnat
2.3) panssaria suojaavat käsitorjunnat
2.4) liikkeellä ja asentoa muuttamalla tapahtuvat suojaukset ja väistöt
2.5) rytmiä ja ottelutapaa rikkovat tai ohjaavat tekniikat
3) Valmistavat ja tukevat tekniikat
Liikkeen ja liikkumisen harjoittelun pitää olla metronomintarkkaa. Muuten ottelija antaa ilmaiseksi etua vastuksilleen. Tarkkuus ja runsas itseharjoittelu takaa vankan pohjan useille teknisille ja taktisille elementeille aina reviirinhallinnasta rytmin- ja suunnanmuutoksiin. Otteluasennon hallinta valmistaa puolestaan erityisesti asentokontrolliosaamiseen.
3.1) liike ja liikkuminen
3.1.1) liuku eteen ja taakse
3.1.2) askel eteen ja taakse
3.1.3) hämäykset, rytmitys ja suunnanmuutokset
3.1.4) liikkuminen lajin osateknisillä suorituksilla
3.2) otteluasento
4) Tekniikoiden suoritukseen vaikuttavia tekijät
Ei ole olemassa kamppailu-urheilua ilman tekniikkaan vaikuttavia tekijöitä. Jokainen suoritus, kaikilla maailman urheilijoilla, on aina jonkinasteinen epäonnistuminen. Huipuilla epännistuminen on usein marginaalinen, koska harjoittelun perusteet ovat olleet tinkimättömiä. Toinen syy on juuri suoritukseen vaikuttavien tekijöiden ennakoiminen, harjoittelu ja analysointi.
Seuraavassa on listattu muutamia yleisimpiä suoritukseen vaikuttavia tekijöitä. Nämä pitää ottaa syvälle harjoitteiden rakenteisiin mukaan. Ottelijan pitää tuntea nämä kohdat ja tietää miten ne vaikuttavat omaan suoritukseen. Sitä kautta on myös mahdollista tunnistaa vastustajan vahvuuksia ja heikkouksia.
4.1) urheilijan lahjakkuustekijät
4.2) vastusanalyysi
4.3) reviiri- ja etäisyysmuutokset
4.4) liikesuunta ja sen muutokset
4.5) väsymys ja loukkaantumiset
4.6) vire ja keskittyminen
4.7) liikemekaniikan perusteet
4.8) taktinen kivijalka
4.9) muut ulkoiset tekijät
Tekniikan harjoituksellinen kehikko
Yksi suomalaisen tavoitteellisen ottelutaekwondon kompastuskiviä on ollut tekniikkaharjoittelun monimuotoisuuden oivaltaminen. Tekniikan harjoituksellisen kehikko määrittää ja hahmottaa juuri tuota aluetta. Pomppuja tiellä aiheuttaa myös luonteva siirtyminen suorituksien yleisistä liikeradoista lahjakkuuden mukaisiin tekniikka-aihioihin.
Tekniikan harjoituksellinen kehikko:
----------------------------------------------
1) Tilannepurskeajattelu
2) Asentokontrolli
3) Tilakontrolli
4) Tekniset vastinparit
5) Rytmin- ja suunnanmuutokset
6) Viretaso ja keskittyminen
1) Tilannepurskeajattelu
Tilannepurskeajattelu on tärkein yksittäinen tekijä Tekniikan harjoituksellisessa kehikossa. Se kokoaa ajatuksellisesti sisäänsä muiden kohtien perusluonteet. Kysymys on jatkuvuudesta ja jokaisen tekniikan rakennemallin mukaisen suorituksen optimoimisesta.
Tilannepurskeajattelu tarkoittaa ensisijaisesti eräänlaisen teknisen kokonaisuuden mieltämistä ottelun ja otteluharjoittelun pienimpänä toiminnallisena yksikkönä. Yksinkertaisimmillaan, yhden tekniikan perusharjoittelussa se voi tarkoittaa esimerkiksi seuraavanlaista toiminnan vuota:
Otteluasento, vire, keskittyminen, reviirihallinta ja tilakontrolli >> tekniikan valmistelu/reaktio // oikean teknisen vastinparin valinta >> ponnistus ja potku >> potkun palautus >> jatkotilanteen aistiminen ja mahdollisten liike- ja voimantuottosuuntien ennakoiminen >> asentokontrolli, tilakontrolli, otteluasento ja reviirihallinta, vire ja keskittyminen >> rentous ja mahdollinen lepojakso.
2) Asentokontrolli
Asentokontrolli on yksi tilannepurskeajattelun ja ohjausottelun avaintekijöitä. Käsitteenä se tarkoittaa yksinkertaisesti kehon painopisteen, otteluasennon, suojauksen, keskittymisen, vireen ja tilannevalmiuden säilyttämistä tai palauttamista mahdollisimman nopeasti epätasapainotilan jälkeen. Näitä epätasapainotiloja syntyy yleensä tilannepurskeiden välillä, mutta joskus myös tekniikan sisällä. Valmentajan tulee uupumatta puuttua näihin tilanteisiin kerta toisensa jälkeen. Se on ainoa reitti ottelijan suoritusta edistävän, sujuvan otteluvirran luomiseksi.
3) Tilakontrolli
Tilakontrolli on vankassa vuoropuhelussa taktiikan kivijalan kanssa. Käytännössä tilakontrolli on ottelullisen tilan ja suunnan ymmärtämistä. Se yhdistyy jatkuvasti rytmin- ja suunnanmuutoksiin, sekä paineenluontiin, -pitoon ja -luovutukseen. Tämä on samalla ohjausottelun toiminnallinen ydin. Kriittiset hetket tilakontrollin harjoittelun ja hallinnan osalta sattuvat usein samoihin hetkiin ja tilanteisiin kuin asentokontrollissa. Myös tähän osa-alueeseen, haasteellisuudesta huolimatta, valmentajan tulee kiinnittää herkeämättä huomiota. Lipsumiseen ei ole varaa, muuten toiminnan luontevuus katoaa ja se muuttuu tietoiseksi. Tällöin nopean reagoinnin pelivara rasittuu turhaan.
4) Tekniset vastinparit
Tekniset vastinparit piirtävät harjoittelun muodon. Niiden avulla myös analysoidaan, tunnistetaan ja kategorisoidaan vastustajan ottelua. Teknisiä vastinpareja kutsutaan usein virheellisesti myös taktiikaksi, vaikka ne ovat ainoastaan ottelutaktiikan perusskenaarioiden työkaluja.
Tekniset vastinparit syntyvät valmentajan näkemyksen tai urheilijan oivalluksen kautta perustuen tekniikan rakennemalliin. Tekniset vastinparit ovat myös luonnollinen osa tilannepurskeajattelun vuota.
Vastustajan analysoiminen teknisten vastinparien kautta antaa mahdollisuudet yksinkertaisiin, perusteltuihin teknis-taktisiin ratkaisuihin ottelun aikana. Urheilijalla ja valmentajalla tulee olla tällöin hyvin arvioitu oma vastinparivarasto. Vastustajan analysointi ennalta syventää myös päätaktiikan sisältöä eli ohjausottelua.
5) Rytmin- ja suunnanmuutokset.
Rytmin- ja suunnanmuutoksien suvereeni taitaminen on tämän päivän parhaiden taekwondourheilijoiden selkein yhteinen nimittäjä. Kyky luoda haluamansa rytmi ja rikkoa se halutessaan on tärkeä osa oivaltavaa ja luovaa ottelemista. Suunnanmuutokset puolestaan mahdollistavat tilannepurskeiden ohjaamisen. Rytmin- ja suunnanmuutoksia voi tehdä kahdella tasolla. Yleensä niitä tehdään tilannepurskeiden välillä, mutta huipputasolla ottelijat käyttävät kumpaakin myös mikrotasolla, eli yksittäisten tekniikoiden sisällä.
Rytmin- ja suunnanmuutosten oivaltava tekeminen kuuluu urheilijan ympärivuotiseen harjoitteluun. Pelkkä räjähtävyys suorituksissa ei riitä. Harjoittelua tulee tehdä sekä puhtaan lajinomaisesti, mutta myös fyysisesti vaikeutetuissa olosuhteissa.
Tämä osa-alue on vahvasti sitoutunut viretasoon ja keskittymiseen. Se vaatii myös kyvyn aistia etäisyyttä ja lukea vastustajaa. Nämä ominaisuudet kehittyvät ajatusmallin rakenteiden tullessa luonteviksi osaksi päivittäisharjoittelua.
6) Viretaso ja keskittyminen
Ottelijan viretaso ja keskittyminen ratkaisee usein voittajan tasaväkisessä ottelussa. Näiden asioiden hallinta ratkaisee myös arvokisavoittajan siitä muutaman urheilijan marginaalista, jossa kaikilla voittamiseen tarvittavat edellytykset.
Keskittyminen on varmasti jokaiselle luonnollinen ja tuttu käsite. Harjaantuneisuus näkyy ottelun luonnollisten rytminvaihteluiden ymmärtämisessä ja ns. flow-tilan saavuttamisessa. Liian pitkä keskittyminen aiheuttaa transsitilan, jossa reaktioajat pitenevät. Keskittymättömyys puolestaan näkyy usein hermostuneisuutena. Silloin reaktiorytmi hajoaa ja virheellisten ratkaisujen määrä kasvaa.
Urheilijalla tulee olla useita viretasoja. Huippu-urheilijalla määrä voi lähennellä kymmentäkin erilaista. Tärkeintä on löytää ja tunnistaa nämä tasot, ja kuinka vaihtaa niitä luontevasti. Rasittavin vire on ns. hienoin viritys, arvokisafinaalitaso. Monet eivät välttämättä löydä tätä tasoa koskaan. Suurin syy siihen on, ettei asiaa ole ajateltu, harjoiteltu tai tunnistettu. Alin taso on puolestaan kevyet, palauttavat treenit tai alku- ja loppuverryttelyn keveimmät osat. Vireitä on helppoa ja luonnollista kehittää osana lajiharjoitusta. Käsite ja tilan tunnistaminen on saatava urheilijalle päivittäiseksi rutiiniksi. Vireeseen vaikuttaa luonnollisesti myös kehon toiminta ja lajin ulkopuoliset asiat.
Viretason ja keskittymisen suhde on monimutkainen yhtälö. Sen tunnistaminen vaatii hyvän, henkilökohtaisen suhteen urheilijan ja valmentajan välillä. Asioiden tunnistamisella voi luoda pohjan harjoitteille, joilla kehitetään näitä ominaisuuksia. Luonnollisuus, rentous ja helppous ovat tunnusomaisia maailman huippujen keskittymiselle ja vireelle. Se syntyy tietoisesta ja analyyttisestä harjoittelusta.
Vire ja keskittyminen liimaa muut tekniset asiat yhteen luonnolliseksi ottelun kokonaisuudeksi. Vasta tuon liimauksen jälkeen tästä ottelullisesta kokonaisuudesta voi syntyä korkeamman tason taktisia ratkaisuja tai yksilöllinen laji-identiteetti.
Lopuksi
Edellä kuvattu tekniikan maailma ei ole yksiselitteinen asia. Kuitenkin sisällön rakenne, "mitä" ja "miten", tuntuu luontevalta lähestymiseltä ennen tarkempaa siivuttamista.
Osa sisällöistä on vielä hahmotus- ja rakenteluvaiheessa. Jos sinulla on ajatuksia, ideoita tai mielipiteitä aiheesta, niin laita sähköpostia, viestiä tai kommenttia tulemaan. Jatkuva kehittyminen on lajin älyn ja luovuuden renessanssin rakentava voima. Se tarvitsee aktiivisia ajattelijoita.
Seuraavassa blogimerkinnässä on tarkoitus nivoa tiivistetyn luontevasti yhteen kolme ensimmäistä osaa, lahjakkuusanalyysi, taktinen kivijalka ja tekniikan maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti