(Emanoitunut
takauma, osa 322)
Mies
herää jälleen kerran katseensa kerkeän kärjen kompurointiin kattomaalin
karheikossa. Tietoisuuden satakerta valjuttaa edestakaisin aamun valmiiksi juoksettamaa
ajatusta. Käsi nappaa puhelimen, sormet tanssahtelevat lyhyen koreografian muistioon.
Tuskin tuotakaan tertsiiniä koskaan loppuun poljetaan, onpahan soinnuttomana olemassa,
pohtii keski-ikäinen.
Kuudelta
parahtaa sinnikäs kaksoiskupoli. Mies istuu jo valmiiksi sängynlaidalla,
tunnustellen nivelten ja jänteiden mielipidettä aamutoimista. Kymmenen
minuuttia, viisikymmentä naksahdusta myöhemmin hahmo heilauttaa myssynnysän
tutulle paikalle keikkumaan. Ideat iskevät takaraivon aallonmurtajaan kysyvän pisteliäästi.
- Viisi porrasta
pakkasviiksiin, nuoska marinoi jo kenkiä.
Kuusikolmekymmentä
pyry raiskaa lempeästi kasvoja. Anturat naristavat, teinilaulajan vakavuudella,
matkaa bussipysäkille. Risteyksen punaisten lyhtyjen valossa katse seuraa
metalliperien ohijuoksua. Kumijalkaisten jonomitat kiehauttavat miehen kulmaryppyyn saakka. Lopulta eräs kurvaa katoksen eteen. Ken tästä käy, saa kaksi euroa
heittää, urahtaa kuskinpenkillä istuva Pluto mikkiinsä. Viisitoista sivullista
mittaa matkan Elielin asemalle. Mies sulkee Vergiliuksen Georgican.
- Pakkasen naurunpauke soi
korvissa kuin demonien ruoskat. Onneksi kotikuskin pirullinen irve kuumottaa selkää.
Lautturin kuulutus katoaa loiskuun yskien.
Nelonen
kolistaa sillipurkkina kohti satamaa. Matkustajia vuontaa sisään ja ulos löysänä
vuorovetenä. Mies kiittää korkeintaan kerran aikaista hämäryyttä.
Saulinkodin kurvien jälkeen katse törmää Katedraalin mäkeen.
- Kuukausikortti suussa
tervehdin Kharonia. Jalka pulppaa virtaan kuten ennenkin. On aika nostaa kivi reppuun.
Peukalo
painautuu hikoillen nappiin. Ajatusten katkokävely päättyy Ovella. Mies riisuu
vaatteensa. Fetsi asettuu päähän, punaisen frakin yläosa harteille ja tyhjä tinakuppi
nuhankarvaiseen käteen. Hän odottaa hiljaa, henkisen hajulukon maku suussa,
posetiivin alakuloista sointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti