1. Syntymä
Tapahtuman alkulima saa muotonsa vaivihkaa alkutalven pimeässä. Kisapaikka päätetään, saleja varaillaan ja organisaatiot käynnistävät erilaisia toimenpiteitä. Asiat etenevät haparoivin vasikanaskelin, tunnustellen ja maiskutellen innostuksen terniä.
2. Suuri hiljaisuus
Suurimman osan vuodesta asiat matelevat äärettömässä hiljaisuudessa. Näennäisesti mitään ei tapahdu. Valmisteluita edistetään kuitenkin eri tahoilla. Tekijöitä värvätään. Tuomareita koulutetaan. Ottelijat rientävät harjoituksiin ja valmentajat paukuttelevat tavoitteita kasaan.
3. Kohottautuminen
Pari kuukautta ennen isoa pamausta vauhti kiihtyy. Järjestävän seuran vastuuvääpelit herättelevät viimeisiä vapaaehtoisia. Kisakutsua virkataan. Tehdään viimevuotisen pohjalle, eikös vaan? Vanhat kisaratsut katselevat kaihoten hiennielijöitään. Jos sitä vielä kerran koittaisi. Mitähän se ottelulisenssi nykyään maksaa? Korhonen lähtee kuulemma kasikymppiin ja Mikkelissäkin on nähty joku ikämies verryttelemässä kavioitaan. Aijaa, uhhuh, no siinä olisi tämän päivän kisaajilla hatussa pitelemistä. Huhuja kiertää. Nuoremmat laukkaavat liigoissa ja Euroopan turnauksissa kriteerinäyttöjä keräämässä. Tuomaripomot päivittelevät oikeudenjakajien niukkoja listoja.
4. Takarajalla
Viikko ennen ilmoittautumisten päättymistä kohistaan taustalla ja julkisesti. Miksei kukaan ole vielä listoilla. Ei näin. Ei toisaalta noinkaan. Kylläpä on vähän osanottajia, Suomi-Cupissakin oli jo 90-luvulla ainakin reilu kolmesataa kisaajaa. Seuroissa odotellaan. Tuleeko Suvi ja mihin sarjaan? Arvaisiko tuon kadetin laittaa jo nuoriin, Saarinenkin oli Porvoossa kolmessa sarjassa. Sieltä tulisi kehitykselle tärkeitä startteja ja haasteita. Parhaimmassa tapauksessa seuran mitalitilasto kaunistuisi. Heino ilmestyy ottelutreeneihin vahvassa ajokoirakunnossa. Muutaman kohotuksen jälkeen mies naputtaa jo täyttä nykytyyliä. Kahdeskymmenes SM-kulta lienee mielessä. Kotimaisia tuomareita päivitellään edelleen.
5. Ilmojen jälkeen
Listat on laitettu verkkoon. Ohhoh! Tuokin tuolla, ja useammassa sarjassa. Eikö viiskolmosiin tule ketään? Pitäisikö ilmoittautua vielä perästäpäin, on se ennenkin onnistunut. Siinä olisi helppo mestaruus tarjolla. Sarjanvaihtoshakkia pelataan sähköpostit ja älyvimpaimet kuumina. Selaimien päivitysnappeja rämpätään viimeiseen iltaan saakka. Turnausmajuri ratkoo tilanteita adrenaliinipäissään. Lopulliset dokumentit julkaistaan. Ai vielä joku haluaa takaisin alkuperäiseen sarjaansa. Niinpä tietysti. Osa joukkueista on kisakaupungissa valmistautumassa. Tuulipuvut kahisevat ja löylyä heitellään. Joku kelailee vastuksien otteluita läppärillään. Uni juksaa osan yöstä.
6. Kirkas roihu
Kilpailupäivä väreilee erilaisia tuntemuksia. Ottelulistoja sadatellaan. Miten nämä on taas arvottu. Eväspussit rapisevat. Lämmittelyalueella paukutellaan keikkumitsejä ja kuka mitäkin. Sankaritarinoita syntyy. Kiivaita, mieleenjääviä taisteluita käydään salin leveydeltä. Pettymyksiä niellään. Kenen vika. Tuomarin. Aikataulun. Taktiikan. Harjoittelun. Loukkaantumisen. Vireen. Kuka tietää? Koko organismi palaa kirkkaana, tarjoten elämyksiä aamusta iltaan. Väsymys ei saa sijaa, ennen kuin viimeinenkin piste, kumarrus ja mitali on taltioitu aistimien kautta muistikorteille ja syvään harmaaseen. Analyysit ovat voimakkaan värisiä. Tarkemmin niitä pohditaan joskus myöhemmin. Palamatot kasataan pakettiautoon.
7. Kuolema
Sosiaalinen ja analoginen media kertoo tarinoita. Tässä on mun mitalit tai ainakin piti olla. Meidän seudun nuori lahjakkuus. Urotöitä ja karvaita makuja. Rutkasti oma- ja kaverikuvia. Pikselipeukkuja. Yksi selittää järjenmukaista. Joku toinen heiluttaa huuliaan täysin heittotuntumalta. Tuhka levittyy hiljalleen tapahtumien, nautinnon, ja muiden tunteiden päälle. Mitä tehtiin? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Kuka järjestää seuraavat kisat? Ensi kerralla aion voittaa. Uusi feeniks hedelmöittyy. Tuore alkulima saa tarvitsemansa ravinteet.
2. Suuri hiljaisuus
Suurimman osan vuodesta asiat matelevat äärettömässä hiljaisuudessa. Näennäisesti mitään ei tapahdu. Valmisteluita edistetään kuitenkin eri tahoilla. Tekijöitä värvätään. Tuomareita koulutetaan. Ottelijat rientävät harjoituksiin ja valmentajat paukuttelevat tavoitteita kasaan.
3. Kohottautuminen
Pari kuukautta ennen isoa pamausta vauhti kiihtyy. Järjestävän seuran vastuuvääpelit herättelevät viimeisiä vapaaehtoisia. Kisakutsua virkataan. Tehdään viimevuotisen pohjalle, eikös vaan? Vanhat kisaratsut katselevat kaihoten hiennielijöitään. Jos sitä vielä kerran koittaisi. Mitähän se ottelulisenssi nykyään maksaa? Korhonen lähtee kuulemma kasikymppiin ja Mikkelissäkin on nähty joku ikämies verryttelemässä kavioitaan. Aijaa, uhhuh, no siinä olisi tämän päivän kisaajilla hatussa pitelemistä. Huhuja kiertää. Nuoremmat laukkaavat liigoissa ja Euroopan turnauksissa kriteerinäyttöjä keräämässä. Tuomaripomot päivittelevät oikeudenjakajien niukkoja listoja.
4. Takarajalla
Viikko ennen ilmoittautumisten päättymistä kohistaan taustalla ja julkisesti. Miksei kukaan ole vielä listoilla. Ei näin. Ei toisaalta noinkaan. Kylläpä on vähän osanottajia, Suomi-Cupissakin oli jo 90-luvulla ainakin reilu kolmesataa kisaajaa. Seuroissa odotellaan. Tuleeko Suvi ja mihin sarjaan? Arvaisiko tuon kadetin laittaa jo nuoriin, Saarinenkin oli Porvoossa kolmessa sarjassa. Sieltä tulisi kehitykselle tärkeitä startteja ja haasteita. Parhaimmassa tapauksessa seuran mitalitilasto kaunistuisi. Heino ilmestyy ottelutreeneihin vahvassa ajokoirakunnossa. Muutaman kohotuksen jälkeen mies naputtaa jo täyttä nykytyyliä. Kahdeskymmenes SM-kulta lienee mielessä. Kotimaisia tuomareita päivitellään edelleen.
5. Ilmojen jälkeen
Listat on laitettu verkkoon. Ohhoh! Tuokin tuolla, ja useammassa sarjassa. Eikö viiskolmosiin tule ketään? Pitäisikö ilmoittautua vielä perästäpäin, on se ennenkin onnistunut. Siinä olisi helppo mestaruus tarjolla. Sarjanvaihtoshakkia pelataan sähköpostit ja älyvimpaimet kuumina. Selaimien päivitysnappeja rämpätään viimeiseen iltaan saakka. Turnausmajuri ratkoo tilanteita adrenaliinipäissään. Lopulliset dokumentit julkaistaan. Ai vielä joku haluaa takaisin alkuperäiseen sarjaansa. Niinpä tietysti. Osa joukkueista on kisakaupungissa valmistautumassa. Tuulipuvut kahisevat ja löylyä heitellään. Joku kelailee vastuksien otteluita läppärillään. Uni juksaa osan yöstä.
6. Kirkas roihu
Kilpailupäivä väreilee erilaisia tuntemuksia. Ottelulistoja sadatellaan. Miten nämä on taas arvottu. Eväspussit rapisevat. Lämmittelyalueella paukutellaan keikkumitsejä ja kuka mitäkin. Sankaritarinoita syntyy. Kiivaita, mieleenjääviä taisteluita käydään salin leveydeltä. Pettymyksiä niellään. Kenen vika. Tuomarin. Aikataulun. Taktiikan. Harjoittelun. Loukkaantumisen. Vireen. Kuka tietää? Koko organismi palaa kirkkaana, tarjoten elämyksiä aamusta iltaan. Väsymys ei saa sijaa, ennen kuin viimeinenkin piste, kumarrus ja mitali on taltioitu aistimien kautta muistikorteille ja syvään harmaaseen. Analyysit ovat voimakkaan värisiä. Tarkemmin niitä pohditaan joskus myöhemmin. Palamatot kasataan pakettiautoon.
7. Kuolema
Sosiaalinen ja analoginen media kertoo tarinoita. Tässä on mun mitalit tai ainakin piti olla. Meidän seudun nuori lahjakkuus. Urotöitä ja karvaita makuja. Rutkasti oma- ja kaverikuvia. Pikselipeukkuja. Yksi selittää järjenmukaista. Joku toinen heiluttaa huuliaan täysin heittotuntumalta. Tuhka levittyy hiljalleen tapahtumien, nautinnon, ja muiden tunteiden päälle. Mitä tehtiin? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Kuka järjestää seuraavat kisat? Ensi kerralla aion voittaa. Uusi feeniks hedelmöittyy. Tuore alkulima saa tarvitsemansa ravinteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti