Voitto Suomalainen saapui teonpaikalle sunnuntaina. Eilinen leijui vielä väkevänä ilmassa. Tuoksu kätilöi samalla lempeästi tuoreen kisapäivän. Valmentaja odotti malttamattomana vastasyntyneen ensirääkäisyä.
Porvoon turnauksen harrastajasarjat jäivät tällä kertaa valkunnatkulta väliin. Suuri osa sunnuntaista sen sijaan piirtyi takaharmaaseen Kokonhallin lauteilta. Muutamat muistijäljet säilyivät kirkkaina jopa kisoista koneelle.
-
Kolmella ottelualueella huiski yksi yhteinen videotarkistustuomari. Kari “Kolibri” Sirviö liikkui äärettömän vilkkaasti paikasta toiseen, selvitti jämäkästi kulloisenkin tilanteen ja jatkoi taas surraustaan. Ohi mennessään hän ehti huikata moikut ja päälle vielä tiivistetyn analyysin tuomaritoiminnasta. On se hurja. Mies selaili rakeisia kuvataltioita useammalta näytöltä. Päätökset sattuivat, miehitys huomioon ottaen, melkoisen hyvällä prosentilla kohdilleen. Oikeudenjakajien riittävä määrä pitää säätää kohdilleen tulevissa liigaturnauksissa, etenkin jos alueiden tuomariston lupakirjoissa on kovin märkää mustetta. Se on kaikkien etu.
-
Sarjapomppijoita ja tuplavoittajia oli kisoissa useita. Ilmiö on merkittävä osa kansallisen ottelukilpailutoiminnan ajankuvaa. Pompuille on olemassa ajatuksellinen perusta, vaikka kysymyksessä ei olekaan yksiselitteinen kuvio. Osa nuoremmista kisaajista tarvitsee sopivia, riittäviä haasteita kehittyäkseen. Ikäluokkaansa vanhemmissa otteleminen aiheuttaa toisaalta helposti fyysislajillisen vaateen harjoitella aikuismaisemmin kuin olisi tarpeen. Loukkaantumisriski kasvaa. Puolesta ja vastaan vaikuttavia yksilökohtaisia tekijöitä on nivaskallinen.
Porvoo oli kiinnostava ennakkotapaus. Kokonhallissa tehtiin suomalaisen taekwondohistorian hämmentävin ja innostavin kolmiloikka ikäluokissa.
-
Multimitalistit.
Niko Saarinen. Turun viilipytty nappasi sarjavoitot kadeteissa, nuorissa ja miehissä. Suoritus on käsittämätön, vaikka otteluita olikin vain yksi sarjaa kohti. Nuorukaisen kyky rentoon ja äärimmäisen keskittyneeseen rytminvaihto-otteluun tiukassakin mäiskeessä on ihailtava. Se on vahva valtti, kaikissa korttiringeissä.
Noora Rannikko. Euran tiikerillä oli hyvä voiton- ja pisteennälkä. Ottelut napattiin tassuihin ensipotkusta, eivätkä suitset luistaneet missään vaiheessa. Tämä näkyi tuloksissa. Kultaa kieputettiin kaulaan kadeteissa ja nuorissa.
Helmi Härkönen. Viipyilevän viiltävän taktiikan taituri vei nimiinsä naisten alle viisseiskat ja kuuskakkoset. Käytännön tahinnan lisäksi Härkösen ja Siltasen kehädialogi oli palkitsevaa seurata. Se vaan toimi.
Toni Lahtinen. Mies ja tyyli. Energiaystävällisen tekniikan ammattimies kuittasi keskuspallipaikan miesten alle 63- ja 68-kiloisissa, takakäden satunnaisista vuoto-ongelmista huolimatta. Suoritus oli kokonaisuudessaan vakuuttava.
-
Tietoisuus tarrasi vielä muutamaan sekavaan sattumaan.
Miesten seiskanelosten arpa yllätti, kuten alle viiskasien finaalin räyhäkkyyskin. Jälkimmäisessä jalkaa vatkattiin tositarkoituksella kultaiseen pisteeseen saakka. Yleisö kiitti.
Nurisalon ja Eskandarin uusintaottelu keräsi tiuhasti väkeä maton laitamille. Matsi oli tarkka ja jännittävä, kuten ykkösosakin Paraisilla. Nurisalo oli tällä kertaa tarkempi ja keskittyneempi. Takapotkut sattuivat kohdilleen. Seuraavaa jaksoa odotellaan kuumeisesti.
Partasen maltti miellytti. Tivolitaekwondon dekaanin hyvin saumattu taktiikka ei tällä kertaa pursuillut lattialle tai matonrajojen ulkopuolelle. Suunta on oikea.
Chahrazed Boughara voitti hyvän harjoittelun, lahjakkuuden ja ennakkoluulottomuuden avulla kaksi arvokisaedustajaa. Se kertoo kuinka pieniä lajin marginaalit ovat. Se kertoo otteluvoittojen kannalta merkitsevistä asioista. Tilanteet suodattuivat valkun päässä oivalluksiksi ja sitä kautta myös vääjäämättömäksi kehitykseksi.
Muutamilla kisaajilla vaikutti olevan pientä epäsynkkaa harjoittelun, kisaamisen ja palautumisen suhteen. Tämä aiheuttaa usein kymmenen sentin virheen paikassa ja puolen sekunnin vääristymän ajassa. Lopputuloksen ja loukkaantumisalttiuden kannalta heitot ovat merkittäviä. Väsyneen ottelijan ongelmatiikka laittoi ajatuksen liikkeelle. Kuinka tuon epäsynkan voisi estää tai ehkäistä? Suomalainen uskoo yhteistyöhön ja -vastuuseen.
Mitä sitten?
-
Kolmella ottelualueella huiski yksi yhteinen videotarkistustuomari. Kari “Kolibri” Sirviö liikkui äärettömän vilkkaasti paikasta toiseen, selvitti jämäkästi kulloisenkin tilanteen ja jatkoi taas surraustaan. Ohi mennessään hän ehti huikata moikut ja päälle vielä tiivistetyn analyysin tuomaritoiminnasta. On se hurja. Mies selaili rakeisia kuvataltioita useammalta näytöltä. Päätökset sattuivat, miehitys huomioon ottaen, melkoisen hyvällä prosentilla kohdilleen. Oikeudenjakajien riittävä määrä pitää säätää kohdilleen tulevissa liigaturnauksissa, etenkin jos alueiden tuomariston lupakirjoissa on kovin märkää mustetta. Se on kaikkien etu.
-
Sarjapomppijoita ja tuplavoittajia oli kisoissa useita. Ilmiö on merkittävä osa kansallisen ottelukilpailutoiminnan ajankuvaa. Pompuille on olemassa ajatuksellinen perusta, vaikka kysymyksessä ei olekaan yksiselitteinen kuvio. Osa nuoremmista kisaajista tarvitsee sopivia, riittäviä haasteita kehittyäkseen. Ikäluokkaansa vanhemmissa otteleminen aiheuttaa toisaalta helposti fyysislajillisen vaateen harjoitella aikuismaisemmin kuin olisi tarpeen. Loukkaantumisriski kasvaa. Puolesta ja vastaan vaikuttavia yksilökohtaisia tekijöitä on nivaskallinen.
Porvoo oli kiinnostava ennakkotapaus. Kokonhallissa tehtiin suomalaisen taekwondohistorian hämmentävin ja innostavin kolmiloikka ikäluokissa.
-
Multimitalistit.
Niko Saarinen. Turun viilipytty nappasi sarjavoitot kadeteissa, nuorissa ja miehissä. Suoritus on käsittämätön, vaikka otteluita olikin vain yksi sarjaa kohti. Nuorukaisen kyky rentoon ja äärimmäisen keskittyneeseen rytminvaihto-otteluun tiukassakin mäiskeessä on ihailtava. Se on vahva valtti, kaikissa korttiringeissä.
Noora Rannikko. Euran tiikerillä oli hyvä voiton- ja pisteennälkä. Ottelut napattiin tassuihin ensipotkusta, eivätkä suitset luistaneet missään vaiheessa. Tämä näkyi tuloksissa. Kultaa kieputettiin kaulaan kadeteissa ja nuorissa.
Helmi Härkönen. Viipyilevän viiltävän taktiikan taituri vei nimiinsä naisten alle viisseiskat ja kuuskakkoset. Käytännön tahinnan lisäksi Härkösen ja Siltasen kehädialogi oli palkitsevaa seurata. Se vaan toimi.
Toni Lahtinen. Mies ja tyyli. Energiaystävällisen tekniikan ammattimies kuittasi keskuspallipaikan miesten alle 63- ja 68-kiloisissa, takakäden satunnaisista vuoto-ongelmista huolimatta. Suoritus oli kokonaisuudessaan vakuuttava.
-
Tietoisuus tarrasi vielä muutamaan sekavaan sattumaan.
Miesten seiskanelosten arpa yllätti, kuten alle viiskasien finaalin räyhäkkyyskin. Jälkimmäisessä jalkaa vatkattiin tositarkoituksella kultaiseen pisteeseen saakka. Yleisö kiitti.
Nurisalon ja Eskandarin uusintaottelu keräsi tiuhasti väkeä maton laitamille. Matsi oli tarkka ja jännittävä, kuten ykkösosakin Paraisilla. Nurisalo oli tällä kertaa tarkempi ja keskittyneempi. Takapotkut sattuivat kohdilleen. Seuraavaa jaksoa odotellaan kuumeisesti.
Partasen maltti miellytti. Tivolitaekwondon dekaanin hyvin saumattu taktiikka ei tällä kertaa pursuillut lattialle tai matonrajojen ulkopuolelle. Suunta on oikea.
Terhon, ilmojen sankarin suoritukset hymyilyttivät erityisesti. Kun ottelutaekwondon veskuloiri, taiteilija ja tulkki, heittäytyi silloin tällöin näyttävän lennokkaan potkusarjan päätteeksi kaikkensa antaneena ottelualueen pintaan, kirposi yleisölläkin vedet silmiin. Räsäsen ottelut olivat joka kerta mainioita, kiivaita ja viihdyttäviä.
Chahrazed Boughara voitti hyvän harjoittelun, lahjakkuuden ja ennakkoluulottomuuden avulla kaksi arvokisaedustajaa. Se kertoo kuinka pieniä lajin marginaalit ovat. Se kertoo otteluvoittojen kannalta merkitsevistä asioista. Tilanteet suodattuivat valkun päässä oivalluksiksi ja sitä kautta myös vääjäämättömäksi kehitykseksi.
Muutamilla kisaajilla vaikutti olevan pientä epäsynkkaa harjoittelun, kisaamisen ja palautumisen suhteen. Tämä aiheuttaa usein kymmenen sentin virheen paikassa ja puolen sekunnin vääristymän ajassa. Lopputuloksen ja loukkaantumisalttiuden kannalta heitot ovat merkittäviä. Väsyneen ottelijan ongelmatiikka laittoi ajatuksen liikkeelle. Kuinka tuon epäsynkan voisi estää tai ehkäistä? Suomalainen uskoo yhteistyöhön ja -vastuuseen.
Ennakkoluulottomuus oli turnauksen suurin yksittäinen, kiinnostava nimittäjä. Etenkin kultaisen kadettisukupolven edustajilla näytti olevan loputon halu haastaa ja voittaa. Kun ennakkoluulottomuus yhdistetään sopivina annoksina voitontahtoon, on käsissä sampo, kirjokansi jonka avulla taotaan tulevassa useita isoja mitaleita.
Siinä se teputteli ovesta ulos melko vakain askelin, kuusituntisena ja täysimittaisena. Katselin ylpeänä askellusta. Mihin se vielä päätyisikään. Päätin seurata, ja uskon, että se kannatti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti