Vanhempi valkku:
Oletko menossa paitaa hikoiluttamaan?
Jalo:
Kyllä vaan! Pääopettaja kysyi vetämään matsitreenit. Helppo nakki meikäläiselle. Huidellaan porukalla niitä paria potkua, mitä viime kisoista jäi mieleen. Etujalan vemppuja. Sitten tehdään ehkä se yksi harjoite, mitä mestari opetti joskus 90-luvulla. Meikävalkku on tänään nimittäin ihan liekeissä. Samalla saan itsekin jumpata hien pintaan ja kokeilla omia juttuja. Ainakin vastakiertopotkun osaan vaikka unissa, sitäkin siis tehdään varmuudella. Siinä se on. Kiirettä on pidellyt, joten suunnitelmaa on vain puolikkaan verran. Se on riittänyt ennenkin, loput nokitaan lennosta. Sillä on tullut mitaleita hyllynlaudat notkulleen. No niin, nähdään taas! Moimoi!
Vanhempi valkku:
Seis! Kelataas vähän.
Ohjaat siis harjoituksen, jonka jälkeen ehkä kehityt johonkin tuntemattomaan suuntaan? Ja sitten seuraavassa harjoituksessa säädät taas jotain muuta. Pahimmassa tapauksessa jokainen treenin osa vetää eri suuntaan. Muista, että mestarienkin ohjaamat harjoitukset tai tekniikat pitää pureskella itse, suodattaa omaan järjestelmään. Pohdihan koko kuvio vielä toisen kerran. Perustele itsellesi jokainen asia, jonka aiot harjoituksessa toimittaa muille.
Jalo:
Täh! No, tuota...
Pääopettaja kysyi siis vetämään matsitreenit. Aloin miettimään mitä tekisin. Keskityn ehkä ajankohtaisiin tekniikoihin. Etujalan vemppujahan ollaan nähty matoilla ja kuultu suissa. Viime kisojen muistiinpanoista ja videoseurannasta jäi muutama kuvio mieleen. Ne toistuivat usealla turnauksessa menestyneellä ottelijalla. Perusrakenteeltaan suoritukset olivat vähän kuin mestarin opettamat asiat 90-luvulla. Tässähän on itse asiassa mielenkiintoinen jatkumo, mitenhän nämä yhdistyvät toisiinsa. No, yhtä kaikki, treenaan alku- ja loppuverryttelyn mukana. Hyppyytän harjoitteet esiin sitten käytännössä. Siinä vastakiertopotkussakin on vielä aivotyötä, miten se toimiikaan eri tilanteissa ja sen semmoista. Lopuksi vedän saman perusjumpan kuin aina ennenkin tässä kohtaa viikkoa. Vähän sikaa, heh heh. Ehkä rähmistäkin. Hmmm.
Vanhempi valkku:
Seis! Kelataas taas vähän.
Tuo on vielä liian epämääräistä. Kaikella ohjaamallasi pitää olla syynsä, myös alku- ja loppuverryttelyllä. Kivaa oli ja hiki tuli on hyvä lähtökohta, mutta siihen voi helposti upottaa vaikka tekniikan tai taktiikan osasuorituksia menettämättä riemukkuutta. Silloin kehityksen kannalta tärkeät toistomäärät kasvavat huimasti. Harrastajien taidotkin nousevat varmemmin aivan uudelle tasolle. Kun vielä peilaat koko homman valmennuksellisen ajatusmaailmasi kautta, ja pidät harjoituksellisen peruskehikon kasassa, niin suorituksien laatukin on priimaa. Koitas vielä.
Jalo:
Hmhh, kaikenlaista harmaannuttavaa. Koitetaan, koitetaan...
Pääopettaja kysyi ohjaamaan otteluharjoituksen. Pohdin asiaa. Kirjoitin ajatuksiani muistiin. Mietin mitä kaikkea liittyy aiheeseen, jonka opettaja minulle antoi. Keskustelin hänen kanssaan kertaalleen. Kaivelin esiin omaa käsitystäni ottelun syvimmästä. Tunsin kuinka jalat eivät enää koskettaneet pohjapintaa. Hetken kuluttua, muutaman hengästyttävän sukelluksen jälkeen, huomasin ajatusmaailman kannattelevan sittenkin. Mutaista taikinaahan tuo vielä oli, mutta selkeytymään päin.
Luonnostelin harjoitussuunnitelman paperille. Kulmaan tussasin kriittiset kohdat, harjoituksellisen peruskehikon muistisanat. Tukijalan liike, lantion käyttö, polven aktiivisuus, painopiste, asento-, etäisyys- ja tilakontrolli, liikkeen kepeys, rytminvaihto, jalat-kädet-vartalo-yhteistoiminta, rentous, energia, innostus ja hauskanpito. Huuh. Tuo rimpsu pitäisi sitten muistaa jokaisessa harjoitteessa alusta loppuun. Joka kerta. Imeytyypähän ainakin ohjaajan ja treenaajien verenkiertoon. Se kai siinä on tarkoituksenakin. Sitten naputtelin rakennetta teeman ympärille. Kuinka kauan ja paljon mitäkin osaa tehdään. Mitkä ovat yksittäisten harjoitteiden tavoitteet, ja pysyvätkö ne teemassa. Joo-o, kyllähän tästä alkaa jo muodostua jotakin. Pitää varmaan aktiivisesti nuuskia tunnelmia treeneissä, tarpeen tullen voi sitten hiukan soveltaa systeemeitä. Nyt ajatus on hätistelty idean puuhun. Tulihan siitä melkoinen pläjäys. Saas nähdä onko se hieno filosofia tässä enää millään lailla mukana. Entä sopivat rasitustasot tai ryhmämuotojen monipuolinen käyttäminen, osaankohan niitäkään. Kuinka pystyn tarkkailemaan kaikkea, annostelemaan ja arvioimaan. Päässä huippaa.
Jalo vilkaisi salin suuntaan. Kassi riippui synkkänä jalkaa vasten. Hän ei uskonut ikinä pystyvänsä setvimään rihmastosta selkeitä asiakokonaisuuksia. Saati sitten ymmärtämään miten ja mitä painottaa eri kehitysasteilla ja erilailla oppiville. Miehen kurkkua kuristi. Hänen teki mieli palata raikkaaseen ajatuksettomuuteen. Antaa fiiliksen viedä tuttua polkua ja nauraa sosiaalisesti muiden kanssa. Niinhän minä teen, ei tämä parane pähkimällä vaan tekemällä, ajatteli Jalo. Tämä umpihanki on liian raskas kulkea.
Vanhempi valkku:
Seis! Kelataas vielä vähän.
Alkaa kuulostaa hyvältä. Ensin sinun pitää pöyhiä vinttikomeroita kunnolla ja monimutkaistaa asiat äärimmilleen. Vasta sen jälkeen voit jäsentää, yksinkertaistaa ja suodattaa niitä eteenpäin. Sinulla on nyt ääriviivat hahmoteltuina. Seuraavaksi piirrät tarkemman kuvan keskittyen yksityiskohtiin. Ne on tärkeitä. Niistä muodostuu synaptinen kokonaisuus. Segmenttiharjoitteista ottelusimulaatioihin. Tekniikan osasuorituksista koko kehon dynaamiseen toiminnallisuuteen ja sparriin. Älä piinaa itseäsi, jos et ole vielä ihan varma kaikesta. Ei kukaan ole. Ei voi olla. Hyvä valmentaminen ja ohjaaminen on loputonta itsensä kehittämistä. Avoimuus, kiinnostuminen, innostuminen ja tutkiminen toimivat voimanlähteinä.
Tee tunnista harjoitussuunnitelma. Sellainen, jonka ymmärrät ja sisäistät helposti. Käy se kertaalleen toteutuksen jälkeen läpi. Kirjaa muistiinpanoja. Laadi suunnitelma uusiksi entistä parempana. Prosessin jälkeen olet huomaamatta kehittynyt etevämmäksi valmentajaksi ja ohjaajaksi. Ymmärryksen laajentuminen ei ole ihan pikku juttu. Se on elämäntapa, ihmiskunnan olemassaolon perimmäisiä syitä.
Jalo:
Nuorukaisen silmissä alkoi kirkastua. Hän oivalsi jotain. Hermoverkosto hahmottui vielä hieman utuisena, mutta kuitenkin kokonaisuutena. Asiat saivat järjenperän. Suunnitelma ei ollut niin täydellisen vedenpitävä kuin Jalo ensin ajatteli. Pinnalla se keikutti kuitenkin. Riemu palasi taas jäseniin.
Tänään jumpataan kunnolla! Rytminvaihto on teemana alkuverkasta loppukumarruksiin. Pääharjoituksena tehdään sovellettua sparria. Aion tsempata porukkaa kunnolla. Tiiraan jokaisen suunnanmuutoksen ja painopisteen heilahduksen, etäisyyden ja asennon. Annan palautetta monipuolisen kannustavasti. Joskus myöhemmin keksin sitten jotain syvällisen analyyttistä. Jos siltä tuntuu. Tämä on nyt hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti