Borgå Rosso

Uupunut hahmo makasi punaisen panssarin päällä kuin pienen saaren rannalla. Hien vartioiman lämmön viruminen huokosvankiloissa muistutti häntä juuri päättyneestä, henkeäsalpaavasta taistelusta. Runnellun kehon työmuisti järjesteli kuvia.

Kokonhallin kamppailubasaari kuhisi aistimissa. Neljällä matolla ottelut etenivät kuin lentäen. Valistunut visiiri asteli käytävällä seuraillen tätä kaikkea. Mies keräili tarjoomasta makean mausteisen muistipussin nautiskeltavaksi. 

Ensimmäinen kahmaisu

Kadettipoikien kolmeseiskoissa oteltiin lupaavasti. Sarjasta on muodostumassa yksi mielenkiintoisimmista. Mieleen etujalkailivat erityisesti Oskar Mäkinen ja Kasper Wargelin. Piiskatukkien touhuilu oli tasokkaan tasaväkistä. Kun nuorukaiset löytävät vielä rytminvaihdot ja jatkotilanneoivalluksen, alkaa kasassa olla kansainvälisen menestyksen ainesosat.

Loppuottelussa Euran Kasperi Kuokkanen näytti Mäkiselle mitä ennakkoluuloton kisaaminen tarkoittaa. Ansaittu, mainioiden taktisten ratkaisuiden varaan pelattu voitto oli etukäteen altavastaajaksi lasketulta Kuokkaselta upea suoritus. Porilaisen ottelu näytti olevan turnauksessa jonkinlaisessa käymistilassa. On kiinnostavaa nähdä miten se ehtii kohoamaan SM-kisoihin ja Kroatian turnaukseen.  

Toinen kourallinen

Euran Noora Rannikko oli selvästi kisojen positiivisin yllättäjä. Pitkänhuiskean tytön otteleminen on kehittynyt huimaa vauhtia viime turnausten aikana. Itseluottamus, keskittyminen ja monipuoliset tilanneratkaisut ovat päivitetty pelikirjaan. Jatkossa Rannikko on se ottelija, joka muiden on voitettava. Sarjalaisiin verrattuna hän on tällä hetkellä pari askelta lähempänä nykytyylin ihannetta, erityisesti rytminvaihtojen ja ottelun oivaltavuuden osalta.

Viimeinen nielaus

Aikuisten sarjoista löytyi pussin pohjalle myös muutama makupala. Miesten viiskaseissa Klaukkalan Mikko Laitinen teki vaikutuksen. Voitto hyvässä iskussa olleesta Pispalan Kobrasta on kova näyttö. Viime kertaan verrattuna tuntuu kuin Laitinen olisi leikannut kaihin ottelusilmästään. Miehen nopeus ja tekniikkahan ovat olleet jo aiemmin sarjan parasta antia. Vilkaskinttujen seuraavaa kohtaamista odotetaan mielenkiinnolla.

Turnauksen viihdepläjäyksen tarjoilivat 63-kiloisissa Turun seriffi Anton Saari ja Loviisan karhukoplan nuorin jäsen. Lahtinen piti ottelua helposti hallussaan ja näpisteli tarvittavat pisteet voittoon. Miehen suoritusten taso näytti vaihtelevan laiskan ylimielisten nyökkäysväistöjen ja briljanttien rytminvaihtolähtöjen välillä. Tasapainon löytyessä hän on kova luu kansainvälisissä turnauksissakin. Saarella on puolestaan taustavoimana aivan huikea fysiikkapankki. Pääoma roiskuu vielä hieman sekavasti ja tuhlaillen. Keskittymisen ja pelioivalluksen löytyessä hän on hyvä haastaja Lahtisten ja Nurisalojen dynastioille.

Päivän hupaisin tempaus oli Saaren chaplinmainen volttiponnistuspotku selälleen. Se kertoo kuitenkin jonkinlaisesta ennakkoluulottomuudesta. Kun keskusteluyhteys todellisen otteluluovuuden kanssa löytyy, näemme varmasti jotain huikeaa. Kenties tämä tapahtuu jo seuraavassa turnauksessa?

Kisojen mammuttiklassikko ei pettänyt tälläkään kertaa. Aleksi Nurisalon ja Sami Lahtisen loppuottelu miesten kuuskaseissa täytti selkeimmin kansainvälisen laatukriteeristön. Samin pelikäsitys ja ottelullinen identiteetti on Suomen kovimpia. Tekniikan loppunapakka on kuin nykytyylin oppikirjasta. Tällä kertaa ne eivät kuitenkaan riittäneet Aleksin voittamiseen. Nurisalon rytminvaihtokyky, rentous ja tilanteiden loppuun saakka vieminen ratkaisivat voiton. Pelkästään tämän otteluparin vuoksi SM-kisoihin pitää saada Urheiluruudun kuvausryhmä.

Koska miesten 74-kiloiset päättivät jäädä joukolla kotiin möllöttämään, saatiin kasikympin finaalissa seurata toistakin veljeskapinaa. Jouni Lahtinen ja Joel Nurisalo nakuttivat tarkan, ilmeettömän ja jännittävän ottelun. Joelilla oli erinomainen vire päällä, harjoittelu ei ole saanut miestä tukkoon. Rentous ja voitontahto huokuivat koko olemuksesta aiempaa raikkaammin. Lahtinen oli puolestaan hieman lukossa. Painopisteen vankka takajalkaisuus aiheuttaa kenelle tahansa hankaluuksia. Seuraavaan turnaukseen Jounilta odotetaankin rennon hyväntuulista irrottelua. Sen ei pitäisi olla mahdottomuus.

Naisten liigakentällä odotettiin erityisesti Sheena Au-Yeungin ja Lotta Linnan ensimmäisen kierroksen ottelua. Linnan mainio hermokuri ja tarkat pistot saivat runsaspotkuisen Au-Yeungin huiskimaan pisteettömille alueille. Ottelussa toistui alusta loppuun jokseenkin sama kaava.

Toinen korkean odotusarvon ottelu oli Katja Derbenevan ja Saina Savagen välinen rymistely. Ensimmäistä kertaa näytti siltä, että Turun tehotyttö laittoi ottelumatolla tosissaan ripaskaksi. Kohtaaminen osoitti myös sen, että Derbyllä on kintereissään arvokisamitalin vaatimat tykötarpeet. Toivottavasti hän pääsee niitä vielä jossain vaiheessa käyttämään. Porvoossa loputtoman kontrollin taitajan paketti karkaili auki muutaman kerran. Niissä oli Savagen paikat nousta. Lopussa nousikin, kerran. Tämän parivaljakon pitää kohdata vielä uudestaan, kun Saina on saanut kisaruosteet potkuelimistä.

Loppuun vielä maininta Jaakko Sahasta. On siinä melkoinen taistelija, innostajakin. Ottelun aikana Sahasta ilmeni monta sellaista asiaa joihin itsekin pyrkii, lajin parissa ja elämässä.

Hahmo nousi jaloilleen ja asteli vaivoin kohti tukikohtaansa. Samalla hän teki ennakkoarvioita jo seuraavasta myrskystä. Se saapuisi luvattoman pian. "Muistellen mennyttä aikaa" soi hiljaa jossain taustalla.