Keksitään pyörähdys uudelleen

Valmentaja ja Urheilija astelivat harjoitussalille alkusyksyn tuumilla. Juuri päättynyt olympiaturnaus porisutti kummankin ajatuksia. Nuoremman kattilasta kiehahti sananhöyry ilmaan ensin.

Urheilija:
Niissä jalan vatkauksissa ja tökkäyksissä on jujua, mutta kyllä pyörähdyspotkut saa kunnolla nousemaan päkiöille. Ne viihdyttää ja innostaa kokeilemaan itsekin!
Valmentaja:
Kyllä kyllä, Turkin Tivolimaisteri ja Pampan Pamauttaja tekivät syvät jäljet hankeen. Muitakin oli jonoksi saakka.
Urheilija:
Sopiiko muuten, jos jumpattaisiin tänään salilla vähän hyrriä?
Valmentaja:
Maltilla potkukkaani, maltilla. Muistatko vielä mitä säännöissä sanottiin pisteosumista?
Urheilija:
Totta kai, nehän kuuluu jokaisen ottelijan perussivistykseen ja taktiseen mallinnukseen, ottelusäännöt ja niitä täydentävät määräykset. Eihän kukaan hyppää mäkeäkään silmät kiinni. Pätevästä osumasta panssariin saa yhden, ja pääkontaktista kolme pistettä. Pyörähtämällä ennen osumaa, puolikkaankin kierroksen, saa yhden lisäpisteen. Riittävän tuhdista lyönnistä vartalosuojukseen saa myös yhden pointsin.
Valmentaja:
Heh, erinomaista. Kyllä me tänään taidetaan vähän pyörähdelläkin.

Asianmukaisiin asusteisiin vaihdettuaan kaksikko lämmitteli ohjesäännön verran. Valmentaja päätti siirtyä mielenmukaiseen ja ennalta sovittuun harjoitussisältöön pikaisesti.

Valmentaja:
Tsariot kjonnee, aletaas rallattaa. Otsalla helmeilee ja koipiratasto on rasvattu, joten laitapas malliksi muutama pyörähdyskiertopotku. Katsotaan miltä se oikein näyttää. Tähtää vaikka kumiukkoon, sillä on rintapanssari päällä jo valmiiksi.
Urheilija:
Hohoo, tästä lähtee valkulle hieman ympyräliikeherkkua!

Parinkymmenen rykäyksen jälkeen Valmentaja nosti kätensä, pysäytti harjoitteen ja katsoi oppilastaan pohdiskellen.

Valmentaja:
Meillä on paljon tehtävää. Tekniikkasi on näennäisen toimiva, se pyörähtää vikkelästi ja osuu kohtalaisen voimakkaasti lähelle haluttua osumakohtaa. Pystyt silti paljon parempaan.
Urheilija:
Mitämitämitä! Kuinka niin, näin se on aina osunut treeneissäkin lätkään että läpsähtää. Potku menee ihan samalla lailla kuin se eräs mestari näytti silloin leirillä.
Valmentaja:
Hmh. Sitä on niin monenlaista mestaria, kuin on leiriohjausmotiiviakin. Ota nyt kuitenkin vielä otteluasento ja tee yksi pyörähdyskiertopotku.
Urheilija:
Hmph.

Notkeajalkainen nuorukainen asetteli raajansa tasaan ja repäisi itsensä liikkeeseen.

Valmentaja:
Seis!

Tekniikan liikerata ei ehtinyt kunnolla edes alkaa, kun Valmentaja pysäytti toiminnan. Hänen katseensa kulki pohdiskelevaa reittiä pitkin Urheilijan olemusta.

Urheilija:
No mitä nyt!
Valmentaja:
Katsos, otit äsken mainion otteluasennon. Juuri ennen tekniikan alkua kuitenkin käänsit etummaisen jalan varpaita sisäänpäin ja koukistit hieman takimmaisen jalan polvea. Potkun liikeketjun seuraavassa vaiheessa etummainen jalkasi otti vielä pienen askeleen sisäänpäin. Tuon tekniikan lukee ennalta heikkonäköisempikin vastustaja. Ottelussa juokset kerta kerran jälkeen vatsa edellä takapotkuun.
Urheilija:
Hoh! Kuinka en ole tuollaista itse huomannut. Huomioissasi on kyllä järjen käry, koitan uudestaan.

Oppilas otti uudelleen otteluasennon. Hän pohti hetken ja puhalsi sitten keuhkonsa tyhjiksi. Tekniikan liikerata eteni lähes puoleen väliin, kunnes Valmentaja pysäytti toiminnan.

Urheilija:
Mitä nyt taas! Alku meni ihan nappiin!
Valmentaja:
Siinä oli nyt sopiva määrä huomaamattomuutta ja ponnistusvaiheessa oiva aavistus aavemaisuutta. Varsinainen pyörähdysliike sen sijaan lähti välittömästi kuuta kiertävälle radalle. Kokonaissuorituksen hallinta vaikeutuu liian laajan ympyräliikkeen vuoksi. Siinä äijä lähtee hyvin nopeasti hallitsemattomasti tangentin suuntaan. Siinä onkin seuraava kriittinen kohta. Sinun tulee muistaa että et ole oikeasti pyörimässä. Tavoittelet sen sijaan mahdollisimman pienikaarista, jopa suoraviivaista liikettä. Silloin säilytät suurimman mahdollisen kontrollin. Punttien pitää sipaista toisiaan kaksi kertaa, alkupyörähdyksen ja loppuvaiheen potkun aikana. Kyse on muutenkin kahden lähes samankaltaisen käännöksen yhdistelmästä. Nopeasti suoritettuna kokonaisuus ainoastaan näyttää pyörivältä.
Urheilija:
Huh, täh!?
Valmentaja:
Juuri niin, teet kaksi aktiivista, lyhyttä lantion kääntöä yhdistettynä tukijalan liikettä suuntaavaan heilautukseen. Puolivälissä tulee tukijalalle kontrollipiste. Loppuvaihe on sitten tukijalan kiertopotku sopivalle etäisyydelle. Tekniikasta tulee nopeampi ja seuraava suorituskin lähtee hallitusti, kun jalat napsahtaa lopuksi oikeaan asentoon.
Urheilija:
Hmph. Noh, kokeillaan.

Urheilija kaivautui taas lähtökuoppiin. Hän kiskaisi tekniikan aavemaisesti, aktiivisella kaksisuuntaisella lantioliikkeellä ja lahkeet toisiaan koskettaen. Kontrolloidun terävästä pyörähdyspotkusta tyytyväisenä valmennettava katsoi opettajaansa.

Valmentaja:
Noniin, sehän alkaa taittua jo sinne päin. Tästä voimme alkaa kehittelemään tekniikkaa eri etäisyyksille. Aluksi perusmitalle ja sitten lähiottelua varten. Seuraavaksi laitetaan käsien ja pään liike tukemaan pyörähdystekniikkaa ja pisteen suojaamista. Suorituksen vakiointi tulee samalla mukaan. Puolikkaat käännösliikkeet mahdollistavat monipuolisen etäisyysvarioinnin ja yhdistelmätekniikoiden purskeenaikaiset muuntelut.
Urheilija:
Kuulostaa ihan huipulta, lisää tätä! Vaikka en ihan kaikkea tajunnutkaan.
Valmentaja:
Osumatarkkuutta pitää myös hioa korkeussuunnassa, koska vastustajien suojaukset ja tilanteet yleisemminkin ovat vaihtelevia.
Urheilija:
Kuulostaa kovin hankalalta ja työläältä.
Valmentaja:
Se on juuri sitä. Hiki valaa vahvan kivijalan. Hyvien harjoitteiden ja riittävän toistomäärän avulla teemme sinusta itsellään jaollisten pistesuoritusten spesialistin. Saman mekaniikan voimme toistaa myös takapotkuun ja takakiertoonkin. Sukulaistekniikoitahan ne ovat muutenkin. Lopulta yhdistämme suorituksen otteluliikkeeseen ja liikkuvaan kohteen kanssa toimimiseen.
Urheilija:
Jesjes!
Valmentaja:
Harjoitellaan osasuoritusta, kokonaissuoritusta ja kuorrutetaan kakku ottelusimulaatioilla. Vuoden kuluttua olet osaava pyörähdysteknikko. Miltä kuulostaa?
Urheilija:
Jesjesjes!!!

Valmentaja ja Urheilija jäivät pohdiskelemaan pyörähtämisen ja otteluvuon vuoropuhelun luonnetta. Naurua, oivallusta ja hikeä vuodatettiin harjoituksen aikana runsaasti. Onnistuminen oli älykkään läpileikkauksen ja toiminnallisen yhteistyön summa. Huomaamatta kaksikolle kehittyi tekniikasta yhteinen päänsisäinen biomekaaninen malli. Se ei ole ihan vähän se.

[julkaistu myös Taekwondo-lehdessä 4/2012]