Jalosella vaikuttaa olevan erinomainen kyky analysoida jääkiekkoa herkillä tuntosarvilla ja sisustaa sitten päänsisäinen pelitapapalatsi taiten aistimallaan. Hän kykenee kaiketi myös selkokuvailemaan ajatussinfoniansa muille. Ymmärryksen lisäksi muidenkin kuin valmentajan itsensä täytyy luottaa tuohon näkemykseen ja heittäytyä sen varaan. Kyseessä ei ole mikään yksinkertainen temppu. Se vaatii ajoittain vereskarvaista läsnäolemista, oman persoonan avaamista ja avoimuutta välittömälle vuoropuhelulle. Poppamiehen tai näkijän kyvyistäkään ei ole haittaa.
Sama mekanismi toimii mielestäni mainiosti pienin kääntein myös työelämässä ja muidenkin urheilulajien parissa. Esimiehen tai valmentajan pitää vain ensin uskaltaa sukeltaa riittävän syvälle analysoinnin metsänpeittoon kerätäkseen rakennustarvikkeet lajifilosofiapalatsinsa tai liikeideamökkinsä tarpeiksi. Kasaaminen on työlästä, mutta palkitsee lopulta ruhtinaallisesti. Ongelmallisinta on ollut omien kokemuksieni mukaan itsensä rehellinen likoon laittaminen.
Leijonien mitalimetsästys oli valmentajan metodin ja pelijärjestelmän lisäksi ennen kaikkea kunnianosoitus luottamukselle, vastuulle ja kasvamiselle. Eri tahot epäilivät leijonalauman mahdollisuuksia ennen turnausta. Onneksi valitsijoiden näkemykseen kuitenkin luotettiin lajiliiton taholta. Tiukat paikat vahvistivat yksilöitä. Pelaajat pystyivät uuden tason henkilökohtaisiin urotekoihin. Samalla ryhmästä kasvoi joukkue, jättiläinen, osiaan suurempi summa.
Tämä ilmiö ei ole ainutlaatuinen. Jos haluat yrityksesi tai joukkueesi menestykselle ponnahduslaudan, tee näin: Lue ensin tarkkaan kaaviot, käppyrät ja valintaperustepumaskat. Kaiva sitten syvä maakuoppa. Laita materiaali onkaloon ja täytä kaivanto. Anna kokemuksen tukemalle näkemykselle tilaa ja personoidun vastuun kasvattaa. Kerää palkinnot.
Paljon muutakin velloo vielä mielessä, mutta kovin jäsentymättömänä. Hmm. Jääköön muhimaan.
Ai niin. Onnea lätkäjärkäleet. Olette mahtavia urheilijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti