Ottelun Suomenmestaruuskisat 2014
Näkymä oli kuin antiikin kaupunkivaltiosta. Joukko valkoisiin, toogamaisiin lakanoihin kietoutuneita sähkösukkafilosofeja harhaili Päijänteen pohjoisrannan oliivilehdoissa. Keskusteluja ei käyty. Sen sijaan kädet raapustivat jaloista. Näiden “ajattelijoiden” viestit täyttivät älypergamenttirullan toisensa jälkeen. Saimme haltuumme osan vuoropuheluista, aforismeista ja pohdinnoista.
Suomen Ateena marraskuussa – Satunnaisia sananvaihtoja kadeteista
- Moo! Vatu Vaskooli huuhtoi sitten Vaajakoskelta kaksi kultaa. On se hurja. Kun taito ja itsevarmuus heittää rentoa läppää voitontahdon kanssa, niin tässä on tulos. Vai mitä mieltä?
- Kyllä vaan, sillä alituinen epäröinti ei salli minkään teon täyttyä. Varmuutta huokui mukavan monelta suunnalta, esimerkiksi Konalan kamppailukeitaan Ali laittoi kolmeseiskojen loppuottelussa tuplamestarille hyvin hanttiin.
- Jumantsuikkeli, maisteri, millaisia spektaakkeleita kadettisarjoissa huideltiin! Yksikin Minimono urakoi polvet horjuen neljä näyttävää matsia ja yhteensä kuuskytkolme pistettä taululle. Päivän päätteeksi pojalla oli pää pystyssä, vaikka kaulan vetiminä riippuikin kaksi hopeamitalia.
- Mäkinen ja Kuokkanenkin tossuttelivat ykkössijan per koipipari. Meininki oli kuin suoraan kansainvälisten avoimien mitalikierroksilta: rohkeaa, taitavaa ja tarkkaa ottelemista. Innostavaa, kerta kaikkiaan. Ottelutta omansa ottivat Moazezi, Saarinen ja Arif.
- Ajatuksesi on näin loppusyksystäkin kuin kesäinen Päijänne. Kuten aina tokaiset, varmuus vuolee kultaa, mutta toisinaan on suloista hullutella!
- No sillai kai!
- Anjoota pilttuuseen, satuitko tiiraamaan SM-kisoja?
- Anjoopajoo! Tartuin luonnollisesti hetkeen, joka kannatti. Lajialtaan matalasta päästä vyöryi melkoinen hyökyaalto.
- Ällistyttävän valmiita urheilijanituja siellä tosiaan pyöritteli jalkapotkureitaan. Ja sillä tyttöenergialla voisi valaista parikin kisahallia.
- Todellakin. Vaikka Hanhinen, Toivonen, Azboy, Lahti, Reiman, Vassilaki, Rannikko, Aaltonen, Leino ja Ankeriasniemi nappasivat kirkkaimmat killuttimet, niin taiturilistaa voisi jatkaa helposti hopea- ja pronssiosastollekin.
- Emme tarvitse ennustajaa oivaltaaksemme, että tulossa on vielä pitkä letka hyviä vuosia. Kadettien kultaisesta sukupolvesta nousee varmasti jokunen mestariehdokas kansainvälisiinkin arvokisoihin.
- Treeni- ja kisakassikilometrejähän tuo määränpää tarvitsee vielä taakseen. Tennarin naruja vaan kireälle ja hymy huulilla rinnettä päin.
- Eipä vissiin! Pitää myös muistaa, etteivät urheilijat vuoriin kompastu, vaan kiviin.
Muutamia kirjattuja mietteitä nuorista
- Oi Hogutes, miten asettelisit viisaat virkkeesi nuorten otteista?
- Tytöissä yli puolet keskijakkaralla seisovista oli kadettilainoja ja kolmasosan mestaruuksista vei Rannikko. Siitä voi kuka tahansa lyhyemmän matematiikan Pythagoraskin laskea, että kyseessä oli erittäin kultaiset loikkaukset.
- Ohhoh, tosiaan! Nurmi taisi olla ainoa varsinaisesti junnuikäinen voittaja. Tällä kertaa siis aikaiset linnut nappasivat pulskimmat madot!
- Kyllä vaan. Tammila, Vassilaki, ja Kemppinen olivat loput mestarilistan nimet.
- Vihti, Turku ja Tampere veivät kölveissä parhaat pytyt. Mitäs muuta jäi kanssamiettijälle mieleen?
- Mimounin ja Närhen taistelu oli ainakin viihdyttävää ja kiinnostavaa seurattavaa. Kumgangin nuorukainen nappasi tosin kymmenen pisteen niskalenkin lopuksi.
- Konalan Kujeilijan nousu vakavasti otettavaksi haastajaksi on myös havainnon arvoinen seikka. Samoin Kamphuisin raaka fyysisyys.
- Sanos muuta. Salil Feka, salil vika. Niin se menee.
- Ketäs kaikkia siellä nyt sitten lopulta oli?
- Rautsala ainakin pyyhki palkintopöydältä kullan ja hopean. Lehto, Saarinen, Mimouni ja Kamphuis olivat loput, otelleet mestarit. Feka ja Kuokkanen saivat kultansa helpommalla.
- Kyllä näistä jäkälistä vielä joukkue kasataan. Peruskompin porukka jo taitaa, mutta vielä tarvitaan joku rytmiä rikkova filli päälle.
- Se on sitä nykymatsia, missä tolkun orkesteri saa poukkoilevammankin kipaleen kuulostamaan hyvältä.
- Amen.
Joitain ajatuksenjuoksuja aikuisista
- Mitä vanha asentaja, länkytetäänkös hetki aikuisista?
- Jepulis. On se Saarinen kyllä melkoisen viritetty kadetti näissä sohjokeleissä. Ei liiraa, eikä puolla, ja vähän kun kaasua polkaisee niin jo on kaukana horisontissa.
- Mestari nosti kädet pystyyn joka ikäluokassa. Ans kattoo mitä tästä vielä seuraa.
- Khyl. Nyt vaan tukijoukot tarkkana, koska paras on hyvien neuvojen seuraaja.
- Ponkilainen ja Vuori, viiskasien vilkasjalkaiset vauhtiveikot, kohtasivat finaalissa.
- Siinä ei meinannut vanhan tappisolu ehtiä tarkentamaan, kun tapahtumat läikähtelivät reunasta reunaan.
- Minäkin viihdyin. Kuten myös Lahtinen-Nurisalo-klassikon parissa. Tämä kierros meni Pispalan Kobralle. Isäsä poika.
- Kuuskaseissa Pistevarkaiden Ruhtinas palasi tiluksilleen ja näytti kuka on isäntä. Fysiikka on kohillaan ja jalkajousi liikahtaa pedantisti.
- Sanos muuta. Entäs Eskandari? Mies vaikutti terävämmällä ja keskittyneemmältä kuin kertaakaan aiemmin tällä kaudella.
- Kaksi mestaruutta kohtalaisen kokoisista keskisarjoista kertoo paljon. Kaveri on kunnossa ja halu voittaa näkyy otteissa.
- Näinpä. Kuorikoski vei puolestaan ensin kasiseiskat nimiinsä, mutta taipui sitten turkkilaiseen siltaan raskaimman loppuottelussa.
- Vantaan Ukonkurikka, Heino, on kovassa kansallisessa tikissä, vaikka taitaakin ensisijaisesti keskittyä nykyään erilaisiin hölkkä- ja ajanvietelajeihin.
- Viisitoista kirkkainta killutinta aikuisten Suomen mestaruuksista on kova saldo. Siitä vaan koittamaan.
- Huippuhetkiä pitkältä mieheltä, kuten monesti aiemminkin. Mutta kyllä se vaan niin on, että korkeakin torni alkaa maasta.
- Ohra-aho nakutti loppuottelussa pisteet Kallosta vastaan. Hiki tuli lauteillakin.
- Kyllinderos. Alle neljäyseissä Fredriksson moukaroi Linnaa tosissaan. Puolustus oli kuitenkin saumaton, joten Jyväskyläkin sai ansaitusti mestarinsa.
- Sanottu ja tehty. Malmin juonikas ja energinen Kemppinen oli yksi päivän kovimpia yllätyksiä.
- Piinaavan tarkka lähiottelu ja rytminvaihdot toimivat. Usko kokenutta.
- Tiedän vain sen, etten tiedä mitään. Mutta sen tiedän, että Budokwain Kalpakinttu oli sarjassaan vakuuttava.
- Närhi nakutti hyvät pisteet yläoksista. Kansainvälinen meininki.
- Päivän odotetuimpia oli silti Partasen ja Savage-Kallin tällit. Ystävättäret antoivat laulaa niin että korvissa soi.
- Tasoa ja vauhtia riitti. Tällä kertaa Jenna potki varmemmin ja vakaammalla taktiikalla. Voitto napsahti piste-erolla.
- Ei Sainakaan pöljästi otellut. Pari lautaa vaan valutti vettä vastuksen sammioon.
- Toisessa sarjassa Doboksportin EM-vitonen sitten huitoikin ihan uudella kiukulla aina päätyyn saakka.
- Siinähän ne, naisten sarjat olivatkin tällä erää. Ei pöllömpiä.
- Lopputulos tekee työt hyviksi. Ninnannunna.
- Ai niin, pari asiaa pitää vielä mainita. Ensinnäkin nuoret, Rahmani, Arif ja ketä niitä nyt oli, näyttivät kehittyneen loikkauksin.
- Vuoden päästä on entistä kiinnostavampia sarjoja tiedossa. Entäs nämä pitkän marssin muskettisoturit, Muurikka, Hyytiäinen ja kumppanit.
- Ihan eivät nestorit päässeet tällä erää kultakopukan selkään, mutta siellä päin touhu oli kuitenkin. Toivottavasti jaksavat laukata edelleen.
- Mitäs sitä muutakaan. Ikikamppailijoilla taitaa elämäntapa virrata kuohuna suonten koskissa.
- Näin on. Mutta nyt, näytelmä on päättynyt, taputtakaa!
- Heippaterskius vaan kaikille!
Lopuksi
Näissä kisoissa onni suosi rohkeaa. Haastaminen, pistenälkä ja voitontahto palkitsivat tekijänsä. Ne ovat voimavaroja, jotka kannattelevat Suomen mestaruuttakin pidemmälle. Vielä kun muistaa kansainvälisissäkin kinkereissä ripotella sopivasti itsevarmuutta taidon kermaleivoksen on täydellinen elämys valmis. Kisahalli herätti urheilijoissa ja valmentajissa kaksijakoisia ajatuksia. Lämmittelysalin ja ottelutilan yhdistelmä oli briljantti. Sen sijaan katsomo oli kuin bunkkeri DDR:stä. Kokonaisuus ja tunnelma keikkuivat kuitenkin vahvasti positiivisen puolella. Joku kysyi hukkasinko päivän? En todellakaan, kyllä Jyväskylän kisoihin lähtee jatkossakin mielellään.
