Ottelutaekwondo, trendit 2022

Kaikki virtaa, kerrotaan kreikkalaisen filosofin todenneen ennen ajanlaskumme alkua. Antiikin ajattelija viisasteli kenties luonnostaan, mutta sanoma sopii mainiosti myös kuvaamaan vaikka sitten ottelutaekwondon sääntöjä, ilmiöitä, villityksiä ja varusteita. Etenkin olympialaisen ottelun ympärillä on kuohunut sen koko elinkaaren ajan. Tämän päivän trendit ovat osa lajihistorian jatkumoa, tarkoituksenmukaisten valintojen ja satunnaisten vahinkojen tanssin pysäytyskuva. Ymmärtääkseen tuota omituista otosta pitää tietää kuinka siihen on päädytty ja kenties pohtia myös mitä seuraavaksi mahdollisesti tapahtuu.

Alkuhämärästä kansainväliseen kirkkauteen

Kaikki alkoi satunnaisesta sali- ja katumuksinnasta. Suojia ei ollut olemassa ja säännötkin häilyivät olemattoman ja tarpeellisen välissä. Selviäminen ja taistelu teutaroivat mudomatsaamisen monimuotoisina muokkaajina. Jossain vaiheessa kansallisen lajiliiton kabineteissa syntyi ajatus ja aate kansainvälisestä laajentumisesta. Mestareita lennätettiin danikaupalla uusiin maihin ja tuoreita sääntöjä, ohjeistuksia ja linjauksia luotiin. Ottelussa jalat saivat painopistearvon ja kovat osumat uomasivat tyylien ja trendien virtaa. Tekniikat olivat yksinkertaisia, suoraviivaisia ja ennen kaikkea täräyttäviä.

Olympialaisuuden hinta

Vuosien vuotaessa 80-luvulle alkoi suojien kehittyminen toden teolla. Samalla kasvoi osanottajamaiden lukumäärä arvokisoissa. Korealaiset hallitsivat mitalitaulukoita murskaavalla ylivoimalla ja heitä koitettiin kiivaasti myös matkia. Tuskastuttavat tasoerot alkoivat tasaantua 90-luvun alkupuolella aiheuttaen tyylin ja tekniikoiden monipuolistumisen ja pehmentymisen. Pisteenlasku kompuroi tukkimiehen kirjanpidosta parin välietapin kautta kohti nykyistä, sähköistä mallia. Tuomaroinnin läpinäkyvyys ja kansainvälisesti leventynyt valmennuksellinen tietämys nostivat uusia ilmiöitä pinnalle. Teknistaktisesta kirjosta erityisesti tuplakiertopotkut ja lennokkaat kaatumiset toimivat ottelemisen nimittäjinä.

Sydneystä 2000 startannut ottelutaekwondon virallinen olympiataival toi mukaan lisää vaikuttavia elementtejä. Kasvanut tunnettuus ja näkyvyys lajin harrastajien ulkopuolella, sekä taloudellisen menestymisen mahdollisuus synnyttivät hiljalleen kaikkialle levinneen tehokkuuden aikakauden. Tekniikat yksinkertaistuivat ja yksipuolistuivat. Vastustajan pistepyrkimysten estäminen löysi paikkansa taktiseen valikoimaan. Nuivan älykäs otteleminen kiertyi etujalan käyttämisen ympärille.

Tämä hetki ja tulevaisuus 

Tänään ottelutaekwondo on kokemassa jälleen taktisteknistä murrosta. Se on harppaamassa äärimmäisen tehokkuuden aikakaudesta tyylillisemmän monimuotoisuuden maailmaan. Järjestelmävalmennuksen huippumaiden kisaajia tutkaillessa on jo nähtävissä selkeä, merkitsevä siirtymä paikallaan jököttämisestä aktiivisempaan liikkeeseen ja suunnanmuutoksiin. Etujalan rooli vaihtuu teknisestä linkkuveitsestä tuntoelimeksi, jonka avulla rakennetaan ja aistitaan varsinaisia pisteentekopaikkoja. Tuplat ja suorat takajalan tekniikat ovat palaamassa päänäyttämölle. Teknisen spetrin leventyminen on laajentamassa luonnollisesti myös taktista valikoimaa.

Oktagonin ulkopuolella ottelua ja sen trendejä ohjastavat tänään ja tulevaisuudessa muutamat megatason ilmiöt. Niiden vaikutus tulee olemaan tulevina vuosina entistä konkreettisempi. Ensinnäkin luonnon ja ympäristön kiihtyvä muutos tulee vaikuttamaan vahvasti kisaamisen toimintamalleihin. Kansainvälisten massakisojen merkitys ottelumenestyksen ja lajikulttuurin kulmakivenä muuttuu varmasti. Internet ja paikallisuus ottavat todennäköisimmin vapautuvan kulmakiven paikan. Myös maailmanpoliittinen myllerrys ja kansainvälisen olympiakomitean sidostahojensa kanssa luoman omituisen jättiläisen, nykyaikaisten olympialaisten, murskaavat harha-askeleet talouden ja tasa-arvon penkereillä jättänevät lopulta jälkensä ottelutaekwondonkin päättäjien pöytäkirjoihin. Mitä se käytännössä tarkoittaa jää vielä nähtäväksi. Viimeisenä suurena vaikuttimena päätään entistä korkeammalle nostaa viihtellisyyden lainalaisuudet. Minkä värisissä, pituisissa ja kuinka kireissä pöksyissä kisataan? Kuka saa markkinoida ja myydä kaikki varusteet harrastajille? Mitä kamppailukuluttajat haluavat nähdä ja ostaa? Trendaako tulevaisuudessa spektaakkelimainen näyttävyys, paljas pinta, rujo väkivalta, ikiaikainen mudoihanne vai kenties joku muu tekijä? Kuka ja kuinka voi vaikuttaa taekwondon trendeihin? Kysymyksiä on paljon ja niitä tulvii koko ajan lisää. Vastauksia saamme vielä odottaa ja nekin vaihtelevat ajan mittaan. 

Kaikki virtaa ja sen vuoksi kannattaa aina välillä nousta rannalle tarkastelemaan uomaa ja määränpäätä mihin on matkalla. Tieto ja ymmärrys kun ovat trendien ja elämän kokoisten oivallusten parasta kasvualustaa.

Pukkiwon

Sivu-Suomessa, erään syrjäisen ja savuisen kosken vitivaaroilla torkkuu Pukkiwon, kamppailukaikkeuden joulukylä. Sinne pääsee ainoastaan jaloin pitkin itse tampattuja polkuja. Tarunomaisuus kiemurtelee usvalonkeroina kylän kujilla kietoen syleilyynsä kaikki sinne tänne sinkoilevat tanakkakoipiset tontut, tötteröhattuiset tietäjät, punahehkunenäiset porot ja toisiinsa nojailevat epäsymmetriset töllit. Alkuvuoden raukea arki on kääntynyt Pukkiwonissa tarmokkaaseen jouluun valmistautumiseen.

Kaunomieli Kolmoskuppi, Mantelihammas Niksinilkka ja Käpyliä Kivimakki ovat kylän nuorisoa. He jutustelevat leppoisasti matkalla iltavuoroon joululahjatehtaan kattokerroksen Aineettomien antamusten osastolle.

Käpyliä: Se on taas huh huh hoppua kun alkaa vuosi loppua sano juu!

Mantelihammas: Niinpä on. Meidän tonttujen kun täytyy ahkeroida valmiiksi kaikki Pukki Isodanin viisaasti suunnittelemat lukuisat lahjat kautta jaloilla toisiaan tökkivän Telluksen. Hmm. Olenpa muuten miettinyt sellaistakin, että miten olisin itse antimia jakanut. Olettekos te sisarukset sellaista tohtineet pohtia omien reikäpuuhkalakkienne alla?

Kaunomieli: Oi, mikä ihana mietteen kehikko. Äkkipäätään äkistettynä antaisin ehdottomasti kukkurakauhallisen kärsivällisyyttä ja suuren sangollisen sitkeyttä kansainvälisten avoimien nuorille mitalisteille. Matka huipun liepeille, saati kirkkaimpaan kärkeen on niin pitkä ja mutkikas. Jaksaisivat jalomielet harjoitella, kannustaa toisiaan ja iloita pienistäkin asioista vaikka ajoittain vastatuuli puhaltelisikin.

Käpyliä: No niin juu, justiinsa juu sano niin.

Mantelihammas: Oiva ajatus. Minä taas lähettäisin joka valkulle aimo annoksen pohtimispuuroa ja intomanteleita näkemyksensä virtaan heittäytymistä varten. Sitä kun uskaltaa umpihankeen loikata, niin saattaa syntyä jotain muutakin kuin pelkkiä kuivakoita kriteereitä ja oppikirjamalleja. Jopa mestareita!

Käpyliä: Minä antaisin koko johtoportaalle löysemmät kravatit. Ja jonkun unohtumattoman elämyksen jokaiselle joka ei sellaista tavallisesti saa tai itse uskalla kokea. Vaan eipä jaksa vallaton mieleni pyöritellä näitä enempiä. Työvuorokin on juuri alkamassa. Lurautettaisiinko vielä yhdessä joku kiva jouluralli loppumatkan ratoksi.

Kaunomieli: Erinomainen ehdotus! Deestä lähtee, yykaa ja yykaakoo…

Yhdessä: Koipia tulvillaan on raikas talvisää, ei dollarimme nää, enää suojiin jää…  

Samaan aikaan tehtaan keskikerroksessa sijaitsevassa Käytännöllisten kääröjen keräämössä vuoroaan lopettelevat vanhan tonttuliiton edustajat Havutakku Kuusidan, Vilemon Viksuvalkku ja Kasarias Tervaskanto. Ukot keskustelevat varusteiden vaihdon lomassa juuri päättyneestä vuorostaan. 

Havutakku: Olihan hyvä päivä tänään. Sain käärittyä muutaman mahtavan täsmälahjan peruspaketoinnin lisäksi. Erityisen innostava oli kihappiteltta, joka soveltuu sekä ujommille vyökokelaille että keskenkuntoisille liikesarjalaisille.

Vilemon: Sehän on ehdottoman tarpeellinen ja innovatiivinenkin. Minä puolestani pyöräytin biopaperiin kantapääkompassin. Sen tarkoitus on ohjata ja opastaa etenkin nuorempien ottelijoiden koivenpäitä kulkemaan ennalta-arvaamattomia kierteisratoja kohti runsaspisteisiä napa- ja lakialueita. Samassa vimpaimessa on myös ihkauusi aistinvahvennin, jonka avulla kasvaa käyttäjän uskallus koittaa osaamisytimensä raja-alueiden tekniikoita ja taktiikoita. Ja luottamus muihinkin kuin ainoastaan näköaistiin vankentuu.

Kasarias: Hmph. Kaikenlaista hölmönhuttua. Humpuukin sijaan minä tein yhdenlaisia paketteja koko päivän eli pakkasin putkikasseihin täydellisiä harrastajan settejä. Yksi setti sisältää luonnollisen bambupanssarin, jokaiseen nuppiin tasapuolisen epäsopivan rotanloukun, säkkikankaasta saksitut sparrilakanat, virttyneen FINLAND-veryttelyasun vapaa-ajalle  ja ikivanhalla reseptillä keiteltyä jalkapohjasalvaa lakatuilla puulattioilla hierotuille anturoille. Muuta ei todellinen kamppailija tarvitse. Nih.

Havutakku: Jahas. Sama virsi taas. Vaan kaippas se tuokin pläjäys jollekin passaa. Mutta kuulkaas verstasveljet. Uusi vuoro on jo ovella tsariotissa, joten eiköhän kajauteta tervetuliaisiksi pieni joululaulu.

Kasarias ja Vilemon: No jo toki! Yy-kaa-ja-yykaakoo…

Yhdessä: Vyötiäisiä wondon oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki… siinää ja miinää, siinää ja miinää….

Kellarissa toimistotonttu nykäisee varovasti valtavaa tammiovea. Hän kurkistaa raosta ja hämmästyy. Konttori vaikuttaa tyhjältä. Sitten nurkasta kuuluu ärjyä ähinää. Toto (lyhenne sanasta toimistotonttu, toim.huom.) astuu peremmälle nähdäkseen mistä on kyse ja lennähtää yksin häpein pyrstölleen mahtavan rääkäisyn voimasta. 

Pukki Isodan: Hohhohhooo. Pahoitteluni Toto Viivamainen. Päätin juuri iltatreenini kipakkaan kihappiin.

Toto: Säkkiäkö Pukki potki?

Pukki Isodan: Mitäpä muutakaan. No mitäs sinulla on mielen kantimina?

Toto: Olisi aika. Ensin Teidän pitäisi hoitaa virallinen toivottelu. Sitten olisikin aika pudottaa kultainen mitali joulukylän puurokattilaan ja samalla tulisi jo rientää tuplajuoksua rekeen nakkelemaan lahjoja ympäri maailmaa.

Pukki Isodan: Kiitos ilmoituksesta. Eipä siinä. Kaikki on jo valmiina. Aloitetaan!

Toto tomuttaa striimauslaitteet ja asettelee ne Pukin eteen. Valkoparta kröhäisee kerran ja henkäisee syvään. Hän hymyilee.

Pukki Isodan: Hohhohhoo. Terveiset täältä Pukkiwonista! Olkoon joulunne tänä vuonna antoisan rauhaisa ja tuleva vuotenne potkurikas. Pysyköön taustajoukot lestissään ja valmentajat pestissään. Nauttikaamme korkeammista kupeista, daneista ja lajimme uusista upeista faneista. Vieköön viisaus virukset ja tuokoon tilalle riemukkaan yhdessä tekemisestä nauttimisen. Eli… HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!  

Pukki Isodan sinkauttaa suunnattoman säkin kepeästi olalleen ja asettelee puuhkalakin päähänsä. Hän askeltaa rauhallisesti kohti rekeään viskaten samalla puolihuolimattomasti kultaisen mitalin puurokattilaan. Maiseman reunamat hämärtyvät hiljalleen tiivistäen kohottuneisuuden lonkerot ympärilleen. Mitsirivi laulaa haikeasti taustalla. Jalkaterät tanssivat taivasta kohti. Kaiken väriset vyöt kumartelevat toisilleen saman arvoisina. Talven valkohiutaleet ne hiljaa leijailee.

TIIVISTELMÄ TOKION DOLYMPIALAISISTA (+reaktio)

Luettuaan lajiliiton verkkolehdestä entisen valmentajan olympia-arvion ponkaisi Voitto Suomalainen  pahkapenkiltään ja ryntäsi ovet paukkuen kantakimtsiläänsä. Kulmapöydän nuudelikulhot tärähtivät sijoiltaan kun hän mäiskäytti mahtavan muotonsa Jalon, Aatoksen, Tuomaksen, Aihkin ja Ei-Doinin seuraan.

Voitto: Annioo peräpöytään. Tuota noin... satuitteko silmäilemään liiton nettiaviisista erään vanhan koutsin arvion Japanin olympialaisten koreanmuksinnoista?
Seurue: Ööö. Eeei? No mitäs se muinainen mitsinpitäjä on mennyt lurittelemaan?
Aihki: Kihappi oli kyllä parempi kuin mitkään digihömpät. Ja kaikkein paras oli vanha kunnon seurapostinivaska.
Voitto: Vetelät veitsikädet ja kömpelöt kommentit soikoon! Antakaas kun luen teille koko tarinan...

---
Viiden renkaan kahdeksankulmiot ovat vaienneet kuudetta kertaa...
---

Tuomas: Äääppäppäppäp! Otas toppi. Siis oktagoneillahan ei ole oteltu kuin kaksi kertaa, Tokiossa ja Riossa. Sitä aiemmin matsialustoilla oli puolet vähemmän nurkkia. Ensimmäinen virke ja tämmöinen stiplu. On siinäkin "tietäjä." Pfft.
Voitto: No juu mutta tekevälle sattuu ja tiedä näistä älypäiden perimmäisistä tarkoitusperistä. Nyt jokainen laittaa ystävällisesti taas naamarin umpeen niin päästään pikemmin pihviin käsiksi.
Tuomas: Pfft.

---
Tokion taekwondoturnaus oli samaan aikaan ennalta-arvattava ja yllättävä, ankea ja innostava, ja siitä jäi paljon pureskeltavaa. Suurimmat kohaukset syntyivät Etelä-Korean romahduksesta ja Euroopan ylivoimasta...
---

Aatos: Jotain tämmöistä itsekin mietiskelin kisojen jälkeen.
Jalo: Täh! Korea mitään romahtanut. Siellähän ne nakutti mitalin kannassa sarjassa kuin sarjassa. Parista epäonnenkantamoisesta ei voi vielä vetää mitään näin radikaalia johtopäätöstä. Euroopan potkiva nuorisokin on ollut jo seiskytluvun lopulta ihan siinä kannassa. Aika löysää analyysiä sanon minä.
Voitto: Jos vertailee fyysistä ja lajillista suoritustasoa, niin olet oikeassa. Tilastojen valossa tosin kävi kuten kirjoitettiin. Etelä-Korea on ollut tähän saakka olympiaturnauksien taekwondomitalitaulukossa aina ykkönen ja kerran kolmonen. Lisäksi kaikista kisoista on tullut vähintään yksi kultamitali. Nyt lajin kotimaa oli yhdeksäs ja kirkkain killutin jäi saamatta.
Aihki: Veri on väljähtänyt taekwondon kotomaassakin. Esimerkiksi Kook Hyun keräsi kasarilla kovimmissa keskisarjoissa neljä maailmanmestaruutta ja yhden esi-olympiakullan. Se ukko oli niin rautainen että ruotisi vieläkin koko nykyrosterin silmät kiinni ja vasemmalla jalallaan.
Voitto: Nonniin, keskustelu on taas lähtemässä perinteiselle laukalle, joten sujautetaanpas suut suprajohteelle ja jatketaan esitelmää.

---
 ...parin jo ennalta kruunatun lajilegendan kitkerästä tappiosta alkukierroksilla ja jokusen keltanokan kapuamisesta kunnian kirkkaimmille kukkuloille. Valtakausia päättyi ja vereksiä valtikoita jaeltiin. Tarinoita rakentui.
---

Tuomas: Näinhän se on ollut aina, paitsi silloin kun Etelä-Korea voitti kaikki sarjat. Tämä tarinointi ei nyt ala kovin vahvasti.
Jalo: Moni mainio monottelija nousi myös hienosti sakkokierroksilta säälimitaleille.
Tuomas: Tappiokaavion saisi unohtaa kokonaan. Kulta ja hopea riittäisi mainiosti.

---
Yleisesti
Otteluiden virta oli vuolas ja kisan kulku jouheva. Taistelijat pysyivät kiitettävästi tolpillaan. Tuomarit usuttivat ahkerasti kilpailijoita toistensa kimppuun. Videokuva oli tarkkaa ja täsmällistä. Nämä tekijät loivat perustan ensiluokkaiselle kamppailuviihteelle.
---

Tuomas: Pfft. Pyörökamera oli liian kaukana ja videotarkistusten näyttäminen striimissä oli yhtä tyhjän kanssa kun ei tiennyt yhtään mitä ne tarkistelee. Enkä nyt ole ihan varma tuosta otteluaktiivisuudestakaan. Yleensä se on tarkoitti vain näennäisottelemisen lisääntymistä ja vastustajan sekä yleisön puuduttamista.
Voitto: Voihan sen noinkin ilmaista jos tahtoo.
Jalo: Minä taas tykkäsin.

---
Videotarkistuksetkin sujuivat ripeästi, mutta niiden sisältö jäi harmillisen usein täydeksi mysteeriksi. Matsien luonteen ja kulun ymmärtämiseksi olisi tärkeää että videotarkistuksen yhteydessä ruutuun ilmestyisi esimerkiksi joku lyhyt selvitys tai symboli ilmentämään mitä milloinkin tarkastellaan.
---

Koko seurue: Nih!

---
Seuraamisen selkeyttä helpottaisi myös pisteiden annon ja varusteiden kehittäminen katsojienkin näkökulmasta. Tällä hetkellä useimmiten vain todellinen laji-intoilija saattaa ymmärtää miksi seitsemästä samankaltaisesta, panssariin paukahtavasta potkusta vain yhdestä tulee suorituspiste.
---

Koko seurue: Mjoo-o.

---
Lisäksi pääsuojien toimintavarmuus oli hämmentävän heittelevä. Varusteita on kuitenkin viritelty jo toistakymmentä vuotta.
---

Voitto: Kirjoittaja tarkoittanee elektronisia ja vastaavia pisteiden antoon vaikuttavia varusteita. Tästä olen kyllä samaa mieltä.
Tuomas: Tämä suojakikkailu saisi luvan päättyä. Eriarvoisuus tässä vain kasvaa kisaajien kesken. 
Aihki: Bambupanssari ja rotanloukkulakki toimivat joka kerta. Pisteen pystyi lukemaan osumakohteen kasvoilta helposti ja sataprosenttisella varmuudella.

---
Yleisönä areenalla riekkui ainoastaann joukkueiden jäseniä, mutta se on toisaalta tuttu näky taekwondotapahtumissa ennen pandemiaakin.
---

Aihki: Korean kisoissa kärrättiin kerran paikalle maksettuakin yleisöä. Tuntuivat kannustavan kaikkia innostuneesti ja tasapuolisesti. Suosittelen samaa muuallekin sitten kun taas kisoja järjestellään mahdollisten katsojien kera.
Ei-Doin: Striimin perusteella katsomon väki enimmäkseen näpytteli naamarit leukalappuina luurejaan. Hirnutti hiukan, itekkin oon ihan samanlainen. Ainakin joskus.

---
Otteluista
Ensimmäinen kisapäivä oli ottelulliselta yleisilmeeltään ankea. Naisten ja miesten alimmissa painoluokissa oteltiin varmistelevan kapealla taktisella spektrillä, enimmäkseen etujalkaa vatkaten. Virheitä pyrittiin välttämään ja nollaamaan vastuksien suoritukset. Kiinnostavimpina mieleen jäivät olympiamitaleille taistelleet altavastaajat, Israelin sietämättömän sinnikäs Abisha Semberg (pronssia naisten alle 49-kiloisissa) ja Tunisian tornimiekkailija Mohamed Khalil Jendoubi (hopeaa miestean alle 58-kiloisissa). Nämä 19-vuotiaat nuorukaiset ovat lajin tulevaisuuden nimiä, joiden ennakkoluuloton itsevarmuus ja periksiantamaton asenne tekivät vaikutuksen. Heistä tulemme varmasti kuulemaan jatkossakin. Ilmiömäisimpiä puolestaan olivat naisten neljäysin hopeamitalisti, Espanjan Adriana Cerezo ja miesten viiskasin mitaleilta niukasti pudonnut 18-vuotias Omar Salim. Kumpikin on mitä suurimmalla varmuudella matkalla pitkän linjan kiintotähdiksi.
---

Voitto: Nämä kepeimmät sarjat tuottavat runsaasti tuoretta energiaa kentille, vaikka tyylillisesti avauspäivä olikin selvästi unettavin. 
Tuomas: Äläpä. Miesten kepeimmän tunisialainen oli turnauksen tehokkain tökkijä ja vastuksen tekniikoiden torppaaja. Että mua korpesi jo sen etujalan olemassaolokin. Hrhm. Toivottavasti Jenduubi löytäisi vaikka Juutuubista variaatioita ja viihteellisyyttä muksintaansa.
Voitto: Tuo tapa on toisaalta tehokas ja järkevä. Miksikäs sitä muuttelemaan.
Ei-Doin: Jaa-a. Tästä kisapäivästä minä en osaa sanoa mitään kun nukahdin kolmannen ottelun kohdalla. Näin unta valkoisista lakanoista ja lentävistä dollareista.
Aihki: Ai että. Nostalgia tihkui hunajaisena virtana huokosista ja mielen sopukoista kun katselin miesten viiskasien Salimin otteluita. Muistelin kuinka ysärillä aiemman sukupolven Salimit kantoivat tukkukaupalla mitaleita arvokisoista ja jyräsivät kätyreineen Gladsaxen riveissä muut pohjoismaat Tanskan avoimien jämäsijoituksille. Taidanpa varata saman tien edestakaisen bussimatkan Turusta Kööpenhaminaan.

---
Toinen matsipäivä nosti turnaustunnelman kivasti koholleen. Kamppailullinen vauhti, ikimuistoiset suoritukset ja viihdyttävien hetkien määrä kasvoivat huimasti. Ranking-listojen häntäpäästä riehakkaan raketin lailla mestaruuteen ponkaissut Uzbekistanin nuori Ulugbek Rashitov jätti koko turnauksessa suurimman jäljen. Jo pelkkä Rashitovin sijoituskin olisi sinällään ollut jymy-yllätys, mutta tapa jolla uzbekki sen saavutti oli sekä ällistyttävän innoittava että vimmatun viihdyttävä. Miehen tekninen spektri oli runsas, pisteet paukahtelivat selkeästi hahmotettavista tilanteista ja viime sekuntien voittoon vieneet ratkaisut olivat kiireettömän kylmäpäisiä. Tokiosta voi hyvinkin alkaa Rashitovin aikakausi. Se jatkaisi luontevasti miesten kuuskasin renessanssikuninkaiden sarjaa (Tazegul-Abughaush-Rashitov). Päivän aikana käänneltiin muutenkin ahkerasti historian sivuja. Naisten viisseiskassa uupumaton olympiajärkäle ja kuumin ennakkosuosikki kaikki sarjat huomioiden, Jade Jones, kellistettiin ensimmäisessä ottelussaan katsomon puolelle. Myös miesten kuusseiskan vakiomitalisti ja ykköstykki Daehoon Lee koki karvaan tappion aiemmin kuin oletettiin. Positiivisia yllätyksiä olivat mm. Turkin terhakka Hakan Recber (pronssia miesten alle 68-kiloisissa) ja naisten alle 57-kiloisten finaalirymistelyn mitalikaksikko, Venäjän olympiajoukkueen räyhäkkäjalkainen Tatiana Minina sekä jenkkien dollaritykki Anastasija Zolotic. 
---

Tuomas: Rashitovissa oli jotain vanhaa taikaa. Konstailematon, suoraviivainen tekniikka ja selkeät pisteosumat pakottivat kamppailukarvat koholleen. Kun nyt ei vain palaisi nälkä loppuun tai kuohittaisi vastusanalyyseillä, kuten edelliset kuningasvipperät.
Voitto: Näkisin että uzbekin oivallusta ja ajoitusta voi yrittää analysoida, mutta vaikea sitä on vastustaa ottelussa.
Aatos: Jones ja Lee olivat pienoisia pettymyksiä. Kumpikin heistä omaa huikean fyysisen suorituskyvyn ja kiitettävän lajillisen taidon, mutta ilmeisesti paineet ja vastuksien kylmäpäisyys ajoivat kummankin suosikin aika kapealle ladulle. Rytminvaihdot ja yllätykset uupuivat. 
Jalo: Näin on. Solotikin cocktail sen sijaan toimi. Ärmäkkä tyyli oli rautaa ja meikäläisen makuun. Finaali Mininiinaa vastaan synnytti kipunoita jokaisessa tilanteessa.
   
---
Kolmas ottelupäivä lapioi oktagoniin runsaasti lisää vauhdikkaita matseja, vaikka ilmiöt ja lopputulokset jäivätkin aiempiin päiviin verrattuna ennalta-arvattaviksi. Ykkösrankatut Kroatian Matea Jelić (naiset alle 67-kiloa) ja Venäjän olympiajoukkueen Maksim Hramtsov (miehet alle 80-kiloa) olivat juuri niin ylivoimaisia kuin heidän sijoituksensa ennakkotilastoissa. Kuusseiskan terävin kärki oli kuitenkin sen verran tasaväkinen että finalistien kesken tullaan tulevaisuudessa näkemään varmasti voittoja ristiin. Miesten kasikymppi sen sijaan pysyy Pariisiin saakka varmasti venäläisen rautanyrkissä.
---

Jalo: Päivän suurin kamppailu oli keksiä miten Harmtsovin nimi kirjoitetaan ja lausutaan. Pikasuupaisulla webistä löysin ainakin kourallisen erilaisia versioita.
Voitto: Sanotaan suosiolla Maksim. Kaverin rytmitaju, kehonhallinta ja etenkin niiden yhdistäminen ottelusuorituksiin on uskomatonta.
Ei-Doin: Näissä matseissa potkittiin kivan paljon ja vähän joka puolelle. En kyllä vieläkään oikein ymmärrä miten kaikki pisteet tulivat, mutta viihdyin silti enimmän osaa päivästä.

---
Viimeisenä kisapäivänä katkottiin siivet lajin ikiaikaiselta perusasetelmalta (Korean kultamitali olympialaisissa) ja koettiin tunteikkaita hetkiä. Raskaimmista sarjoista jäivät erityisesti mieleen Pohjois-Makedonian megamoukarin, Dejan Georgievskin kaunistelematon hopearouhinta ja nuori, tulevaisuuden naisottelijan arkkityyppi, Ranskan pronssitaituri Althéa Laurin. Turnauksen kenties kohottunein hetki koettiin kun Serbian 29-vuotias Milica Mandic taktikoi itsensä tiimalasin tarkasti ja terävästi taistellen toiseen henkilökohtaiseen olympiakultaan. Aiemman rinkulaprenikan hän nappasi yhdeksän vuotta aiemmin Lontoossa. Tokio saattoi olla upean uran tehneen Mandicin  viimeinen isompi arvoturnaus. Miesten sarjan kultamitalisti, Vladislav Larin, kokenee puolestaan maanmiehensä Maksim Hramtsovin kohtalon ja puolustaa mestaruuttaan menestyksekkäästi kolmen vuoden päästä Pariisissa.
---

Aatos: Georgievskin ristiriitainen olemus ja otteleminen oli kyllä viihdyttävää seurattavaa. Balkanilaiselta öljypainijalta vaikuttava murkula tanssahteli taiturimaisesti kepeän ketteryyden, synkkäkulmaisen murjomisen, ylimielisen tyylittelyn ja tahattoman toimettomuuden nelikentässä.
Voitto: Ja makedooni nakkeli ennakkosuosikin toisensa perään kaaviosta katsomoon. Aika sankari, vaikka Larin ei finaalissa vielä taipunutkaan.
Tuomas: Njaa-a. Makuasioita. Taekwondon nouseva, nuori voima on kyllä äärimmäisen ankeaa seurattavaa yleisesti ottaen. Joidenkin venäläisten slime-tyyli on sen äärimmäinen ilmentymä. Ensin luikeroidaan hankalissa asennoissa nollaten toisen ottelua ja sitten lonkeroidaan jostain isovarvas takahattuun. Että mua riepoo.
Voitto: Lajin rikkaus on myös siinä että erilaisuudella pärjää.
Tuomas: Minun makuuni saisi olla erilaisempaa erilaista.
Ei-Doin: Se uransa toisen kultamitalin voittanut serbialainen nainen oli valloittavan upea ilmestys ja finaalin jälkeen tuli kylmikset kun koutsikin komelsi lavalle. Muut matsit oli mulle yhtä pitkää tahnaa. Pitäis ehkä aloittaa lajin harrastaminen, niin ymmärtäisi paremmin.
Aihki: Ei kannata enää. Sen jälkeen kun Liitto ja Unioni yhdistyivät ei härmän taekwondossa ole ollut enää todellista hehkua ja intohimoa. 
Tuomas: Höhöö!

---
Yhteenveto
Etelä-Korean hurjalla notkahduksella mitalitilaston kärkisijoilta yhdeksänneksi voi olla suurempia vaikutuksia lajin tulevaisuuteen kuin äkkipäin arvaisi. Syypäitä heilahdukseen ovat mm. kansainvälistynyt lajiosaaminen,  läpinäkyvyyteen kurkottelevat säännöt ja tasapuolisuutta korostavat tekniset ratkaisut pisteenannossa. Euroopan ylivoima voi myös olla eräänlaisen megatrendin verso.
---

Voitto: Tuo kansainvälistynyt lajiosaaminen on tosin tainnut olla jo 90-, ellei jopa 80-luvulta lähtien jonkinlainen tekijä valmentamisessa. Muutenhan syyt ovat ihan asiaa.
Aatos: Niinpä.
Aihki: Meidänkin salille kärrättiin kasarilla solkenaan kaiken maailman mestaria ja megadania. Harkat oli yli kaksi kertaa kovempia kuin nykyään. 
Jalo: Tasapuolisuus on tästä lajista kaukana! Vehkeet sakkaa, säännöt ovat monimutkaisia ja toisilla on enemmän pätäkkää kuin toisilla. Kengännauhoilla ei paljon systeemeitä kasailla ja kisoja kierrellä.
Ei-Doin: Kivan näköistä se tappelu mun mielestä oli, vaikka en siitä mitään tajunnutkaan.

---
Olympialainen ottelutaekwondo oli Tokiossa kokonaisuutena pieni onnistuminen. Kansainvälisen kjorogin parissa pitää tehdä silti vielä paljon töitä, jotta kiinnostava urheilullisuus ja innostava viihteellisyys, ympäristön monimuotoinen muuttuminen ja maailmanlaajuinen tasapuolisuus voitaisiin huomioida parhaalla mahdollisella tavalla. Matkaa on mutta maali ei ole mahdoton.

"Auringon juurta katsellessani huomasin kuinka huominen huojuu, vaan ei huku."- Voitto Suomalainen
---

Tuomas: No siinäpä oli yhtä nokkea lopetus kuin oli alkukin. Itse olisin päättänyt tämän puolivillaisen vuodatuksen taekwondon pitkän juoksun olympiatulevaisuutta kuvaavaan toteamukseen "sen pituinen se."
Aihki: Kyllä olisi kirvespotkulla töitä. Toivottavasti Kukkiwonin virkamiehet tajuavat ottaa pistokkeet pois panssareista ja jakaa tuomareille kynät sekä nivaskan paperia tukkimiehen kirjanpitoa varten. 
Voitto: Älkäähän nyt. Kisat olivat kuitenkin ihan asialliset ja keinahtelevaa askellusta jatketaan eteenpäin, kohti Pariisia. Mutta niin, se oli sitten siinä. Ai niin, joukkuekisa oli huisi. Sitä lisää. Ei muuta. Jalga!
Muu seurue: Anjoopajoo!

TOKION VIRALLINEN DOLYMPIA-ARVAUS

Kaikkien aikojen kuudes taekwondon olympiaturnaus käynnistyy muutaman päivän kuluttua. On siis aika arvioida Tokion painoluokat ja ruotia tulevia mahdollisia mitalisteja. Otteluiden lisäksi on kiinnostavaa nähdä miten uusi kamerateknologia vaikuttaa pisteidenantoon ja videotarkistusten taktiikkaan.

Naiset -49 kg
Naisten keveimmässä sarjassa jyllää nuoriso ja kokemus. Kääntelee kaaviota miten päin hyvänsä, niin Espanjan 19-vuotiaan Adriana Cerezon kepeäjalkainen taituruus tuo varmimmin kultaa. Himmeämmistä mitaleista taistelevat todennäköisimmin Serbian kikkakoipi Bogdanovic, Thaimaan konkarimenestyjä Wongpattanakit ja jo kertaalleen kaiken voittanut Kiinan Wu.

Arvio: 
1. Adriana Cerezo Iglesias, ESP
Muut mitaliehdokkaat: SRB, THA, CHN
Voittaja- ja mitaliehdokkaiden väliset voitot toisistaan viime vuosien suurimmissa turnauksissa:
Iglesias-SRB 1-1 (2020-2021)
Iglesias-THA (ei kohtaamisia)
Iglesias-CHN (ei kohtaamisia)

Naiset -57 kg
Viisseiskoissa legenda liitää loisteliaimmin. Toisin sanoen Ison-Britannian Jade Jonesin nopeus, uupumaton keskittyminen ja vuoristosuden fysiikka ovat liikaa muille. Britti nappaa kolmannen olympiavoittonsa. Loput killuttimet jaetaan Kreikan Fani Tzelin, Turkin Ilgunin ja pakolaisjoukkueen pitkänpuoleisen Kimia Alizadeh Zenoorin kesken.

Arvio:
1. Jade Jones, GBR
Muut mitaliehdokkaat: GRE, TUR, EOR
Voittaja- ja mitaliehdokkaiden väliset voitot toisistaan viime vuosien suurimmissa turnauksissa:
Jones-GRE (ei kohtaamisia) 
Jones-TUR 2-3 (2017-2021)
Jones-EOR 2-2 (2015)

Naiset -67 kg
Tämän painoluokan kovimmat kanuunat ovat voittaneet toisiaan reippaasti ristiin. Kun kaikki lopputulokseen vaikuttavat tekijät liitännäisineen lasketaan yhteen, niin mahtavin menestyspotentiaali löytyy Norsunluurannikon murkulalta, kivenkovalta Ruth Gbagbilta. Lohtupalkinnoille ponkaisevat brittipyörremyrsky Williams, Kroatian Jelic ja Ranskan timantintarkka Wiet Henin.

Arvio:
1. Ruth Gbagbi, CIV
Muut mitaliehdokkaat: GBR, CRO, FRA
Voittaja- ja mitaliehdokkaiden väliset voitot toisistaan viime vuosien suurimmissa turnauksissa:
Gbagbi-GBR 2-2 (2017-2019)
Gbagbi-CRO 6-3 (2017-2021)
Gbagbi-FRA 0-1 (2014)

Naiset +67 kg
Naisten raskaimman sarjan kuvio on erittäin selkeä. Kiinan 188-senttinen Zheng nousee lopulta muita korkeammalle. Hänen varmuutensa on tihkumaton, vaikka Ison-Britannian kehäpotkukuningatar Walkden, Korean liukasjalkainen Lee ja Turkin kerkeäkinttuinen Kus koittavatkin kiivaasti potkia pisteitä suojien vuotokohdista. Yllätysaltiutta löytyy myös Kroatian grandslamin (olympia-, MM- ja GP-kulta) saavuttaneelta Mandicilta.

Arvio:
1. Shuyin Zheng, CHN
Muut mitaliehdokkaat: GBR, KOR, TUR
Voittaja- ja mitaliehdokkaiden väliset voitot toisistaan viime vuosien suurimmissa turnauksissa:
Zheng-GBR 8-3 (2014-2019)
Zheng-KOR 0-5 (2016-2018)
Zheng-TUR 3-0 (2015-2018)
Zheng-CRO 4-1 (2017-2019)

Miehet -58 kg
Omar Salim nousi 2021 myrskytuulena nuorista aikuisiin. Kevään Euroopan mestaruuskisoissa ja olympiakarsintaturnauksessa hän haali ykköstilat yli 200 suorituspisteellä. Salimin tyylissä yhdistyvät ajaton eleganssi, aavemainen kepeys ja taianomainen tehokkuus. Hän jatkaa voittokulkuaan myös Tokiossa. Jalometallijakkaralle kapuavat myös Irlannin jekkujalka Woolley, Korean vinttikoira Jang sekä Italian letkulanne Dell'aquila.

Arvio;
1. Omar Salim, HUN
Muut mitaliehdokkaat: IRL, KOR, ITA
Voittaja- ja mitaliehdokkaiden väliset voitot toisistaan viime vuosien suurimmissa turnauksissa:
Salim-IRL (ei kohtaamisia)
Salim-KOR (ei kohtaamisia)
Salim-TUR (ei kohtaamisia)

Miehet -68 kg
Tokio on pitkän uran pinkoneen, kaksinkertaisen maailmanmestarin ja olympiamitalistin, Korean Daehoon Leen kultainen kunniajuhla. Uupumaton konseptiottelija hyydyttää muiden taekwondotaitojensa ohella vastuksiensa mahdollisuudet voittoon. Sarjan mitalirivistössä nähdään tuttujen nimien, Taiwanin hopeaimuri Huangin ja Iranin etuveivarin, Hosseihin lisäksi sähäkkä, kylmäpäinen ja nälkäinen 19-vuotias uzbekki, Ulugbek Rashitov.

Arvio:
1. Daehoon Lee, KOR
Muut mitaliehdokkaat: TPE, IRI, UZB
Voittaja- ja mitaliehdokkaiden väliset voitot toisistaan viime vuosien suurimmissa turnauksissa:
Lee-TPE 6-0 (2017-2019)
Lee-IRI 4-1 (2018-2019)
Lee-UZB (ei kohtaamisia)

Miehet -80 kg
Miesten kasikympissä on useampi tasavahva voittajaehdokas. Kisapäivän kunto, taktiikkakeitokset ja kaavioasetelmat ratkaisevat tämän painoluokan kärkinelikon. Rytminmuutosten ja vangitsevan veijarityylin taituri Khramtcov on oma suosikkini sarjan mestariksi. Muut palkintopallistit ovat uskoakseni aina vaarallinen azeriruoska Beigi Harchegani, Norsunluurannikon väkivahva Cisse sekä kepeänä kierrepallona Norjan Ordemann.

Arvio:
1. Maksim Khramtcov, ROC
Muut mitaliehdokkaat: NOR, AZE, CIV
Voittaja- ja mitaliehdokkaiden väliset voitot toisistaan viime vuosien suurimmissa turnauksissa:
Khramtcov-AZE 5-1 (2017-2021)
Khramtcov-CIV 1-2 (2017-2018)
Khramtcov-NOR 1-1 (2017-2018)

Miehet +80 kg
Myös miesten raskaassa sarjassa on enemmän kuin yksi ennakkosuosikki. Voittajaehdokkaaksi valikoitui viihdyttävyyden ja vaarallisuuden vinkkelistä Kuuban tuplakenguru, Rafael Alba. Muut mahdolliset mestarit ovat Korean mystinen In, Karjalan potkupriha Larin ja Nigerian reilu parimetrinen olympiahopeamitalisti Issoufou.

Arvio:
1. Rafael Alba, CUB
Muut mitaliehdokkaat: KOR, ROC, NIG
Voittaja- ja mitaliehdokkaiden väliset voitot toisistaan viime vuosien suurimmissa turnauksissa:
Alba-KOR (ei kohtaamisia)
Alba-ROC (ei kohtaamisia)
Alba-NIG (ei kohtaamisia)

Jalan ja käden mökkitie

"Suvi tulvii hikiaikaista monomystiikkaa", lausahti Suomalaisen Voitto lantustellessaan oppipoikiensa Jalon ja Aatoksen kanssa maitolaiturilta öiseen maisemaan. Keskikesä kiemurteli kepeinä utulonkeroina kuusikoiden ja kukertavien ketojen yllä. Vanha valkunnatku valisti vitkaan nuorukaisia juhannuksen taikawondon saloista, perinteistä ja uskomuksista.

"Tiedättekös mikä on juhannusyön kihappihyppely?"

"???"

"No minäpä kerron. Kiedo keskiyöllä valkea lakana yllesi. Kahista tamineissa keskelle semisankkaa sekametsää. Kumarra suurimmalle männylle. Laita silmät kiinni. Hönkäise happea hengityselimiin. Huido sitten hetki riivattuna kaikkiin ilmansuuntiin ja keikaisu muutaman kerran kuin sarjaliikehtijä siptsinissä. Avaa silmäsi. Jos peilistä näkyy vaikutelma liikkeestä, löydät kotimatkalla mustan vyön katajan juurelta."

"Ohhoh!"

"Seuraavaksi kerron teille mikä on koreanmuksijan kosiotaika. Kun keskikesän yönä kiertää kahdeksankulmion seitsemän kertaa vastapäivään vain sähköpanssariin ja alasuojaan verhoutuneena, niin kohtaa melkoisella varmuudella tulevan elämänkumppanin dojangilla."

"Kimchi vieköön! Tätä testataan!", totesivat aladanit kuin yhdestä suusta.

"Sitten olisi ainakin vielä vyöttömän vyön salaisuus, pystiikan lähde eli menestyksen joiku, seitsemän yrtin katkominen veitsikäsin, puumipeikon kokkokävely ja kolmannen asteen lakanatanssi. Kerron näistä kuitenkin vasta myöhemmin. Ehkä huomenna tai kuka tietää vasta ensi kesänä. Mitäpä sitä kiirehtimään ajatuksia näin iivanaisenpäivänä."

"Kerro ihmeessä, kerro jo! Haluamme oppia ja kehittyä mittumaarin mestareiksi!"

"Mukava kuulla. Antaa nyt muhia kuitenkin. Keskikesä kun on kaalin Kukkiwon ja ruhon rauhan rajalinja. Ottakaa hetkestä kiinni ja tehkää sille rannelukko."

"---"

"Elikkäs erinomaista taikatuuria, mittumaaria ja potkikoon onni muutenkin kumpaistakin kunnon kantakierteellä. Minä lähden nyt saunaan. Koreanmoro!" 

Karsimuksista

Vuosien uuras saatto selkäni takana
hämmentyneenä läähätti.

Järjen joutavaan pää jätti.

Minä – jalkameressä liotettu lakana.

Onko eloni polku pelkkää sporttia?

Saanko käyttää videoreplaykorttia?

Suomalainen taekwondounelma kisaamisesta Tokion olympialaisissa karahti kovasta yrittämisestä huolimatta Sofian karsintaturnaukseen. Edellisen kerran asemalle jäätiin Pekingin rinkularaakkauksessa vuonna 2008. Kaikissa muissa taekwondon virallisissa olympiamättelyissä Suomi on ollut mukana. Seuraavaksi ison tivolin helmiäisporttia raotetaan neljän vuoden kuluttua.

On siis oiva aika ynnätä missä mennään. Mitä olympiaturnaukseen osallistuminen merkitsee suomalaiselle taekwondolle ja sitä harrastaville yksilöille? Onko nyt valittu strateginen polku suorin ja selkein reitti terveyteen, yhteisöllisyyteen ja monitasoisen menestyksen loputtomaan onnelaan?

Rinkuloilla on arvonsa, mutta niiden tarjoama tuki on lopulta melko pieni, epävarma ja lyhytjänteinen. Tulevaisuuden kantavimmat rakenteet löytyvät aivan muualta, ensisijaisesti ihmisten ja heidän intomielisyyksiensä syvyyksistä. Kun pihan hedelmäpuu on vaalittu ja ravittu, niin satokin on runsaan maukas.

Nyt on ennen kaikkea muutoksen aika, sillä vain tuore energia,  ennakkoluulottomat näkemykset ja ideoiden umpihanget voivat ohjata kirkkaalle polulle. Muutos käynnistyy ja onnistuu parhaiten yhteistyöllä, luopumalla, luottamalla, uskaltamalla, tukemalla ja vastuuta ottamalla.

- No niin. Löperöt lätinät sikseen. Voitko sen sijaan jo vihdoin kertoa saanko käyttää tässä vaiheessa elämäni videoreplaykorttia?

- Et saa. Unohda jo menneen mälvääminen ja heittäydy sen sijaan unelmiesi vuolaaseen virtaan itseluottamuksesi purrella. Ja katso, se huojuu, vaan ei huku.

Luota leijonaan

En juurikaan seuraa jääkiekkoa, mutta Suomen lätkäleijonien maailmanmestaruus kuitenkin inspiroi minua monessakin mielessä. Voiton sijaan koko spektaakkelissa sykähdytti eniten tapa ja tyyli jolla joukkue esiintyi, sekä jokaisesta pelaajasta, valmentajasta ja taustahahmosta samalla taajudella hehkuva itsevarma energia. Joukkueen alkukipinän sytyttäjät, roihun rakentajat ja ylläpitäjät ovat oivaltaneet jotain syvää yksilön ja yhteisön symbioosista suhteessa tavoitteelliseen toimintaan. Ajatukseni alkoivat kiertyä kysymysten miten ja miksi ympärille.

Jalosella vaikuttaa olevan erinomainen kyky analysoida jääkiekkoa herkillä tuntosarvilla ja sisustaa sitten päänsisäinen pelitapapalatsi taiten aistimallaan. Hän kykenee kaiketi myös selkokuvailemaan ajatussinfoniansa muille. Ymmärryksen lisäksi muidenkin kuin valmentajan itsensä täytyy luottaa tuohon näkemykseen ja heittäytyä sen varaan. Kyseessä ei ole mikään yksinkertainen temppu. Se vaatii ajoittain vereskarvaista läsnäolemista, oman persoonan avaamista ja avoimuutta välittömälle vuoropuhelulle. Poppamiehen tai näkijän kyvyistäkään ei ole haittaa.

Sama mekanismi toimii mielestäni mainiosti pienin kääntein myös työelämässä ja muidenkin urheilulajien parissa. Esimiehen tai valmentajan pitää vain ensin uskaltaa sukeltaa riittävän syvälle analysoinnin metsänpeittoon kerätäkseen rakennustarvikkeet lajifilosofiapalatsinsa tai liikeideamökkinsä tarpeiksi. Kasaaminen on työlästä, mutta palkitsee lopulta ruhtinaallisesti. Ongelmallisinta on ollut omien kokemuksieni mukaan itsensä rehellinen likoon laittaminen.

Leijonien mitalimetsästys oli valmentajan metodin ja pelijärjestelmän lisäksi ennen kaikkea kunnianosoitus luottamukselle, vastuulle ja kasvamiselle. Eri tahot epäilivät leijonalauman mahdollisuuksia ennen turnausta. Onneksi valitsijoiden näkemykseen kuitenkin luotettiin lajiliiton taholta. Tiukat paikat vahvistivat yksilöitä. Pelaajat pystyivät uuden tason henkilökohtaisiin urotekoihin. Samalla ryhmästä kasvoi joukkue, jättiläinen, osiaan suurempi summa.

Tämä ilmiö ei ole ainutlaatuinen. Jos haluat yrityksesi tai joukkueesi menestykselle ponnahduslaudan, tee näin: Lue ensin tarkkaan kaaviot, käppyrät ja valintaperustepumaskat. Kaiva sitten syvä maakuoppa. Laita materiaali onkaloon ja täytä kaivanto. Anna kokemuksen tukemalle näkemykselle tilaa ja personoidun vastuun kasvattaa. Kerää palkinnot.

Paljon muutakin velloo vielä mielessä, mutta kovin jäsentymättömänä. Hmm. Jääköön muhimaan.

Ai niin. Onnea lätkäjärkäleet. Olette mahtavia urheilijoita.

Kuusi jalkaa ja palamaton kuningaskunta

Pölyisen teetuvan ulko-ovesta narahtaa sisään harmaa, nukkavieru hahmo. Tulija lahnustaa saliin seuraten valjua heittovarjoaan. Miehen synkeä katse koluaa tilan, sitten hän tuhahtaa, pudistelee hämähäkinseitit harteiltaan ja istahtaa entiseen kantapöytäänsä. Sängen saartamaa suu aukeaa naristen.

Voitto Suomalainen: Terve Tumppi.

Tuomas Eilinen: Herran sähköpieksut. Voitto! Ilmankos lehmätkin juuri penäsivät lentolupiaan.
VS: Kato vanha konna kurnuttaa siinä missä ennenkin. Liekö penkillä pihtiote pyrstöluistasi?
TE: Mihin sitä vanha dollariluuta taitaisi lähteä. Täällä on sitä paitsi apetta ja elämyksiä riittämiin.
VS: Jaa. Mikäs kimtsikuplassa on nyt viimeisintä huutoa?
TE: Huudot ovat samoja kuin ennenkin. Vanhoja kiistakapuloita kalutaan.
VS: Voihan vahvistusharha ja mitä näitä nyt on.
TE: Entäpä itse, vilkuilitko taekwondon MM-kisoja?
VS: Todellakin. Biohakatun kaalini synapsit saavat näet nykyään striimin kuin striimin suorana.
TE: Oho! No mitä mieltä? Suomalaiset ainakin kiikuttivat täällä tunnelmaa lattiasta kattoon.
VS: Paappa pipimpapit, niin kerron.
TE: Tarjoilija!

TE: Nonni. Alas valkunnatku laulaa.
VS: Yleisesti ottelut olivat aiempaa viihdyttävämpiä. Suomalaisten yhteisarvioksi annan semi ok.
TE: Suurta menestystä tai riemustelua ei härmään irronnut, mutta ei homma ihan vihkoon mennyt?
VS: Se on juurikasvu näin. Suvilla esimerkiksi oli vähän kaikkea hyvän ja huonomman väliltä. Ensimmäiseen koitokseen hän lähti kuin kairaaja kevätjäille. Aika nopeasti Suvi kuitenkin äkkäsi homman juonen, kiristi panssarinnyörit ja loppu olikin yhtä pistemaalia. Perästäpäin rouskuttelin hieman isoa dataa. Niin sen pitikin mennä. Saudinainen oli kaikilla mittareilla keltanokka. Toiseen tahinaan Mikkonen sai vastaansa oman tasoisen vietnamittaren. Suvin perusvarma teknistaktinen paketti, syöksylyönnit, puskutraktorimoukut ja pari potkulla höystettyä perhosloikkaa toivat selkeän voiton. Pham oli liian kevytjalkainen vastustaakseen suomalaisen musertavaa murkulointia. Kanadan Park oli seuraavalla kierroksella sen sijaan kuin arkkityyppi Suvin pahimmasta painajaisesta. Pitkät, mutta jäntevät koivet, pölyhuiskamaisen nopsa etuveivi ja liukas lattiansuuntainen liike. Toisessa erässä suomalaisen löpö loppui ja taktiikka mureni samalla. Ottelu oli hetken ihan Täti Monikaa. Kas näin heilui hattu ja hattu heilui näin. Tähän täytyy löytää jatkossa lääkitys, etenkin jos Mikkonen mielii tosissaan Tokioon ja siellä mitaleille. Kaikki on vielä mahdollista. Kykyä löytyy.
TE: Tjuu-u. Mahdollista on, sano. Mutta miten?
VS: Siinä onkin taustatietäjille homma. Ainakin monelta ylimukavuusalueelta täytyy päästä pois.
TE: Epäilemättä. Entäs Niko?
VS: Turun tarkkajalka otti puolalaista vastaan hiukan turhankin takapainoisesti. Peruskuvio kulki, mutta ratkaisuja ei syntynyt. Viimeisen erään jätetyt ryminvaihdot lähtivät jo sen verran painavilla koivenpötkylöillä, etteivät tilanteet tuottaneet Posadzylle juuri ongelmia. Toisella mielentilalla ja kenties taktiikallakin Saarinen olisi voinut hyvinkin pesaista polskin pientareelle. Etujaloissa oli etenkin alussa riittävästi virtaa ja suuntimaa. Ei muuta kuin ensi kertaan.
TE: Näinpä. Kuinkas Jasminilla mielestäsi meni?
VS: Arvokisamatto vaikutti raskaalta ja kroatialainen oli kova luu. Manninen jäi hiukan tekniikoissa alle ja rohkeat yritykset eivät ihan yltäneet pistepurkille saakka. Asenteesta, fyysisestä yleisilmeestä ja taktisteknisestä suoritustasosta voi kuitenkin helposti päätellä, että ei tämä tähän jäänyt. Seuraavissa arvopotkinnoissa näemme varmasti vastustajien lakoavan.
TE: Kuka tietää. Toivotaan. Mitäs ite?
VS: Asia ja kimtsikin loppui. Eiköhän tämä ollut tällä kertaa tässä. Moigguli.
TE: Jalga.

Voitto Suomalainen nousee pöydästä, asettelee syvänvihreän sydvestin päähänsä ja katoaa keväiseen katumaisemaan. Muutama kaalintuoksuinen henkäys ja hyräilyn katkelma jäävät muistoksi leijailemaan ravintolan hämyyn.

Kaikkein kovin

Korttipöydän valokeilassa kääntyili otsanmutruja ja kohotettuja nenäntylppiä. Lätkintää säesti sankkasanainen keskustelu. Vuoroin piestiin aitaa ja sen kannatinseipäitä. Pakkaa sekoiteltiin. Kautta aikain kovimmasta ottelutaekwondon suomalaissuorituksesta riitti mielipiteitä.

https://www.suomentaekwondoliitto.fi/harrastajille/ottelu/tulokset/mitalistit/

Voitto Suomalainen teki jaot
Se on kuulkaas niin, että kirnuaminen historian parhaasta suomalaisesta taekwondo-ottelijasta on aivan turhaa. Ensinnäkin laji on käynyt läpi melkoisen evoluution, aina säännöistä ammattimaistumiseen. Toiseksi arvokisamitalit aiheuttavat tosiasialliseen arviointiin sellaisen arvovääristymän, että siinä alkaa suksi lipsumaan kokeneemmaltakin karpaasilta. Kolmantena on vielä vastusanalyysin alkeellisuus ja satunnaisen mutustelun subjektiivisuusharha. Näiden seikkojen vuoksi pyöritelläänkin kielenjakkaralla seuraavanlaista lypsylehmää. "Kautta aikain kovin suomalaissuoritus ottelutaekwondossa" on aiheena perusteellisempi, sitä voi arvioida objektiivisemmin ja se tuskin aiheuttaa samanlaista sokeaa närää eri aikakausien aktiivien keskuudessa. Kukas alkaa?

Mutina ja vieripenkin kyräily alkoi välittömästi. Kailaa, Liukkosta, Tirkkosta, Koskista, Heinoa ja liuta EM-mitaleita nousi supinasta toistamiseen esille. Kukaan ei kuitenkaan arvannut nostaa kissaa pöydälle, saati perustella mielipidettään.

Kokenut koutsi löi lopulta hertta-akan pöytään

Tässä ei ole kuulkaas kollegat kuin yksi vaihtoehto. Muistatteko vielä vuoden 2000 Sydneyn olympiajenkkaa. Siellä Kirsimarja Kuutschinille lätkäistiin melkoisen ankea kaavio käteen. Ensimmäisessä ottelussa vastapuolella virnuilisi Espanjan Elena Benitez. Nainen oli tuolloin hallitseva alle kuusseiskojen Euroopan ja maailmanmestari. Suomalainen oli pari kertaa aiemmin hävinnyt espanjattarelle isoin pistein. Benitez oli kuitenkin opiskeltu rinkulatarpeisiin läpikotaisin ja uran tärkeimmässä paikassa kisavirekin asemoitui kohdilleen. Ilmiömäinen 7-0 voitto olympiaturnauksessa maailman kiistattomasta ykkösnaisesta on ehdottomasti kovin suomalainen ottelutaekwondosuoritus ikinä. Ylen selostajakin meni Kikka-showsta sen verran puihin, että tituleerasi suomalaista "pitkän linjan judokaksi". Tämä taitaa olla saman tien taputeltu, vai mitä? 

Maajoukkueluotsi veti hihastaan patajätkän
Aplodit sikseen ja kädet taskuun, sillä peli on vielä kesken. Nostaisin esiin parimetrisen multimitalistin, Kauvatsan Kukkujalan, Teemu Heinon. Mies on esittänyt komeita jalka-aarioita kaikilla kansainvälisillä areenoilla. Huikeimpana yksittäisenä suorituksena voidaan pitää vuoden 2005 EM-kisojen toista kierrosta. Silloin vastakulmasta kyräili hispaanihärkä Ruben Montesinos. Espanjalainen oli voittanut aiemmin samana vuonna raskaan sarjan maailmanmestaruuden. Montesinos oli myös painoluokan edellinen Euroopan mestari. Tittelit, tuimistelu ja aiemmat sankariteot eivät kuitenkaan Heinon vankkoja reisiä vapisuttaneet. Matsi päättyi eeppisen taistelun jälkeen suomalaisen 4-2 voittoon. "Temen" kaaviokiipeily jatkui aina loppuotteluun saakka. Yhtä pitkälle ei kukaan muu suomalainen aikamiesottelija ole koskaan edennyt, ei sitä ennen, eikä sen jälkeen.

Vanha valkku otti kuluneen tuntojokerin povestaan

Takarivistä puhistiin. Hieman kaljuuntunut mieshenkilö narisi paremmintietäjän pitkäveteisellä äänellä. Kaikkea sitä kuuloluille lirutetaankin. Ennen oli hyvemmin. Oli mitaleitakin.

Kailakin itketti useampaakin maailmanhuippua murskaavalla luisuudellaan. Vaikka joku Turkin Sahiini ja satunnainen koreankekkula saikin hänestä aina tuurivoiton, niin kyllä siinä on selvästi yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista ottelijoistamme. Itsekin sparrasin kerran kisiksellä kaverin kanssa. Panssariosuman kipu alkoi jo puolen metrin etäisyydellä Jallen jalasta ja tärinä jatkui koko vartalossa noin kaksi tuntia kohtaamisen jälkeen. Se oli elämys, josta joku voisi nykyään jopa maksaa. Kailan kovin yksittäinen voitto tuli 1991 MM-kisoissa Ranskan Mikael Meloulista. Trikolorin taistelija voitti näet tulevina vuosina sekä EM- että MM-kisat.

Ässähait ja satunnaiset valtit lentelivät pöytään sieltä täältä
Mikkosen olympiakisa oli kovin juttu. Vaikka Suvi ei maailmanmestareita pessytkään, oli rummutus kovinta koskaan. Tietoisuus lajista, median kiinnostus ja yhteisöllinen liima saavuttivat ihan uuden tason. Lopezinluikurin päihittäminen keräilykierroksilla nostaa vieläkin karvat pystyyn. Se oli sentään amerikkalainen ja Pekingin olympiapronssimitalisti.

Kyllä MM-mitali on aina MM-mitali. Liukkosen Veera on sellaisen saalistanut täysi-ikäisistä härmänhuiskijoista viimeisimpänä. Muutenkin Iso Vaalee on kerännyt kannuksia arvokisoissa. MM-93 pronssi oli ärjy veto, mutta vielä hurjempana pidän Ateenan kisojen niukkaa pistetappiota naisten raskaan pronssikanukille. Sitä paitsi Mikkelin takamaiden mottitalkoissa rakentunut riuska kunto ja sinnikäs sielu antavat jo itsessään täyden oikeutuksen kaikkein kovimmasta suorituksesta.

Aina noista marginaalisarjojen tuloksista kohistaan. Keskimmäisten painoluokkien juhdat unohdetaan täysin. Kostiaisen Juhokin on kampittanut urallaan arvokisamitalistin poikineen. Hivelevin taisto on epäilemättä 9-11 tappio Hollannin avointen finaalissa Turkin Servet Tazegulille, tulevalle moninkertaiselle maailmanmestarille ja olympiavoittajalle.

Entäs Tirkkonen. Voitti sen ja tämän, nappasi killuttimen jos toisenkin. Tyrmäsi kuulemma takakiertokyynärpäälläkin jonkun melkein mestarin. Yksi lahjakkaimpia kautta aikojen. Ja Hakke. Ja Aki. Jani. Jenna...

Voitto Suomalainen laski kädet yhteen
Selkeää voittajaa ei taidettu sittenkään löytää, vaikka Heinon ja Kuutschinin voitot hallitsevista mestareista arvokisoissa ovatkin yksittäisinä tapauksina ylivertaisia. Vilkkusilmäiset provomiehet ja mutuaan mälväävät mudomuijat sekoittivat taas pelin. Niin aina. Mutta yhtä kaikki, kovia on ollut monena aikakautena. Kovempia odotellaan. Suomen ensimmäinen EM-, MM- tai olympiakultamitali on varmasti jo sellainen suoritus, joka yhdistää mielipiteet. Tai sitten ei.

Valokeila heilahti kevyesti korttisakin noustessa pöydässä. Turina tallusteli illan hämärään.

Kaikkien aikojen SM

Seison avarassa tilassa. Jalkapohjissani risteilevät kivuliaan kuivat kanjonit. Ne levittäytyvät tympeinä vasten ohutta sinikeltaista suojapeitettä. Maton alle on piiloutunut nariseva, anturauurteita repivä parketti. Tuntemusten pyörteet myllertävät sisälläni. Olen lämmitellyt itseni hikeen. Liike rauhoittaa. Hiki kapaloi vellovan tiiviiksi keskittymiseksi. Voimaksi. Kulmatuomarit rapistelevat pisteytyspapereitaan. Vastustaja mulkaisee vaivihkaa minua. Sisälmykseni pyörähtävät kertaalleen. Lennähdän tuomarin viittomana keskelle taistelutannerta. Ensimmäinen SM-otteluni on alkamassa. Karjun kauhuni suohon. Vuoden 1992 Kupittaan Suomen mestaruusturnauksen menestys ei ollut osaltani kummoinen. Kokemus sytytti kuitenkin kirkkaan palon, jonka ovat aistineet sadat lajitoverit ennen ja jälkeen.

Vuonna 1980 miteltiin ensimmäiset ottelutaekwondon SM-kisat. Töölön kisahallissa ärjyivät tuolloin kolme lajin pioneeria. Kevyen sarjan voitti Pekka Barman. Raskaassa sarjassa kohtasivat puolestaan Kari Varpio ja Martti Siekkinen. Kaikki edustivat Helsinkiä.

Koko 80-luku oli Helsingin seuran vastustamatonta ylivoimaa. Kyseessä oli aikakautensa valmennuskeskus, jossa harjoittelivat kaikki kovimmat luut ja käärmeliemen keittäjät. Suomen mestaruuksista kisaili vain kourallinen seuroja. 1989 turnauksessa mitaleita kahmittiin kaiken kaikkiaan seitsemälle paikkakunnalle. Vuosikymmenen lopulla päähän aseteltiin rotanloukun malliset kypärät ja pisteet merkattiin tukkimiehen kirjanpidolla. Yksilöistä ylivoimaisimpia olivat miesten puolella Helsingin Jarl Kaila (8 kultaa), Kimmo Tirkkonen (6 kultaa, 1 hopea) ja Markku Murto (4 kultaa, 1 hopea). Naisissa mitali-imureita olivat Helsingin Satu Korpisalo (3 kultaa), Kirsimarja Koskinen (2 kultaa, 1 hopea) ja Janica Karlsson (1 kulta, 2 hopeaa). Seurojen kermaa edustivat Helsinki (61 kultaa, 30 hopeaa, 12 pronssia), Lahti (3 kultaa, 9 hopeaa, 10 pronssia ) ja Turku (2 kultaa, 8 hopeaa, 10 pronssia). Yhteensä 140 kisaajaa 17 seurasta tuuletti SM-killuttimen kanssa.

Seuraava vuosikymmen oli hurjan kasvun aikaa. Seuroja putkahteli sinne tänne ja kisoihin osallistuttiin aktiivisesti. SM-voittajista valittiin arvokisajoukkue. Varusteet kehittyivät. Parketin sijaan matsit siirtyivät pressumatolle. Sähköisyys toi pisteenlaskuun kiinnostavan reaaliaikaisuuden. Helsinki säilytti edelleen mitalikuninkaan valtikan, mutta ylivoimaisuus ei ollut enää yhtä selkeää kuin aiemmin. Urheilijoista eniten kimalletta keräsivät miehissä Helsingin Joonas Soila (6 kultaa, 4 hopeaa), Mikkelin Pekka Heinonen (6 kultaa), Kokemäen Teemu Heino (4 kultaa, 2 hopeaa) ja Turun Jani Hirvonen (3 kultaa, 1 hopea, 2 pronssia). Naisten puolella palkintopallille kapusivat ahkerimmin Helsingin Kirsimarja Koskinen (10 kultaa, 2 hopeaa), Mikkelin Veera Liukkonen (5 kultaa, 2 hopeaa), Porin Minna Ketola (5 kultaa, 1 hopea) ja Malmin Nina Pikkarainen (4 kultaa, 2 hopeaa, 2 pronssia). Seurojen parhaimmistoa olivat Helsinki (27 kultaa, 18 hopeaa, 22 pronssia), Pori (24 kultaa, 22 hopeaa, 24 pronssia), Mikkeli (14 kultaa, 4 hopeaa, 7 pronssia), Malmi (7 kultaa, 11 hopeaa, 14 pronssia) ja Kokemäki (6 kultaa, 9 hopeaa, 12 pronssia). Yhteensä 211 kisaajaa 39 seurasta pääsi maistamaan SM-mitalin makua. Listalla esiintyi mm. Mäntsälän, Kuhmoisten, Kemin ja Raision panssaripataljoonat.

Vuosituhannen ensimmäinen kymmen vakiinnutti osallistujamäärät. Olympialaisuus raahasi ammattimaisuuden uudelle tasolle. Ajanjaksoa leimasivat myös seurayhdistelmät ja erilaiset paikkakuntasidonnaisuudesta irtautuneet urheilijatallit. Kansainvälisen kilpakalenterin räjähdysmäinen laajentuminen söi SM-turnauksen arvoa maajoukkueen valintaperusteena. Mitalistien ikäjakauma nuoreni huomattavasti verrattuna aikaisempiin vuosiin. Menestymisen kaavan löysi yhä useampi paikkakunta, etenkin Länsi-Suomi kohosi kohisten tilastossa. Helsinki puolestaan sukelsi ykköspaikalta sijalle 19. Nolkytluvun jättiläisiä olivat Kokemäki (9 kultaa, 2 hopeaa, 5 pronssia), United-talli (7 kultaa, 4 hopeaa, 3 pronssia), Pori (6 kultaa, 5 hopeaa, 7 pronssia), Forssa (2 kultaa, 9 hopeaa, 8 pronssia) ja Hwarang (5 kultaa, 3 hopeaa, 3 pronssia). Porin saalista oli jakamassa Excalibur-talli, jossa oli potkuttelijoita muiltakin paikkakunnilta. Forssan kokonaislukemaa laski puolestaan Sihap-yhtymä. Kilpailijoista ahnaimpia olivat miesten osalta Kokemäen Teemu Heino (5 kultaa),  Iittalan/Excaliburin Jaakko Pitkänen (4 kultaa, 1 hopea), Forssan/Sihapin Riku Alahäme (4 kultaa, 1 hopea), Vihtiä/Vantaata/Vatadoa edustanut Mika Tarhanen (4 kultaa) ja Tampereen/Exaliburin Jan Pyykkö (3 kultaa, 2 hopeaa). Naisissa kaulametallia keräsivät kiivaimminn Porin/Exaliburin Miia Stenvall (4 kultaa, 1 hopea, 1 pronssi), Mäntsälän/Unitedin Mirja Lindblom (4 kultaa), Malmin/Unitedin Heli Väisänen (3 kultaa) ja Liedon Kaisa Varjus (2 kultaa, 2 hopeaa, 1 pronssi). Yhteensä 117 urheilijaa 43 seurasta eteni palkintopallille.

Kuluva vuosikymmen on mullistanut SM-instituution monella tasolla. Kisa ovat muotoutunut monilajispektaakkeliksi. Valmennus- ja harjoittelukeskukset ovat houkutelleet entistä aktiivisemmin lahjakkaat urheilijat ja valmentajat luokseen. Ammattimainen harjoittelu, kisaamisen määrä ja tukitoimien kehittyminen on luonut entistä suuremman kuilun ottelijoiden välille. Tämä näkyy tilastoissa. Edeltävään kolmeenkymmeneen vuoteen verrattuna aikuisikäisten kisaajien määrä on romahtanut. Lisäksi sarjashoppailu on mahdollistanut parhaille yksilöille aiempaa ronskimman mitalien kerryttämisen. Turun seutu on noussut aktiivisimmaksi palkintopallipaikkojen täyttäjäksi. Vanhat jyrät ovat pitäneet jossain määrin pintansa, osittain johtuen pienistä osanottajaluvuista.

Suomen mestaruus on säilyttänyt kaikesta huolimatta paikkansa kansallisen kisatoiminnan kruununjalokivenä. Arvomitaleita on jaettu tuhansia, sadoille yksilöille kymmenistä seuroista. Joka vuosi tapahtuman äärelle kokoontuu runsas lauma vanhoja ja nuoria lajitovereita. Suorituksia, sääntöjä ja entisaikoja puidaan värikkäästi. Turnauksen asemaa tuskin horjuttaa mikään tulevaisuudessakaan. Palo on edelleen kirkas. Perhoset värisyttävät siipiään kamppailijoiden sisälmyksissä, niin palamatolla kuin katsomossakin.   

Kuinka maailmanmestari kesytetään

Kesäkuun lopulla 2017 katselin verkosta ottelutaekwondon MM-kisoja. Turnauksen taistelut herättivät tunteita aina riemusta epätoivoon. Suoritusten analyyttisessä jälkilämmössä kiemurteli ajatus: Miten maamme aikuisikäiset arvokisaajat ovat möyhentäneet aikakautensa kovimpia luita? Mitkä tekijät ovat kannatelleet kalevankengittäjiä kaikkein kiperimpien haasteiden keskellä. Päätin ottaa raakavalotukseen kaikki suomalaiset koreanmuksijat, jotka ovat voittaneet täysi-ikäisten EM-, MM- tai olympiaturnauksessa entisen, hallitsevan tai tulevan maailmanmestarin.

Jarl Kaila, miehet -83kg

Kisa: 1991 MM-kisat, ensimmäinen kierros / tulosta ei tiedossa

Vastus: Mikael Meloul, Ranska.

Euroopan mestari 1992 ja 1996. Maailmanmestari 1993.

Jarl Kailan matseja en ole itse nähnyt. Aikalaiskertomusten mukaan hän oli erittäin kovaluinen järkäle, jonka fyysisyyden alla moni kansainvälinenkin vastustaja mureni. Henkinen kantti oli käsittääkseni myös yksi “Jallen” valteista. Kaila on tarinoiden maalaamissa mielikuvissani ennen kaikkea fiilisottelija, joka korvasi mahdolliset tekniset puutteensa hurmoksellisella taistelulla, sekä hengen ja ruumiin armottomuudella. Vuoden 1991 voitto tulevasta maailmanmestarista perustui uskoakseni juuri näihin tekijöihin. Meloul oli aikansa häikäisevimpiä taitureita, monipuolinen, nopea ja äärimmäisen tekninen. Hän ei ollut silti voittamaton. Kaikki on mahdollista.

Helsingissä koko aktiiviuransa harjoitellut Kaila oli kaikessa taekwondoilussaan intohimoinen, periksiantamaton ja persoonallinen heittäytyjä. Näiden ominaisuuksien lisäksi hänen kehittymistään maailmanluokan kanuunaksi tukivat vahva valmennusyhteisö ja oivat, arvokisamitaleita itsekin saavuttaneet samanhenkiset harjoittelukumppanit aina Kimmo Tirkkosesta Joonas Soilaan. Suuri osa miehen menestyksen aineksista ovat kuitenkin sellaisia, jotka löytyvät jokaisesta ihmisestä. Omien vahvuuksien löytäminen, niihin uskominen ja ohjaaminen tavoitteen suuntaiseksi voimavaraksi onkin valmennuksen kirjokannen kulmakiviä.

Jarl Kaila Taekwondodatassa.

Kirsimarja Kuutschin (Koskinen), -67kg 

Kisa: 2000 olympiakisat, ensimmäinen kierros / tulos: 7-0

Vastus: Elena Benitez, Espanja. Euroopan mestari 1998. Maailmanmestari 1999. Benitez on voittanut yhteensä kolme EM-kultaa.

Istuin “Kikan” juomanlaskijana Sydneyn palamatolla. Benitez oli matsissa ehdoton ennakkosuosikki, kaiken moneen kertaan voittanut laji-ikoni. Kuutschinin voitto perustui kolmeen asiaan. Kikka taustaryhmineen oli tehnyt espanjalaisesta täydellisen vastusanalyysin ja taktiikkavalinnat tukivat merkintöjä saumattomasti. Kuutschinin henkinen kantti, flow ja keskittyminen törmäsivät täydellisessa kulmassa toisiinsa. Taktiikan toteuttaminen ei pettänyt tiukimmassakaan tilanteessa. Lopputuloksena oli espanjalaisen unelman savuava kraatteri. Harvoin olen nähnyt tappion kokenutta urheilijaa valmentajineen yhtä äimän käkenä.

Harjoittelin Kikan kanssa leireillä ja yhdessä vaiheessa jopa päivittäin Helsingin taekwondoseuran salilla tai Töölön kisahallilla. Kuutschinista huokui sama periksiantamaton, suoraviivaisen yksinkertaisiin ratkaisuihin perustuva pitkäjänteinen sinnikkyys kuin Kailasta. Kikka oli tinkimätön harjoittelija, joka toteutti valmennusohjelmaansa säntillisesti ja luotti henkilökohtaiseen koutsiinsa kuin kallioon. Hänen taustajoukoissan hääräsivät Jarl Kaila, Pia Aaltonen, Joonas Soila, Markku Kuutschin ja muutama muukin piinkova lajiosaaja. Toimivan tukiryhmän avulla Kikka pystyi keskittymään täysipainoisesti harjoitteluun ja kisaamiseen.

Kirsimarja Kuutschin (Koskinen) Taekwondodatassa.

Raina Leetberg, +72kg
Kisa: 2005 MM-kisat, ensimmäinen kierros / tulosta ei tiedossa

Kisa: 2005 EM-kisat, toinen kierros / tulos: 11-7

Vastus: Rosana Simon Alamo, Espanja. Maailmanmestari 2009. Euroopan mestari 2010.

Seurasin Rainan EM-kisamatsia katsomosta ja viereisen alueen penkiltä. Alamo oli vuonna 2005 vielä juniori-ikäinen raakile fyysisesti, mutta teknisesti äärimmäisen taitava ja nopea. Leetbergin rakeisen rouhiva kehollisuus, jossa oli jotain kailamaisen aseistariisuvaa, muodostui espanjalaiselle ylitsepääsemättömäksi esteeksi.

Raina oli otteluissaan ajoittain melkoinen jokeripumppu tai betoniseinä, josta paiskotaan satunnaisesti teräsnyrkkejä ja rautajalkoja eri suuntiin. Hänen tyylinsä oli hankalasti luettavissa ja formuloitavissa taktisiksi malleiksi. Leetberg oli luonnonlapsi, joka suhtautui elämään ja urheiluun elämyksenä. Näistä aineksista valmentaja Kalervo Valli leipoi taidokkaan kokonaisuuden, joka antoi Leetbergille eväät voittoon maailman kärkitason ottelijoista. Itselleni Rainan urasta on erityisesti jäänyt mieleen se, kuinka väkevä voimavara urheilijan persoona voi olla. Sitä ei kannata haudata tyylioppaiden tai trendien alle. Yksilön luonteenomaiset piirteet pystyvät taiten paimennettuna ponnauttamaan kamppailijan kirkkaimpaan menestykseen saakka.

Raina Leetberg Taekwondodatassa.

Teemu Heino, +84kg

Kisa: 2005 EM-kisat, toinen kierros. / 4-2

Vastus: Ruben Montesinos, Espanja. Euroopan mestari 2004. Maailmanmestari 2005.

Huutelin valmentajan istuimelta mielestäni nerokkaita ohjeita, kun Teemu Heino kyykytti Madridin junttamöykkyä vuoden 2005 EM-kisoissa. Vastus oli analysoitu perusteellisesti ja tekniikka vaikutti olevan linjakkaassa dialogissa taktiikan kanssa. Ottelussa saimme aiempaa tehokkaammin kolattua Teemun vahvuudet toiminnan keskiöön. Konalan panssarileka oli latautuneempi, itsevarmempi ja keskittyneempi kuin kertaakaan aiemmin vastaavissa tilanteissa. Kun Montesinosin pelihermot vielä viimeisen erän jälkimmäisellä puoliskolla ratkeilivat, oli lopputulos selvä jo ennen pillin vihellystä.

Teemu Heino, +80kg

Kisa: 2007 Olympiakisojen maailmankarsinnat, ensimmäinen kierros / tulos: 3-2

Vastus: Ferry Greevink, Hollanti. Maailmanmestari 2001. Euroopan mestari 2002.

Ravistelin joulukinkun kokoisia pohkeita erätauoilla, kun Teemu Heino oli toistamiseen suitsimassa kivikovaa kengittäjää. Greevink oli voittanut mestaruutensa jo muutama vuosi takaperin, mutta mies oli edelleen maailman kermaa. Ferryn nopeus ja voima olivat aiemmin olleet Teemulle hankalia hallittaviksi. Tällä kertaa osat vaihtuivat suurilta osin saman lääkityksen avulla kuin Montesinoksenkin tapauksessa. Huolellinen etukäteisanalyysi yksinkertaisella käytännön tulkinnalla, onnistunut valmistautumisjakso ja kisapäivän lataus nostivat Heinon suorituksen jälleen uudelle tasolle. Etenkin Greevinkin nopeista lähdöistä löytyneen yksinkertaisen “sähkötysmallin” pohjalle luotu takajalan täsmävasarointitaktiikka kuihdutti alankomaalaisen sinnikkään sähäkät syöksyt.

Heinon tapauksessa ottelua tukeva fyysinen lahjakkuus ja mielen ominaisuudet ovat lennättäneet miestä mitalista toiseen. Näiden tekijöiden lisäksi mestareiden kaatamisen ovat mahdollistaneet luonnollisesti ilmiömäiset valmennukselliset peliliikkeet ja erityisesti Teemun sinnikkään pitkäjänteinen omannäköisen menestyspolun rakentaminen, jota on ruokkinut myös krooninen kultakuume. Hän on tehnyt ankaria kompromisseja niin opiskelun, työn, kuin henkilökohtaisen elämänkin saralla päästäkseen tavoitteisiinsa. Teemu Heinon tapauksesta olen oppinut muun muassa sen, että keskusvetoinen tai voimakkaasti valmentajan ympärille kiertynyt järjestelmä vahvistaa itseään vain tukemalla yksilöllisen räätälöityjäkin ura- ja valmentautumisratkaisuja. Samalla oman koutsin tulee voida olla urheilijan tukena aina ja tilanteesta riippumatta, oli kyseessä sitten tuoreempi taistelija tai kaiken kokenut sähkösukkajyrä.

Teemu Heino Taekwondodatassa.

Suvi Mikkonen, -57kg

Kisa: 2012 Olympiakisat, keräilykierros / tulos: 9-4

Vastus: Diana Lopez, USA. Amerikan mestari 2002. Maailmanmestari 2005.

Tihrustin teeveeruudusta, kun Mikkosen Suvi hullaannutti taekwondoilevan Suomen vuoden 2012 rinkulakisoissa. Suvi on aina ollut hurmosottelija. Hänen suorituksensa taso on noussut kuumissa, kovatasoisissa arvoturnauksissa. Terrierimäinen asenne, luotto omiin, joskus yllättäviinkin taktisteknisiin ratkaisuihin ja loputon kylmäpäisyys ovat tylsyttäneet monen mestaritason ottelijan aseistuksen. Lopezin keskittymisen tempoilu, laiskanpuoleiset hämähäkinjalat ja uran loppuvaiheen arvomitalikylläisyys antoivat tilan Mikkoselle loistaa omilla vahvuuksilla.

Suvin tyyli on aina ollut parhaimmillaan ja pahimmillaan sekoitus  analyyttistä taktisuutta ja vastustamatonta murkulointia. Jesús Ramalin valmennuksellinen arkkitehtuuri ja persoona näkyy ja kuuluu Mikkosen matseissa. Olen ajoittain leikitellyt ajatuksella Suvin urasta, jos hänen reittinsä ja tukihenkilönsä olisivat olleet toiset. Olisiko mitaleita tullut rutkasti enemmän tai vähemmän? Kuinka fyysisteknistaktinen kartasto olisi muovautunut? Mihin painoluokkaan hän asettuisi? Olisiko Mikkonen jatkanut ottelu-uraansa näin pitkään vai kenties äkännyt jotain muuta lajiammattilaisuuden tilalle? Kuka tietää. Ajatusleikkien näennäisen sotkuisesta tyhjänpäiväisyydestä olen löytänyt ajatusmallin, johon uskon yhtenä menestyksen kulmakivistä. Urheilijan ja valmentajan pitkäjänteinen kehittyminen vaatii monen suuntaista tasa-arvoista keskustelua. Se vaatii omien näkemysten ja toimien kriittistä arviointia niin oman pään kuin vertaisyksilöiden kanssa. Se vaatii joukkueen. Se vaatii periksiantamattomuutta, nöyryyttä ja sopeutumista. Vain valmennuksellisen uudelleensyntymän kautta mahdollistuu mestarien kaatuminen kerta toisensa jälkeen.

Suvi Mikkonen Taekwondodatassa.

Yhteenveto

Suomalaiset ovat voittaneet maailmanmestareita arvokisoissa kahdella tavalla tai niiden sekoituksella. Keskiössä ovat olleet aina joko armoton fyysisyys tai timantintarkka, vastusanalyysin pohjalta luotu taktistekninen malli. Nämä elementit ovat etenkin Teemun, Suvin ja Kikan tapauksessa kehittyneet pettämättömän maukkaiksi kokonaisuuksiksi. Raina ja Jalle ovat puolestaan olleet arkkityyppejä, säälimättömän kehollisia murskaajia. Yhteisenä tekijänä kaikki mainitut ovat olleet tinkimättömiä ja lahjakkaita harjoittelijoita.

Edellä mainitut urheilijat ovat yleensä aina olleet etukäteen altavastaajia. Sen vuoksi huippuvastusten taustaryhmien työ on joskus ollut joko välinpitämätöntä tai ylimielistä. Lisäksi eurooppalainen kantatyyli on sopinut härmän parhaimmiston tapaan otella. Se on ollut tuttu. Aasialaiset, amerikkalaiset ja afrikkalaiset ovat taas olleet kinkkisempiä voitettaviksi.

Tällä hetkellä Suomen aikuistason kansainvälisten ottelu-urheilijoiden vähäverisyys heittää toivon tulevaan. Nuorten ja kadettien joukossa on useita yksilöitä, jotka tulevat varmasti jatkamaan mestarinmöyhentäjien listaa. Se vaatii luonnollisesti tinkimätöntä harjoittelua, henkilökohtaista uhrautumista, ja ennen kaikkea loputonta uskoa omiin kykyihin. Luotan kuitenkin siihen että viiden vuoden sisällä näemme jälleen sinivalkoisia sankareita kesyttämässä ottelutaekwondon maailmanmestareita.

--

[Päivitetty versio vuonna 2017 Taekwondo-lehdessä julkaistuun artikkeliin]

Taiston topografia

Puoli vuotta pinnistit paastoa
kunnes taas kasvojesi  maastoa
mittailevat jalkojen pohjat ja pöydät

Ne tahtovat piirtää topografian uusiksi
Ne aikovat murjoa kylkiluutkin muusiksi
Koruttomista varpaista katseesi löydät

Äkkiä tuomari sylkee suustaan siisakkia
ja viekas vastus vaanii sun reikälakkia
Ruoja ruoskillaan ruhjoo tomusi majaa

Se kurittaa karvaasti pötsiä ja päätä
Se kiertää kehää kuin nälkäinen näätä
Olet pisteen perässä, dollarin vajaa

Kun lainvalvojan huulilta kurkkaa kuman
keskeyttäen kiihkeimmän takakiertosuman
tassusi nousevat ilmaan varassa vaiston.
Naamataulusta luet pinnat, voitit taiston.

Suomi on urheilun Tervaneva

Kaiken maailman kisat laittoivat pohtimaan kansallista urheilua.

Ensinnäkin suomalainen mielentila on Tervaneva. Siellä vereltään väkevä nuorisomme lipsuttelee tavoitteisiinsa pitkin liukkaita jumalautojaan. Porkat, mailat ja keihäät piiloutuvat illan pimeydessä valkoisten rystysten sisään. Henki höyryää. Sylki ja saatana sihisevät hampaiden väleistä. Pisaroita pyyhitään silmäkulmista. Rentous on tutiseva turvepaakku vetisellä vuoteellaan ja valonpilkahdukset virvatulia. Onneksi vaihtoehtoisiakin valaistuksia on tavattu.

Toiseksi suomalaiset ovat urheilun Tervaneva. Siellä intoa tursuavat urhot rämpivät rimmessä äkämystyneen kansan, joka metsästää ukkosenjohdatinta muodottomalle mielenmyrskylleen. Mustien pilvien alla muutaman atleetin kumijuoksutin hörppää puolen vartta suonsilmää. Potremmat polkaisevat jalkineen irti pohjamudista. Anturaan tarraa hanakasti tuhatkunta tuhahtavaa tietäjää ja sankka lauma somešamaaneja päälle. Niiden kanssa teutaroidessa molskahtaa mojovampikin moukarimies toviksi kosteikkoon. Ylös noustessa saattaa suusta ponnahtaa sammakko. Autioilta rannoilta vastaa tillisipsisorsien valitus. Onneksi joku jaksaa vielä rakennella pitkospuitakin.

Kolmanneksi suomalainen urheilu on Tervaneva. Rakennusprojekti. Siellä kylänpäälliköt ja suurvisiirit kasaavat risukasojaan pitäville pinnoille ja motkottavat sitten matkavauhdista. Nämä paikallispamput ovat kuivanneet resurssit, syöneet turpeet ja penäävät vielä pannaria päälle. Onneksi aina on mahdollisuus uuteen kattaukseen.

Sporttaa siinä sitten. Tai suksi suolle.

Sääntöjen rajaama lapsuus

Suomessa taekwondoilee suhteellisen leveä ja lahjakas lapsikatras. Innostuminen ja kehittymisen nälkä tursuaa näistä saappanvarsista jokaisella palamattopolulla tarvotulla askeleella. Tätä polkua rakentavat ansiokkaasti henkilökohtaiset valmentajat, liiton vastuuhenkilöt ja aktiivinen taustaremmi aina huoltajista vanhempiin. Lopulta kuitenkin vain pieni osa tenavista jatkaa tavoitteellista ottelu-uraa aikuisiälle saakka.

Huipulle tähtäävän kisaamisen lopettamisen syitä on runsaasti. Yksittäisistä syistä syntyy usein monimutkainen kudelma, jossa merkittävintä tekijää on vaikea hahmottaa. Yksittäisinä vaikuttimina voivat olla esimerkiksi kiinnostuksen ajautuminen muihin asioihin, loukkaantumisista aiheutunut loputtoman kierteinen harmi, kamppailukilpailemisen raastavan ankara luonne, menestymättömyyden epäsuhta omiin haaveisiin nähden ja taloudellisten voimavarojen riittämättömyys.

Myös ottelusäännöt vaikuttavat tähän kokonaisuuteen. Ne ovat unelmien ja tavoitteiden lisäksi yksi merkittävin käytännön tason kartta ja kompassi nuoren kilpailijan polulla. Säännöt ovat mahtava työkalu, jota ei vielä ole juurikaan oivallettu käyttää hyödyksi liittotasolla.

Tehokkuuden turmio
Lapset, leikin ja luovuuden ammattilaiset, ottelevat lähes identtisillä säännöillä aikuisten kanssa. Se ohjaa menestyksennälkäiset valmentajat ja vanhemmat luonnollisesti tiiraamaan miten parhaat kansainväliset aikuishuiput matsaavat. Kärkinimien tallenteet ovat useimmiten arvokisoista tai GP-sirkuksesta, joissa mitellään kovimmilla taktisteknisillä syömähampailla virheitä välttäen, elinkeinosta huolehtien. Tämä tekee taitavien yksilöiden suorituksista näennäisen yksipuolisia.

Kun samaan hengenvetoon tavoitellaan kotimaan turnauksissa makoisia otteluvoittoja ja kansainvälisesti kirkkaimpia kriteerikilluttimia, niin laji-idun teknistaktinen horisontti rajautuu helposti liian aikaisin kapean tehokkaaksi. Tällä tavoin sahataan sekä terveyden, elämyksellisyyden, että taidollisen kehittymisen oksaa. Kaikki nämä ovat kuitenkin tärkeitä tekijöitä, kun tavoitteena on menestyvä ja tasapainoinen aikuisurheilija.

Tärkein tekijä yksipuolisesti rasittavan ja joskus turhankin aikuismaisen harjoittelun välttämisessä on asioista perillä oleva, lapsesta ihmisenä välittävä henkilökohtainen valmentaja. Kun koutsi on työstänyt oman valmennuksellisen mallinsa ja filosofiansa riittävän aukottomaksi ja omaa sitä kautta rennon lajiymmärryksen itseluottamuksen, voidaan taidolliset, terveydelliset ja elämykselliset sudenkuopat välttää. Ainakin niihin lankeamisen todennäköisyys laskee.

Vanhemmat ovat toinen merkittävä tekijä. Isien ja äitien tehtävä on tukea jälkikasvuaan, ymmärtää ja lohduttaa, sekä tarvittaessa rauhoittaa kiihtyvää treeni-innokkuutta. Jos vanhempien ja valmentajan välille syntyy vielä luottamuksellinen ja välitön keskusteluyhteys, seisoo lajiharjoittelu entistä vankemmalla pohjalla.

Kansallisella tasolla lajiliiton vastuuvalmentajien ensisijaisia tehtäviä onkin luoda ja kehittää suomalaisen valmennuksen mallia. Tästä lajianalyyttisestä ja valmennusnäkemyksellisestä perustasta voivat yksilöiden ja seurojen valmentajat tarvittaessa ammentaa työkaluja ja ymmärrystä. Valmennuksellinen malli toimii samalla myös tulkkina monentasoisessa vuoropuhelussa.

Rikotaan sääntöjä
Säännöt ovat siis mahtava työkalu, jolla voitaisiin tukea sekä urheilijoiden kehittymistä että valmentajien lajinäkemyksen vahvistumista. Tämä edellyttää kuitenkin sääntöjen rikkomista ja näkemyksellistä muokkaamista.

Käytännössä se voisi tarkoittaa sitä, että turvallisuuteen perustuvat elementit säilytetään, mutta pistelaskun periaatteet uudistetaan lasten sarjoissa. Perinteisten osumien lisäksi kisaajia palkitaan valmennusmallin mukaisisista suorituksista.

Esimerkki.
Punainen ottelija kajauttaa aavemaisen etujalan sinisen panssariin. Yksi piste. Samalla sininen ottelija korjaa välittömästi potkun heilauttaman tasapainon ja yrittää kuitata tilanteen vastustajan perään venyvällä pyörähdys-tukijalan takapotku-yhdistelmällä. Potkut eivät osu. Yksi piste vaikeasta kombinaatiosta ja toinen taktisen mallin mukaisesta tilanneoivalluksesta (asentokontrolli ja nopea jatkotilannevalmius). Sininen ottelija vie siis tilanteen nimiinsä 2-1.

Tämänkaltainen pistelasku edellyttää selkeästi kirjattua, sovellettua teknistaktista lajianalyysia. Lisäpisteet jakaisi valmennusseminaareissa koulutetut riippumattomat valmentajat tai tyylituomari. Mitä vanhemmista ikäluokista on kysymys, voisi muokkausten painoarvo siirtyä mallikkaista suorituksista raakaan pistelaskuun. Edettäisiin luontevasti elämyksellisyydestä ja valmennusmallin mukaisesta ihanteesta kohti tehokkuuden rajaamaa arvokisaottelemista. Yhteisesti hyväksytyn mallin mukainen kehittyminen ja sääntöjen hyötykäyttö vähentäisi mahdollisesti myös painoluokkatemppuilua.

Systeemi vaatii onnistuakseen avoimen julkista yhteistä kehittelyä. Se palvelisi myös maajoukkueen ymmärryksellistä yhtenäisyyttä ja mitä todennäköisimmin leventäisi suomalaisen aikuishuippuottelun kärkeäkin.

Terveys ja elämyksellisyys menestyksen kivijalkana
Lapsiharrastamisen ja aikuiskisaamisen välillä on ihannetilanteessa kantava ja vakaa silta. Se ohjaa ja teroittaa tajunterää lajin luonteesta ennen varsinaista ammattimaista harjoittelua. Jos tuo silta rakentuu ensisijaisesti nykysäännöistä, niin se on hutera. Parhaimmillaan säännöt ovat mukana tukemassa lasten liikunnallista, teknistä ja taktista kehittymistä. Jos liiton valiokuntien vetreys ei riitä ottelusääntöjen taivutteluun tai rikkomiseen edes lasten kohdalla, niin se on harmin paikka. Tosin tilanne ei silloinkaan ole toivoton.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa mitkä asiat tekevät taekwondosta ja siinä kilpailemisesta merkityksellistä yksilölle. Mikä saa lapsen lähtemään innolla otteluharjoituksiin, leireille ja kisoihin kerta toisensa jälkeen. Kuinka vanhemmat päätyvät ajattelemaan, että kyseessä on kasvatustakin tukeva harrastus. Uskon että kilpataekwondossa tämä kaikki kiteytyy kolmeen teemaan, jota edellä mainittu sääntöhärveli tukee; terveyden edistämiseen, elämyksellisyyteen ja niiden kautta juontuvaan moniulotteiseen menestykseen.

--

[julkaistu Taekwondo-lehdessä 2/2017]

Matsimäärien matematiikkaa

“Matseja, matseja, haluamme enemmän hyviä ja kehittäviä matseja!” 

Tämä toteava vaatimus kuullaan usein suomalaisten otteluaktiivien taholta. Sen näennäisen yksinkertaisuuden taakse kätkeytyy monisyinen ja alati muuttuva yhtälö. Lausekevyyhteen kietoutuu muun muassa arvokisaajan lyhyen ja pitkän aikajänteen urasuunnitelmia, perusharrastajan elämysretkeilyä, turnausjärjestäjän kannattavuuslaskelmia, valmentajien kehityspolkuja, tuomaritoiminnan visioita ja lajiliiton strategiahimmeleitä. Lisäksi pienempiä muuttujia on lukematon määrä. Kyseessä on itse asiassa niin merkittävä ja monimuotoinen ongelma kansallisessa ottelutaekwondossa, että voiko siihen edes löytyä yleistä ratkaisua? Etenkin kun kokonaisuuteen sekoittuu loputtomasti erilaisia uskomuksia, näkemyksiä ja perstuntumaväitteitä.

Muutamia väitteitä ja pohdintoja
“Kotimaisissa kisoissa ei saa riittävästi hyviä ja kehittäviä matseja.”

Hyvän ja kehittävän matsin määritelmäkin on ottelutaekwondossa laaja ja osittain subjektiivinen. Jokaisella harrastajalla on yksilölliset syynsä ja tavoitteensa astella palamatolle huiskimaan, opastamaan tai tuomaroimaan. Pelkästään jo sen vuoksi ratkaisun yhteismitallistaminen on hankalaa. Tätä pohdintaa tärkeämpää olisikin löytää keinot miten entistä useampi seura kiinnostuisi tuomaan kansallisiin kisoihin kantokykynsä verran harrastajia erilaisiin tehtäviin. Samalla kasvaisi myös mahdollisuus saada yksittäisissä turnauksissa enemmän otteluita ja sitä kautta kehittyä edelleen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

“Ennen kisoissa kävi väkeä ihan eri tavalla.”

Parikymmentä vuotta sitten kansallisten kisojen painoluokissa oli enemmän ottelijoita. Kokonaismäärä huiteli ajoittain 200-300 välissä, jossain turnauksessa taidettiin mennä siitä ylikin. Samoihin lukuihin ollaan myös päästy yksittäistapauksissa nykyäänkin.

Ennen turnauksia oli kuitenkin niukemmin. Lisäksi ottelijat ahtautuivat pienempään määrään sarjoja, sekä paino- ja ikäluokkia. Liikesarjakisaaminenkaan ei haukannut lahjakkuuksia puoleensa. Sitten tuli olympialaisuus, G-sirkus ja muiden arvokisojen alennusmyynti. Suomessa kansainvälisten ottelijoiden ja otteluiden määrä on räjähtänyt moninkertaiseksi muutaman viime vuoden aikana, etenkin nuoremmissa ikäluokissa.

Lajin luonne ja rytmi on muuttunut. Väen määrä ei ole juurikaan muuttunut.

“Saadakseen laadukkaita otteluita pitää mennä kansainvälisiin turnauksiin.”

Tätä väitettä kannattaa tarkastella kapeammasta vinkkelistä kuin aiempia. Arvokisoihin tähtäävän kisaajan tarpeet ovat selkeitä. Kuitenkin enemmistölle laadukkaita kansainvälisiä otteluita haikaileville löytyy kotimaasta, tai ainakin rajojen tuntumasta, riittävästi kehittäviä ja kokonaisedullisia vaihtoehtoja.

“Seurojen pitäisi tuoda enemmän ottelijoita kisoihin.”

Kun kilpailutapahtumat saadaan riittävän kiinnostaviksi seurojen kannalta, virtaa kisoihin harrastajia erikseen penäämättä. Osallistumisen esteet kannattaa poistaa. Ennakkoluulot hälvennetään keskustelemalla, valmennuspuolen ongelmat katoavat mentoroinnilla, sisarseuratoiminnalla ja koulutuksella, ja harrastajapula ketterällä konsultoinnilla. Välitön vuoropuhelu lajiliiton ja yhteisön kanssa asettuu avainasemaan.

“Liiton pitää ratkaista tilanne.”

Lajiliitolla on rahkeita ratkaista kinkkinen pulma. Mutta löytyykö ihmisiltä näkemyksellisyyttä ja ennakkoluulottomuutta tehdä luovia ratkaisuja?

“Sääntöjen mukaan…”

Tuomareiden suurin kompastuskivi on säännöt. Niistä halutaan pitää kiinni. Meidän ei kuitenkaan kannattaisi roikkua viimeiseen saakka kivettyneissä kansainvälisissä säännöissä, vaan taivutella ne kansalliseksi ponnahduslaudaksi.

Hybridillä huomiseen
Suomi on siis voimavaroiltaan pienehkö taekwondomaa. Etenkin talouden, kisaajien ja lajiammattilaisten määrässä joudumme antamaan tasoitusta monille muille. Meidän vahvuuksiamme ovat puolestaan yhteisöllisyys, ketteryys ja yksilöihin panostaminen. Siksi tuntuukin luontevalta ajatella, että kotimaisen toiminnan kehittäminen ponkaisisi näistä piirteistä. Uusien vaihtoehtoisten ja oivaltavien mallien kautta voisimme luoda tulevaisuuden leveäkärkisen ja kestävän menestyksen.

Ottelumäärien kehittäminen voisi esimerkiksi perustua joustavaan yksilöimiseen. Annetaan kansallisten ottelukilpailuiden olla harrastajatoimintaa, jota kehitetään avoimen ennakkoluulottomasti seurojen aktiivien ja lajiliiton vastuuhenkilöiden kanssa. Myös tuomarien tulee olla prosessissa mukana. Sääntöjen muokkaaminen pitkän aikajänteen tavoitteen suuntaisesti voisi olla yksi voimallinen työkalu.

Kansainvälistä menestystä haaveilevien kansallinen kisauttaminen voisi olla dynaamisemmin suunniteltua. Sen sijaan että puidaan nyrkkiä järjestelmän ilmiöille, rakennetaan apparaatti joka tukee kehittymistä. Arvokisoihin tähtäävillä voisi esimerkiksi olla erikseen sovittuja salikisoja ja räätälöityjä, arvokisaa rytmiltään ja tasoltaan simuloivia “turnauksia”. Toisin sanoen tekijät sopivat 4-6 ottelun päiviä, sovelletuilla säännöillä, tilatuilla vastuksilla ja tarvittavilla suojuksilla. Viralliset kisat olisivat ainoastaan harjoituksia kisata yleisön edessä ja keino saada nimi paikallislehteen.

Ottelumenestymisen matematiikka on ennen muuta monimutkaisen yhtälön ratkaisemista yhdessä. Kaikkia muuttujia emme tiedä, mutta suuren osaan tietämistämme meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Miksi emme vaikuttaisi niihin. Oivaltavasti ja yhdessä.

--

[julkaistu Taekwondo-lehdessä 1/2017]