Kaikkien aikojen SM

Seison avarassa tilassa. Jalkapohjissani risteilevät kivuliaan kuivat kanjonit. Ne levittäytyvät tympeinä vasten ohutta sinikeltaista suojapeitettä. Maton alle on piiloutunut nariseva, anturauurteita repivä parketti. Tuntemusten pyörteet myllertävät sisälläni. Olen lämmitellyt itseni hikeen. Liike rauhoittaa. Hiki kapaloi vellovan tiiviiksi keskittymiseksi. Voimaksi. Kulmatuomarit rapistelevat pisteytyspapereitaan. Vastustaja mulkaisee vaivihkaa minua. Sisälmykseni pyörähtävät kertaalleen. Lennähdän tuomarin viittomana keskelle taistelutannerta. Ensimmäinen SM-otteluni on alkamassa. Karjun kauhuni suohon. Vuoden 1992 Kupittaan Suomen mestaruusturnauksen menestys ei ollut osaltani kummoinen. Kokemus sytytti kuitenkin kirkkaan palon, jonka ovat aistineet sadat lajitoverit ennen ja jälkeen.

Vuonna 1980 miteltiin ensimmäiset ottelutaekwondon SM-kisat. Töölön kisahallissa ärjyivät tuolloin kolme lajin pioneeria. Kevyen sarjan voitti Pekka Barman. Raskaassa sarjassa kohtasivat puolestaan Kari Varpio ja Martti Siekkinen. Kaikki edustivat Helsinkiä.

Koko 80-luku oli Helsingin seuran vastustamatonta ylivoimaa. Kyseessä oli aikakautensa valmennuskeskus, jossa harjoittelivat kaikki kovimmat luut ja käärmeliemen keittäjät. Suomen mestaruuksista kisaili vain kourallinen seuroja. 1989 turnauksessa mitaleita kahmittiin kaiken kaikkiaan seitsemälle paikkakunnalle. Vuosikymmenen lopulla päähän aseteltiin rotanloukun malliset kypärät ja pisteet merkattiin tukkimiehen kirjanpidolla. Yksilöistä ylivoimaisimpia olivat miesten puolella Helsingin Jarl Kaila (8 kultaa), Kimmo Tirkkonen (6 kultaa, 1 hopea) ja Markku Murto (4 kultaa, 1 hopea). Naisissa mitali-imureita olivat Helsingin Satu Korpisalo (3 kultaa), Kirsimarja Koskinen (2 kultaa, 1 hopea) ja Janica Karlsson (1 kulta, 2 hopeaa). Seurojen kermaa edustivat Helsinki (61 kultaa, 30 hopeaa, 12 pronssia), Lahti (3 kultaa, 9 hopeaa, 10 pronssia ) ja Turku (2 kultaa, 8 hopeaa, 10 pronssia). Yhteensä 140 kisaajaa 17 seurasta tuuletti SM-killuttimen kanssa.

Seuraava vuosikymmen oli hurjan kasvun aikaa. Seuroja putkahteli sinne tänne ja kisoihin osallistuttiin aktiivisesti. SM-voittajista valittiin arvokisajoukkue. Varusteet kehittyivät. Parketin sijaan matsit siirtyivät pressumatolle. Sähköisyys toi pisteenlaskuun kiinnostavan reaaliaikaisuuden. Helsinki säilytti edelleen mitalikuninkaan valtikan, mutta ylivoimaisuus ei ollut enää yhtä selkeää kuin aiemmin. Urheilijoista eniten kimalletta keräsivät miehissä Helsingin Joonas Soila (6 kultaa, 4 hopeaa), Mikkelin Pekka Heinonen (6 kultaa), Kokemäen Teemu Heino (4 kultaa, 2 hopeaa) ja Turun Jani Hirvonen (3 kultaa, 1 hopea, 2 pronssia). Naisten puolella palkintopallille kapusivat ahkerimmin Helsingin Kirsimarja Koskinen (10 kultaa, 2 hopeaa), Mikkelin Veera Liukkonen (5 kultaa, 2 hopeaa), Porin Minna Ketola (5 kultaa, 1 hopea) ja Malmin Nina Pikkarainen (4 kultaa, 2 hopeaa, 2 pronssia). Seurojen parhaimmistoa olivat Helsinki (27 kultaa, 18 hopeaa, 22 pronssia), Pori (24 kultaa, 22 hopeaa, 24 pronssia), Mikkeli (14 kultaa, 4 hopeaa, 7 pronssia), Malmi (7 kultaa, 11 hopeaa, 14 pronssia) ja Kokemäki (6 kultaa, 9 hopeaa, 12 pronssia). Yhteensä 211 kisaajaa 39 seurasta pääsi maistamaan SM-mitalin makua. Listalla esiintyi mm. Mäntsälän, Kuhmoisten, Kemin ja Raision panssaripataljoonat.

Vuosituhannen ensimmäinen kymmen vakiinnutti osallistujamäärät. Olympialaisuus raahasi ammattimaisuuden uudelle tasolle. Ajanjaksoa leimasivat myös seurayhdistelmät ja erilaiset paikkakuntasidonnaisuudesta irtautuneet urheilijatallit. Kansainvälisen kilpakalenterin räjähdysmäinen laajentuminen söi SM-turnauksen arvoa maajoukkueen valintaperusteena. Mitalistien ikäjakauma nuoreni huomattavasti verrattuna aikaisempiin vuosiin. Menestymisen kaavan löysi yhä useampi paikkakunta, etenkin Länsi-Suomi kohosi kohisten tilastossa. Helsinki puolestaan sukelsi ykköspaikalta sijalle 19. Nolkytluvun jättiläisiä olivat Kokemäki (9 kultaa, 2 hopeaa, 5 pronssia), United-talli (7 kultaa, 4 hopeaa, 3 pronssia), Pori (6 kultaa, 5 hopeaa, 7 pronssia), Forssa (2 kultaa, 9 hopeaa, 8 pronssia) ja Hwarang (5 kultaa, 3 hopeaa, 3 pronssia). Porin saalista oli jakamassa Excalibur-talli, jossa oli potkuttelijoita muiltakin paikkakunnilta. Forssan kokonaislukemaa laski puolestaan Sihap-yhtymä. Kilpailijoista ahnaimpia olivat miesten osalta Kokemäen Teemu Heino (5 kultaa),  Iittalan/Excaliburin Jaakko Pitkänen (4 kultaa, 1 hopea), Forssan/Sihapin Riku Alahäme (4 kultaa, 1 hopea), Vihtiä/Vantaata/Vatadoa edustanut Mika Tarhanen (4 kultaa) ja Tampereen/Exaliburin Jan Pyykkö (3 kultaa, 2 hopeaa). Naisissa kaulametallia keräsivät kiivaimminn Porin/Exaliburin Miia Stenvall (4 kultaa, 1 hopea, 1 pronssi), Mäntsälän/Unitedin Mirja Lindblom (4 kultaa), Malmin/Unitedin Heli Väisänen (3 kultaa) ja Liedon Kaisa Varjus (2 kultaa, 2 hopeaa, 1 pronssi). Yhteensä 117 urheilijaa 43 seurasta eteni palkintopallille.

Kuluva vuosikymmen on mullistanut SM-instituution monella tasolla. Kisa ovat muotoutunut monilajispektaakkeliksi. Valmennus- ja harjoittelukeskukset ovat houkutelleet entistä aktiivisemmin lahjakkaat urheilijat ja valmentajat luokseen. Ammattimainen harjoittelu, kisaamisen määrä ja tukitoimien kehittyminen on luonut entistä suuremman kuilun ottelijoiden välille. Tämä näkyy tilastoissa. Edeltävään kolmeenkymmeneen vuoteen verrattuna aikuisikäisten kisaajien määrä on romahtanut. Lisäksi sarjashoppailu on mahdollistanut parhaille yksilöille aiempaa ronskimman mitalien kerryttämisen. Turun seutu on noussut aktiivisimmaksi palkintopallipaikkojen täyttäjäksi. Vanhat jyrät ovat pitäneet jossain määrin pintansa, osittain johtuen pienistä osanottajaluvuista.

Suomen mestaruus on säilyttänyt kaikesta huolimatta paikkansa kansallisen kisatoiminnan kruununjalokivenä. Arvomitaleita on jaettu tuhansia, sadoille yksilöille kymmenistä seuroista. Joka vuosi tapahtuman äärelle kokoontuu runsas lauma vanhoja ja nuoria lajitovereita. Suorituksia, sääntöjä ja entisaikoja puidaan värikkäästi. Turnauksen asemaa tuskin horjuttaa mikään tulevaisuudessakaan. Palo on edelleen kirkas. Perhoset värisyttävät siipiään kamppailijoiden sisälmyksissä, niin palamatolla kuin katsomossakin.