Olympiataekwondo – shakkia ja sambaa samoissa lakanoissa

Olympiasirkus paketoitiin elokuun lopulla 28:tta kertaa. Ottelutaekwondo on ollut mukana virallisessa ohjelmassa viidesti. Lajin sääntöjä, varusteita ja kilpailukulttuuria on myllätty kiivaasti koko olympiakaaren ajan. Taekwondosta on pyritty rakentamaan energistä, yleisöä ja Kansainvälistä olympiakomiteaa miellyttävää nykyaikaista kamppailu-urheiluviihdettä. Onko tavoite saavutettu ja mihin suuntaan kehitys jatkaa kulkuaan? Miten suuntimia tähtäillään tämän puhurin keskellä? Mitä Riossa tapahtui?

Suomen Suvi
Kolmanneksitoista rankatun Suvi Mikkosen rinkulaurakka eteni käsikirjoituksen mukaisesti. Ensin suomalainen pyöräytti brasilialaisen Julia Vasconceloksen sambakatsomon puolelle. Mikkosen suorituksissa oli olympiakarsinnoista tuttua innostavan intuitiivista rähinää ja rentouden laveeraamaa ennakkoluulottomuutta. Edessä avautuva kaaviokin hymyili vienosti. Alkupalassa oli mitalinreunan makua.

Toisessa ottelussaan Suvi kohtasi kruunumuorin ylpeyden, malmöläisen Nikita Glasnovicin. Ruotsalainen oli rankattu kisassa viidenneksi. Yhteispohjoismainen välienselvittely eteni tasapaahtoa aina kolmanteen erään. Silloin 21-vuotias Glasnovic kuittasi Mikkosen herpaantumisen huiskaisemalla pölyt suomalaisen sähköhatun räystäältä. Ruotsitar kiirehti neljän pisteen karkumatkalle ja muutti samalla taktiikkansa. Kymmenisen senttiä Suvia pidempi malmölainen tukki ilmatilan raajoillaan ja käytti rytminvaihtona epäluuloisen herkkää takavetoliikettä. Mikkosen loppukiri jäi kiivaista yrityksistä huolimatta takkuisen ponnettomaksi. Mitalin sijaan suuhun jäi karvas hapansilakan maku. Glasnovic voitti ottelun 7–4 ja eteni jatkoon, häviten kuitenkin seuraavalla kierroksella Walesin Jade Jonesille.

Suvin sijoitus Rion olympiaturnauksessa oli yhdeksäs. Se on neljä pykälää kehnompi kuin Lontoossa, mutta yhtä monta sijaa parempi kuin 2016 etukäteisranking. Tulos on selkeästi positiivinen. Palleille kapuaminen on kuitenkin vielä pitkän matkan takana.

Mikkonen ilmoitti jatkavansa uraansa Tokion kisoihin saakka. Tieto on innostava, mutta herättää samalla liudan kysymyksiä. Neljän vuoden kuluttua suomalainen on 32-vuotias. Rion mitalistien keski-ikä oli 23 vuotta. Ikä tuo kokemusta, jota kehon ikääntyminen ja uran mitta syövät. Kumpi painaa vaakakupissa enemmän? Onko alle 57-kiloiset Suvin painoluokka jatkossakin? Voisiko alempi sarja tuoda paremman sijoituksen? Suhteellinen lisä ulottuvuudessa saattaisi antaa leveyttä taktisteknisiin ratkaisuihin. Riossa alle 49-kiloisten keskimitta oli 168 senttimetriä ja alle 57-kiloisten 171 senttiä. Tärkeimmät ominaisuudet eivät kuitenkaan lopulta ole pituus tai ikä. Antaisivatko muutokset harjoitteluympäristössä tai valmennuksessa lisäpontta? Yhtä kaikki, Mikkosella on mahdollisuudet menestyä myös Tokiossa.

Välisalaatti olympiamenestyksen raaka-aineista
Pakottamaton itsevarmuus yhdisti kaikkia menestyjiä. Se ilmeni flowtilassa virtaavana keskittymisenä. Nämä elementit tiivistyivät aina leikittelevyyteen saakka miesten alle 68-kiloisten sarjan voittaneessa Jordanian Ahmad Abughaushissa. Kymppirankattu ammanilainen kaatoi legendan toisensa jälkeen uskomattomalla helppoudella ja viihdyttävällä ottelulla. Hän oli sarjansa lyhyimpiä. Mieleen heijastui takavuosien Servet Tazegül. Abughaushissa on kaikki ominaisuudet lajin uudeksi edelläkävijäksi, kestotähdeksi ja tyylilliseksi uranuurtajaksi.

Muita yleisesti merkittäviä huomioita olivat taktiset perusratkaisut. Tilan tukkiminen. Tiivisrytmisen ottelemisen energiatehokkuus, johon liittyivät luontevasti erilaiset rytminvaihdot: rennosta räjähtävään, alhaalta ylös ja tekniikan sisällä tapahtuvat mikrotason suunnan- ja etäisyydenmuutokset. Lisäksi menestyjät sopeutuivat tilaan ja aikaan, eli etäisyys-, asento- ja tilakontrollin kolmio oli hallussa.

Jalkamiekkailua ja rönsyilevämpääkin räimettä tuki taustalla äärimmäinen perusrutiini ja monipuolinen fyysinen osaaminen. Ilman pohjatöitä ei rakenneta rinkkulatason huippusuoritusta.

Olympiataekwondon viihdyttävyys oli ristiriitaista. Kaksi ensimmäistä kisapäivää sytyttivät mielenkiinnon kipinöitä taekwondoharrastajien ulkopuolellakin. Isoimpien painoluokkien ottelut puolestaan puuduttivat paatuneimmankin lajitoverin. Pisteenlaskun on kehityttävä edelleen, ja itse ottelemiseen on löydyttävä yksinkertaisempi näyttävyys.

Kansallisen lajiliiton tasolla päätöksenteon, strategiamyrskyjen ja valmennussuunnitelmien on tultava kabineteista päivänvaloon. Yhteisöllisyys on Suomen voimavara ammattilaisten karun laveassa maailmassa. Siinä maailmassa avoin lähdekoodi tulee aina olemaan menestyksekkäämpää kuin kuppikunnissa supattelu.

Horisontista leijailee mitalikakkukahvin aromi
Nyt ison tivolin vankkurit lahnustavat, vaimenevan samban rytmeissä keinahdellen, kohti auringonnousua. Seuraava taekwondon olympiaturnaus järjestetään kaapukamppailun synnyinseuduilla Tokiossa. Siellä on toivottavasti mukana ennätysmäärä suomalaisia ottelijoita. Lajivastaavat tarvitsevat vain yhteisen näkemyksen siitä, miten kotimaisia nuoria lahjakkuuksia ohjataan kohti sankarillisia saavutuksia. Edellä mainittuja asioita joukkopureksimalla oikea reitti ja askelmerkit löytyvät taatusti. Tokiossa voisi aika olla jo kypsä suomalaiselle olympiataekwondomitalille.

Menestys koostuu lopulta hyvin yksinkertaisista aineksista. Olennaisin kysymys on, miten raaka-aineista valmistetaan maukas ateria. Naapurin juhlapöytiä katsellessa ajatus ei saa harhailla, vaan pitää huolehtia siitä, mitä omassa keittiössä kokataan.

--

[julkaistu Taekwondo-lehdessä 3/2016]