Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 6

Lauantai 3.5.2014
Kolmas kisapäivä. Kello on kahdeksan. Puhelinherätys kolaa unen rähmäkinoksiksi katseen nurkkiin. Olo on levollinen. Varttia vaille yhdeksän kerään aamupalaa lautaselle. Nuijamiesmalli toimii edelleen, se on muodostunut kisamatkaklassikoksi. Puolen tunnin kuluttua nousen bussiin. Saina ja Roosa istuvat keskittyneinä. Seuraavalla penkkirivillä Jenna ja Tanja tutkivat ottelulistoja. Käytävällä Jarkko ketkuttaa perälistoaan teinipopin tahtiin. Juho seuraa tilannetta ilmeettömänä aurinkolasiensa takaa. Tirskahdan. Takaosassa diskuteeraa ruotsalaisten iskuryhmä. Mitä lie mielessä. Olemme areenalla tuota pikaa. Nyt fysioterapeuttimmekin esittelee tanssiliikkeitään. Meno on hulvaton. Hyvä tuuli puhaltaa koko joukkueen läpi. Ikivanha lysmyinen Lada 1200 vinguttaa kumia edessämme. Useampaa hihityttää.

Kisapaikalla lämmittelypaikat ovat kortilla. Löydän kohtalaisen nurkan. Teemme valtauksen, jonka Juho ankkuroi hierontapöydällä. Päivän ottelijat seuraavat katsomossa alkukierroksia. Kaksi Lontoon olympiavoittajaa tahii peräkkäin. Arvioin suorituksia. Ensin esiintyy brittien Jade Jones. Ranskalainen vastustaja yläveivaa 6-0 johtoon. Ohhoh. Jones ei hämmenny tilanteesta. Hän tikkaa loputtomalla fysiikallaan koko ajan lähemmäksi. Taktiikka ei juurikaan muutu. Matsi päättyy britin voittoon 7-6. On se kylmäpäinen ja itsevarma. Seuraavaksi Milica Mandic takoo kahdessa erässä 12 pisteen eron vastukseensa. Azeri hyväksyy tappionsa nurkumatta.

Saina huikkaa lämppärialueelle. Teemme kevyen verryttelyn, mitsinaputtelut ja fiilissparrit. Jalka nakuttaa kepeästi, tuntuma on rento. Roosa tulee paikalle Jarkon kanssa. Sykkeet nousee. Hyvältä näyttää. Iiro vitsailee jotain nurkasta. Joku taitaa naurahtaakin. Odottelemme suomalaisten otteluiden alkamista. Teipit ja suojat ovat paikallaan. Juoksupoika rientää papereineen hiostamoon. Tiheässä ilmassa kajahtaa Finland! Sitten mennään. Roosa häviää Juhon ja Jarkon kanssa alakertaan (ottelunumero 116). Hetken kuluttua on Sainan vuoro (ottelunumero 117). Tuomarit tarkastavat varusteet ja siirrymme parrasvalojen puolelle. Roosan ottelu on alkamassa. Vastus on ennalta arvioituna alkuruoka turkulaiselle. Siltä se näyttääkin. Kylläpä Kypros jaksaa kaikesta huolimatta rynnistää. Huhhuh. Kolmas erä ja Roosan tilillä on neljä varoitusta. Nyt tarkasti! Jaksaa, jaksaa! Finskin jalat painaa, mutta eipä vastuskaan huido enää keveästi. 16-10. Pilavakis nostaa koutsinpenkiltä kortin. Ei haittaa. Suomen joukkueen ensimmäinen voitto Bakun EM-turnauksessa on faktaa. Aikuisten otteluarvokisojen ensikertalainen pokkasi itsensä toiselle kierrokselle. Huima suoritus! Tästä jatketaan, se on varma.

Saina hyppää lauteille. Tamperelainen kokeilee alustaa. Jalkapohjat pitää putsata, niin pito on parempi. Ilmeestä huokuu tasapainoinen itsevarmuus. Hyvä merkki. Ensimmäisen erän aikana pieni takapainoisuus varjostaa tilanteita. Venäläinen on aktiivinen laiskajalka. Hankala vastus. Kolmannessa erässä Sainan asenne muuttuu. Nyt kehässä on voittaja! Pelaan korttia, saan maatuskalta pääosuman pois. Keskusukko kävi kaksi kertaa kysymässä mitä oikein haluan. Invalid point from opponent. Ok. 5-7. Saina ottaa loppukirin. Viimeisellä sekunnilla, purskeen päätteeksi, suomalainen kohottaa. Hohooo! Nappiin meni! Pisteitä ei kuitenkaan ilmesty taululle. Mitämitämitä! Nostan korttia, mutta tuomarit ovat jo kasautuneet omatoimisesti. Sainalle lisätään kolme pistettä. 8-7. Voitto. Maistuu makealta. Koutsinselkämys on hiestä märkä. Lähdemme hymyillen jäähdyttelemään. Phivos Christou, ETU Magazinen päätoimittaja, ottaa kuvan. Saa nähdä pääsemmekö julkaisuun. Lämmittelyalueella Saina heiluttelee hapot jaloista, Juho viimeistelee homman kevyellä ravistelulla.

Haen kaupasta kymmenen sentin pullan. Väliin syöksen salamia. Pehmennän kokemusta paikallisella pullovedellä. Uudistun.

Toinen valmistautuminen. Roosa kohtaa Ruotsin Glasnovicin, Sainalla on vastassa Turkin menestynyt, 190-senttinen Aydin. Näkikö joku, mitä se teki? Ai se on se! Hyvä etujalka. Ok. Jalat täytyy pitää herkkänä. Kroppaa taakse. Suojat valmiina. Kakkonen ylös. Nyökkäilemme vakavina, mutta luottavaisina.

Roosa hikoilee vireen pintaan. Suomi huudettu. Turkulaiset kiiruhtavat tarkastukseen. Tsemppiläpyt. Käyn katsomassa kolmosalueen tilanteen. Sainan otteluun on vielä aikaa. Siellä menee Isle of Manin Cookin ja Italian tyyliparran rallatus. Tämä on taekwondoviihdettä! Katson vielä yhden tilanteen, kunnes vilahdan takaisin lämpiöön. Saina kurkkii suuntaani. On aika. Kevyt verryttely, terävyys esille. Varusteet on valmiina. Menemme vielä hetkeksi katsomaan Roosan ottelua.

Kumarrus. Ilmataistelu näyttää tasaiselta. Ruotsi saa kolme pistettä. Tsemiä nyt! Azeripoika kailottaa Finlandia. Pari erää jää näkemättä, pitää rientää. Tuomari heilauttaa metallinlukijaa. Toinen sinitakki läpivalaisee sukkamagneetit. Kaikki on ok. Panssari päälle. Odottelemme lähtövuoroa. Näytöllä pyörii meneillään olevat pelit. Suomi-Ruotsi 0-9. Äh. Mitenhän se on mennyt. Tasaista uskon olleen pisteistä huolimatta. Päätän katsoa ottelun internetistä peräkäteen. Astelemme alueelle. Juonimme viimeiset taktiikka-asemoinnit matkalla. Keskustuomari kutsuu.

Ottelu alkaa tarkkaillen. Vahva jalka edessä, pitkäkintun hyökkäykset pitää pysäyttää heti alkuun. 1-1. Huudan vihjeitä toinen polvi maassa alueen reunalla. Äkkiä takaisin, ettei tule varoitusta. En malta. Turkkilainen koivenketku löytää reitin Sainan kypärään. 1-4. Peerhana, ei osunut, ainakaan valkun näkökulmasta. Varmistan asian Juholta. Huudan Sainaa. Kortti ylös! Tuomari lähestyy vakavana, yritän nielaista takaisin. Ei onnistu. Pääosuma hyväksytään. Videolipare livahtaa oikeudenjakajan taskuun. Tuplaperhana. Tasainen matsi jatkuu. Suomalainen pitää etujalan ja liikkeen kevyenä. Tökkäys vastaan, lähelle, sivulle ja kohotus. Aahhahhaa! 4-4. Tauko. Juho heiluttaa Sainan reisiä rennommiksi. Tankkaan taktiikkaa ja huomioita, ei mitään monimutkaista. Toinen erä etenee mukavasti velloen. Huutelen prosessimuistutuksia. Terävä liike! Rentona. Nyt! Kakkospaikka! Taistelu jatkuu kiihtyvällä tahdilla loppupiippaukseen saakka. Ottelu päättyy Aydinin pistevoittoon 15-6. Tamperelainen antoi tiukan vastuksen. Turkkilainen on täysin voitettavissa tulevissa turnauksissa. Jälkihöyryt on positiivisia. Lämmittelyalueella käymme tilanteet kertaalleen läpi. Läpäytämme kämmenet yhteen. Saina jatkaa jäähdyttelyä. Vähän hyydyttää, vaikka adrenaliini virtaa vielä veressä.

Tutkailen matseja katsomosta. Muistikirja täyttyy entisestään. Tuoreita huippuja. Brittien tivolitaekwondo. Azerikolossin ylivoima. Paljon muutakin. Lähdemme hotellille. Ruokailemme. Toimii. Keskustelemme kisoista niitä näitä. Katson verkosta huomisen arvat. Jouni, joko tiedät vastuksen! Viereisestä pöydästä nyökätään. Latvia olisi tarjolla. Hyvä. Huoneessa käännän läppärin kannen auki. Finaalit alkavat. Kiirehdin yläkertaan kokoustiloihin. Osa joukkueesta on jo sovitusti paikalla. Katsomme otteluita, vain naisten matsit näytetään. Pöh. Ei voi mitään. Päätän selata loput Dartfishistä myöhemmin. Aloitan iltapalaverin. Ensin yhteenveto päivästä, päälle sopivasti kannustavaa ja tarkkasilmäistä arviointia. Tuoreet EM-viitoset Roosa ja Saina saavat ansaitsemansa aplodit. Kertaan huomisen aikataulun. Raikuva tsemppihuuto päättää tilaisuuden. Joku muistuttaa Tonin täyttäneen eilen kaksikymmentä. Taputamme päivänsankarille ja vitsailemme hetken aiheella. Lantustan nukkumaan. Mielessä on suomalaisten tulevat kierrokset. Suville kaavio tarjoaa kohtalaisen varmaa polkua välieriin. Maailmanmestari Kroatiaa vastaan ratkeaa mitalin väri. Tiukkaa tulee. Uni voittaa lopulta mestaruuden.

Ennen pimeyttä nukkumatti kuiskii korvaan: "Liikkeen pitää olla aisti, ei ulkoa opeteltu tekniikka." Niinhän se on.

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 5

Perjantai 2.5.2014
Toinen kisapäivä. Aamu on hyvin samanlainen kuin eilenkin. Heräämme tosin puoli tuntia aiemmin. Istahdan aamupalalle seitsemältä. Toni, Jouni ja Iiro ovat jo paikalla. Juho tulee perässä vääntelypöytää ja lääkelaukkua kantaen. Otan jälleen kananmunan, mutta kaadan teet kokolattiamatolle ja pähkinät taskuun. Pitäisiköhän mennä takaisin petiin.

Areenalle saavumme hiukan ennen kahdeksaa. Toni ei turhia puhise, meno on varman verkkaista. Jouni treenauttaa veljeään. Ensin perusosumanaputtelua mitsiin, sitten hiostavan herättävää strategiasparria. Peli ja paketti vaikuttavat olevan kasassa. Ylävenkulat ja pistevarkaudetkin lähtevät helposti. Toni hyödyntää pimeitä kulmia. 182-senttinen ja 58-kiloinen nuorukainen on valmiina starttiin. Juonimme vielä hetken kolmeen pekkaan, sitten laitamme varusteet kasaan. Muu joukkue ilmestyy paikalle. Suomen lippuja maalaillaan poskiin. Kuljemme yläläpyviidakon läpi ottelupaikalle.

Alakerrassa hiljennytään entisestään, vaihdamme vain yksitavuisia sanoja. Homma on näpeissä, turhalle tankkaamiselle ei ole tässä kohtaa tilaa. Sinivalkohuiskat tervehtivät salin puolelle. Nyökkään takaisin. Tsong, Hong. Kumarrus. Muistutan vielä otteen pitämisestä, valikoidusti muustakin taktisesta ja psyykkisestä. Ei mitään monimutkaista. Juho istuu fysioterapeutin penkille. Alue on semiliukas, kuuluu kypärän suojista. Niin aina. Ensimmäinen erä on täynnä tarkkaa liikettä ja vuorovaihtoista tökkimistä. Yksi pääosuma poistuu Belgialta kortilla. Selvä huti, mitähän tuomarit oikein miettivät. Vastuksella on hämärän lötkö tyyli, siihen ei saa mennä mukaan. Oma rytmi, etäisyys ja taktiikka. Jaksaa, jaksaa! Polvi ylös ja painopiste eteenpäin! Hyvin Toni pitää otteen, vaikka välillä homma meneekin varovaiseksi. Jalat alkavat painaa kolmannessa erässä. Bensaleh käyttää tilan hyödyksi. Ottelu päättyy 4-16. Puh. Painostusvälähdyksiä pitää saada lisää, mutta mitään ei ole menetetty. Ensi kerralla tämä vastustaja laitetaan siltaan. Se on varma.

Juho ravistelee Tonin jalat, päälle nuori mies heiluttelee vielä kevyesti koipiaan. Lähden seuraamaan otteluita. Kannustusjoukkue on Tanjan alueen tuntumassa. Jarkko häärää edestakaisin kädet märkinä. Mies soittaa kuulemma Roosalle, joka on hotellilla vetämässä painoa alas. Vaakaan menee tänään myös Saina, joka muista poiketen on pitänyt huolta, ettei paino ei laske liian alas.

Käytävällä tapaan Turkin Ali Özenin. Vanha raskaan sarjan konkari. Jutellaan ohimennen. How are you. Nice to see you. Good luck. Sitten katsomoon. Moikkailu on kivaa, vaikka mitään syvällistä ei ehdikään keskustelemaan. En tiedä olisiko yhteistä asiaakaan.

Odotushuoneen verhon takaa ilmestyy kolmikko Tanja, Jarkko ja Juho. Askeleet ovat vakaita ja rauhallisia. Ryhmä nousee keskialueelle, korotettuun kahdeksankulmioon. Valot kuumottavat. Tanjalla on hyvä syke heti alussa. Liike näyttää herkältä. Ohjausottelun spesialisti vie serbiä maton reunoille. Vaikka honkkelimainen vastustaja on kymmenisen senttiä pidempi, niin turkulainen napauttaa jalkansa tilanteissa aina päälle. Peruspainetta vaan vielä lisää. Oiiii, mikä takakiertohaku Tanjalta! Upea suoritus, pari senttiä vajaa täysosuma. Tätä lisää. Tauolle mennään pisteittä. Toisessa erässä Tanja tiivistää rytmiä ja pitää rohkeammin painetta. Serbi räppää takapaalun vatsasuojaan. 0-1. "Mene, mene", kuuluu korvanjuuresta aksentilla. Jarkko viuhtoo jotain koutsinpenkiltä. Seuraa rohkeita kakkostilanteita. Vastus luikauttaa sähkösukkansa kypärän tietämille. 0-4. Samalla hän saa suomalaista takajalkaa vatsan seutuville. 1-4. Kolmas erä. Tanja tekee entistä avoimempia kokeiluja. Tilanteet vaihtuvat lennokkaasti. 1-5. 2-5. 2-6. Nopea puolenvaihto ja takakierto. Ohhhohhhooooo! 6-6! Vastavalkku nostaa kortin. Pisteet säilyvät. Tanja koittaa. 7-6. Kaksi takajalkaa eteenpäin, ei pisteitä. Serbi tuikkaa etujalalla. 7-7. Huh. Jännittää. Tekisi mieli ohjata, päädyn kuitenkin kannustamaan. Toistamiseen nopea puolenvaihto, nyt jatkona on napakka takapotku. Viisari värähtää, mutta ei tarpeeksi. Hmph. Äkkikuolemaan mennään. Ote on edelleen hyvä, samoin suojalinnoitus. Äkkiä Cujic roiskaisee petollisen näköisen kiertopotkun. Se oli siinä! Plääh. Suoritus saa innostumaan tappiosta huolimatta. Luottamus tulevaan menestykseen kasvaa. Marginaalit ovat pieniä, niiden kääntäminen omaksi eduksi tiukoissa otteluissa on seuraava kehitysaskel. Muillakin.

Arvioin otteluita ja pohdin menestyksen reseptiä. Jesúksella on suun täydeltä ajatuksia. Maiskuttelen niitäkin. Kyllä näistä vielä soppa saadaan. Alueet hiljenevät. Tauko. Turnauksen musiikkivastaava täräyttää potikat kaakkoon. Freestyler. Kuuntelen ylpeänä. Mietin pitäisikö oikein nousta seisomaan. Kävelen areenan ulkorappusille hengittämään raittiimpaa ilmaa. Roosa astelee hiljalleen bussista punnitukseen. Eurojytke paukkuu Iiron matkakaiuttimista, varmaan Jennan toimesta. Mölytoosan vieressä Saina keikuttaa itselleen selkäkrampin. Onneksi Juho päivystää lähellä. Nyt sitä Scooteria pienemmälle ennen kuin jotain sattuu, ajattelen.

Palaamme kuppituoleille. Juttelen päivän kisaajien kanssa analyyttisesti tunnelmista. Toteamme yhdessä uudestaan, että marginaalit ovat pieniä. Sanavirrassa on muitakin pulleita lohia. Videokamerat nielevät gigabittejä. Ottelijat huitovat jaloilla toisiaan.

Vaakakellarista kömpii tyytyväisiä hahmoja. Juomapullo ja ruokakassi on liimattuna lähes jokaisen käsipuoleen. Silmät tiiraavat vielä hetken otteluita. Hurrutamme yhdessä hotellille. Huomisen kaaviot ovat verkossa. Ruokavatien ääressä juonimme arvan tuotoksia. Iltapalaveri, joukkuehuuto ja huomisen taktiikkatoimet. Siinähän se, yksi kisapäivä.

Mietin marginaaleja. Nukahdan sivuhuomautuksena.

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 4

Torstai 1.5.2014
Kello piristää seitsemältä, mutta suihku vasta herättää. Viesti puhelimesta tietää Iiron ja Juhon saapuneen. Apuvoimat tulevat tarpeeseen. Kerään päivän välineet ja lähden tervehtimään tutkaparia. Täydestä unesta kisabussiin kestää miehiltä vartin. Huh.

Matkalla viimeistelen aamiaisen: kananmuna, pähkinöitä ja muki teetä. Mmm. Ensimmäisessä kyydityksessä silmiään hieroo myös Jenna, Suvi, Jesús, Lucía ja Alvaro. Saavumme areenalle. Joukkio suuntaa suoraan lämmittelyalueelle varaamaan parhaita paikkoja. Treenitilan valtaus on yksi arvokisatoiminnan merkittävimpiä yksittäisiä toimia. Iiron kanssa luikahdamme katsomon puolelle. Tuijotamme hetken tyhjää salia, vaihdamme pari sanaa ja saan käteeni radiopuhelimet. Tästä se lähtee.

Jesús on vauhdissa. Apuvalmentajat ja Jenna saavat ohjeita. Äkkiä lällärilinjalta kohahtaa. Khhrrr, Kimi... are you there. Missä vaiheessa mies ehti jo kisapaikan toiselle puolelle? On se melkoinen hyrränpyörä. Ytimekkäät viestit lentävät hetken edestakaisin ja asioita toimitetaan. Sitten ranskikset keksivät saman linjan. Uiui. Hyppäämme suosiolla toiselle kanavalle.

Ottelumattoja rouhitaan pitäviksi. Homma starttaa kuitenkin väärällä koneella ja pesuohjelmalla. Lukuisia pukukäsiä viittoo kiihkeästi eri suuntiin. Tilanne seisahtuu, ja oikea masiina kärrätään paikalle. Potkinnan alku venähtää. Onneksi ei kuitenkaan tuntikaupalla.

Juuri ennen pelien käynnistymistä loppuremmi heilahtaa paikalle. Hymyjä ja läpyjä vaihdellaan, ja näköalavessoja päivitellään hetki. Es normal. Jennalla on hyvä lämpö. Kohta mennään. Fiilikset ovat kohollaan, myös Tanjalla ja Tonilla painonvedon viimeisistä herutuksista huolimatta.

Alakerran tarkastuspisteellä kohdataan brittivastus. Näyttää olevan puolisen päätä suomalaista pidempi. Se ei haittaa. Aistin rennon keskittyneisyyden läsnäolon. Merkki on hyvä. Jenna, Jesús ja Juho jatkavat kisa-alueelle. Riennämme Suvin kanssa eturivin kannustusjoukkoihin. Huiskat, liput ja rytmikkäät huudot ohjaavat ottelun alkuun.

Espoon hurjimus on ottelun päällä. Suitset käsissä jalka nousee brittivastuksen kypärään. 3-0. Hahaaa! Vastuksen valmentaja on kuitenkin hereillä, nostaa kortin ja tilanne tasoittuu. 3-3. Tilanne toistuu lähes samanlaisena. 6-3. Brittikoutsi kortittaa kärppänä. Ei osunut, toteaa videotarkastajakin. 3-3. Perhana. Ensimmäinen erä päättyy ja toinen alkaa. Ottelu on tasaväkinen, Jennalla on erinomainen vireystila. Taktiikkapaketti on kasassa, mutta löytyykö rytminvaihtoa riittävästi? Etutökkis kalahtaa panssarinkulmaan. 3-4. Vankka vastakiertopotku tasoittaa. 4-4. Katsomo huokailee ja huutaa. Kolmannen erän alussa tulee kaivattua rytmirikkoa ja rohkeutta. Innokkaasta tilanteesta seuraa pyllähdys ja varoitus. Vastus pyyhkäisee jalan pääsuojan kautta alas. Heeiiiii mitämitämitä! Jesús lennäyttää kortin. Insinöörit tutkivat tallennetta. Britille pisteen varoitus. 5-4. Siitä suivaantuneena kuningaskunnan edustaja innostuu rykimään yläveiviä. 5-7. Kun Jenna pohtii tilannetta, Booth pommittaa alapeltiin. 5-8. Jenna hyökkää, kumpikin osuu. 5-9. Sama uudestaan. 5-10. Aikaa on enää 30 sekuntia. Tapiolan tällääjä hakee aktiivisesti paikkaa. "Mene mene" korvissa soiden Jenna survoo lähelle ja ylös. Pimeältä puolelta 8-10. Ooooooo!, toteaa kannustusrivistö. Napsu perään. 9-10. Hohooo!, jatkaa huiskasakki. Kummankin kisaajan jalat painavat. Viimeisten sekuntien aikana Jenna hakee tasuria takajalkahyökkäyksellä. Britti nostaa koipensa vastaan. 9-11. Piiip, sanoo pelikello. Huuh. Se oli intensiivinen ja inspiroiva kokemus. Joukkue ja Jenna ovat tappiosta huolimatta innostuneita. "Kaikki on mahdollista", tuntuu jokainen toteavan itsekseen. Sen huomaa katseista ja eleistä. Tämä oli hyvä alku. Tarkempi analyysi ottelusta tehdään myöhemmin.

Päivä etenee kisoja seuratessa. Miesten hevarit ja kevarit takovat kohti arvometallia. Naisilla pienimmät ja puoli-isot ovat matolla. Näyt tarjoavat muutamia uusia oivalluksia ja tukun vanhojen koukkujen sovelluksia. Muistikirja täyttyy vauhdilla. Turnaus on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Moldova nappaa kultaa, samoin Valko-Venäjä, Ranska ja Sveitsi. Ei tätä olisi muutama vuosi sitten kukaan uskonut. Turkki, Espanja, ja muut kumppanit aloittavat varmaan vasta huomenna. Kenties raha ramaisee, kuka tietää.

Days Hotelille palatessa olo aika valmis. Vuorossa on vielä joukkueen iltaistunto, annamme aplodit Jennalle ja kertaamme kokemukset. Puhun hetken kannustavasti valmennuksesta, sitten kuuntelemme Jesústa, Jarkkoa ja Iiroa. Jokaisella on muutama merkityksellinen sana. Loppuhuuto kaikuu ylpeänä. Siirryn toiseen huoneeseen arvioimaan Lahtisten kanssa Tonin huomista vastustajaa. Juoni on selkeä. Jarkko ja Tanja tekevät viereisessä huoneessa askelmerkit Serbian pään menoksi. Sängyn syvästä katson vielä pari matsia Dartfishistä ja naputan hetken tekstiä. On huominen.

"Voitontahto ui verenkierrossa", käy mielessä kun nukahdan.

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 3

Keskiviikko 30.4.2014
Aamupalasta jäi käteen omena ja hiukan yli kolmenkymmenen sentin mittainen turkinpippuri. Vähän pahan päivän varaa. Ruokasalin ovella syntyi myös ajatus. Varasimme sen ja yhteisen nyökyttelyn pohjalta hotellista kabinetin päivän treeniä varten. Jarkko voiteli aulahenkilökunnan tarjoamaan paikan meille ilmaiseksi. On se äijä.

Kahden tunnin löysän vitsailun ja lajianalyyttisen rönsykeskustelun kirittämänä siirrymme yhteistuumin neukkarisalille. Joukkue saapuu ryhminä paikalle. Joku koputellaan vielä huoneen ovelta mukaan. Treeni kulkee hyvin. Jenna treenaa Lucian kanssa. Touhu näyttää räväkältä. Suvi ottaa rennosti, aikoo kuulemma jumpata iltapäivällä kisapaikalla. Tanja ja Roosa verryttelevät kevyesti Jarkon ohjauksessa. Pyöreä liike rentouttaa seuraajiakin. Lahtisen veljekset höykyttävät toisiaan ja mitsiä. Sainan kanssa touhutaan samaa, aistin itsevarmaa tekemisen meininkiä. Kaikkien harjoittelussa on sopiva vakavuuden aste, naurua ja spontaaneita kannustuksia unohtamatta. Sessio päättyy muutamaan viisauden sanaan, raikuvaan joukkuehuutoon ja innostuneeseen tunnelmaan.

Jarkon kanssa lähdemme joukkueenjohtajien kokoukseen puoli kahdelta. Matkalla bussiin huikkaamme moikut Jennalle, joka on menossa punnitukseen tukiryhmänsä kanssa. Ilmassa on letkeyttä. Kokous etenee kohtalaisen vauhdikkaasti perusasioita, uusia sääntöjä ja teippikierrosten määrää tankatessa. Asiat ovat kaikille selkeitä muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen. Arvonnassa siirrytään uuteen aikaan. Osanottajamaat tarkistetaan yksi kerrallaan, ja 25 prosenttia rankataan etukäteen. Listat tehdään vasta punnituksen jälkeen, päivä kerrallaan. Suurin osa nyökkäilee hyväksyvästi.

Paluumatkaa odotellessa paikallinen utelee Jarkolta azeriksi reittiä. Naurattaa suomeksi. Ne on varmaan ne nymfikädet. Toinen paikallinen haluaa ehdottomasti antaa meille Kia-kyydit hotellille. Kieltäydymme kohteliaasti ja jatkamme odottelua. Päädymme lopulta majoituksen sijaan avajaisiin kuljettavaan kumijalkaan. Käy se näinkin.

Kohtaamme kisahallilla muut suomalaiset. Jenna ja osa painonpudotuskomppaniasta jäi hotellille lepuuttelemaan päätä ja kehoa. Niin pitääkin. Azerbaidžanin kansallislaulu käynnistää avajaisjuhlallisuudet. Paikalla on metrikaupalla kameranputkea ja vippi-ihmisiä. Athanasios Pragalos, Euroopan liiton puheenjohtaja, avaa puhemaratonin. Hän näyttää jostain syystä aivan Jyrki Kataiselta. Sanojen jälkeen tarjoillaan perinteistä polvitanssia, josta katsoja tyrkätään yllättäen -95 Ibizalle. Eurojytke täyttää korvat. Ledipukuisten fantasiahahmojen tanssi tukkii silmät. Melkoinen pläjäys. Pfiuuff. Esitys katkeaa äkisti, ja lajitoverit siirtyvät vaivihkaa ryhmäkuljettimiin.

Hotellilla järjestäydytään pikaiseen joukkuepalaveriin. Tunnelma on kohollaan kun istahdamme käytävän levennykselle. Kisaretkue lähtee heti aamusta areenalle, ja Jennan ottelun aikaan paikalla on sovitusti koko remmi. Jokainen saa sanoa haluamansa, osa keksii enemmän, osa niukemmin. Suomi-huuto raikuu terävämmin kuin kertaakaan aikaisemmin tällä kisamatkalla. Uni maistuu odotukselle.

Huomenna on varmasti hyvä päivä!

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 2

Tiistai 29.4.2014
Saavumme hotellille aikaisin aamulla. Olo on kuin Andylla -85, matkakassa vyölaukussa leväten. Muu joukkue rahjustaa perässä vastaanottoaulaan. Days Hotel-virkailijat ovat ystävällisiä, mutta piinaavan hidastempoisia. Minuutit viskovat unihiekkaa kasvoille. Vähän naurattaa. Lopulta kuitenkin selvillä ovat huonejaot, langattoman verkon tunnukset ja ruokailut. Sovimme yhdessä päivän ohjelmasta, sitten vuorossa on tirsat.  

Parin tunnin päästä suunnistamme Jarkon kanssa lähikauppaan. Autokanta on uusiutunut, kollega tietää kertoa. Uskon kerralla, vaikka muistutuksia tuleekin tasaisesti. Liukkaan liikennevirran ylittäminen on silti hurja suoritus. Tuntuu kuin paikalliset kaasuttaisivat kohti meidät nähdessään.

Yli kaksikymmentä litraa vettä ja muutama banaani lysähtää huoneen lattialle. Valmentajien ja urheilijoiden hätävara on hankittu, paljon monimutkaisempaan paikallisbasaarin valikoima ei taivu.

Joukkueen rekisteröinti hoituu kahteen valkkupekkaan. Jesus johtaa samaan aikaan joukkueen matkaravistelulle, määrätyn aikataulun mukaisesti. Päällekkäisyydet harmittavat hetken. Ilmoittautuminen sujuu mutkitta. Kahdeksan minuutin tehokkaan paperien vaihtelun ja rahanippujen plärinnän jälkeen kädessä on kisapassit. Tästä se lähtee. Mieli kohottuu, vaikka meno- ja paluumatkan luvattu kymmenminuuttinen venyy reiluun puoleen tuntiin. Mitä noista. Bussissa hoidellaan kansainvälisiä suhteita. Montenegron valmentajan kanssa päästiin lopulta selvyyteen ainoastaan siitä, että sää on peukku ylös, ja että he saavat valtiolta kymmenen kertaa vähemmän taateleita kuin me. Huonomminkin ovat keskustelut joskus menneet.

Loppuilta etenee turvallisen hotellisapuskan (spagettia jauhelihakastikkeella - 8e) ja laiskan leppoisen jutustelun polkua. Päivän virallisen osuuden päättää iltakokous. Asiat selviävät, vaikka huomenna onkin kiireinen päivä. Tarjottimelle asetellaan arpaa, Jennan punnitusta, avajaisia ja mitä kaikkea. Lopetan tilaisuuden joukkuehuutoon. Huomenna se vahvistuu, uskon niin.

Arpaa ei ole vielä heitetty.

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 1

Päävalmentamo keskittyy seuraavan viikon Taekwondon EM-kisoihin. Bakun aikakirjat kertoo vapaamuotoisen rehellisesti kisatapahtumista ja taustoista, tunnelmista ja tulevasta. Sitten matkaan.

Maanantai 28.4.2014

Aamupäivä on puolittaista hässäkkää. Puhelin soi ja sähköpostin viestiääni koteloituu korvamadoksi. Matkalaukkukin tuijottaa tuomitsevan puolityhjänä, kun kävelen sen ohi. Onneksi tukijoukot pelastavat päivän ja kaikki tarvittava on valmiina ajoissa. 

Joukkue tällää puoli viideltä lentokentällä. Tunnelma kumpuaa hymyjä, kuulumisia, odotusta ja vatsan kurinaa. Tasapaino on vakaa, hötkyilyyn ei sorru kukaan. Verkkatakkien jaon jälkeen otsa kirpoilee hikeä. Matka-asu on melkoinen pätsi. Joku keikuttaakin takkiaan kepeästi repun nenässä.

Turkin lentoyhtiö tarjoaa hyviä hetkiä. Ruoka on maittavaa ja elokuvat viihdyttäviä. Pieni viive aikataulussa ei haittaa. Viimeinen siivu Istanbulista Bakuun on hieman nihkeämpi. Joku Hellaan laakeri laittaa töhötintä täysille aina kun silmäripset saksaavat ristiin. Kaulaliina on tarpeen. Ihme kooho.

Lopulta laskeudutaan Bakuun. Olo on väsynyt. Viisumihärveli imaisee viimeisetkin mehut. Käsinkirjoitetut lupakirjat kannattelevat joukon kaupungin puolelle. Katse kaventuu viivaksi. Mad menin tunnari täyttää pienen, vapaan tilan tietoisuudessa.

Smog gets in your eyes.

Päävalmentamo: Tuoreista rukkasista

Päävalmentamo on Hollituvan uusimman osion nimi. Se on ensisijaisesti jonkinlainen maajoukkuevalmennuksen ajatushautomo ja kiinnostavia ajankohtaisuuksia pohdiskeleva taustakääre. Tarkoituksena on myös avata virallisten asioiden taustoja ja tiloja. Joskus virtaan saattaa pulahtaa joku epävirallisempi tiedotekin. Suomen Taekwondoliiton kotisivuilta löytyvät kuitenkin kaikki virallisemmat informaatiopläjäykset.

Aluksi

Laitoin Suomen Taekwondoliiton päävalmentajan saappaat jalkaan kuravesipäivänä 1.4.2014. Alkumatkasta olen ensisijaisesti kirinyt kiinni liikkeellä olevaa junaa. PM-joukkueen nimeämiset, EM-joukkueen tulevaan tutustuminen ja kadettien MM-valintahärvelin ihmettely ovat täyttäneet päiviä. Tulevaisuuden suunnitelmiakin ja kalenterivarauksia on kertynyt reilu kasa, seuraavaksi on vuorossa niiden siivilöinti, stressitestaus ja käytäntöön siirtäminen. Tulevissa Päävalmentamo-kirjoituksissa tarkastellaan hieman tarkemmin kaikkia näitä kuvioita taustoineen.

Tavoitteista

Olen asettanut joitain keskeisiä yleistavoitteita alkaneelle päävalmentajakaudelle. Yksi tärkeimmistä maaleista on maajoukkue- ja liittotason valmennuksen toimintatapojen kehittäminen entistä paremmin suomalaiseen lajikulttuuriin soveltuviksi. Pyrkimyksenä on päästä yksinapaisuudesta aidosti verkottuneeseen yhteisöllisyyteen. Se on uskoakseni järkevin tapa toimia, kun tähtäämme rajatuilla resursseilla leveän rintaman kehittymiseen ja menestymiseen. Muista tavoitteista tässä vaiheessa maininnan arvoisia ovat ainakin entistä läpinäkyvämpi valintaprosessi joukkueita nimettäessä, avoimen kaksisuuntainen viestintä ja suomalaisten kisaajien menestysedellytysten yksilöllinen rakentaminen. Aatosten laarista löytyy lisäksi muitakin irtotavoitteita matkan varrelle. Tällä hetkellä piirtymässä on käytännön työkalujen ääriviivat ja toimenpidepakki tavoitteiden tueksi. Kevään ja kesän mittaan aivoitukset synnyttävät jo konkreettisia toiminnan muotoja.

Palataan asiaan syvemmin tai kevyemmin, mutta palataan kuitenkin. Keskustelen näistä ja muistakin aiheista mielelläni. Muistakaa myös, että lapion varressa on aina tilaa. :=) 

Terveisin,
Kim Sinisalo