Päävalmentamo: 2015 European Games

Historian ensimmäiset European Games -monilajikisat järjestetään Bakussa, Azerbaidžanissa 12.-28.6.2015. Tapahtuma on kiinnostava, eräänlainen Euroopan olympiaturnaus. Bakussa kilpaillaan 19 lajissa, joista 16 on olympialajeja ja kolme ei-olympialajeja. Kisoihin odotetaan yli 6 000 urheilijaa. Taekwondo on mukana spektaakkelissa.

Valintamenettely
(Elokuussa 2014 päivätyn dokumentin mukaan)

Bakun European Games-kisoissa otellaan olympiapainoluokissa.
Miehet: -58kg, -68kg, -80kg ja +80kg.
Naiset: -49kg, -57kg, -67kg ja +67kg.

Urheilijakiintiö: 128 (miehet 64, naiset 64).
Toisin sanoen jokaisessa painoluokassa on 16 osanottajaa. Näistä 14 pääsee mukaan olympiarankingin mukaan, yksi järjestävän maan edustajana, ja yksi "villillä kortilla".

Olympiarankingin sijoitukset tarkistetaan 17.3.2015 tilanteen mukaisesti.
Jokainen ETU:n jäsen / eurooppalainen virallinen olympiakomitea, NOC (national olympic committee) saa vain yhden paikan per painoluokka.

EOC ja ETU päättävät yhdessä mahdolliset "villin kortin" saajat.

Muuta
Kun tämänhetkistä olympiarankingia luetaan, suomalaiset pääsisivät mukaan seuraavasti:
(Laskuista on jätetty pois Euroopan ulkopuoliset kisaajat ja Azerbaidžanin edustajat. Mukaan on laskettu vain yksi edustaja yhdesta maasta.)

Miehet -58kg: 20,28 pistettä
Miehet -68kg: 22,96 pistettä
Miehet -80kg: 10,89 pistettä
Miehet +80kg: 21,99 pistettä
Naiset -49kg: 17,89 pistettä
Naiset -57kg: Suvi Mikkonen sijalla 7. (84,43 pistettä)
Naiset -67kg: 13,61 pistettä
Naiset +67kg: 36,88 pistettä

G-pistekisoja on vielä jokunen jäljellä tämän vuoden puolella, ja ilmeisesti ainakin Manchesterin puuttuu laskuista. Ensi vuoden puolella mukaan laskettavia G-turnauksia on useita, joista ainakin kaksi on G2-tasoisia (20 pistettä voitosta).

Vuoden vaihteessa pisteistä leikataan osa, WTF:n kisaohjeistuksen mukaisesti (25%).

Hyvillä turnausvalinnoilla ja G-mitalisijoituksilla on siis vielä kohtalaisen hyvät mahdollisuudet päästä neljäntoista joukkoon. Joten ei muuta kuin kisaamaan!

European Games on G4-kisa.

Liitteet:
1. Olympiaranking-tilasto

2. WTF:n G-kisaohjeistus

3. Valintamenettelydokumentti, 5 sivua (versio 2.1. / elokuu 2014)

Kaspianmeren mitalikaivos

Kautta aikain ensimmäinen kadetti-ikäisten maailmanmestaruuskisa oteltiin heinäkuussa Bakussa, Azerbaidzanissa. Etukäteen tarkasteltuna turnaus oli loikka hämärän rajalle. Ikäluokan taso Euroopassa tiedettiin kivenkovaksi, mutta arviot muista mantereista olivat lähinnä valistunutta arvailua. Kaikesta huolimatta Suomen joukkue valmistautui matkaan itsevarmana ja vailla ennakkoluuloja.

Kadettien MM-ryhmä kokoontui kesän aikana kolme kertaa. Leireillä puitiin muuttuneita sääntökohtia, arvokisamenestyksen vaatimuksia sekä kohotettiin yhteishenkeä ja jalkoja. Harjoittelun teemat kiertyivät paikalleen voitontahdon määrittelyn kautta. Bakussa nuorten touhuilu osui pakottamatta luontevalle uralle. Tämän kokemuksen vahvistamana toimintamallia voidaan kehittää edelleen myös tulevien arvokisajoukkueiden  kanssa.

Kisamatka (valmentajan päiväkirjasta)

Sunnuntai 20.7.2014 - Maanantai 21.7.2014

Jonotin jälleen kerran lentokentän tiskillä tikettiä Bakuun. Kadettijoukkue tukiryhmineen hääräili edessä ja takana. Muistoja napsittiin älyvimpaimiin ja nauru kupli ahkerasti. Jossain vaiheessa pääsin AirBalticin kyytiin. Matkalla seurasin kuinka joustavasti Elastinen juksasi juniorit jengalle. Riikan välipysäkillä ruttapöksyremmi riimitteli toisaalle, Suomen joukkueen tallatessa omalle jatkoportilleen.

Neljän tunnin transferhorroksen katkaisi pieni passikuvaepisodi. Erilaisten syiden ja seurausten vuoksi räiskimme järkkärillä vakavat naamat kentän harmaata seinää vasten. Sitten sudin läppärilläni otoksista viisumihakemuksiin sopivat versiot. Azerien viisumikonttorilla sain kuitenkin joukon rajojen sisäpuolelle ilman ensimmäistäkään valokuvaa. Uloshengitysvaiheessa olimme jo kisajärjestäjän pakettiautossa, rullaamassa kohti Kaspianmerestä nousevaa aurinkoa.

Days-hotelli oli jälleen kerran toimiva kokonaisuus. Huoneet jaettiin kivuitta, vaikka respan komeljanttari saikin Nikosta missin ja valkusta kapteenin. Näistä stipluista joukkueen huumoriosasto vuoli kissankultaa koko viikon. Maanantain aikana kävin vielä syömässä majapaikan ravintolassa, lähikiparilla vesipönikkäostoksilla, lepäämässä, ohjaamassa kevyen heiluttelun kisaajille ja palan painikkeeksi seurasin Mäkisen Tomin matkaa kohti rekisteröintiä. Ennen nukkumaanmenoa penäsin kattokerroksen kabinettia harjoittelutilaksemme, mutta se ei jostain syystä sopinut Daysin johtoportaalle. Salaa hipsimme kuitenkin harjoittelemaan joka ilta, joskus useammankin kerran päivässä. 

Tiistai 22.7.2014

Tiistaina löysimme rytmin. Sosiaaliset synapsit kutoivat joukosta tiiviistä verkkoa. Se otti vastaan harmin hetkellä ja pompautti lentoon riemua päin. Päivään sisältyi valmistavat harjoitukset ja parin painonpudottajan omat, ohjatut hikiviritykset. 

Keskiviikko 23.7.2014

Aamupalaksi nielaisin keitetyn kananmunan ja kourallisen pähkinöitä. Sitten alkoi punnitustouhotus. Tiukalle meni. Nauru kapusi kuitenkin pian suupieliin palautusjuomapullon imuletkua ja leivänmurupolkua pitkin. Illalla oli treenit, joiden kaava oli joka päivä jokseenkin sama. Vedin ensin yhteisen alkuverryttelyn, jonka jälkeen jokainen valmentaja nappasi vastuun omista urheilijoistaan. 

Tomi komensi Oskaria ja Emmaa. Mono piti pitkää lätkyä toiselle Oskarille. Panssariin kietoutunut Erik otti vastaan Nooran potkunpiiskoja. Itse hikoilin Sophian, Idan ja Nikon treenarina. Neliömallimme tuntui toimivan ja vireet sattuivat kohdilleen. Yhteinen harjoitus päättyi rinkiin ja kadettien itse kehittelemään joukkuehuutoon. Joka kerta lähdin salilta hymyillen.

Torstai 24.7.2014

Ensimmäisenä kisapäivänä kaikki oli valmista. Valmentajilla oli pukutarpeet pakattuina repun perätilaan. Kasikulmioon marssivat itsevarmoina Oskar, Oskari ja Ida, täsmäten päihinsä keskiaikaista ritarikypärää muistuttavan häkkyrän. Visiirivirityksessä tuntui olevan vain kaksi asentoa, yhdessä leukasuoja painoi kurkkuun ja toisessa katseen etupelto hämärtyi näkymättömiin. 

Mäkisen Osku kohtasi ensimmäisellä kierroksella ennalta tuntemattoman korealaisen. Seo nakutti taikajalallaan voiton ennen täyttä aikaa. Kova kaveri. Taistelu oli kuitenkin näyttävä ja innostava. Korean poika hoiteli päivän kaikki loput ottelut kasvavin piste-eroin.

Oskari Koskinen mittaili paremmuutta Ukrainan Maksym Plachintan kanssa. Matsi oli takuuvauhdikasta Oskua. Plachinta oli tällä kertaa etevämpi, mutta tästäkin kahinasta jäi hyvä tuntu. Vastus on voitettavissa tulevissa turnauksissa.

Päivän kolmannen suomalaisen, Idan, vastuksena hyöri Kroatian pitkänhuiskea Paula Antunovic. Tammila otteli ennakkoluulottomasti, voitontahto silmistä hehkuen. Pelisuunnitelma piti. Tappiosta huolimatta turkulaisen kamppailu synnytti jotain peruuttamatonta. Jotain sellaista, minkä avulla kannatellaan vielä jonain päivänä komeaa mitalikasaa kaulan jatkeena.

Punnituksissa Emma veti itsensä rajoille. Muutama gramma erotti hänet sarjan vaatimasta painosta. Kyyneleet valuivat poskilla pettymyksen makuisina. Koko joukkue tuki parhaansa mukaan. Verkko oli tiivis ja tukeva.

Iltapalaverissa oli ylpeä tunnelma. Urheilijanidut kasvoivat ja versoivat uutta. Vastoinkäymisistä huolimatta suomalaiset tsemppasivat toisiaan. Päivä päättyi rentoon, helpottuneeseen ja kannustavaan nauruun. Ajatuksiin jäivät edelleen voitontahto ja itsevarmuus.

Perjantai 25.7.2014

Otteluiden osalta perjantai oli joukkueen välipäivä. Punnitukset ja harjoitukset ohjasivat kuitenkin kisapaikalle. Kaikki meni suunnitelmien mukaan. Katsomossa tehtiin tarkkailutyötä. Arvioinnit, analyysit ja vitsit komppasivat toisiaan. Joku kekkasi uuden keinon metsästää pisteitä, toinen arvioi mahdollista tulevaa vastustajaa. Virnepuolta tarjoili kisahallin jalkavaksipataljoona. Viitseliäiden vartijoiden vainoissa ei yksikään hojotossu levähtänyt penkin reunalla ilman napakkaa motkotusta. Paluumatkalla hillittyä hilpeyttä herätti ikkunasta bongattu, päivä toisensa jälkeen toistuva paikallisten työmiesten tappelun rajamailla sinkoileva dialogi.

Iltatreenissä oli mukana koko porukka. Päättäväisyys näkyi jokaisen, kisaurakkansa suorittaneidenkin, potkujen kaarista.

Lauantai 26.7.2014

Suomalaisten osalta viimeinen kisapäivä oli lauantai. Vuorossa olivat Sophia, Noora ja Niko. Keskittyneisyys kihisi vakavien ilmeiden alla. Aamutoimet ja verryttelyt etenivät kuten pitikin. Erik hiosti Nooraa. Minä rytmitin, lietsoin ja tasoitin Sophian ja Nikon kisatuntua. Töitä tehtiin vuorotellen ja erikseen. Askelmerkit pitivät.

Sitten Euran pitkäkoipi asteli keskuskentälle ja otti sen haltuun täydellisesti. Egyptiläisen vastustajan ponnekkaat yritykset tyssäsivät kerta toisensa jälkeen länsi-suomalaiseen jalkaan. Ensimmäinen voitto! Hohoo! Verkkaritoverit käheyttivät äänitorviaan katsomossa. Siniristejä huiskutettiin ilmassa. Egypti kaatui 10-1 myös kannustuksessa. Toisessa ottelussaan Noora mitteli taitojaan Iranin Bakhshia vastaan. Kaksi erää peli pysyi pisteiden osalta tasaisena ja 3-8 tappiosta huolimatta matsi oli miellyttävää seurattavaa pillin vislaukseen saakka.

Sophia remusi pitkin vauhdikasta vuoristorataa Australian Robertsin kanssa. Puoli päätä pidempi aussi naputti ensin reilun pistejohdon, mutta Vassilaki kiri 9-9 tasuriin. Sitten väsyminen ja keskittyminen hieman herpaantuivat ja eteläisen pallon puoliskan tyttö vei ottelun nimiinsä. Sophian suoritusta voisi kuvailla raisun makoisaksi revitykseksi.

Niko Saarinen avasi päivänsä Saudi-Arabian raskaan pajavasaran moukaroinnissa. Ensimmäisellä erätauolla mietin hetken, että kuinkahan tässä käy. Niko vaikutti olevan fyysisesti ja henkisesti aivan puhki. Jännitystä varmaankin. Jostain käsittämättömästä lähteestä poika kuitenkin keräsi voimia ja vei voiton viime sekunneilla. Valkun penkin selkämys valuu hikeä varmaan vieläkin.

Matsin jälkeen lainasin tuplasuojan Nikon toiseen sääreen. Tällivarmistus. Jokaisen ottelun jälkeen Saarinen vetäytyi omiin ajatuksiinsa. Tuntui kuin mikään ei vaikuttaisi hänen hermoihinsa. Ihaillen seurasin paketin pitävyyttä.

Toisella kierroksella kaatui egyptiläinen huiskimus. Loppusekunnit olivat yhtä kiivaat kuin saudin kaadossa. Kädennoston jälkeen Nikon kasvoille aukesi helpottunut hymy. Oivalsin, että oma tavoite oli saavutettu kahden voiton jälkeen.

Seuraavat matsit olivatkin huomattavasti vapautuneempia. Martiniqueta vastaan taktiikka piti täydellisesti, eikä Kevan Brival löytänyt yhtään aukkoa turkulaisen tiiviistä suojalinnoituksesta. Summerin jälkeen nostimme nyrkit pystyyn, ja läpsimme päälle yläviitoset. Olet mitalimies, totesin veijarimaista hehkua säteilevälle turkulaiselle. Niko tiesi, että tämä on hänen päivänsä. Itsevarmuus kasvoi entisestään. Sovimme, että omilla vahvuuksilla mennään päätyyn saakka. Sitten Niko vetäytyi taas rauhaansa. Vinkkasin Erikille, että nyt tarvittaisiin pukumiestä. Euran Clark Kent oli hetkessä valmis.

Välieristä eteenpäin penkkivalkun kun pitäisi pukeutua kauluspaitaan ja solmioon. Aikataulumuutosten vuoksi en ehtinyt hakea omiani hotellilta. Semimatsissa Ranskan Carre koitti horjuttaa suomalaisen puolustusta loputtomalla potkurallilla. Turhaan. Päivän neljäs päänahka keikkui Nikon vyöllä. Tähän peliin pääsin vielä penkille möykkäämään. Erik peesasi viereisellä istuimella harmaissaan erinomaisesti. Jäljellä olisi enää loppuottelu.

MM-finaali. Huh. Näitä hetkiä ei ole liikaa suomalaisessa taekwondohistoriassa millään tasolla. Valmentajat nautiskelivat. Olo oli sykkeistä huolimatta rauhallinen. Kannustusporukka veti henkeä ja imeskeli pastilleja viimeistä huutoa varten. Ranskan Bouedo, WTF:n tekninen delegaatti, poisti minut verskakortilla valkkutuoleilta. Purnasin turhaan. Toisessa päädyssä Korean valmentaja veti verryttelyasunsa päälle ryppyisen puvuntakin. Näin se menee. Toisaalta kaikki oli jo sanottu, loppu olisi Nikon hommia. Myös Erik tiesi mitä pitäisi tehdä ja olla tekemättä.

Upean, taktisen taistelun jälkeen Saarinen näytti hieman pettyneeltä hopeaan. Luonnollista. Hetken kuluttua tyytyväisyys karehti kasvoille. Päivän urakasta olisi jäljellä enää mitalinjako, nautiskelu saavutuksista ja säärien tapetointi kylmäpusseilla. Takahuoneeseen päästyämme paikalle juoksi kiljuva joukko Suomi-paitoja. Halauksia, läpsyjä, onnitteluja ja kyyneleitäkin velloi joka puolelta. Kamerat räpsytti. Tuore hopeamitalisti oli luonnollisesti kaiken keskipisteenä. Liiton puheenjohtajakin soitti ääni riemusta läikähdellen.

Palkintojen jaossa katselimme kuinka liput nousivat salkoon. Siniristi oli omalla paikallaan Korean lipun vieressä. Otimme lisää kuvia ja juttelimme mukavia. Valojen sammuttua lähdimme hotellille ja pidimme iltapalaverin. Yhteishuudon jälkeen nuoret temmelsivät vielä tovin omiaan. Tämä energiapiikki kantaisi heitä tuleviinkin turnauksiin.

Sunnuntai 27.7.2014 - Maanantai 28.7.2014

Sunnuntai oli vapaapäivä. Joukkue lähti yhdessä tutustumaan Bakuun. Liekehtivät tornit eivät tarjonneet muuta kuin komeita kuvia. Ensimmäisestä ruokapaikasta oli pitsat loppu. Oikeastaan kaikki muukin. Seuraava ravintokeidas toimi. Onneksi. Kun tornit ja paikalliset erikoisuudet oli ihmetelty, lähdimme pakkauspuuhiin. Paluumatkalle piti livahtaa yön pimeässä. 

Eri pituisten torkkujaksojen jälkeen olimme Helsinki-Vantaalla. Vastassa oli tuttuja, kukkia ja puheita. Niistä selvittyäni moikkailin reissulaiset ja lähdin kotiin. Väsytti ja vihellytti. Näin se meni, oikeastaan juuri niin kuin pitikin.

Lopuksi

Kadettijoukkueen esitys oli vakuuttava. Lajin suomalainen tulevaisuus näyttää tällä hetkellä kirkkaammalta kuin koskaan ennen. Lasten arvokisaaminen on toisaalta melkoisen kimurantti kokonaisuus. Nyt pitääkin napata taas iso kartta käteen ja suunnitella reitti huomiseen tarkasti. Täysivaltainen, aikuismainen valmentautuminen ei saisi vaivata kasvavia yksilöitä liian aikaisin. Huippu-urheilun, rasitusvammojen, painonvetojen, loukkaantumisten, näyttökisojen, kriteerien, odotuksien ja vaatimuksien vyyhtiä tulee käsitellä periaatteen hansikkain. Suomen Taekwondoliiton kadettimaajoukkuetoiminnassa nuo periaatteet ovat terveys, elämyksellisyys, yhteisöllisyys, ammattimaisuus ja niiden kautta pitkäkestoinen menestys. Tavoitellaan täysipainoista kasvua aikuiseksi, urheilijaksi ja siinä sivussa arvokisamitalistiksi.

[teksti on julkaistu Taekwondo-lehdessä 3/2014]

Pikavoitto: Porvoon pistekirnu

Voitto Suomalainen saapui teonpaikalle sunnuntaina. Eilinen leijui vielä väkevänä ilmassa. Tuoksu kätilöi samalla lempeästi tuoreen kisapäivän. Valmentaja odotti malttamattomana vastasyntyneen ensirääkäisyä.

Porvoon turnauksen harrastajasarjat jäivät tällä kertaa valkunnatkulta väliin. Suuri osa sunnuntaista sen sijaan piirtyi takaharmaaseen Kokonhallin lauteilta. Muutamat muistijäljet säilyivät kirkkaina jopa kisoista koneelle.

-
Kolmella ottelualueella huiski yksi yhteinen videotarkistustuomari. Kari “Kolibri” Sirviö liikkui äärettömän vilkkaasti paikasta toiseen, selvitti jämäkästi kulloisenkin tilanteen ja jatkoi taas surraustaan. Ohi mennessään hän ehti huikata moikut ja päälle vielä tiivistetyn analyysin tuomaritoiminnasta. On se hurja. Mies selaili rakeisia kuvataltioita useammalta näytöltä. Päätökset sattuivat, miehitys huomioon ottaen, melkoisen hyvällä prosentilla kohdilleen. Oikeudenjakajien riittävä määrä pitää säätää kohdilleen tulevissa liigaturnauksissa, etenkin jos alueiden tuomariston lupakirjoissa on kovin märkää mustetta. Se on kaikkien etu.

-
Sarjapomppijoita ja tuplavoittajia oli kisoissa useita. Ilmiö on merkittävä osa kansallisen ottelukilpailutoiminnan ajankuvaa. Pompuille on olemassa ajatuksellinen perusta, vaikka kysymyksessä ei olekaan yksiselitteinen kuvio. Osa nuoremmista kisaajista tarvitsee sopivia, riittäviä haasteita kehittyäkseen. Ikäluokkaansa vanhemmissa otteleminen aiheuttaa toisaalta helposti fyysislajillisen vaateen harjoitella aikuismaisemmin kuin olisi tarpeen. Loukkaantumisriski kasvaa. Puolesta ja vastaan vaikuttavia yksilökohtaisia tekijöitä on nivaskallinen.

Porvoo oli kiinnostava ennakkotapaus. Kokonhallissa tehtiin suomalaisen taekwondohistorian hämmentävin ja innostavin kolmiloikka ikäluokissa.

-
Multimitalistit.

Niko Saarinen. Turun viilipytty nappasi sarjavoitot kadeteissa, nuorissa ja miehissä. Suoritus on käsittämätön, vaikka otteluita olikin vain yksi sarjaa kohti. Nuorukaisen kyky rentoon ja äärimmäisen keskittyneeseen rytminvaihto-otteluun tiukassakin mäiskeessä on ihailtava. Se on vahva valtti, kaikissa korttiringeissä.

Noora Rannikko. Euran tiikerillä oli hyvä voiton- ja pisteennälkä. Ottelut napattiin tassuihin ensipotkusta, eivätkä suitset luistaneet missään vaiheessa. Tämä näkyi tuloksissa. Kultaa kieputettiin kaulaan kadeteissa ja nuorissa.

Helmi Härkönen. Viipyilevän viiltävän taktiikan taituri vei nimiinsä naisten alle viisseiskat ja kuuskakkoset. Käytännön tahinnan lisäksi Härkösen ja Siltasen kehädialogi oli palkitsevaa seurata. Se vaan toimi.

Toni Lahtinen. Mies ja tyyli. Energiaystävällisen tekniikan ammattimies kuittasi keskuspallipaikan miesten alle 63- ja 68-kiloisissa, takakäden satunnaisista vuoto-ongelmista huolimatta. Suoritus oli kokonaisuudessaan vakuuttava.

-
Tietoisuus tarrasi vielä muutamaan sekavaan sattumaan.

Miesten seiskanelosten arpa yllätti, kuten alle viiskasien finaalin räyhäkkyyskin. Jälkimmäisessä jalkaa vatkattiin tositarkoituksella kultaiseen pisteeseen saakka. Yleisö kiitti.

Nurisalon ja Eskandarin uusintaottelu keräsi tiuhasti väkeä maton laitamille. Matsi oli tarkka ja jännittävä, kuten ykkösosakin Paraisilla. Nurisalo oli tällä kertaa tarkempi ja keskittyneempi. Takapotkut sattuivat kohdilleen. Seuraavaa jaksoa odotellaan kuumeisesti.

Partasen maltti miellytti. Tivolitaekwondon dekaanin hyvin saumattu taktiikka ei tällä kertaa pursuillut lattialle tai matonrajojen ulkopuolelle. Suunta on oikea.

Terhon, ilmojen sankarin suoritukset hymyilyttivät erityisesti. Kun ottelutaekwondon veskuloiri, taiteilija ja tulkki, heittäytyi silloin tällöin näyttävän lennokkaan potkusarjan päätteeksi kaikkensa antaneena ottelualueen pintaan, kirposi yleisölläkin vedet silmiin. Räsäsen ottelut olivat joka kerta mainioita, kiivaita ja viihdyttäviä.

Chahrazed Boughara voitti hyvän harjoittelun, lahjakkuuden ja ennakkoluulottomuuden avulla kaksi arvokisaedustajaa. Se kertoo kuinka pieniä lajin marginaalit ovat. Se kertoo otteluvoittojen kannalta merkitsevistä asioista. Tilanteet suodattuivat valkun päässä oivalluksiksi ja sitä kautta myös vääjäämättömäksi kehitykseksi.

Muutamilla kisaajilla vaikutti olevan pientä epäsynkkaa harjoittelun, kisaamisen ja palautumisen suhteen. Tämä aiheuttaa usein kymmenen sentin virheen paikassa ja puolen sekunnin vääristymän ajassa. Lopputuloksen ja loukkaantumisalttiuden kannalta heitot ovat merkittäviä. Väsyneen ottelijan ongelmatiikka laittoi ajatuksen liikkeelle. Kuinka tuon epäsynkan voisi estää tai ehkäistä? Suomalainen uskoo yhteistyöhön ja -vastuuseen.

Mitä sitten?

Ennakkoluulottomuus oli turnauksen suurin yksittäinen, kiinnostava nimittäjä. Etenkin kultaisen kadettisukupolven edustajilla näytti olevan loputon halu haastaa ja voittaa. Kun ennakkoluulottomuus yhdistetään sopivina annoksina voitontahtoon, on käsissä sampo, kirjokansi jonka avulla taotaan tulevassa useita isoja mitaleita.

Siinä se teputteli ovesta ulos melko vakain askelin, kuusituntisena ja täysimittaisena. Katselin ylpeänä askellusta. Mihin se vielä päätyisikään. Päätin seurata, ja uskon, että se kannatti.

Päävalmentamo: Maajoukkueleireistä

Suomen Taekwondoliiton tulevat ja tiedossa olevat maajoukkueleirit:

Avoin maajoukkueleiri (kaikki ikäryhmät) // La 22.11.2014, Nurmijärvi

Avoin maajoukkueleiri (kaikki ikäryhmät) // La 13.12.2014, Turku

Avoin maajoukkueleiri (kaikki ikäryhmät) // La 24.1.2015, Helsinki

Nämä leirit ovat avoimia kaikille, jotka ovat kiinnostuneet ottelemisesta. Erilliset leirikutsut julkaistaan myöhemmin liiton sivuilla. Myös päävalmentamossa tullaan kertomaan tarkennettua leiritietoa.

Arvokisavalintojen jälkeen maajoukkueleirien painopiste tulee siirtymään MM- tai EM-kisoihin valmistautuvan joukkueen kunnon ja vireen viimeistelyyn.

Lisätietoja:

Kim Sinisalo

Suomen Taekwondoliiton päävalmentaja

kim.sinisalo@gmail.com

+358 400 984 611

Pikavoitto: Paraisten palamattomatinea

Muistan ensimmäisen kohtaamisemme. Se tapahtui vuosia sitten Pariisissa, jossain Charles De Gaullen lentoaseman pikkupuodeista. Ensin katseeni tarttui huolimattomasti linjakkaaseen selkääsi. Lumosit minut viimeistään silloin, kun sormieni fraktaalit askelsivat tummaa pintaasi. Täytin sinut kuvin ja kirjaimin, lukemattomin merkinnöin.

Paraisten palamattomatinea inspiroi Voitto Suomalaista. Mustakantinen muistikirja aukesi kello 10:15. Mustepatruuna ampui viirun tuoreelle sivulle.

Ottelutaekwondon syyskauden ensimmäinen kotimainen turnaus asetteli tarjottimelle kiinnostavia hetkiä, mieleenpainuvia yksilösuorituksia ja maukkaita kohtaamisia. Paraisilla käsikirjoitettiin loppuvuoden liigakisoihin täysin uusia ennakko-odotuksia. Seuraavassa on muutamia valmentajan vihkosta närpittyjä herkkupaloja.

Ensimmäinen viiru

Nuorimmat liigalaiset ravistelivat raikkaasti vanhoja asetelmia. Paimion pikkujättiläinen, Valtteri Väänänen, miekkaili itsensä kadettipoikien kolmeseiskojen kärkipaikalle. Panssariin tällätty takajalan kiertopotku toi äkkikuolemaerässä ansaitun kullan ennakkoon vahvemmasta vastustajasta. Useampikin laji-intoilija odottaa jo seuraavaa Väänäsen ja Mäkisen kohtaamista. Klassikkosarjan ainekset ovat kypsymässä. Yongin Pikku Myyn, Taru Hanhisen periksiantamaton taistelu toi kirkkaimman mitalin kadettityttöjen kolmekolmosissa. Nuorissa Nea Jokinen piiskasi paineistetuilla potkurallatuksillaan päätyyn saakka. Tyttöjen viisvitosten sarja on nyt täynnä sähköä. Mainittujen lisäksi kisapäivän kerroksista kaivautui esiin runsaasti erilaisia voitontahdon ja ennakkoluulottomuuden ilmentymiä. Ilmiö viihdytti.

Toinen viiru

Valkunnatku täytti vihkoaan myös satunnaisilla kirjauksilla. Eskandarin jälkiräpsyllä niitattu kultainen piste. Tuplatohtori Nurisalon alaraajapuudutukset ja suma takapotkutäysosumia. Savagen hallitun suunnitelmalliset pistevoitot. Rezaiin ja Partasen viihdyttävä sirkusottelu. Kadettisankari Saarisen ylivoima. Salon Minimonon äärettömän tarkasti pistepaljuun uitettu takajalka. Ja paljon muutakin.

Kolmas viiru

Kisaajien asenne oli yleisilmeeltään riemastuttava. Kun voitontahdon luoma energia sulautuu ottelun perusrakenteiden liimaksi, identiteetin lisäravinteeksi, vakautuu kansainvälisen menestyksen kivijalka. Liuta harjoituksia ja oivalluksia on vielä edessä, mutta näkymä tulevasta on valloittavan valoisa. 

Voitto Suomalainen piirsi viimeisen pisteen. Aistien aittaan oli pakattu paljon loppuunpotkittua. Kello 18:30 valmentaja tuuppi ajatuksiaan sivuovesta pihalle. Hymyillen.

Kymmenien ranskalaisten viirujen jälkeen suljin kantesi. Jälleen kerran. Au revoir.

Päävalmentamo: Astanasta (GP 2 / 2014)

Ottelutaekwondon kruununjalokivi, GP-sarja, tarjoilee mielenkiintoista otteluviihdettä. Viimeisin turnaus miteltiin Astanassa, Kazakstanissa. Osa tapahtumista on vielä valkun petrimaljassa, mutta ensipuraisukin antaa täyteläisiä makuja.

Ensinnäkin kuvavirrasta sai tuntuman Adidaksen/KP&P:n sähkövärkeistä. Panssaripisteet vaativat selvästi hieman tarkempaa ja mahdollisesti vahvempaakin osumakontaktia kuin Daedon vastaava systeemi. Tämä arvio tosin vaatii vielä lisätarkastelua. Järjestelmä vaikutti kuitenkin oikein toimivalta. Toivottavasti maailmanliitto tekee pikapuoliin päätöksen jatkossa käytettävistä varusteista. Jo yksin tasapuolisuuden näkökulmasta se on tärkeää.

Yksikään maa ei napannut Astanasta kahta kultamitalia. Yhteensä riiputtimia jaettiin kuudelletoista kansallisuudelle. Hieman yllättäen Korea ei saavuttanut ensimmäistäkään ykkössijaa. On jännä nähdä tekeekö lajin emämaa jotain lyhyen aikajänteen peliliikkeitä korjatakseen tilanteen jatkossa. Kazakstanin turnaus oli eräänlainen lähtölaukaus rankingpistekirille kohti Rion rinkulakisapaikkoja. Leikkurit tosin sipaisevat vielä vuoden lopussa oman siivunsa potista, jolloin aiempien vuosien suoritusten merkitys happanee hieman.

Suvi Mikkosen ottelu päättyi selvään pistetappioon. Vastustajana Mikkosella oli Yhdysvaltojen 18-vuotias Cheyenne Lewis. Ensimmäiset kaksi erää suomalainen tahmoitteli vastustajansa vahvuusalueilla. Viimeiseen erään tehtiin taktiikkamuutos, joka muutti ottelun luonteen. Tätä muutosta olisi kaivannut jo mittelön alkumetreillä. Perusrakennematsin painopiste vaihtui etujalkavarmistelusta aktiiviseen paineeseen, rakkikoiramaiseen kakkostilanneahnauteen ja vastustajan ykköstökinnän hyväksikäyttöön rohkeiden teknisten mallien avulla. Piste-ero oli kuitenkin revähtänyt jo sen verran reippaaksi, että Lewis sai pidettyä johtonsa. Peli ratkesi lopulta kahteen helpohkoon varoitukseen. Suvin suoritus oli kuitenkin uskottava ja tulevaa kirkastava. Kolmannen erän kaltainen tyyli tuo Mikkosen vahvuudet esille etenkin pitkänhuiskeita kilpasiskoja vastaan. Se tyyli tuo hankaluuksia vastukselle kuin vastukselle. Toivon näkeväni tätä Suvia jatkossakin.

USA:n Cheyenne Lewis on tulevaisuuden nimi. Hän on melko varmasti yksi tulevaisuuden arvokisavoittajista. Aikuisten US Openin jenkki on voittanut ensimmäisen kerran jo 16-vuotiaana. Astanassa Lewis koki toisen kierroksen äkkikuolematappion olympiavoittaja Jade Jonesille.

Kazakstanin GP kuhisi paljon muitakin kiinnostavia hahmoja ja asioita. Turkin taikurin hatusta oli kani hukassa. Tazegulin ottelu näytti ajoittain ylimielisen huolimattomalta. Syitä tähän voi vain arvailla. Olympiavoiton uusimiseksi luovan kaaoksen mestari kaipaa ehdottomasti tuimempaa paloa tekemiseensä. Kuuskasien Denisenko on sen sijaan noussut vuoden aikana yhdeksi suosikeistani. Venäläisen asenne, monipuolinen älyn ja oivalluksen tyyliliitto vie hänet vielä pitkälle. Uskon näyttöjen perusteella miehen olympiamitaliin. Rion finaalikaan ei ole täysin mahdoton ajatus. Brittien Jones ja Kroatian Zaninovic ovat naisten puolella tällä hetkellä mielenkiintoisimpia yksilöitä, etenkin lajin evoluution ja yleisen urheilija-analyysin kannalta. Uzbekkihevarimiehet tulivat hieman puskista, mutta esitykset olivat uskottavia. Yhdysvaltojen 18-vuotias Galloway rouhi itselleen kultaa naisten raskaimmassa. Aikaisemmin Meksikoa edustanut jenkki menee odotusarvoltaan myös erittäin kiinnostavien ottelijoiden lokeroon. Paljon olisi muutakin pöyhittävää, mutta tässä päällimmäiset.

Seuraavaksi tahitaan lokakuun lopulla Manchesterissa. Olympiapaikkoja louhitaan ja arviot rikastuvat.

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 7 (loppu)

EM-kisapäiväkirjan viimeinen sivu. Nukkumatti ei tohdi ladata valmentajan akkuja täyteen. Joukkueen ja turnauksen synnyttämä energia toimii kuitenkin loputtomana voimanlähteenä. Olo on virkeä. Aamupalaksi nautin tavallisen munapähkinäteesekoituksen. Viikon paleopuputus on vahvistanut kulmakarvoja ja lyhentänyt virkkeitä. Murahtelen dieetin vuoksi atomikellon tarkkuudella. Järjestäjien Isuzu vingahtaa käyntiin puoli kahdeksalta. Seuraan myhäillen penkeillä hytkyviä Lahtisen veljeksiä, Juhoa ja Iiroa. Takavaunussa nuokkuu Tanskan, Montenegron ja Ruotsin verkkareita sisälmyksineen. Kaspianmeren suunnalta nousee mitalinvärinen aurinko.

Kasin kantturoissa Jouni letkuttelee ensimmäistä lämpöään. Toni huhkii hiljaisena mitsimiehenä. Miehet mutisevat hetken keskenään ja jatkavat sitten. Etujalkaa kiertäen ja tökkien. Vastakiertopotkua. Iiro pajattaa lattianrajasta monenkarvaisia lajiasioita. Nyökkäilen puolihölmönä ja seuraan poikain alkuverkkaista touhuilua. Etujalka vastaan. Lyhyet setit lähtevät terävästi. Takapotkutkin lennähtävät vauhdikkaasti keskelle keikkutyynyä. Nurkkasilmällä tutkailen Latvian edustajan liikehdintää. Kaveri vaikuttaa nopsalta, mutta voitettavalta. Kuuluttaja huudahtaa meidät liikkeelle. Sitten mennään. Lipsautan vielä pastillin kielelle. Myöhäisemmällä bussilla paikalle saapunut Suomisakki kiirehtii yläviitosia läpytellen katsomoon.

Jouni-huudot kaikuvat huiskan suhinan tahdittamana. Sinivalkoiset poskiliput liehuvat.

Edellinen matsi vilistää silmissä. Ajatukset rakentavat sotasuunnitelmia harmaan takaosiin. Kypärä kainaloon. Tuomari komentaa ottelijat keskelle. Sanon vielä jotain keveydestä, etujalasta ja jatkovalmiudesta. Jouni katsoo odottavasti. Mitä se nyt vielä odottaa? Kaikki on sanottu. Huomaan hammassuojakotelon kädessäni. Tosiaan. Krhm. Ojennan suojat. Nyt on valmista. Ottelu alkaa tarkkaillen, keveillä veiveillä kumpaankin suuntaan. Latvia nikkaa alaviistosta etunäpsäkän Jounin hyökkäykseen. 0-1. Takasuojassa on pieni vuoto. Se pitää tilkitä. Pidemmällä avauksella liikkeelle. Jatko vahvasti! Mölyän ohjeita. Vastus vatkaa toisen vastanäppärän. 0-2. Tauko. Arvioimme tilannetta yhdessä. Luotamme vahvempaan ykköseen ja jatkopaikkaan. Toinen erä jatkuu ensimmäisen kaltaisena. Nyt jalat liikkeelle ja jatkoja peliin! Ouuu! Jouni nakkaa pari mainiota takapotkua. Tilanne tiivistyy. Pisteitä tulee nihkeästi. Sitten tärähtää. Suomalainen räppää kevyen etujalan ja jatkaa takanostolla suoraan kärsään. Hahaa! Ei pisteitä!? Nostan kortin, Jouni nyökkää vahvistukseksi. Osuma on. Tilanne todentuu videolta pikselöitynäkin. Kortti menee kuitenkin rintataskuun. Mitämitä! Taistelu jatkuu. Juho huikkaa jotain koittamisen arvoista sivukorvaan. Ei onnistunut. Toisella tauolla sovitaan tiivistämisestä ja ratkaisurohkeudesta. Keveyttä ei saa unohtaa. Latvialainen enigma aukeaa erän alussa. Panssari tärähtää useamman magnitudin voimalla. Jouni tarjoilee lisukkeeksi karjahdusta. Piste. Asenne on voitontahtoinen, tilanteet vyöryvät Lahtisen laariin. Loviisalainen leijona ärjäisi karvan verran liian myöhään. Matsi päättyy 4-6 Kopjevsille. Hmph. Ensi kerralla rytmi pitää löytää aiemmin. Voitto on otettavissa. Viiltelevämpi analyysi jätetään myöhemmäksi. Nyt nuppihöyryä on liikaa. Vuorossa on jäähdyttely ja ravistelu. Laitan koutsin hatun sivuun näiden kisojen osalta. Muita tehtäviä kuitenkin riittää.

Joukkue saapuu lämpiöön. Nykypoppi pumputtaa bassovärähtelyä sakeaan ilmaan. Portugalin edustaja käy moikkailemassa, on kuulemma leirituttu monelle. Iiro loikoilee, mutta leukaperät eivät puheenjohtajalla lepäile. Siirryn katsomoon tarinan kiemurrellessa Thaimaan lomakaduille.

Odottelen Suvin matsia. Seuraan eri maiden urheilijoita, teen muistiinpanoja. Vielä on heti aikaa. Italia asettuu vastapeluriksi. Ajankuluksi teen pienen ennakkoarvion vihkooni. Lähden kauppaan. Leivänhankinnan jälkeen läpsäytän Suville kättä, samoin Jesúkselle. Verryttelyssä on hyvä tärinä. Alvaro hikoilee. Mikkosen takapotkuihin juokseminen ei ole pikkulasten puuhaa.

Ahtaudumme katsomoon, kolmoskentän tuntumaan. Roiskimme kannustajien kesken kepeää huumoria. Kentät pullistelevat huikeita otteluita. Nyt ne tulevat odottelutilasta. Suomi, Suomi!! Italia on pidempi. Kumarrus. Tarkkaa ottelua. Saapasmaa roikottaa ja pitää painetta. Suvin ote ei lipsu. Kumpikin kohottaa "läheltä piti" -potkut. Erän loppua kohti Mikkonen poimii pisteitä. 3-2. Etäisyyksiä vaan vielä lähemmäksi. Toinen erä. Suomalaisen liike terävöityy entisestään, saapastelijan roikut hän väistää sivuille. Rytmi vaihtuu nopeasti. 4-2. Italia koittaa rynnistystaktiikka, johon Suvi vastaa peruskohotuksella. Oiiii! 7-2. Trikolorikortti nousee uhmakkaana. Ei mene läpi. Viiksivalkku levittelee käsiään. Siitäs sait! Kolmas erä. Mikkosella on hyvä vauhti päällä. Roikut kaartuu edelleen helposti sivuille. Rytmin- ja suunnanvaihtoa Suvi huiskii eteenpäin lyönnillä, ylätökillä tai tuplilla. Sitten tulee kärkäs nokkaisu ylös. Oiiii! Vielä nenää viistävä takakierto perään. 12-3. Pari kaatumista saa tuomarin kjongokäden liikkeelle. 12-4. Nicolin polvet notkuvat. 12-5. Priip. Huiskut ja lippu liehuvat innokkaina. Suvi heilauttaa kättään takaisin, hymyileekin. Suomihuudot kaikuvat rytmikkäästi areenan seinistä.

Tungeksimme seuraavaan katsomopaikkaan. Suvin vastus, Sveitsin Bezzola, on kisarankingissa yhden pykälän suomalaista edellä. Tuomarit katoavat muovipenkeiltään viettämään lounashetkeä. Eihän niitä pitänyt tänään olla. Puolitoista tuntia. Puuuh. Odotellaan.

Parveilemme pihalle. Otetaan kuvia eilisen kisaajista. Kamera tilttaa. Ei otetakkaan. Istuskelen varjossa, muut nautiskelevat auringossa. Peruskuvio.

Palaan sisälle haistelemaan tauon päättymistä. Jouni rutistaa sipsitötteröä kouranpohjaan. Kättelen Venäjän Antonia, jutellaan tovi. Kotkov kyselee Suvista ja lähettää Sampolle terveisiä. Lupaan välittää moikut perille. Luikahdan penkkirivistöön, kohtuullisen epäergonomiseen asentoon. Katseeni toljottaa, kisaviikko painaa raskasta viittaa harteille. Mietiskelen niitä näitä. Jos Suvi voittaa, mitali on varma. Helppo nakki. Yhdeksän vuotta on vierähtänyt suomalaisten edellisestä pallipaikasta EM-kisoissa. Riikan muistot käväisevät takaraivossa. Semissä vastaan tikuttaa suurella varmuudella kroaatti, siitä tulee hankala ottelu. Zaninovic temmeltää kentällä juuri ennen Mikkosta. On sillä melkoinen vasurimiekka.

Suomi-Sveitsi alkaa. Edessäni on vastapuolen huutosakki älytaulutallentimineen. Matsi vaikuttaa tasaväkiseltä. Suvi kääntää asentoa avoimeksi. Bezzola leiskauttaa takadollyon. 1-0. Mikkonen kuittaa vastapotkulla. 1-1. Omasta lähdöstä 2-1. Wuppiduu! Toinen erä. Sveitsi varastaa pisteen. 2-2. Sinivalkoinen hyökkää, alppimaan tytär tökkää vastaan. 2-3. Nyt rennosti! Aavistus aavemaisuutta koivistoon! Rytmi vaihtuu, Suvi livauttaa takapotkun ylänäpyllä. 7-4. Bezzolalle lasketaan lukua. Jajajajaa, huutaa joukkueen madridilaissiipi! Kannustajien perät eivät pysy enää penkissä. Lucía ja Alvaro polttavat kameroidensa levytilaa. Kolmas erä. Huuto kovenee. Vastus niekkaa kypäränkulmaan. 7-7. Ryökäle napsauttaa vielä toisen perään. 7-8. Perkules! Plussaliput liehahtavat ärsyttävän riemukkaasti. Ottelun lopulla suomalainen näyttää, miten homma käy. Kohotus nopsajalalla. 10-8. Uuuuu! Sveitsitär yrittää kostaa, Suvi pysäyttää punavalkoisen hyökyaallon helposti. 14-9. Summeri pärähtää. Aaahhahhaa! Mitali Suomeen! Niin meni kuin pitikin. Tuntuu riemukkaan hyvälle. Väsymys ei paina pätkääkään. Peli ei ollut itsestäänselvyys, mutta Mikkonen teki juuri oikeat ratkaisut. Vilkaisen kaaviota. Seuraava taisto on tuota pikaa keskikentällä. Sieltä ottelut näkyvät suoratoistona kotiläppäreillekin. Hymy pyrkii poskilihoihin.

Otan taas muut maat syyniin. Britit hurjastelevat loputtomalla fysiikallaan. Moldova taiteilee mitalikierroksilla. Tyyli on miellyttävän viihdyttävä. Semifinaalissa Servet Tazegülia vastaan täyttyy varoitustili 23-21 johtotilanteessa. Pyh. Turkin hepokatti on ottanut äärimmäisen nihkeitä voittoja koko päivän. Hän on maansa ainoa finalisti tässä turnauksessa. Se on yllätys. Venäjän Gaunis leipoo käsillään kuvioita ilmaan. Ihme poppamies. Kaksipäisen kotkan kisaajat syöksyvät kaikkiin päivän neljään loppuotteluun. On ne hurjia.

Sitten käynnistyy odotettu välierä. Kroaatti on maailmanmestari. Huuuh. Iso Zeta varastaa heti kärkeen kaksi helppoa etupellistä. 0-2. Suville huidotaan varoitus. Toinenkin. 0-3. Ei hätää. Hereillä vaan, tarvitaan vain yksi tuutti reikälakkiin ja tilanne on tasan. Ramal nostaa kortin, mitähän miehellä on mielessä? Hakee ilmeisesti työnnöstä kjongoa. Tuomaristo ei helly, kortti lähti sinitakin taskuun. Vastustaja lyö. 0-4. Naiset tökkivät vuorotellen. 2-5. Jeeee! Nyt aukeaa! Zaninovic liimaa läheltä hyvin. Lantio kiinni ja kädet leveälle. Toinen erä. Rytminvaihtoa kaivataan. Suvi koittaa monelta kulmalta. Pisteet valuvat kuitenkin yksi kerrallaan kroaatin tilille. 2-7. Höh! Taas varoitus. 2-8. Maailmanmestarin takajalka rävähtää ketterästi. 2-9. Lyönti. 2-10. Jaksaa, jaksaa! Kolmas erä. Metakkadesibelit ovat tapissa. Katseet nielevät tilanteita toiveikkaina. Nyt! Nyt! Nyt ainakin! Liikettä ja sarjapotkintaa lisää, ja siitä vielä! Kroaatti hyörii kasikulmiossa helpon näköisesti, koukkaa pimeästä etutuikun pääsuojaan. 2-13. Suvi kuittaa varoituksen. 2-14. Keskustuomari pysäyttää ottelun piste-eron vuoksi. Minuutti ja 32 sekuntia jäi aikaa pelikelloon. Siinä se. Zaninovic on melkoinen kärppä. Jatkossa pitää olla nopeampi ja rohkeampi, jos tuon kannon aikoo kasketa. Äh ja plääh vaihtuvat nopeasti mielihyvän tunteisiin. Arvokisamitali on kuitenkin arvokisamitali, mahtava saavutus. Ensimmäinen laatuaan aikuisten EM-tasolta Suville. Tästä on hyvä jatkaa. Muidenkin.

Juttelemme kuppituoleilla yleisesti kisoista ja erikseen Suvin välieräottelusta. Pronssisankari ja Jesús saapuvat paikalle. Läpsyttelemme käsiä yhteen. Joukkueen jäsenet onnittelevat Suvia. Tarinointi tapahtumista jatkuu uusiutuen ja toistuen. Tunteiden sekamelska alleviivaa asioita. Äänenpainoissa on helpottuneisuutta, herkkää värinää ja vankkaa uskoa tulevaan. Olemme oikealla polulla. Seuraavissa EM-kisoissa Montreuxissa arvometallin määrä kasvaa. Se on luettavissa jokaisen olemuksesta.

Tauko.

Otamme virallisia joukkuekuvia eri kulmista ja ryhmityksillä. Nauramme. Pidämme yhteistilaisuuden läheisessä katukahvilassa. Vedän reissun yhteen, puhun kannustavia suoraan sisäpinnalta, korulauseita ei tarvita. Olympiavalmentaja säksättää siansaksaa käsiviittomien tukemana paikalliselle kyypparille. Pöytään tulee lammasta. Kajautamme vielä kerran Suomi-huudon. Hetken kuluttua istumme seuraamassa loppuotteluita. Suvi on alakerrassa, mitalistien rivissä, Suomen lipun kanssa. Vilkutamme ja huudamme.

Palkintojenjako. Joukkue tuulettaa, kun Suvi nousee pallille. Kokemus on ainutlaatuinen, joka kerta. Kiipeän majoitukseen suuntaavaan bussiin. Lähtöön on puoli tuntia. Ranskisten saavuttua kuski kieputtaa kaksikerroksisen portin läpi kadulle. Suuntana on hotelli. Pakkaan varusteet. Alakerrassa on jälkilöylyt. Taas bussiin. Osa jää odottelemaan myöhempää lähtöä. Toivotamme hyvät matkat. Lentokenttämuodollisuuksien jälkeen rahjustan koneeseen. Istanbuliin. Ryhmä zombiekävelee reppukyttyrät painavina. Jonotamme Helsingin koneeseen. Perhe on vastassa. Jälleentapaaminen on lämmin ja toivottu. Istahdan autoon. Ajamme kotiin. Vallattomia ajatuksia risteilee harmaassa. Virallinen kisa-analyysi on vielä edessä.

Silmissä kirveltää vielä Bakun aurinko ja hiekka. Nämä reissut ovat melkoisia toimintalomia. Antoisia mutta uuvuttavia. Reissu toistuu myöhemmin kesällä nuoremman väen kanssa. Toistan itselleni tämän olevan vasta alku. Vaikka hyppäsin jo liikkeellä puksuttavaan EM-joukkuejunaan, niin tunsin kuinka joukkue hitsautui yhteen. Se on voimakas tunne ja energianlähde.

Kotona tutkin jo Porin osanottajalistoja.