Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 4

Torstai 1.5.2014
Kello piristää seitsemältä, mutta suihku vasta herättää. Viesti puhelimesta tietää Iiron ja Juhon saapuneen. Apuvoimat tulevat tarpeeseen. Kerään päivän välineet ja lähden tervehtimään tutkaparia. Täydestä unesta kisabussiin kestää miehiltä vartin. Huh.

Matkalla viimeistelen aamiaisen: kananmuna, pähkinöitä ja muki teetä. Mmm. Ensimmäisessä kyydityksessä silmiään hieroo myös Jenna, Suvi, Jesús, Lucía ja Alvaro. Saavumme areenalle. Joukkio suuntaa suoraan lämmittelyalueelle varaamaan parhaita paikkoja. Treenitilan valtaus on yksi arvokisatoiminnan merkittävimpiä yksittäisiä toimia. Iiron kanssa luikahdamme katsomon puolelle. Tuijotamme hetken tyhjää salia, vaihdamme pari sanaa ja saan käteeni radiopuhelimet. Tästä se lähtee.

Jesús on vauhdissa. Apuvalmentajat ja Jenna saavat ohjeita. Äkkiä lällärilinjalta kohahtaa. Khhrrr, Kimi... are you there. Missä vaiheessa mies ehti jo kisapaikan toiselle puolelle? On se melkoinen hyrränpyörä. Ytimekkäät viestit lentävät hetken edestakaisin ja asioita toimitetaan. Sitten ranskikset keksivät saman linjan. Uiui. Hyppäämme suosiolla toiselle kanavalle.

Ottelumattoja rouhitaan pitäviksi. Homma starttaa kuitenkin väärällä koneella ja pesuohjelmalla. Lukuisia pukukäsiä viittoo kiihkeästi eri suuntiin. Tilanne seisahtuu, ja oikea masiina kärrätään paikalle. Potkinnan alku venähtää. Onneksi ei kuitenkaan tuntikaupalla.

Juuri ennen pelien käynnistymistä loppuremmi heilahtaa paikalle. Hymyjä ja läpyjä vaihdellaan, ja näköalavessoja päivitellään hetki. Es normal. Jennalla on hyvä lämpö. Kohta mennään. Fiilikset ovat kohollaan, myös Tanjalla ja Tonilla painonvedon viimeisistä herutuksista huolimatta.

Alakerran tarkastuspisteellä kohdataan brittivastus. Näyttää olevan puolisen päätä suomalaista pidempi. Se ei haittaa. Aistin rennon keskittyneisyyden läsnäolon. Merkki on hyvä. Jenna, Jesús ja Juho jatkavat kisa-alueelle. Riennämme Suvin kanssa eturivin kannustusjoukkoihin. Huiskat, liput ja rytmikkäät huudot ohjaavat ottelun alkuun.

Espoon hurjimus on ottelun päällä. Suitset käsissä jalka nousee brittivastuksen kypärään. 3-0. Hahaaa! Vastuksen valmentaja on kuitenkin hereillä, nostaa kortin ja tilanne tasoittuu. 3-3. Tilanne toistuu lähes samanlaisena. 6-3. Brittikoutsi kortittaa kärppänä. Ei osunut, toteaa videotarkastajakin. 3-3. Perhana. Ensimmäinen erä päättyy ja toinen alkaa. Ottelu on tasaväkinen, Jennalla on erinomainen vireystila. Taktiikkapaketti on kasassa, mutta löytyykö rytminvaihtoa riittävästi? Etutökkis kalahtaa panssarinkulmaan. 3-4. Vankka vastakiertopotku tasoittaa. 4-4. Katsomo huokailee ja huutaa. Kolmannen erän alussa tulee kaivattua rytmirikkoa ja rohkeutta. Innokkaasta tilanteesta seuraa pyllähdys ja varoitus. Vastus pyyhkäisee jalan pääsuojan kautta alas. Heeiiiii mitämitämitä! Jesús lennäyttää kortin. Insinöörit tutkivat tallennetta. Britille pisteen varoitus. 5-4. Siitä suivaantuneena kuningaskunnan edustaja innostuu rykimään yläveiviä. 5-7. Kun Jenna pohtii tilannetta, Booth pommittaa alapeltiin. 5-8. Jenna hyökkää, kumpikin osuu. 5-9. Sama uudestaan. 5-10. Aikaa on enää 30 sekuntia. Tapiolan tällääjä hakee aktiivisesti paikkaa. "Mene mene" korvissa soiden Jenna survoo lähelle ja ylös. Pimeältä puolelta 8-10. Ooooooo!, toteaa kannustusrivistö. Napsu perään. 9-10. Hohooo!, jatkaa huiskasakki. Kummankin kisaajan jalat painavat. Viimeisten sekuntien aikana Jenna hakee tasuria takajalkahyökkäyksellä. Britti nostaa koipensa vastaan. 9-11. Piiip, sanoo pelikello. Huuh. Se oli intensiivinen ja inspiroiva kokemus. Joukkue ja Jenna ovat tappiosta huolimatta innostuneita. "Kaikki on mahdollista", tuntuu jokainen toteavan itsekseen. Sen huomaa katseista ja eleistä. Tämä oli hyvä alku. Tarkempi analyysi ottelusta tehdään myöhemmin.

Päivä etenee kisoja seuratessa. Miesten hevarit ja kevarit takovat kohti arvometallia. Naisilla pienimmät ja puoli-isot ovat matolla. Näyt tarjoavat muutamia uusia oivalluksia ja tukun vanhojen koukkujen sovelluksia. Muistikirja täyttyy vauhdilla. Turnaus on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Moldova nappaa kultaa, samoin Valko-Venäjä, Ranska ja Sveitsi. Ei tätä olisi muutama vuosi sitten kukaan uskonut. Turkki, Espanja, ja muut kumppanit aloittavat varmaan vasta huomenna. Kenties raha ramaisee, kuka tietää.

Days Hotelille palatessa olo aika valmis. Vuorossa on vielä joukkueen iltaistunto, annamme aplodit Jennalle ja kertaamme kokemukset. Puhun hetken kannustavasti valmennuksesta, sitten kuuntelemme Jesústa, Jarkkoa ja Iiroa. Jokaisella on muutama merkityksellinen sana. Loppuhuuto kaikuu ylpeänä. Siirryn toiseen huoneeseen arvioimaan Lahtisten kanssa Tonin huomista vastustajaa. Juoni on selkeä. Jarkko ja Tanja tekevät viereisessä huoneessa askelmerkit Serbian pään menoksi. Sängyn syvästä katson vielä pari matsia Dartfishistä ja naputan hetken tekstiä. On huominen.

"Voitontahto ui verenkierrossa", käy mielessä kun nukahdan.

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 3

Keskiviikko 30.4.2014
Aamupalasta jäi käteen omena ja hiukan yli kolmenkymmenen sentin mittainen turkinpippuri. Vähän pahan päivän varaa. Ruokasalin ovella syntyi myös ajatus. Varasimme sen ja yhteisen nyökyttelyn pohjalta hotellista kabinetin päivän treeniä varten. Jarkko voiteli aulahenkilökunnan tarjoamaan paikan meille ilmaiseksi. On se äijä.

Kahden tunnin löysän vitsailun ja lajianalyyttisen rönsykeskustelun kirittämänä siirrymme yhteistuumin neukkarisalille. Joukkue saapuu ryhminä paikalle. Joku koputellaan vielä huoneen ovelta mukaan. Treeni kulkee hyvin. Jenna treenaa Lucian kanssa. Touhu näyttää räväkältä. Suvi ottaa rennosti, aikoo kuulemma jumpata iltapäivällä kisapaikalla. Tanja ja Roosa verryttelevät kevyesti Jarkon ohjauksessa. Pyöreä liike rentouttaa seuraajiakin. Lahtisen veljekset höykyttävät toisiaan ja mitsiä. Sainan kanssa touhutaan samaa, aistin itsevarmaa tekemisen meininkiä. Kaikkien harjoittelussa on sopiva vakavuuden aste, naurua ja spontaaneita kannustuksia unohtamatta. Sessio päättyy muutamaan viisauden sanaan, raikuvaan joukkuehuutoon ja innostuneeseen tunnelmaan.

Jarkon kanssa lähdemme joukkueenjohtajien kokoukseen puoli kahdelta. Matkalla bussiin huikkaamme moikut Jennalle, joka on menossa punnitukseen tukiryhmänsä kanssa. Ilmassa on letkeyttä. Kokous etenee kohtalaisen vauhdikkaasti perusasioita, uusia sääntöjä ja teippikierrosten määrää tankatessa. Asiat ovat kaikille selkeitä muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen. Arvonnassa siirrytään uuteen aikaan. Osanottajamaat tarkistetaan yksi kerrallaan, ja 25 prosenttia rankataan etukäteen. Listat tehdään vasta punnituksen jälkeen, päivä kerrallaan. Suurin osa nyökkäilee hyväksyvästi.

Paluumatkaa odotellessa paikallinen utelee Jarkolta azeriksi reittiä. Naurattaa suomeksi. Ne on varmaan ne nymfikädet. Toinen paikallinen haluaa ehdottomasti antaa meille Kia-kyydit hotellille. Kieltäydymme kohteliaasti ja jatkamme odottelua. Päädymme lopulta majoituksen sijaan avajaisiin kuljettavaan kumijalkaan. Käy se näinkin.

Kohtaamme kisahallilla muut suomalaiset. Jenna ja osa painonpudotuskomppaniasta jäi hotellille lepuuttelemaan päätä ja kehoa. Niin pitääkin. Azerbaidžanin kansallislaulu käynnistää avajaisjuhlallisuudet. Paikalla on metrikaupalla kameranputkea ja vippi-ihmisiä. Athanasios Pragalos, Euroopan liiton puheenjohtaja, avaa puhemaratonin. Hän näyttää jostain syystä aivan Jyrki Kataiselta. Sanojen jälkeen tarjoillaan perinteistä polvitanssia, josta katsoja tyrkätään yllättäen -95 Ibizalle. Eurojytke täyttää korvat. Ledipukuisten fantasiahahmojen tanssi tukkii silmät. Melkoinen pläjäys. Pfiuuff. Esitys katkeaa äkisti, ja lajitoverit siirtyvät vaivihkaa ryhmäkuljettimiin.

Hotellilla järjestäydytään pikaiseen joukkuepalaveriin. Tunnelma on kohollaan kun istahdamme käytävän levennykselle. Kisaretkue lähtee heti aamusta areenalle, ja Jennan ottelun aikaan paikalla on sovitusti koko remmi. Jokainen saa sanoa haluamansa, osa keksii enemmän, osa niukemmin. Suomi-huuto raikuu terävämmin kuin kertaakaan aikaisemmin tällä kisamatkalla. Uni maistuu odotukselle.

Huomenna on varmasti hyvä päivä!

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 2

Tiistai 29.4.2014
Saavumme hotellille aikaisin aamulla. Olo on kuin Andylla -85, matkakassa vyölaukussa leväten. Muu joukkue rahjustaa perässä vastaanottoaulaan. Days Hotel-virkailijat ovat ystävällisiä, mutta piinaavan hidastempoisia. Minuutit viskovat unihiekkaa kasvoille. Vähän naurattaa. Lopulta kuitenkin selvillä ovat huonejaot, langattoman verkon tunnukset ja ruokailut. Sovimme yhdessä päivän ohjelmasta, sitten vuorossa on tirsat.  

Parin tunnin päästä suunnistamme Jarkon kanssa lähikauppaan. Autokanta on uusiutunut, kollega tietää kertoa. Uskon kerralla, vaikka muistutuksia tuleekin tasaisesti. Liukkaan liikennevirran ylittäminen on silti hurja suoritus. Tuntuu kuin paikalliset kaasuttaisivat kohti meidät nähdessään.

Yli kaksikymmentä litraa vettä ja muutama banaani lysähtää huoneen lattialle. Valmentajien ja urheilijoiden hätävara on hankittu, paljon monimutkaisempaan paikallisbasaarin valikoima ei taivu.

Joukkueen rekisteröinti hoituu kahteen valkkupekkaan. Jesus johtaa samaan aikaan joukkueen matkaravistelulle, määrätyn aikataulun mukaisesti. Päällekkäisyydet harmittavat hetken. Ilmoittautuminen sujuu mutkitta. Kahdeksan minuutin tehokkaan paperien vaihtelun ja rahanippujen plärinnän jälkeen kädessä on kisapassit. Tästä se lähtee. Mieli kohottuu, vaikka meno- ja paluumatkan luvattu kymmenminuuttinen venyy reiluun puoleen tuntiin. Mitä noista. Bussissa hoidellaan kansainvälisiä suhteita. Montenegron valmentajan kanssa päästiin lopulta selvyyteen ainoastaan siitä, että sää on peukku ylös, ja että he saavat valtiolta kymmenen kertaa vähemmän taateleita kuin me. Huonomminkin ovat keskustelut joskus menneet.

Loppuilta etenee turvallisen hotellisapuskan (spagettia jauhelihakastikkeella - 8e) ja laiskan leppoisen jutustelun polkua. Päivän virallisen osuuden päättää iltakokous. Asiat selviävät, vaikka huomenna onkin kiireinen päivä. Tarjottimelle asetellaan arpaa, Jennan punnitusta, avajaisia ja mitä kaikkea. Lopetan tilaisuuden joukkuehuutoon. Huomenna se vahvistuu, uskon niin.

Arpaa ei ole vielä heitetty.

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 1

Päävalmentamo keskittyy seuraavan viikon Taekwondon EM-kisoihin. Bakun aikakirjat kertoo vapaamuotoisen rehellisesti kisatapahtumista ja taustoista, tunnelmista ja tulevasta. Sitten matkaan.

Maanantai 28.4.2014

Aamupäivä on puolittaista hässäkkää. Puhelin soi ja sähköpostin viestiääni koteloituu korvamadoksi. Matkalaukkukin tuijottaa tuomitsevan puolityhjänä, kun kävelen sen ohi. Onneksi tukijoukot pelastavat päivän ja kaikki tarvittava on valmiina ajoissa. 

Joukkue tällää puoli viideltä lentokentällä. Tunnelma kumpuaa hymyjä, kuulumisia, odotusta ja vatsan kurinaa. Tasapaino on vakaa, hötkyilyyn ei sorru kukaan. Verkkatakkien jaon jälkeen otsa kirpoilee hikeä. Matka-asu on melkoinen pätsi. Joku keikuttaakin takkiaan kepeästi repun nenässä.

Turkin lentoyhtiö tarjoaa hyviä hetkiä. Ruoka on maittavaa ja elokuvat viihdyttäviä. Pieni viive aikataulussa ei haittaa. Viimeinen siivu Istanbulista Bakuun on hieman nihkeämpi. Joku Hellaan laakeri laittaa töhötintä täysille aina kun silmäripset saksaavat ristiin. Kaulaliina on tarpeen. Ihme kooho.

Lopulta laskeudutaan Bakuun. Olo on väsynyt. Viisumihärveli imaisee viimeisetkin mehut. Käsinkirjoitetut lupakirjat kannattelevat joukon kaupungin puolelle. Katse kaventuu viivaksi. Mad menin tunnari täyttää pienen, vapaan tilan tietoisuudessa.

Smog gets in your eyes.

Päävalmentamo: Tuoreista rukkasista

Päävalmentamo on Hollituvan uusimman osion nimi. Se on ensisijaisesti jonkinlainen maajoukkuevalmennuksen ajatushautomo ja kiinnostavia ajankohtaisuuksia pohdiskeleva taustakääre. Tarkoituksena on myös avata virallisten asioiden taustoja ja tiloja. Joskus virtaan saattaa pulahtaa joku epävirallisempi tiedotekin. Suomen Taekwondoliiton kotisivuilta löytyvät kuitenkin kaikki virallisemmat informaatiopläjäykset.

Aluksi

Laitoin Suomen Taekwondoliiton päävalmentajan saappaat jalkaan kuravesipäivänä 1.4.2014. Alkumatkasta olen ensisijaisesti kirinyt kiinni liikkeellä olevaa junaa. PM-joukkueen nimeämiset, EM-joukkueen tulevaan tutustuminen ja kadettien MM-valintahärvelin ihmettely ovat täyttäneet päiviä. Tulevaisuuden suunnitelmiakin ja kalenterivarauksia on kertynyt reilu kasa, seuraavaksi on vuorossa niiden siivilöinti, stressitestaus ja käytäntöön siirtäminen. Tulevissa Päävalmentamo-kirjoituksissa tarkastellaan hieman tarkemmin kaikkia näitä kuvioita taustoineen.

Tavoitteista

Olen asettanut joitain keskeisiä yleistavoitteita alkaneelle päävalmentajakaudelle. Yksi tärkeimmistä maaleista on maajoukkue- ja liittotason valmennuksen toimintatapojen kehittäminen entistä paremmin suomalaiseen lajikulttuuriin soveltuviksi. Pyrkimyksenä on päästä yksinapaisuudesta aidosti verkottuneeseen yhteisöllisyyteen. Se on uskoakseni järkevin tapa toimia, kun tähtäämme rajatuilla resursseilla leveän rintaman kehittymiseen ja menestymiseen. Muista tavoitteista tässä vaiheessa maininnan arvoisia ovat ainakin entistä läpinäkyvämpi valintaprosessi joukkueita nimettäessä, avoimen kaksisuuntainen viestintä ja suomalaisten kisaajien menestysedellytysten yksilöllinen rakentaminen. Aatosten laarista löytyy lisäksi muitakin irtotavoitteita matkan varrelle. Tällä hetkellä piirtymässä on käytännön työkalujen ääriviivat ja toimenpidepakki tavoitteiden tueksi. Kevään ja kesän mittaan aivoitukset synnyttävät jo konkreettisia toiminnan muotoja.

Palataan asiaan syvemmin tai kevyemmin, mutta palataan kuitenkin. Keskustelen näistä ja muistakin aiheista mielelläni. Muistakaa myös, että lapion varressa on aina tilaa. :=) 

Terveisin,
Kim Sinisalo

Pikavoitto: Vähän Nurtsia etupeltoon

Valmentaja ponnahti ilmaan vuodesohvaltaan. "405!!?", huusi terävöitynyt olemus. Mies laski älykäikäleensä lasipöydälle ja läpsäytti läppärinsä toimintavalmiuteen yhdellä kamppailullisella käden heilautuksella. Vielä hetki sitten raukean unelias hahmo naputti nyt jo kiivaasti näppäimistöä. Hengästyneenä Voitto Suomalainen katseli rivejään.

405 osanottajaa! Ajatuksia virtaa solkenaan kuin ilmoittautumisia Taekoplaniin. Pitkämatkalaiset saavat varata kisapäivää varten tuplaten niskatyynyjä ja lavitsoja. Lähiseudun parkkipaikat ovat todennäköisesti kiroiltu loppuun jo ennen ensimmäisen tahinan alkua. Kuinka paljon ruokahuolto on arvannut tilata tillilihaa kanttiiniin, tuomareille pitää ainakin olla riittävästi voipottua ja papujuomaa. Lähimarketti pelastaa loput. Kotimatkalla aurinko tuskin häikii kovin pahasti.

405 osanottajaa. Se on riemastuttava määrä kisaajia. Vaikka joukkoon mahtuu pari näpyttelyvirhettä ja kourallinen tuplaosallistujia, mieli maalailee innostuneena taivaanrantaa. Tämä sadevesi valuu hedelmällisenä tulevan menestyksen maaperään. Poikien D2 -35 sarjassa on 16 saappaanvartta mittaamassa kamppailukykyään. E1-26- poikia on yhdeksän. Toivottavasti näistä lukumääristä ja aineksista saadaan paistettua räiskyvä ilon ja taidon pyttipannu. Se ruokkisi lajitovereiden menestyksen- ja harjoittelunnälkää pitkään.

Nurmijärvellä on mukana melkoinen jokeripakka virolaisia ja ruotsalaisia taistelijoita. On kiinnostavaa nähdä kuinka härmänhuitojat selviävät kansainvälisistä haasteista. Uskon, että suomalaiset pärjäävät hyvin. Aloittelijamiesten yli kasikympissä on yhdeksän osanottajaa. Siinä on jopa pieni mahdollisuus rakentaa siltaa Heinosta huomiseen. Ainakin voimme saada jatkossa miesten liigasarjojen yläluokkiin miellyttävän määrän vankkajalkoja.

Liigasarjoissa kadetit, nuoret ja aikuiset tarjoilevat todellista superviihdettä. Kadettien kevyimmissä painoluokissa sormet eivät riitä laskemaan kaikkia kiinnostavia kohtaamisia. Nuorissakin on liuta jo ennalta hykerryttäviä matseja. Miesten viiskaseissa Viron Galaktinen tulee räppäämään melkoisen rähinän tuplillaan. Kuuskolmosissa on useampikin voittajasuosikki. Siitä vaakaviisaria tappiin saakka seuraamalla riittää silmänmukaista jokaiselle. Naisten sarjoissa on taas runsaslukuinen ja tasavahva sakki kasassa. Tämä turnaus viihdyttää jo etukäteen.

405 osanottajaa. Tuomarit. Pysykää vahvoina.

"Huh, viime hetkessä, 359!", Voitto Suomalainen puuhkaisi. Hän alkoi innostuneena laskemaan yhtälöitä ja todennäköisyyksiä, pakaten samalla kisakassiaan.

Pikavoitto: Jalkarätit kasvoilla

Kun lähdimme itään, nollakoon jalkarätit haittasivat näkyvyyttä. Muistaakseni meitä oli jokunen, daneja ja mitalisteja kaikki. Keitaan kamelin keinuva askellus kuljetti ruhojamme kevyesti, vaikka mikään varsa kulkupeli ei enää ollutkaan. En tiedä mitä ajattelin, kun huusin auringonnousulle: "Täältä tullaan!"

Muistikirjamerkintöjä kisapaikalta
Kisatunnelma on verevä ja innostunut. Tämä ympäristö saa joka kerta aistit herkistymään, seuraamaan tapahtumia osana yhteisöä. Tuttuja ja tuntemattomia virtaa ympärilläni viehättävästi tanssivana nauhana. Jokaisen kanssa vaihdetaan kuulumisia, tai ainakin kevyt nyökkäys.

Ottelualueita on neljä, joista pari muistuttaa pikkukylän luistinrataa. Osa matonpaloista on uusia ja liukkaita, osa taas hiekkaisen pitäviä. Onneksi kukaan ei loukkaantunut niiden vuoksi. Suorituksiin alusta vaikuttaa selvästi. Lähdöt jäävät varovaisiksi ja otteluasennot kaventuvat. Toivon että tähän valtakunnan rajat ylittävään ikuisuusongelmaan saadaan vielä joskus urheilijalähtöinen ratkaisu.

Aamupäivän kähinät herättävät toivoa. Nuoria ja lahjakkaita yksilöitä vilisee silmissä. Muistikirjaan tallentuu useita nimiä, Leskinen, Boughrara, Nordenswan, Fredriksson ja monta muuta. Toivottavasti näen heitä vielä usein kisoissa.

Harrastajasarjoissa Herttoniemen ysärirunttaajat laittavat sähkölaitteet soimaan. Seuraavissa turnauksissa heidät nähdään varmasti jo rankingsarjoissa. Taso on riittävä, ja edistyneempien tohinat kaipaavat kunnon rytinää. Kun Naeemi, Tran, Kuznetsov, Lipatov, ja ketä niitä nyt oli, jumppaavat vielä pienen päivityspaketin tyyliinsä, on menestys taattu.

Iltapäivän erikoisuus on multimitalistit. Viidelletoista kisaajaalle pujotetaan useampi kaulakoriste. Se kertoo tason kapeudesta. Päivän ja itse asiassa kaikkien aikojen kovimman liigasuorituksen puristi Loviisan liimakinttu, Toni Lahtinen. Kolme miesten rankingpainoluokan kultamitalia on huikea temppu. Otteluitakin tuli arvokisallinen.

Korvamerkkaan vielä muutamia tapahtumia, Fredrikssonin voitto Linnasta, Väänäsen räpsäkkä alku Mäkistä vastaan, Pirveisin sielukas lahjakkuus, Härkösen kylmäpäinen rauhallisuus, Rannikon käsittämättömän briljantti otteluoivallus, Lahden pirteät esitykset, Tammilan rutiinivoitot ja Aleksi Väyrysen rytminvaihtokyky. Huh, nuorissa on todellakin voimaa.

Nykyottelua tulkitaan havaintojeni mukaan turhan kapeasti. Potkaisevan jalan tekniikka toimii useammalla, mutta liikkeen, rytminvaihdon ja oivalluksen osa-alueilla on vielä paljon työtä. Nämä tekijät pitää olla kunnossa jos on halua siirtyä kansallisesta menestyjästä kansainväliseksi arvokisamitalistiksi. Kyvyistä se ei jää kiinni.

Paluu oli helppo. Tutut hahmot, saunavuoro, jouhevana juokseva tarina. Purukumiturnauksen pitkän tuplamarssin tuoma raukeus. Matkalla joku kertoi lännessä majailevasta sateentekijästä. Meillä on hyvä näin, matkalla pilvettömästä pimeään.