Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 3

Keskiviikko 30.4.2014
Aamupalasta jäi käteen omena ja hiukan yli kolmenkymmenen sentin mittainen turkinpippuri. Vähän pahan päivän varaa. Ruokasalin ovella syntyi myös ajatus. Varasimme sen ja yhteisen nyökyttelyn pohjalta hotellista kabinetin päivän treeniä varten. Jarkko voiteli aulahenkilökunnan tarjoamaan paikan meille ilmaiseksi. On se äijä.

Kahden tunnin löysän vitsailun ja lajianalyyttisen rönsykeskustelun kirittämänä siirrymme yhteistuumin neukkarisalille. Joukkue saapuu ryhminä paikalle. Joku koputellaan vielä huoneen ovelta mukaan. Treeni kulkee hyvin. Jenna treenaa Lucian kanssa. Touhu näyttää räväkältä. Suvi ottaa rennosti, aikoo kuulemma jumpata iltapäivällä kisapaikalla. Tanja ja Roosa verryttelevät kevyesti Jarkon ohjauksessa. Pyöreä liike rentouttaa seuraajiakin. Lahtisen veljekset höykyttävät toisiaan ja mitsiä. Sainan kanssa touhutaan samaa, aistin itsevarmaa tekemisen meininkiä. Kaikkien harjoittelussa on sopiva vakavuuden aste, naurua ja spontaaneita kannustuksia unohtamatta. Sessio päättyy muutamaan viisauden sanaan, raikuvaan joukkuehuutoon ja innostuneeseen tunnelmaan.

Jarkon kanssa lähdemme joukkueenjohtajien kokoukseen puoli kahdelta. Matkalla bussiin huikkaamme moikut Jennalle, joka on menossa punnitukseen tukiryhmänsä kanssa. Ilmassa on letkeyttä. Kokous etenee kohtalaisen vauhdikkaasti perusasioita, uusia sääntöjä ja teippikierrosten määrää tankatessa. Asiat ovat kaikille selkeitä muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen. Arvonnassa siirrytään uuteen aikaan. Osanottajamaat tarkistetaan yksi kerrallaan, ja 25 prosenttia rankataan etukäteen. Listat tehdään vasta punnituksen jälkeen, päivä kerrallaan. Suurin osa nyökkäilee hyväksyvästi.

Paluumatkaa odotellessa paikallinen utelee Jarkolta azeriksi reittiä. Naurattaa suomeksi. Ne on varmaan ne nymfikädet. Toinen paikallinen haluaa ehdottomasti antaa meille Kia-kyydit hotellille. Kieltäydymme kohteliaasti ja jatkamme odottelua. Päädymme lopulta majoituksen sijaan avajaisiin kuljettavaan kumijalkaan. Käy se näinkin.

Kohtaamme kisahallilla muut suomalaiset. Jenna ja osa painonpudotuskomppaniasta jäi hotellille lepuuttelemaan päätä ja kehoa. Niin pitääkin. Azerbaidžanin kansallislaulu käynnistää avajaisjuhlallisuudet. Paikalla on metrikaupalla kameranputkea ja vippi-ihmisiä. Athanasios Pragalos, Euroopan liiton puheenjohtaja, avaa puhemaratonin. Hän näyttää jostain syystä aivan Jyrki Kataiselta. Sanojen jälkeen tarjoillaan perinteistä polvitanssia, josta katsoja tyrkätään yllättäen -95 Ibizalle. Eurojytke täyttää korvat. Ledipukuisten fantasiahahmojen tanssi tukkii silmät. Melkoinen pläjäys. Pfiuuff. Esitys katkeaa äkisti, ja lajitoverit siirtyvät vaivihkaa ryhmäkuljettimiin.

Hotellilla järjestäydytään pikaiseen joukkuepalaveriin. Tunnelma on kohollaan kun istahdamme käytävän levennykselle. Kisaretkue lähtee heti aamusta areenalle, ja Jennan ottelun aikaan paikalla on sovitusti koko remmi. Jokainen saa sanoa haluamansa, osa keksii enemmän, osa niukemmin. Suomi-huuto raikuu terävämmin kuin kertaakaan aikaisemmin tällä kisamatkalla. Uni maistuu odotukselle.

Huomenna on varmasti hyvä päivä!

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 2

Tiistai 29.4.2014
Saavumme hotellille aikaisin aamulla. Olo on kuin Andylla -85, matkakassa vyölaukussa leväten. Muu joukkue rahjustaa perässä vastaanottoaulaan. Days Hotel-virkailijat ovat ystävällisiä, mutta piinaavan hidastempoisia. Minuutit viskovat unihiekkaa kasvoille. Vähän naurattaa. Lopulta kuitenkin selvillä ovat huonejaot, langattoman verkon tunnukset ja ruokailut. Sovimme yhdessä päivän ohjelmasta, sitten vuorossa on tirsat.  

Parin tunnin päästä suunnistamme Jarkon kanssa lähikauppaan. Autokanta on uusiutunut, kollega tietää kertoa. Uskon kerralla, vaikka muistutuksia tuleekin tasaisesti. Liukkaan liikennevirran ylittäminen on silti hurja suoritus. Tuntuu kuin paikalliset kaasuttaisivat kohti meidät nähdessään.

Yli kaksikymmentä litraa vettä ja muutama banaani lysähtää huoneen lattialle. Valmentajien ja urheilijoiden hätävara on hankittu, paljon monimutkaisempaan paikallisbasaarin valikoima ei taivu.

Joukkueen rekisteröinti hoituu kahteen valkkupekkaan. Jesus johtaa samaan aikaan joukkueen matkaravistelulle, määrätyn aikataulun mukaisesti. Päällekkäisyydet harmittavat hetken. Ilmoittautuminen sujuu mutkitta. Kahdeksan minuutin tehokkaan paperien vaihtelun ja rahanippujen plärinnän jälkeen kädessä on kisapassit. Tästä se lähtee. Mieli kohottuu, vaikka meno- ja paluumatkan luvattu kymmenminuuttinen venyy reiluun puoleen tuntiin. Mitä noista. Bussissa hoidellaan kansainvälisiä suhteita. Montenegron valmentajan kanssa päästiin lopulta selvyyteen ainoastaan siitä, että sää on peukku ylös, ja että he saavat valtiolta kymmenen kertaa vähemmän taateleita kuin me. Huonomminkin ovat keskustelut joskus menneet.

Loppuilta etenee turvallisen hotellisapuskan (spagettia jauhelihakastikkeella - 8e) ja laiskan leppoisen jutustelun polkua. Päivän virallisen osuuden päättää iltakokous. Asiat selviävät, vaikka huomenna onkin kiireinen päivä. Tarjottimelle asetellaan arpaa, Jennan punnitusta, avajaisia ja mitä kaikkea. Lopetan tilaisuuden joukkuehuutoon. Huomenna se vahvistuu, uskon niin.

Arpaa ei ole vielä heitetty.

Päävalmentamo: Bakun aikakirjat – EM2014, osa 1

Päävalmentamo keskittyy seuraavan viikon Taekwondon EM-kisoihin. Bakun aikakirjat kertoo vapaamuotoisen rehellisesti kisatapahtumista ja taustoista, tunnelmista ja tulevasta. Sitten matkaan.

Maanantai 28.4.2014

Aamupäivä on puolittaista hässäkkää. Puhelin soi ja sähköpostin viestiääni koteloituu korvamadoksi. Matkalaukkukin tuijottaa tuomitsevan puolityhjänä, kun kävelen sen ohi. Onneksi tukijoukot pelastavat päivän ja kaikki tarvittava on valmiina ajoissa. 

Joukkue tällää puoli viideltä lentokentällä. Tunnelma kumpuaa hymyjä, kuulumisia, odotusta ja vatsan kurinaa. Tasapaino on vakaa, hötkyilyyn ei sorru kukaan. Verkkatakkien jaon jälkeen otsa kirpoilee hikeä. Matka-asu on melkoinen pätsi. Joku keikuttaakin takkiaan kepeästi repun nenässä.

Turkin lentoyhtiö tarjoaa hyviä hetkiä. Ruoka on maittavaa ja elokuvat viihdyttäviä. Pieni viive aikataulussa ei haittaa. Viimeinen siivu Istanbulista Bakuun on hieman nihkeämpi. Joku Hellaan laakeri laittaa töhötintä täysille aina kun silmäripset saksaavat ristiin. Kaulaliina on tarpeen. Ihme kooho.

Lopulta laskeudutaan Bakuun. Olo on väsynyt. Viisumihärveli imaisee viimeisetkin mehut. Käsinkirjoitetut lupakirjat kannattelevat joukon kaupungin puolelle. Katse kaventuu viivaksi. Mad menin tunnari täyttää pienen, vapaan tilan tietoisuudessa.

Smog gets in your eyes.

Päävalmentamo: Tuoreista rukkasista

Päävalmentamo on Hollituvan uusimman osion nimi. Se on ensisijaisesti jonkinlainen maajoukkuevalmennuksen ajatushautomo ja kiinnostavia ajankohtaisuuksia pohdiskeleva taustakääre. Tarkoituksena on myös avata virallisten asioiden taustoja ja tiloja. Joskus virtaan saattaa pulahtaa joku epävirallisempi tiedotekin. Suomen Taekwondoliiton kotisivuilta löytyvät kuitenkin kaikki virallisemmat informaatiopläjäykset.

Aluksi

Laitoin Suomen Taekwondoliiton päävalmentajan saappaat jalkaan kuravesipäivänä 1.4.2014. Alkumatkasta olen ensisijaisesti kirinyt kiinni liikkeellä olevaa junaa. PM-joukkueen nimeämiset, EM-joukkueen tulevaan tutustuminen ja kadettien MM-valintahärvelin ihmettely ovat täyttäneet päiviä. Tulevaisuuden suunnitelmiakin ja kalenterivarauksia on kertynyt reilu kasa, seuraavaksi on vuorossa niiden siivilöinti, stressitestaus ja käytäntöön siirtäminen. Tulevissa Päävalmentamo-kirjoituksissa tarkastellaan hieman tarkemmin kaikkia näitä kuvioita taustoineen.

Tavoitteista

Olen asettanut joitain keskeisiä yleistavoitteita alkaneelle päävalmentajakaudelle. Yksi tärkeimmistä maaleista on maajoukkue- ja liittotason valmennuksen toimintatapojen kehittäminen entistä paremmin suomalaiseen lajikulttuuriin soveltuviksi. Pyrkimyksenä on päästä yksinapaisuudesta aidosti verkottuneeseen yhteisöllisyyteen. Se on uskoakseni järkevin tapa toimia, kun tähtäämme rajatuilla resursseilla leveän rintaman kehittymiseen ja menestymiseen. Muista tavoitteista tässä vaiheessa maininnan arvoisia ovat ainakin entistä läpinäkyvämpi valintaprosessi joukkueita nimettäessä, avoimen kaksisuuntainen viestintä ja suomalaisten kisaajien menestysedellytysten yksilöllinen rakentaminen. Aatosten laarista löytyy lisäksi muitakin irtotavoitteita matkan varrelle. Tällä hetkellä piirtymässä on käytännön työkalujen ääriviivat ja toimenpidepakki tavoitteiden tueksi. Kevään ja kesän mittaan aivoitukset synnyttävät jo konkreettisia toiminnan muotoja.

Palataan asiaan syvemmin tai kevyemmin, mutta palataan kuitenkin. Keskustelen näistä ja muistakin aiheista mielelläni. Muistakaa myös, että lapion varressa on aina tilaa. :=) 

Terveisin,
Kim Sinisalo

Pikavoitto: Vähän Nurtsia etupeltoon

Valmentaja ponnahti ilmaan vuodesohvaltaan. "405!!?", huusi terävöitynyt olemus. Mies laski älykäikäleensä lasipöydälle ja läpsäytti läppärinsä toimintavalmiuteen yhdellä kamppailullisella käden heilautuksella. Vielä hetki sitten raukean unelias hahmo naputti nyt jo kiivaasti näppäimistöä. Hengästyneenä Voitto Suomalainen katseli rivejään.

405 osanottajaa! Ajatuksia virtaa solkenaan kuin ilmoittautumisia Taekoplaniin. Pitkämatkalaiset saavat varata kisapäivää varten tuplaten niskatyynyjä ja lavitsoja. Lähiseudun parkkipaikat ovat todennäköisesti kiroiltu loppuun jo ennen ensimmäisen tahinan alkua. Kuinka paljon ruokahuolto on arvannut tilata tillilihaa kanttiiniin, tuomareille pitää ainakin olla riittävästi voipottua ja papujuomaa. Lähimarketti pelastaa loput. Kotimatkalla aurinko tuskin häikii kovin pahasti.

405 osanottajaa. Se on riemastuttava määrä kisaajia. Vaikka joukkoon mahtuu pari näpyttelyvirhettä ja kourallinen tuplaosallistujia, mieli maalailee innostuneena taivaanrantaa. Tämä sadevesi valuu hedelmällisenä tulevan menestyksen maaperään. Poikien D2 -35 sarjassa on 16 saappaanvartta mittaamassa kamppailukykyään. E1-26- poikia on yhdeksän. Toivottavasti näistä lukumääristä ja aineksista saadaan paistettua räiskyvä ilon ja taidon pyttipannu. Se ruokkisi lajitovereiden menestyksen- ja harjoittelunnälkää pitkään.

Nurmijärvellä on mukana melkoinen jokeripakka virolaisia ja ruotsalaisia taistelijoita. On kiinnostavaa nähdä kuinka härmänhuitojat selviävät kansainvälisistä haasteista. Uskon, että suomalaiset pärjäävät hyvin. Aloittelijamiesten yli kasikympissä on yhdeksän osanottajaa. Siinä on jopa pieni mahdollisuus rakentaa siltaa Heinosta huomiseen. Ainakin voimme saada jatkossa miesten liigasarjojen yläluokkiin miellyttävän määrän vankkajalkoja.

Liigasarjoissa kadetit, nuoret ja aikuiset tarjoilevat todellista superviihdettä. Kadettien kevyimmissä painoluokissa sormet eivät riitä laskemaan kaikkia kiinnostavia kohtaamisia. Nuorissakin on liuta jo ennalta hykerryttäviä matseja. Miesten viiskaseissa Viron Galaktinen tulee räppäämään melkoisen rähinän tuplillaan. Kuuskolmosissa on useampikin voittajasuosikki. Siitä vaakaviisaria tappiin saakka seuraamalla riittää silmänmukaista jokaiselle. Naisten sarjoissa on taas runsaslukuinen ja tasavahva sakki kasassa. Tämä turnaus viihdyttää jo etukäteen.

405 osanottajaa. Tuomarit. Pysykää vahvoina.

"Huh, viime hetkessä, 359!", Voitto Suomalainen puuhkaisi. Hän alkoi innostuneena laskemaan yhtälöitä ja todennäköisyyksiä, pakaten samalla kisakassiaan.

Pikavoitto: Jalkarätit kasvoilla

Kun lähdimme itään, nollakoon jalkarätit haittasivat näkyvyyttä. Muistaakseni meitä oli jokunen, daneja ja mitalisteja kaikki. Keitaan kamelin keinuva askellus kuljetti ruhojamme kevyesti, vaikka mikään varsa kulkupeli ei enää ollutkaan. En tiedä mitä ajattelin, kun huusin auringonnousulle: "Täältä tullaan!"

Muistikirjamerkintöjä kisapaikalta
Kisatunnelma on verevä ja innostunut. Tämä ympäristö saa joka kerta aistit herkistymään, seuraamaan tapahtumia osana yhteisöä. Tuttuja ja tuntemattomia virtaa ympärilläni viehättävästi tanssivana nauhana. Jokaisen kanssa vaihdetaan kuulumisia, tai ainakin kevyt nyökkäys.

Ottelualueita on neljä, joista pari muistuttaa pikkukylän luistinrataa. Osa matonpaloista on uusia ja liukkaita, osa taas hiekkaisen pitäviä. Onneksi kukaan ei loukkaantunut niiden vuoksi. Suorituksiin alusta vaikuttaa selvästi. Lähdöt jäävät varovaisiksi ja otteluasennot kaventuvat. Toivon että tähän valtakunnan rajat ylittävään ikuisuusongelmaan saadaan vielä joskus urheilijalähtöinen ratkaisu.

Aamupäivän kähinät herättävät toivoa. Nuoria ja lahjakkaita yksilöitä vilisee silmissä. Muistikirjaan tallentuu useita nimiä, Leskinen, Boughrara, Nordenswan, Fredriksson ja monta muuta. Toivottavasti näen heitä vielä usein kisoissa.

Harrastajasarjoissa Herttoniemen ysärirunttaajat laittavat sähkölaitteet soimaan. Seuraavissa turnauksissa heidät nähdään varmasti jo rankingsarjoissa. Taso on riittävä, ja edistyneempien tohinat kaipaavat kunnon rytinää. Kun Naeemi, Tran, Kuznetsov, Lipatov, ja ketä niitä nyt oli, jumppaavat vielä pienen päivityspaketin tyyliinsä, on menestys taattu.

Iltapäivän erikoisuus on multimitalistit. Viidelletoista kisaajaalle pujotetaan useampi kaulakoriste. Se kertoo tason kapeudesta. Päivän ja itse asiassa kaikkien aikojen kovimman liigasuorituksen puristi Loviisan liimakinttu, Toni Lahtinen. Kolme miesten rankingpainoluokan kultamitalia on huikea temppu. Otteluitakin tuli arvokisallinen.

Korvamerkkaan vielä muutamia tapahtumia, Fredrikssonin voitto Linnasta, Väänäsen räpsäkkä alku Mäkistä vastaan, Pirveisin sielukas lahjakkuus, Härkösen kylmäpäinen rauhallisuus, Rannikon käsittämättömän briljantti otteluoivallus, Lahden pirteät esitykset, Tammilan rutiinivoitot ja Aleksi Väyrysen rytminvaihtokyky. Huh, nuorissa on todellakin voimaa.

Nykyottelua tulkitaan havaintojeni mukaan turhan kapeasti. Potkaisevan jalan tekniikka toimii useammalla, mutta liikkeen, rytminvaihdon ja oivalluksen osa-alueilla on vielä paljon työtä. Nämä tekijät pitää olla kunnossa jos on halua siirtyä kansallisesta menestyjästä kansainväliseksi arvokisamitalistiksi. Kyvyistä se ei jää kiinni.

Paluu oli helppo. Tutut hahmot, saunavuoro, jouhevana juokseva tarina. Purukumiturnauksen pitkän tuplamarssin tuoma raukeus. Matkalla joku kertoi lännessä majailevasta sateentekijästä. Meillä on hyvä näin, matkalla pilvettömästä pimeään.

Rusautuksia eli vyöt lakanoista

Härmänseudun käsi- ja jalkaväen kamppailukomppanian taistelukausi oli päättymässä polveilevien vaiheiden jälkeen. Puolentuhatta lajitoveria marssi parhaillaan kokoon hevosmiesten tietotoimiston halleille. Vaikka suurin osa joukoista oli paikallisia, nähtiin panssarien katveessa myös kirjava otanta kaukopartioita rajan takaa. Suuren loppukähinän odotus väreili ilmassa.

Emeritusvalmentaja kuohui koskena kisapaikan aulaan, takin lieve lumesta raskaana.
- Anniot saliin ja tsariot porstuan puolelle!
- On se vaan kuulkaa yks perhana, kuinka piukkaan parkkipaikan saa pakattua. Itähummerit vie ensinnäkin keskimäärin kaksi autonsijaa kerralla. Sen jälkeen jokaisesta vapaasta rotankolosta taistelee vielä nälkäinen lauma sinivalkoisia savukoneita. Jouduin pakittamaan oman ritsan pitkälle pystymetsään. Homma ei kuitenkaan mennyt aivan miinukselle, sain nähkääs napsittua talsimatkalta taskut täyteen kääpiä ja rouskuja. Mmm.
- Ja nyt niitä listoja tänne, valkku siirtyy loppupäiväksi piippuhyllylle nautiskelemaan.

Kahviossa kaksi ajan nakertamaa pohti olevaa pälvi takaraivolla.
- Sitä on sitten eristyneemmille kisaajille annettu oikeen mahrollisuus kuvamateriaalin tarkistukseen.
- Vireoriplei, ninkus sanovat. Ans kattoo kuin on katvetta. Ku on yksi vilimikone, on yksi näkökuluma.
- Tarkkuus ja kehysnopeus sais olla kohrillans. Nykyään kun nuo vlirteimmät sohijat moiskauttavat sähkösukkasuurelmat melkoisen vikkelästi kummallekin poskelle.
- Useamman tasokkaan nauhurin siihen tarttis. Vai olisko tämä kuitenkin hyvä näin?
- Eihän tää nykkään huano ole, mut kaukan hyväst.

Pari kadettia mälväsi jännitystään odotusalueen tuntumassa.
- Mikä matsi?
- Mmm. Seuraava ykkösellä. Venäläinen vastassa. Entä sulla?
- Sama. Jännittää ihan sikana. Eikun, enhän mä kyl Venäjältä oo.
- Sama.

Ylälauteilla turpajouhiaan tuuletti useampikin harmaantuvaleukainen. Ja muutama muu.
- Onnääs huikeita tapahtumia taas katseen ja päivän leveydeltä. Mitäs siellä on meneillään?
- Kakkosalueella ei saatu edes ottelua käyntiin, kun valkulta penättiin jo korttia pois. Hähhää.
- Entäs tuo koutsin penkille hevosseisontaan peräänsä asetteleva. Ei pukahtanut ottelijalleen vaan kuvasi pelin näppärästi pädillään.
- Nokkiinhan siinä kisaajalle tuli luonnollisesti reilumman kädestä, mutta taltio on varmasti priimaa.

- Senkin raakut, nyt irvailu sikseen, keskitytään olennaiseen. Otteluitahan tänne tultiin seuraamaan.
- Ainakin Savage on hieronut taktiikkateriään sopivaan vuolukiveen.
- Viikatteen kulmaan kaipaisi vielä tilkan tahdonpirua ja rytmin reilumpaa risauttamista.
- Vaan katos kuinka vastapuoli venuttaa aina kun vauhti kiihtyy ja mono kohoaa!
- Kyllä se vaan niin on, että kaamoksessa yleisö tarvitsee lisäannoksen D-vitamiinia.
- Toisella kentällä Qorbani ja Nieminen rähisee mallikkaasti. Nyt lisää jalkoja ilmatilaan!
- Närhi nokki etuvirvelillään voittoon. Harmi että SM-finaalin uusintaa ei nähdä matolla tänään.
- Se vasta olisikin ollut kiinnostava koitos.

- Mites ukkometsot?
- Sedakovin takaveivi ainakin osui kohdilleen. Nopeus ja ajoitus tuntui täällä saakka.
- Olihan siinä vähän vastapuolen varomattomuuttakin mukana.
- Njaa. Räsänen kuittasi komeasti Nurisalon Porin niitin. Hyrränpyörän fokus piti tällä kertaa.
- Nokian Kanuunan ruuti oli sen sijaan melkoisen märkää. Mistähän sekin johtui?
- Kuka tietää, loikataan jo seuraavalle matolle. Kuuskasit, Kumkangin Kivikasvo paukuttaa nätisti.
- Peltonen on tulessa, vastukset käristyy. Ensin toljotus, sitten jalan vilautus ja lähes aina piste.
- Finaalia ei kuitenkaan käyty, harmin paikka. Sipovits nakutti omassa lohkossaan tarkasti tukanrajaan.
- Kuuskolkeissa nähtiin niin ikään parit hyvät kohotukset mieheen.
- Kavennetun horisontin otteluksi veljeskapina oli erittäin viihdyttävä.
- Viiskasien Galaktinen puikkasi Pispalan Kobran pitkän virityksen alta säpäkästi. On se nupia.

- Liukasjalka-Laitinen vei samaa virolaista näyttävästi. Voiton jälkeen rankaankin tuli ihan uusi ryhti.

- Siinä matsissa elektrodi liikkui kipakasti kohti vastakappaletta, vallattomasti suuntaa vaihdellen.

- Entä muut sarjat?
- Tyttärien viisyseissä Kutsminan rakeinen pitkäkinttu sahasi koko muun sakin poikki ja pinoon.
- Kumkanien Mimounilla oli voittajan kiille katseen kärjessä. Kulta jäi vielä vähän vajaaksi. Odotellaan.
- Turun tasajalka surakoi näyttävät kierteet ja itänaapurilta pisteet. Selkeä voitto.
- Soinio ja Väyrynen pääsivät Dadashow’hun. 18 pistettä kahteen matsiin eikä yhtään omiin. Huh.
- 55 kadeteissa seurattiin Radionovaa. Joku toinen voitti.
- Herrasmiessarjoissa Vihdin Laululintu punnersi kahteen painoluokkavoittoon. On se äijä.
- Toinen kulta tuli ilman loppuottelua. Ehkä Montosen ja Luu-Sahan tanssit nähdään vielä joskus toiste.
- Äläpä.
- Porin piiska sakotti muut hapoille jo alkukaarteessa. Sarjassa lahjakkuus tihkuu leveälti.
- Koskinen suti varman perusvoiton. Se on varma.
- Väyrysen ja Tammilan välinen koitos oli täysiverinen trilleri. Ne likat ovat taistelijoita.
- Aalto-Rannikko-Fredriksson -draamassa voiteltiin ristiin. Tässä on sen verran jännät virtaukset ilmoilla, että suosittelen seuraamaan tilanteen kehittymistä jatkossa.
- Tuleva kausi, tule jo.

Tuomaripöydän ääressä sanaa vaihteli kokenut kansainvälinen ja tuoreempi oikeudenjakaja.
- Noniin, siis punainen nosti kortin, koska toisesta yläosumasta jäi piste saamatta?
- Niin se sano.
- Ootas kun kelaan. Joo-o. Piste se oli. Kortti takaisin ja anna varmuudeksi siniselle kjongo.
- Tuota...
- Mitä! Ai nyt siellä on sinisellä korttilapa pystyssä. Phuuh. Kuinkas muutenkaan.
- Että keskeytyksen jälkeen tuli, sano.
- Ootas kun kelaan. Joo-o. Se edellinen yläpistehän tuli jumankekka keskeytyksen jälkeen. Punaiselta kolme pistettä pois, kamtsamit kylkeen ja siniselle vielä yksi kjonkko itkemisestä. Loppuu tämä pelleily.
- Selvä. Tuota...
- Ja nyt on sitten kummallakin valtti hanskassa. Ei perhana. On tämä melkoista marjapussia.
- Nii.

Anatoli ja Svetlana.
- Tämä on vieraanvarainen ja hyvin järjestetty tjurnamentti.
- Ja meidän seurat vei melkein kaikki pytytkin!
- Xaxa. Ensi vuonna tullaan varmasti uudestaan.
- Erittäin da.

Vanhan liiton ottelija mutisi itsekseen kävellessään pyryyn päin.
- Mjuu-u, taas se nähtiin, kuinka vyö erottaa pojasta miehen...
- Ja loppuviimettekshän näissä hommissa erotetaan aina vyöt lakanoista. Sillain se on.
- Taidanpa pyörähtää vielä juhlabuffetissa, jaksaa sitten huomenna seurata syyskokouksen alusta loppuun.
- Erotetaan vyöt lakanoista, sano. Dum-di-dum.

Kähinän jälkeisessä karonkassa päällystö palkitsi mielestään parhaita. Sankareille vuodatettiin sananparkua diplomiperällä. Illemmalla sovittiin tulevista ja menevistä. Lyötiin kättä päälle. Jälkeenpäin peukuteltiin pari päivää toisten päivittelyitä.

Paljon pitää kuulemma tehdä. Onneksi uusi kausi sarastaa lupaavana horisontissa.