Olympiaturnaus luo kiinnostavan prisman, jonka avulla voi tutkailla lajin kuvaa monimuotoisesti. Spektristä haetaan nyt näkymiä ottelutaekwondon tyylilliseen evoluutioon. Muutoksen ja sen rakenteen ymmärtäminen, tulkinta ja ennakointi ovat lajivalmennuksen kivijalkoja. Niiden päälle rakentuu kestävä menestys. Artikkelissa pohditaan lajin nykyistä muotoa ottelutyylien kautta ja hahmotetaan sen pohjalta tulevaisuuden menestystekijöitä.
Ottelutyyli
Lajin valmennusterminologia on usein summittaista. Yksinkertaiselta tuntuvat asiat uivat ymmärryksen sotkevassa käsitesameudessa. Turhan hapuilun välttämiseksi pitää jo alkuvaiheessa määritellä avainkäsitteet riittävän perusteellisesti. Vasta sen jälkeen on mahdollista käsitellä kokonaisuutta hedelmällisesti. Selkeys synnyttää syynhaaroihin synapseja ja asiayhteydet hahmottuvat tarkoituksenmukaisesti. Samalla toimijoiden välinen kommunikaatio tehostuu ja yhteistä lajiymmärrystä potkitaan eteenpäin.
Ottelutyyliä voidaan pitää eräänlaisena lahjakkuusmallin rinnakkaiskäsitteenä tai lisäosana. Lahjakkuusmalliin voit tutustua tarkemmin aiemmasta blogimerkinnästä. Ottelutyyli on ensisijaisesti kokoelma asioita, jotka liittyvät lajisuorituksen ulkoiseen, havaittavaan muotoon. Tähän muotoon vaikuttaa myös useita taustatekijöitä, jotka eivät ole suoraan aistittavissa. Näiden taustatekijöiden merkitys ulkoiseen muotoon on tärkeä, ja siksi ne on huomioitava kun käsitellään ottelutyylin rakennetta. Usein ottelutyyli ymmärretään suppeasti taktiikkana tai se rajataan johonkin toiseen osa-alueeseen. Kokonaisuutena se muodostuu kuitenkin seuraavanlaisista osista;
Ottelutyylin kuvaajassa on kolme erilaista elementtiä. Ulkokuorelta löytyvät vastustaja, säännöt ja varusteet eli olosuhdetekijät. Sisäkuorella on lajisuorituksen tekniikka, taktiset mallit, yksilön fysiikka ja psyyke, eli yksilötekijät. Näiden kahden elementin vuoropuhelun saa aikaiseksi urheilijan luovuus, äly ja niiden ristisiitos, sopeutuminen. Tämän työkalun terävyyteen vaikuttaa hyvin paljon urheilijan itsensä lisäksi lajiopettajan tai valmentajan kyvyt.
Elementtien muodostama yhtälö antaa kuvan ottelutyylin ulkoisesta muodosta. Yhtälön yleisyys ja toistuvuus eri tilanteissa tekee siitä tunnistettavan. Huippuottelijat pystyvät muuttamaan yksilö- ja olosuhdetekijöiden vuoropuhelun luonnetta luovuutensa, älynsä ja sopeutumiskykynsä avulla. Tällöin yhtälöä on hankala lukea ennalta tuntemattomien tai vaihtuvien muuttujien vuoksi. Ainakin lukeminen on hankalaa ilman kunnollista, henkilökohtaista, sisäistä mallia tai työkalua. Ottelutyyli on siis monisyinen verkosto asioita, jotka ovat sisäisessä ja keskinäisessä suhteessa toisiinsa.
Rakeinen, selväpiirteinen Lontoo
ExCel-areenan matolla nähtiin useita ottelutyylejä. Rakeisesta sekamelskasta muodostui kuitenkin selkeä ja kiinteä kuvio. Urheilijat jakaantuivat kahteen pääryhmään, nykytyylisiin ja klassisiin, vanhan tyylisiin. Yksilötekijöiden sopeuttaminen olosuhdetekijöihin erotti nämä ryhmät toisistaan. Nykytyylin ottelijoista eriytyi vielä osaajat ja edelläkävijät.
Eilen (vanha, klassinen ottelutyyli)
Klassisen tyylin ottelijat olivat Lontoossa enimmäkseen pitkän uran tehneitä, osa erittäin menestyneitäkin urheilijoita. Mukaan mahtui yllättäen nuorempiakin taitureita, erityisesti järjestelmäotteluun luottavista maista. Selkeimpänä esimerkkinä koko Korean joukkue.
Vanhan ottelutyylin ulkoinen muoto rakentuu muutaman peruskiven päälle. Ottelu näyttää tarkemmin seurattuna enemmän vastustajan potkimiselta kuin tarkalta pisteiden hakemiselta ja suojaamiselta. Tyylilajin voi lukea myös pitkistä kiertopotkuhyökkäyksistä ja vahvoista vastakiertopotkuista, jotka tärähtävät painokkaasti yläpotkun alta panssarinkulmaan yhden pisteen arvoisesti. Painotus on yksittäisissä lyhyissä tilanteissa, joita saatetaan usein kytätä ja rakennella pitkäänkin. Kaavamaisuus ja luovan tulkinnan ontuminen leimaavat tyyliä.
Muutama klassinen ottelija kärsi myös selkeästi intohimon liekin hiipumisesta, tappion pelon korvatessa voitontahdon. Ilmiö ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti tyylilajiin kuuluva ominaisuus.
Tämän ottelutyylin yksittäiset, selkeimmät malliesimerkit Lontoon kisoista olivat Tamer Bayoumi, Aleksandros Nikolaidis, Dongmin Cha, Sarah Stevenson, Youssef Karami ja Diana Lopez.
Tänään (nykypäivän ottelutyyli, osaajat ja edelläkävijät)
Nykytyylin ottelijoiden menestyspohja rakentuu oivaltavuudelle ja sopeutumiselle, lahjakkuusmallin mukaiselle älyn ja luovuuden dialogille. Tämän päivän taitureilla tekniikka ja taktiikka tunnustelee olosuhdetekijöitä jatkuvasti. He muuttavat painopisteitä ja rytmiä tarvittaessa.
Lahjakkuusominaisuuksien, älyn ja luovuuden, painopisteistä riippuen nykyään menestyy kahdenlaiset ottelijat. Ensimmäinen arkkityyppi on Joel Gonzalezin kaltaiset, mitäänsanomattoman rakeiset, älykkään laskelmoivat, tehokkaat ja sääntötietoiset ottelijat. Nämä urheilijat ovat parhaimmillaan päästyään yhden tai kahden pisteen johtoasemaan ottelussa.
Toinen malliesimerkki on Servet Tazegulin kaltaiset monipuoliset viihdyttäjät. Heillä ottelutyylin painopiste voi vaihtua hetkessä huikean nopean jatkotilanneoivaltamisen ja fyysisteknisen rytminvaihtokyvyn vuoksi.
Kummallekin arkkityypille on ominaista olosuhdetekijöiden ymmärtäminen. Sen avulla venytetään ratkaisevat pisteet voiton saavuttamiseksi. Yläpotkut ovat näille ottelijoille ensisijaisia ratkaisutekniikoita ja ne tulevat yhtä luontevasti kuin panssaripotkut. Ottelunohjaus on aktiivista, samoin erilaiset rytmin- ja suunnanmuutokset. Tekniikka on heille työkalu, ei kiveen hakattu esteettinen malli. Vahvat ja aktiiviset suojaukset kuuluvat tyylilajiin, yhdessä tietoisen reviiriajattelun kanssa.
Selkeimmät malliesimerkit olympiakisoissa olivat Servet Tazegul, Wu Jingyu, Jade Jones, Joel Gonzalez, Alexey Denisenko, Carlo Molfetta, Suvi Mikkonen, Ramin Azizov, ja Ana/Lucija Zaninovic.
Kaikki nämä urheilijat ovat nykytyylisen ottelun osaajia. Osa heistä voidaan kuitenkin nostaa edelläkävijöiksi tai tyylinluojiksi. Tämän päivän ottelutyylien esikuvia ovat mm. Yulis Mercedes, Brigitta Yague, Bahri Tanrikulu ja Steven Lopez. He kuuluivat olympiaturnauksen ennakkoasetelmissa jopa voittaja- tai mitalisuosikkeihin. Uran kruunauksen suurimmaksi esteeksi tuli kuitenkin intohimon hiipuminen ja kylläisyyden varmisteleva tunne.
Huomisen tyylin edelläkävijöiksi kisoissa nousivat mm. Servet Tazegul, Wu Jingju ja Ana/Lucija Zaninovic, mahdollisesti myös brittien Jade Jones. Nämä älyn ja luovuuden synnyttämän sopeutumisen mestarit nousevat tulevaisuudessa useille mitalikorokkeille ja kirkkaimpiin titteleihin vaikka säännöt tai varusteet muuttuisivat.
Huomenna
Kilpailumenestymisen ja yksilöllisen lajiuran luonne pitää ottaa avaramielisemmin huomioon tämän päivän suomalaisten taekwondourheilijoiden harjoittelussa. Monipuolisen ja oivaltavan lajiharjoittelun pitää värjätä koko valmennuksellinen paletti. Muuten näemme parhaimmillaankin vain hyviä klassisen tai nykypäivän ottelutyylin osaajia. Rohkea ja nälkäinen ennakkoluulottomuus pitää näkyä harjoitteissa ja harjoittelussa jatkuvasti. Tämä tarkoittaa hikisiä aikoja urheilijoiden lisäksi myös valmentajille ja ohjaajille. Henkilökohtaisen valmennuksellisen ajatusmaailman pohjan täytyy olla pitävä. Omaa kenttätutkimusta ja mielipiteidenvaihtoa muiden toimijoiden kanssa pitää tehdä aktiivisesti. Näkemyksiä pitää muokata dynaamisesti suhteessa ajatusmaailman kehittymiseen. Tie on haastava, se vaatii käsiä ja jalkoja, mutta myös päätä.
[julkaistu myös Taekwondo-lehdessä 3/2012]
